Miten asiat olivat 50 vuotta sitten?

Mietitäänpä mikä tilanne oli 50 vuotta sitten. Homous oli rikos. En tiedä minkälaisia rangaistuksia siitä säädettiin ja kuinka tarkasti lakia valvottiin, mutta moni varmasti eli kulissisuhteessa tai pakotti itsensä "heteroksi". Kun ei asialle ollut oikein nimeä eikä mitään tietoa ollut saatavilla eikä mitään hyväksyntää ollut odotettavissa, sen tunnistaminen itsessäänkin saattoi olla vaikeampaa ja jäädä tiedostamatta kokonaan ja moni jopa eli elämänsä tiedostamatta sen kummemmin taipumustaan, normaalissa suhteessa.

Entäpä 100 vuotta sitten. Tai 200? On nimetty useita historiallisia henkilöitä kuten Oscar Wilde ja Frederick Chopin jotka olisivat olleet homoja, mutta missä todisteet?
Miten voidaan todistaa jonkun edesmenneen henkilön homous, varsinkaan tuohon aikaan ei varmasti kovin avoimia asiasta voitu olla? Ovatko nämä historialliset henkilöt homouksineen tehty ikään kuin painaviksi argumenteiksi homouden puolustajille tänäpäivänä, joilla ei ole kuitenkaan faktapohjaa takanaan ensinkään?

Joskus tuntuu siltä että homous on vain nykyajan ilmiö ja muotiasia, johon suvaitsevainen, urbaani ja nuorekas valtaväestö yrittää meitä ajaa, tajuamatta ja tietämättä että homona ei voi olla kovin onnellinen. Ne nuoret fiksut heteroaikuiset, jotka kannattavat homojen oikeuksia eivät tiedä itse miltä tuntuu olla homo, miten rikkinäinen ja "ruma ankanpoikanen" ihminen lopulta onkaan vaikka kuinka valtaväestö hyväksyisikin.

Homot/lesbot eivät teitenkään tee pahaa kellekään (toisin kuin pedofiilit) _paitsi itselleen_. Tekevät itsensä onnettomaksi eristäytymällä muusta ihmiskunnasta omaksi sukupuolettomaksi rodukseen, joka haluaa olla sekä mies että nainen, mutta ei ole oikein kumpaakaan (psykofyysisellä tasolla).

Jos ylläolevasta joku saa irti jonkunlaisen pointin, niin kertokaa mullekin. Ehkä tässä kirjoituksessa se on rivien välissä, lähinnä kirjoittajan "psykofyysisen tason" ongelmissa...

Homona ei voi olla kovin onnellinen? Aijaaha? Jos otetaan se klassinen esimerkki, että "ottaisitko pillerin, joka muuttaa heteroksi?", niin en itse ottaisi. Kysin sitä joskus jossain muualla ja muistaakseni noin puolet olisivat ottaneet, ja toinen puolisko ei missään nimessä.

En tiedä kertooko se mitään onnellisuudesta, mutta vain puolet tuntuisivat vaihtavan "tuohon parempaan". Eli ei se välttämättä ole yhtään sen onnellisempi. Itse ainakin olen onnellinen homona, ja siitä, että voin olla osana jotain pienempää yhteisöä.

Tuo ei kuitenkaan ollut pointti koko kirjoituksessa, kunhan tartuin siihen... Pointti jäi kuitenkin minullekin epäselväksi. En kuitenkaan näe miksi homot olisivat epäonnellisia tai syrjäytyviä... eikös homot ennemminkin ole ulospäinsuuntautuneita (ehkä liiankin :D) ja oikeita huomion keskipisteitä.

Jaa-a. Jonkilaisiin historiankirjoituksiinhan nuo
mainittujen henkilöiden homoudet taitavat liittyä. Tiedä sitten kuinka varmoja voidaan olla niiden paikkansapitävyydestä.

Olen itsekin joskus miettinyt sitä, että ehkäpä homoksi ei voisi itseään tunnistaa, jos ei tietäisi sellaisia olevan olemassa. Nykyisin on jo jonkinlainen valmis paikka yhteisössä, mihin homo astuu. Pienet lapsetkin tietävät että "homo en sitä ku mies ja mies". Ehkäpä tilanne oli erilainen 100 vuotta sitten. Ehkä homoutta oli silloin vaikeampi tunnistaa ja useampi eli heterona tietämättä paremmasta.
Mutta on moni muukin asia ollut entisaikoina pielessä.

Kun pohditaan, millaista oli elää homona (ja parisuhteessa) joskus kauan kauan sitten (esim. agraariyhteiskunnassa), lähtökohtana on usein edellä esitetty väite, jonka mukaan homot olisivat eläneet kulissisuhteissa ja painaneet seksuaalisen identiteettinsä väkisin taustalle.

