Voiko uskonto ohittaa lain?
Uutinen tämänpäiväisessä Hesarissa (ja ranneliikkeen ajankohtaista-osio) kertoo, että Vaasan hallinto-oikeus on kumonnut Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin päätöksen olla kelpuuttamatta ehdolle kappalaisen vaaliin homoliitossa elävää ja tiettävästi parisuhteensa rekisteröimistä suunnittelevaa pastoria. Hallinto-oikeus piti tuomiokapitulin päätöstä perustuslain ja yhdenvertaisuuslain vastaisena syrjintänä.
Kyse on Äänekosken seurakunnan kappalaisen valinnasta. Lapuan hiippakunta perustelee ehdokkuuden hylkäämistä yksittäisellä kelpoisuusharkinnalla. Kirkkolaissa ei ole kuitenkaan säädöstä, jonka perusteella hakija voitaisiin hylätä esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi.
Nähtäväksi jää, valittaako tuomiokapituli korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Toivottavasti - silloinhan saataisiin selkeä ennakkotapaus sovellettavaksi myös myöhemmissä vaalikelpoisuustapauksissa.
Ei Suomessa voi uskonto ohittaa täkäläistä oikeusjärjestelmää ellei lakikirjoissa ole siihen liittyviä pykäliä.
Tosin Suomen laki on juuri sellaista kuin sen kukin lukee eli siis täynnä porsaanreikiä. Joissain tapauksissa voidaan vedota esim. hyvän tavan vastaisuuteen (vaikkei asiasta mitään pykälää olisikaan) ja tehdä sitä kautta asiasta juridisesti pätevän.
Aika pitkälle nuo asiat riippuu päätöksentekijästä...
Mielenkiintoisen vivahteen tähän kysymykseen tuo se, että EU on saamassa uudeksi oikeusasioista vastaavaksi komissaarikseen italialaisen Rocco Buttiglionen. Hän on hartaana katolilaisena ilmoittanut olevansa vakaasti sitä mieltä, että homous on syntiä ja että naisten ensisijainen tehtävä on synnyttää lapsia.
Euroopan parlamentin tentissä tämä Berlusconin entinen eurooppaministeri vakuutti kuitenkin kunnioittavansa jäsenvaltioiden lakeja ja haluavansa pitää moraaliset ja lailliset kysymykset tiukasti erillään toisistaan.
Sopinee kuitenkin kysyä, miten tasa-arvokysymykset voivat Euroopan tasolla edistyä seuraavan komission toimikaudella, jos oikeusasioista vastaava komissaari suhtautuu nihkeästi niiden ajamiseen ja myöntyy vain pakon edessä, jo olemassa olevien säännösten pohjalta tasavertaisten oikeuksien antamiseen homoille ja heteroille sekä naisille ja miehille.
Uutinen aiheesta (niille, jotka hallitsevat toista kotimaista) osoitteessa
http://www.tv4.se/nyheterna/artikel.aspx?ID=343321&CID=33damn. Kuulin vasta tuon Italiaanon mielipiteistä. No, onneksi se ei yksin päätä kovinkaan paljoa.
Luitteko, mitä Piispa Huovinen kirjoitteli tässä eilen, vai olikohan tänään. On kuulemma todella harmi, että kirkko joutuu toiminnassaan noudattamaan Suomen lakeja, eikä omia arvojaan. Mun käsityksen mukaan esim. tasa-arvolaki ei nykyisellään koske kansankirkkoja.
Hieman ohi asiasta, mutta uudesta EU:n komissiosta puheen ollen sitä vähän tasapainottaa brittiläinen ulkomaankauppakomissaari Peter Mandelson, joka on tunnetusti homo, taitaa kyllä olla puoliksi kaapissa.
Moi!
Ei kai komissaaria olla sekoitettu brittiläiseen gayväestön vapaustaistelijaan, Peter Thatcheliin?
Itse en ole kuullut, että Mandelson olisi homo, paitsi varmaan tällä palstalla. (Taisin kommentoida samalla tapaa, mitenköhän se keskustelu menikään...)
Brittimedia (vakavasti otettava) pitää perinteisesti hyvin matalaa profiilia näissä asioissa, mikä on sinänsä hyvä asia. Muun euroopan lehdistössä mainintoja Mandelsonin homoudesta on kuitenkin ollut.
Fakta todetaan hyvin asialliseen sävyyn esimerkiksi sivulla
http://andrejkoymasky.com/liv/fam/biom1/mand1.html
"...After the election he became Minister without Portfolio and was the most senior and influential of a small number of gay Labour Party politicians, though he has never officially declared his sexuality."
Saksassa zdf-televisiokanava toteaa saman nettisivullaan, jolla esitellään uusia komissaareja
http://www.zdf.de/ZDFde/inhalt/27/0,1872,2150843,00.html
"Peter Mandelson (50) aus Großbritannien wird EU-Außenhandelskommissar. Der Vertraute des britischen Premierministers Tony Blair kehrt damit auf die politische Bühne zurück. Im Januar 2001 musste er unter dem Vorwurf der Vetternwirtschaft als Nordirland-Minister zurücktreten. Zuvor hatte er bereits seinen Posten als Industrie- und Handelsminister aufgeben müssen. Seither agierte der Labour-Politiker, der sich offen zu seiner Homosexualität bekennt, nur im Hintergrund."
Rocco Buttiglione pitää nimityksestään aiheutunutta kohua EU:n "epäkristillisen inkvisition" kristittyihin ja katolisiin kohdistamana vainona ja itseään vihakampanjan uhrina. Italiassa asiasta ollaan odotetusti kuohuksissaan, mutta koko Italian lehdistö ei sentään näe Buttiglionen nimityksen läpimenoa pelkästään kansallisena kunnia-asiana uskonnon ja isänmaan puolustamiseksi.
Roomassa ilmestyvä La Repubblica -sanomalehti kommentoi BBC:n mukaan asiaa näin:
>quote<
"It is Rocco Buttiglione who has been rejected, not Jesus Christ," writes one commentator in the paper.
"Buttiglione is not Catholicism and not even Christianity. Indeed, his homophobic and male-centred Jesus is not that of the majority of us Europeans."
"Buttiglione obviously has the right to play God as he pleases and to lead a life of home and church, not to divorce, not to spread his semen, to flee temptations... and to fear homosexuals," he continues.
"But he does not have the right to summon God to the defence of his own political inadequacies, of his own prejudices."