Suosittelen kuitenkin kaikille Jan Löfströmin tutkimusta "Sukupuoliero agraarikulttuurissa. Se nyt vaan on semmonen" (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 757. Helsinki: SKS. 1999.) Tutkimuksesta välittyy melko yllättävä huomio: suomalainen agraariyhteisö oli itse asiassa suvaitsevampi kuin nyky-yhteiskunta: yhdessä asuneisiin mies- ja naispareihin suhtauduttiin yleisesti aivan luontevasti, eikä Raamatun oppeja tulkittu missään määrin fundamentalistisesti.

Tutkimukset vanhasta Suomesta tuntuvat jotenkin ristiriitaisilta. Toisaalta väitetään, että mies- ja naispareihin olisi suhtauduttu melko neutraalisti ja toisaalta taas kerrotaan heitä upotetun suohon yms.

Oscar Wilden homoudesta on nyt sentään oikeuden päätös ;)

Sen sijaan en ole koskaan nähnyt kenenkään missään väittävän, että Frederick Chopin olisi ollut minkään sortin homo. Ellei sitten joku ole erehtynyt luuleman, että ranskalainen kirjailija George Sand, jonka kanssa Chopinilla oli kymmenen vuoden pituinen suhde, olisi ollut mies. George Sand oli ranskalaisen kirjailijan, feministin ja kahden lapsen äidin Amandine-Aurore-Lucile Dupinin taiteijanimi.

Kim Bentz
Finland / Suomi 1989, 69 sivua - pages

Homoseksuaalisuus oli kriminalisoitu Suomessa vuoteen 1971 asti. Hän oli homoseksuaalinen mies. Ja opettaja. Koko elämänsä hänen oli säilytettävä salaisuutensa, jos halusi pitää virkansa ja kunniansa. Se onnistui koko miehuusvuosien ajan, mutta mitä hänelle tapahtui vanhuuden kynnyksellä? Hänet tuomittiin ja kastroitiin 1950-luvun olympia-Suomessa, kun roskat puhdistettiin. Hänen ruumiinsa silvottiin ja sielunsa siinä samassa. Oliko hän rikollinen, se jää lukijan itsensä ratkaistavaksi. Riipaiseva ja tyrmistyttävä kertomus perustuu todellisiin tapahtumiin ja vankilapäiväkirjojen merkintöihin.

Onko todella ollut näin, että 50-luvulla tällainen on ollut käytäntö? Eli että kaikki tapaukset, joissa voitiin todistaa että henkilö on homoseksuaalinen, hänet kastroitiin ja pistettiin vankeuteen? Miten kastraatio tapahtui ja kauanko vankeus kesti? Millä aikavälillä tällainen laki on ollut voimassa? Vuoteen 1971 asti mutta mistä alkaen?
Olisi myös mielenkiintoista tietää 50-lukua edeltäneistä ajoista, millaista silloin on ollut. Onko näistä asioista faktatietoa jäljellä, vai onko häpeällinen menneisyys pyritty hautaamaan?

Joidenkin mielestä voi tuntua turhilta kysymyksiltä, mutta voidakseen ymmärtää nykyisyyttä, pitää tuntea historia. Ja ehkä nykyihmisenkin tekisi hyvää muistaa, miten huonosti joskus on ollut asiat. Tänä päivänä ketään ei kuitenkaan kastroida homouden takia Suomessa. Joissakin kolmannen maailman maissa tosin näin yhä tehdään.

Lisätäkseni vielä, että pelottavaa tässä minusta oli se, että Suomi on kuitenkin 1950 -luvulla ollut moderni, idealistinen ja demokraattinen maa, toipumassa talvisodan tappioista ja rakentamassa kansallistuntoa.

Jälleenrakentaminen on ollut kovassa vauhdissa. Jos tällainen homojen kastroiminen on silloin ollut aivan normaalina ja oikeudenmukaisena pidetty asia, niin eipä ole varmasti hääviä ollut homojen elämä silloin.
Homoutta on ilmeisesti tällöin pidetty myös ulkomailla (Yhdysvallat) tuomittavana, joten Suomi on saanut vaikutteensa sieltä.

Historialla on taipumus toistaa itseään. Voisiko tällainen hirveys toistua? Esim. jos Suomi joutuu vielä joskus sotaan ja sen seurauksena lait ja yhteiskuntajärjestys miettitään uudestaan?

Kirja löytyy monista julkisista kirjastoista ja BaffinBooks myy sitä kahden euron hintaan.

Kirjan nimi on ytimekkäästi:
Kastroitu

Oikea alkuhomo löytyy... vaikka 400 luvulta eKr.

Oli pakko ostaa kun 1 E hintaa, Stokkalla... Bernard Williams-Platon pikkupokkari (Platonin tuotannon pikakertaus puupäille/vertaa Excel for dummies, hehee).

Siinä mainitaan Platonin opettajan Sokrateen "hyvin kaunis oppilas ja rakastaja", joka oli myös "turhamainen ja röyhkeä". Lisäinfona oli että vanhenpien ja nuorenpien miesten väliset eroottiset suhteet oli normaali piirre ateenalaisessa elämässä noihin aikoihin...

Juha-Heikki Tihinen pohtii mielenkiintoisella tavalla Oscar Wilden rikosta artikkelissaan, joka löytyy osoitteesta
http://personal.inet.fi/yhdistys/sky/sivut/etsija/jutut298/wilde.html

Hän tulee siihen tulokseen, että avoin homoseksuaalisuus ei ollut suinkaan ainoa 'rikos', jolla Wilde rikkoi aikansa yhteiskunnallisia normeja vastaan, ja se teki hänen käytöksestään entistäkin tuomittavampaa.

Viestissä 9 hyperion kyselee kastraatiosta -50 luvulla .
Minä olin nuori -50 luvulla ,ikävä kyllä . Tunsin aikoinaan monia ,ketkä olivat olleet vankilassa homouden takia .Ja ainakin toisella kertaa sitten kastroitiin.Ekalla kerralla sai anteeksi ja mahdollisuuden parantaa tapansa .Toisella kerralla sitten se oli menoa ,kun et ollut ymmärtänyt parantua .Joo,tossa pitäisi olla lainausmerkit monessa sanassa .
Naiset ei käsittääkseni joutuneet koskaan vankilaan ,varmaan siksi kun yhteiskunta ei olisi osannut tehdä heille kastraatiota .lol.Tai sitten se johtu siitä ,kun monella heterolla on unelma nähdä tytöt silleen .

On otettava huomioon Löfströmin aihepiiri ja rajaus eli hän puhui AGRAARIKULTTUURISTA. Kaupungeissa suhtautuminen oli aivan jotain muuta.

Kun kuitenkin suurin osa ihmisistä asui maaseudulla, homoseksuaalina eläminen oli perin leppoisaa Löfströmin antaman kuvan mukaan.

Ja totuus on ettei Setan tultua kuvioon homoseksuaalien kohtelu ole parantunut, vaan pikemminkin huonontunut.

"Lisätäkseni vielä, että pelottavaa tässä minusta oli se, että Suomi on kuitenkin 1950 -luvulla ollut moderni, idealistinen ja demokraattinen maa, toipumassa talvisodan tappioista ja rakentamassa kansallistuntoa. "

Suomi ei ole koskaan ollut demokraattinen, vaan sinua on vedetty höplästä. Olet katsonut liikaa Suomi-filmejä.

"Jos tällainen homojen kastroiminen on silloin ollut aivan normaalina ja oikeudenmukaisena pidetty asia"

Kuinka moni tiesi siitä? Kuinka moni ylipäätään tiesi mitään homoudesta?
Kuinka moni nykyaikana tietää siitä kuinka interseksuaaleja kohdellaan tässä maassa?

"Homoutta on ilmeisesti tällöin pidetty myös ulkomailla (Yhdysvallat) tuomittavana, joten Suomi on saanut vaikutteensa sieltä. "

McCarthyismi oli tuolloin voimissaan.

"Historialla on taipumus toistaa itseään. Voisiko tällainen hirveys toistua? Esim. jos Suomi joutuu vielä joskus sotaan ja sen seurauksena lait ja yhteiskuntajärjestys miettitään uudestaan?"

Ei voisiko se toistua, vaan se toistuu ihan sataprosenttisen varmasti. Katso vaikka noita USA:n ja Venäjän diktatorisia uhoajia siis Putinia ja Bushia. Ylipäätään tilanne kiristyy (eikä siihen homoilla ole osaa eikä arpaa), Kiina-ilmiö syö elintasoa, terrorismi luo kyttäyksen ilmapiirin ja sitten on vielä ekokatastrofi eli summa summarum: alemmat kansanryhmät rupeavat vaatimaan "ryhtiliikettä" ja arvaa ketkä ovat ensimmäisenä tulilinjalla?

Yhdysvalloissa jo huudetaan (hetero)perhearvojen perään ja meidän nilkit juoksee perässä.

Kun nyt tarkastellaan esim. homojen kohtelua suomessa menneinä vuosikymmeninä, niin huomataan miten tärkeää on kaikenlainen kansalaisaktivismi ja omista (ihmis)oikeuksista kiinni pitäminen.

Nyt on asiat esim. homoilla melko hyvin, kiitos mm. SETAn vuosikymmenten väsymättömän ihmisoikeustaistelun, mutta niin pian kuin noiden omien etujen valvominen jätetään vähemmälle, niin ollaan mielestäni taas vaarassa. Saavutetut edut ja oikeudet voidaan viedä pois heti kun niiden vaaliminen unohdetaan.

Nyt on kasvamassa sukupolvi, jolle esim. homojen oikeudet ovat itsestäänselvyys. Monille tämän päivän parikymmpisille maailma näyttäytyy juuri tuollaisena. Kansalaisaktivisimin merkitystä ei enää tunnisteta; luullaan että nykyinen melko suvaitsevainen asenneilmapiiri ja lainsäädäntö säilyvät ilman omaa aktiivista panosta. Näin ei kuitenkaan ole.

Jos omista oikeuksista ei pidetä kiinni eikä ymmärretä että nuo oikeudet voidaan koska vaan viedä pois, niin saattaapa käydä kalpaten. Pystyvätkö tulevina vuosikymmeninä oikeuksiaan puolustamaan tämän päivän teinit, joille kaikki oikeudet ovat olleet aina itsestään selvyys!?

Välillä tuntuu siltä, että hintit ovat oikeasti kehitykselliseti jälkeenjääneitä. Riittää, kun saa vapaasti käydä kapakassa ( pakonomainen bilettäminen ) ja elää oman kullan kainalossa ( riippuvuutta hipovat palvotut parisuhteet ).
Sitten ovat nämä dark roomit ja saunat, joissa saa nussia sydämensä kyllyydestä munansa rakoille. Kamalinta on elää puutteessa! Eläköön vapaus! Sitä se vain on( =seksiä) ja sitä vain halusimme!

Se niistä oikeuksista!

Kaikki kuitenkin kertoo omaa kieltään todellisuuspakoisesta elämäntavasta.

Mitään oikeata yhteen hiileen puhaltamista ei ole, koska siihen ei kyetä itsekkyyden takia.

Emme me mitään opi muistelemalla 50-lukua, koska siinä ei ole mitään, mitä muistella. Haluaako musta amerikkalainen muistella orjuutta? Ei varmasti.

mies: "Emme me mitään opi muistelemalla 50-lukua, koska siinä ei ole mitään, mitä muistella. Haluaako musta amerikkalainen muistella orjuutta? Ei varmasti."

Tähän tekee mieli siteerata J.V. Snellmania, joka on tiettävästi sanonut:
"Kansalla, joka ei tunne historiaansa, ei ole tulevaisuutta."

Tämä on hyvä muistaa myös Suomen homojen ja lesbojen, Amerikan musta väestö sen varmasti muistaa muistuttamattakin.

"Nyt on asiat esim. homoilla melko hyvin, kiitos mm. SETAn vuosikymmenten väsymättömän ihmisoikeustaistelun"

Kiitos päivän nauruista! Jotkut osaavat lyödä vakavankin asian leikiksi.

"Nyt on kasvamassa sukupolvi, jolle esim. homojen oikeudet ovat itsestäänselvyys."

Kysy vaikka kristillisdemokraateilta onko tämä asia itsestäänselvyys.

"Monille tämän päivän parikymmpisille maailma näyttäytyy juuri tuollaisena."

Unohdit skinit ja ns. suvaitsevaiset, joiden mielestä homot ovat ihan OK, kunhan eivät hoida heidän lastaan, kunhan eivät käy samassa uimahallissa kuin he tai kunhan eivät asu heidän naapureinaan eikä tuo homouttaan julki koskaan.

"Jos omista oikeuksista ei pidetä kiinni eikä ymmärretä että nuo oikeudet voidaan koska vaan viedä pois, niin saattaapa käydä kalpaten. Pystyvätkö tulevina vuosikymmeninä oikeuksiaan puolustamaan tämän päivän teinit, joille kaikki oikeudet ovat olleet aina itsestään selvyys!?"

Tulevaisuus on TÄNÄÄN. Juuri noista oikeuksista on taisteltu kuokkavierasjuhlissa barrikadeilla.
Siis on huolestuttava kehitys se, kun ei saa osoittaa mieltä (naamioitumatta), poliisi urkkii puhelimia, sähköpostia ja rekistereitä ja kansalaisoikeuksia kavennetaan koko ajan. On tosi ettei tämä tapahdu homoseksuaalisuuden poiskitkemiseksi (vaan tämäns. "terrorismi" on taustalla), mutta sanotaanpa että jos valtion ajatuksena olisi kitkeä pois homoseksuaalisuus niin aseet siihen nykypäivänä ovat paremmat kuin koskaan.

Ja se huolestuttaa.

Stacyllä ei taida olla mitään muuta jaettavaa kuin negatiivisuutta ja Apocalypse Now -visioita. Siis noinko pahasti elämä sua päähän potkii? Otan osaa.

Aika ristiretkelle omassa päässäs olet lähtenyt kun tämä kuuluisa terrorisminvastainen sota on sun mielestä jokin peiteoperaatio homojen hävittämiseksi. Hahahaha, no sa annoit mulle ainakin mun päivän naurut.

Kyllä homoilla varmasti Stacynkin mielestä asiat sentään paremmin on kuin vuonna 1954. Silloinhan homoja ei virallisesti ollutkaan, oli vain jotain häiriintyneitä seksirikollisia.

Joten koitas piristyä vähän. Ei joka päivä sada.

Minusta on tärkeää että muistamme kuinka vaikeaa on ollut ennen että osaamme antaa arvon tämän päiväiselle tilaanteelle. Toivon että nuorempi sukupolvi ei ota kaikkea itsestään selvyytenä, vaikka välillä tuntuu siltä.
Minä ainakin annan ja oli kivaa esim nyt Oktoberfestillä juhlia omassa teltassa ilman mitään sen suurempaa ihmettelyä valtaväestön toimesta.

Stacystä sen verran että uskon hänen amentava elämän voimansa on katkeruus ja loputon kapina. Uskon hänen mottonsa on: Etsin kunnes löydän sen....kunhan ensin keksin mikä on SE!

Kieltolaeista(viralliselta taholta) yms. huolimatta menneinä vuoskymmeninä vallitsi mielestäni paljon myös hyviä asioita esim.suhtautumisessa yleensä kanssaihmisiin, toisen huomioonottaminen, kiireettömyys jne...

"Stacyllä ei taida olla mitään muuta jaettavaa kuin negatiivisuutta ja Apocalypse Now -visioita."

On, mutta pysyttelen tärkeimmissä asioissa ensin. Sitä paitsi Setanic kyllä hoitaa tämän juhlimisen, tuulettamisen ja hypettämisen niin kiitettävästi ettei minun tarvitse kantaa huolta siitä vähään aikaan.

"Siis noinko pahasti elämä sua päähän potkii? Otan osaa."

Kiitos osanotostasi, mutta se kyllä menee väärälle henkilölle. Minulla menee lujaa ja joka päivä aina vain paremmin. Kyllä sinullakin menisi jos huutelisit kroppaasi niin suurella määrällä C-vitamiinia kuin minä. Mutta kun Suomi on kateellisten luvattu maa on kuitenkin niin että "kell aarre on aarteen kätkeköön".

"Aika ristiretkelle omassa päässäs olet lähtenyt kun tämä kuuluisa terrorisminvastainen sota on sun mielestä jokin peiteoperaatio homojen hävittämiseksi. Hahahaha, no sa annoit mulle ainakin mun päivän naurut."

Kiva että olen viihdyttänyt jotain. Sen jälkeen voit lukea vaikka nämä perusfaktat:
http://www.cnn.com/2003/ALLPOLITICS/07/30/bush.gay.marriage/
http://www.thetaskforce.org/media/release.cfm?releaseID=729

Terrorisminvastaisessa sodassahan ei ole kysymys lainkaan homoista suoranaisesti, vaan kysymys on öljystä ja dollarin arvosta. Mutta tämä on tietysti kaikki savuverho, millä Bush haluaa vetää huomion pois siitä että hän antaa myönnytyksiä äärifundamentalisteille kotimaassaan että omalla terrorismillaan aiheuttaa muslimiterrorismia Irakissa. Puhumattakaan että hänellä on juopottelevat tyttäret.

"Kyllä homoilla varmasti Stacynkin mielestä asiat sentään paremmin on kuin vuonna 1954. Silloinhan homoja ei virallisesti ollutkaan, oli vain jotain häiriintyneitä seksirikollisia. "

Edelleen, luepa jo täällä esillä ollut Löfströmin teos. Lue myös kirjoittamasi lause, se on ristiriidassa itsensä kanssa.

"Joten koitas piristyä vähän. Ei joka päivä sada."

Mitäs siitä? Tänään sataa.

Löfströmin teos? Siis onko kyseessä joku peitellysti homovastainen homon tekemä tekele, joka saa mut vakuuttuneeks siitä että elämä on ihan kauheeta jos on homo? Jos ei, niin pyydän anteeksi reaktiotani, mutta vähän siltä vaikuttaa....

On se kai joo ristiriidassa itsensä kanssa. En kyllä heti tajua miten, mutta se on vähän huonosti kirjoitettu. En jaksa aina kirjoittaa niin harkitusti lauseita tänne. Huonoja nettitapoja.

Kysehän oli siitä, että enää ei eletä vuotta 1954. Jotain edistystä johonkin suuntaan on tapahtunut, oli sitten kuinka vainoharhainen tähänsä.

Bush on kyllä yks ********, mutta en kyllä tajua miten Bushin politiikka Suomeen liittyy? Totta on että Bush on fundamentalistien myötäilijä ja valitettavasti 9/11 tuloksena Bush on pystynyt ajamaan läpi entistä oikeistolaisempaa ja äärikonservatiivisempaa politiikkaa. Täytyy kuitenkin muistaa että aivan kaikki USA:n asiat eivät sentään meitä koske. Homoavioliiton toteutuminen USA:ssa tai sen toteutamatta jättäminen tuskin Suomeen heijastuu ratkaisevasti. Suomalaiset ovat jo valmiiksi sen verran perillä amerikkalaisten oudoista motkotuksista ja kukaan suomalainen ei Bushia ota vakavasti tai välitä hänestä juurikaan. Siis Bush tekee hallaa omassa maassaan, sekä tietty Lähi- Idässä.

Homovastaisuus USA:n republikaanien politiikassa on vanhoja uutisia. Jo Trent Lott, Rick Santorum yms. ovat hoidelleet sen homovastaisuuden kunnialla kotiin. Bush vaan on uskollinen 80- luvulla nousseeseen fundamentalisti oikeistolaiseen politiikantekoon.

Mielelläni lukisin Löfstromin teoksen, jos sen saa kirjastosta. Muuten se varmaan jää lukematta.

Hieman positiivisempaa sävyä sait kyllä aikaiseksi, mutta osa viestistä meni vähän ohi. Toisaalta, vaikuttaa kyllä että joudut pinnistelemään vähän...

Uskon Stacyn pelon olevan lähinnä tuntemattoman pelkoa, homofobista homoseksuaalisuutta, kaappihomoutta, epävarmuutta omista mielipiteistä ja pelkoa omien kasvojen menettämisestä. Stacy ei uskalla ottaa asioita puheeksi rauhallisen keskustelevaan sävyyn, vaan on joko hiljaa tai sitten puolustusmekanismina hyökkää heittäen toisen päälle täyslaidallisen rapaa.

Stacy esitit asian melkein kuin herra Bush olisi viekas mies, joka kykenisi niinkin edistyneeseen ajatteluun kuin verhoamaan todelliset tarkoitusperänsä yksinkertaiseen terrorismin :D

Tuskin tässä kuitenkaan pitäisi Stacyn mahdollisista peloista keskustella, vaan siitä miten asiat olivat 50 vuotta sitten. Ja huonostihan ne olivat, olen minä ollut ymmärtävinäni. Jos asiat eivät olisikaan varsinaisesti paremmin yhteiskunnassa nykyään, niin eivät ne ainakaan samoin ole. En ehkä osaa pinnan alta raaputtaa kuten te, mutta en mä oikeastaan näe mitä huonoa on SETA:n olemassaolo saanut aikaan. Hyvät näen paljon selvemmin, ainakin.

"Löfströmin teos? Siis onko kyseessä joku peitellysti homovastainen homon tekemä tekele, joka saa mut vakuuttuneeks siitä että elämä on ihan kauheeta jos on homo? Jos ei, niin pyydän anteeksi reaktiotani, mutta vähän siltä vaikuttaa...."

Aika hyvin on peitelty kun se on jäänyt minulta huomaamatta. Siis periaatteessa teos ei paljoa arvaile eikä tulkitse, vaan se tuo esille sen homoja, lesboja ja transihmisiä ja hermafrodiitteja koskevan aineiston mitä kansanperinteen tallentamisen nimessä on kerätty.

Ja se aineisto on huomattavan myönteinen kaikkia em. ryhmiä kohtaan. Muistaakseni siinä lähinnä on johtopäätös se, että jos mies tekee miehen työn, niin mitä väliä sillä on mitä hän tekee sänkykammarissa. Sama koskee naisia sillä tavalla että jos he ylittivät sukupuoliroolirajan ja tekivät miesten hommia niin he saivat osakseen ihailua ja arvostusta.

Mutta se rajoittuu agraarikulttuuriin, kaupungit olivat oma asiansa ja niissä olivat vallalla ulkomailta tulleet vaikutteet.
Tuttava muistaa että homofobia oli yleistä Helsingissä 1960-luvulla ja ihmisiä haukuttiin homoiksi, mutta huomattavasti landemaisemmalla paikkakunnalla Kuopiossa minä kuulin eka kertaa ihmisiä haukuttavan homoksi joskus 1978.

Z-lehden hyvän artikkelin mukaan homoseksuaalisuus oli yleistä rintamalla sodan aikana, mutta se oli tietysti samanlaista kaappihomoutta kuin vankihomous, eli jälkikäteen aisa kiistetään tiukkaan sävyyn.

"Täytyy kuitenkin muistaa että aivan kaikki USA:n asiat eivät sentään meitä koske. "

Onneksi ei. Amerikassa on oma psykologiansa ja tietyt amerikkalaiset ilmiöt eivät tule ikinä rantautumaan eurooppaan. Yksi tällainen asia jonka on ollut vaikea saada jalansijaa ovat "Taistelijat", eli nuoret vihaiset miehet eli miehet jotka vastustavat kiihkeästi aborttia ja homoseksuaalisuutta ja ovat kaiken lisäksi fundamentalisteja. Suomessa tällaisi edustaa (ev. lut kansanlähetyksen) Ebeling. Jalkapallohuliganismi ja skinit ovat enemmän eurooppalaisia ilmiöitä, homovastaisia toki hekin.

Joka tapauksessa yleistrendi on se, että markkinatilanteen kiristyminen johtaa "nuorten vihaisten miesten" lisääntymiseen kaikkialla. On varoiteltu että eletään poliittisesti samanlaista aikaa kuin ennen natsismia.

Mitä tulee myönteiseen elämänasenteeseen niin tämä sade mahdollistaa sen, että pääsen kokeilemaan vasta hankkimiani sadetamineita....

ja sitten....

"Uskon Stacyn pelon olevan lähinnä tuntemattoman pelkoa, homofobista homoseksuaalisuutta, kaappihomoutta, epävarmuutta omista mielipiteistä ja pelkoa omien kasvojen menettämisestä. Stacy ei uskalla ottaa asioita puheeksi rauhallisen keskustelevaan sävyyn, vaan on joko hiljaa tai sitten puolustusmekanismina hyökkää heittäen toisen päälle täyslaidallisen rapaa. "

Unohdit sanoa sen että minua on pidetty myös "vahvuuteen sairastuneena". Sen verran kommentoin, että nettikeskusteluissa asiat tuppaavat kärjistymään.

Olen samaa mieltä Stacyn kanssa siinä, että näen itsekin nykyisessä kehityksessä mahdollisuuden jollain tapaa samanlaiseen tilanteeseen kuin oli ennen toista maailmansotaa.

Fasismi syntyi, kun ihmiset pelkäsivät sekä kapistalismia, että sosialismia. Nyt fasismille luo kasvuperää toisaalta uusliberalistinen kapitalismi, toisaalta valtaa kansallisvaltiolta ottava demokratian globalisaatio, esim. EU. Moni, joka haluaisi rajoittaa kapitalismia, ei halua juuri EU:n rajoittavan sitä. Lisäksi fasistiset puolueet vastustivat sosialismia yli kaiken, nykyään äärioikeisto vastustaa EU:ta yli kaiken.

30-luvulla oli taloudellinen laskukausi ja elintaso aleni. Samaa ennustan nytkin, väestön ikääntyessä, vaikka ei lamaa tulisikaan. Pörssiromahdus 1929 johtui (lukekaa Eric Hobsbawmin äärimmäisyyksien aika!) kapitalismin ylikuumenemisesta. Jos taloutta vapautetaan liikaa ja julkista sektoria puretaan, ei ole enää mitään, mikä vakauttaisi taloutta.

Samoin pelkään demokratian kehitystä. 30-luvulla laskivat äänestysprosentit. Samoin nyt on usko politiikkaan vähenemässä. Yhä enemmän uskotaan ääriliikkeisiin.

No, tämä nyt vain on tällaista skenaarioiden pohtimista, vaikea todistaa mitään tulevaisuudesta:)

Stacy,

"Unohdit sanoa sen että minua on pidetty myös "vahvuuteen sairastuneena"."

Sitä se kaappihomous ja homofobinen homoseksuaalisuus teettää. Arvatenkin sitten on komea omakotitalo, kova palkka, paikka hyvävelikerhossa, kaunis edustusvaimo, balettia harrastava sievä tytär ja jääkiekkoa harrastava potra poika. Mutta tänne kun tulet sinut vedetään kölin alta ja sanotaan ettet ole edes mies. Noinhan kävi tuossa Seta vs. Ei-Seta porussa.

"Sitä se kaappihomous ja homofobinen homoseksuaalisuus teettää. Arvatenkin sitten on komea omakotitalo, kova palkka, paikka hyvävelikerhossa, kaunis edustusvaimo, balettia harrastava sievä tytär ja jääkiekkoa harrastava potra poika. Mutta tänne kun tulet sinut vedetään kölin alta ja sanotaan ettet ole edes mies. Noinhan kävi tuossa Seta vs. Ei-Seta porussa."

En olekaan mies, enkä haluakaan olla ja hanki joku muu jota voit vetää kölisi alle!

"Yhä enemmän uskotaan ääriliikkeisiin."

Yhä enemmän uskotaan talouteen ja rahaan joka sinällään on ääriliike. Vapausihanne on muuttunut vakausihanteeksi. Herkästi rikki menevää taloutta ei saa mikään järkyttää. Ihmiset on pidettävä raudanlujassa otteessa.

USA on siitä kiva maa että siellä sai vapaasti huseerata koko lailla viime vuosiin asti, eikä ollut paljon rekistereitä eikä niitä urkkivia viranomaisia. Mutta lait ovat ankaria ja moni on vankilassa.

Vaikka USA:ssa moni on vankilassa niin täällä taas kukaan ei oikeasti ole vapaa. Ehkä joku Jorma Ollila voi sanoa olevansa vapaa, muita teleurkitaan, tai sosiaalikyykyttäjät tilastoivat tai sitten maistraatti tilastoi ja nämä tiedot ovat vapaasti vaikkapa tunnetusti homofobisen poliisin tai usein homofobisen terveydenhoitohenkilökunnan käytettävissä.

Kun eletään veitsi kurkulla niin on typerää rehvastella että vielä on pää paikallaan.

Stacy....kerro ihan rehellisesti:`Onko sinulla ketään ihmistä enää lähellä, ystävänä/rakkaana joka voisi valaa sinuun hieman positiivisuutta? Vai onko tämä X-File missiosi karkottanut ihmiset jo ymäriltäsi?
Stacy, darling....seriously you are kind pain in the ass...and not the good way.

Oot sie aika epeli Stacy:) Oon samaa mieltä ^^ kommentista

Kaipa sitä joitakin epätoivon puuskia sitäpaitsi ihmiselle elinaikanaan suodaan, hitto vie.

Mixei muuten kukaan muistanut, että jo muinaisessa Kreikassa ja "silloin kun Rooma maailmaa johti" homous oli varauden ja menestyksen merkki? Kaikilla rikkailla miehillä piti olla myös nuori miesrakastaja. Ja se oli kunnioitettava asia. Kyllä se historia toistaa itseään...

Ihanko noin? Siis tiedän että oli miesrakastajia, mutta oliko oikeasti niin arvostettu ja kunnioitettu asia?

Jeps, jeps. Itseään kunnioittavalla vaikutusvaltaisella miehellä piti olla joku komea poika myös....

Stacy,

"En olekaan mies, enkä haluakaan olla ja hanki joku muu jota voit vetää kölisi alle!"

Vaude. Toimeentulotuki, syrjäytyneisyys, päihderiippuvuus ja pubin nettipääte. Siinä Stacy Lepakon elämä.

Xius, luovuta jo. En tiedä, miksi Stacyn persoonasta on tullut sinulle tuollainen pakkomielle. Joka tapauksessa on ilmeistä, että olet siitä edelleen ulkona kuin lumiukko.

Täällä on tarkoitus keskustella asioista, ei kanssakeskustelijoiden henkilöstä tai ominaisuuksista.

"Stacy, darling....seriously you are kind pain in the ass...and not the good way."

;)

"Stacy....kerro ihan rehellisesti:`Onko sinulla ketään ihmistä enää lähellä, ystävänä/rakkaana joka voisi valaa sinuun hieman positiivisuutta? Vai onko tämä X-File missiosi karkottanut ihmiset jo ymäriltäsi? "

Riippuu siitä minkä sinä katsot positiivisuudeksi. Minusta useimmat ns. positiiviset ihmiset ovat haihattelijoita, hihhuleita ja hypeäjiä ja heidän positiivisuutensa kestää suunnilleen yhtä kauan kuin heidän osakesalkkunsa arvo kasvaa, eli kovin vähän aikaa. Sinällään minä en pidä sitä tappiona mutta nuo positiiviset ihmiset saavat muutkin uskomaan itseensä ja samalla menee muidenkin omaisuus, itsetunto tai mielenterveys.

Minä taas lähden siitä että mitä meillä on betoniin valetusti tai kiveen hakatusti, eikä niitä ole kovin paljoa. Lait muuttuvat ja valtion uteliaisuus ihmisten yksityiselämää kohtaan on huolestuttavissa mitoissa. Mitä tulee ihmisten asenteisiin, niin ihmiset ovat tuuliviirejä jotka aina ovat sama mieltä kuin enemmistö tai sitten heillä on vakaa käsitys asioiden tilasta jolloin heihin ei voi vaikuttaa.

Nyt kun on tämä kivijalka, niin sille voi sitten ruveta rakentamaan esimerkiksi sellaista yhteisöllisyyttä ja "kaveria ei jätetä" -henkeä joita hetero(seksisti)t kadehtisivat. Minusta tämä on erittäin myönteistä, siis että ratkaisu ylipäätään ON olemassa kun suurimpaan osaan ihmiskunnan ongelmista ei ole mitään ratkaisua.