Työpaikkakiusaamisesta

Kattokaa tää linkki. Itse en jaksa uskoa mitään muutosta ko. asiassatapahtuvan, mukaanlukien työsuojeluviranomaisten vetäytymisen jne.
Tätä suomen teknologia leaderi tosiaan tekee, joten lukekeaa:

http://www.hoppania.net/nokia/

Joo-o, kiusaaminen työpaikoilla on valitettavan yleistä ja apu todellisudessa vähissä

Olen itsekin joutunut sen uhriksi työkkärissä. Vaikka tein kaikki mitä voi tehdä, en pystynyt muuttamaan tilannetta. Syy: koko työyksikkö oli valtaosaltaan esimiehiä myöten mukana siinä sotkussa. Oli siellä muitakin, jotka kärsi henkilöstön vaihtuvuus oli n. 15 -20% vuodessa, eli jatkuvaa.

Tilanne eteni jopa sellaisiin julkisiin naurettavuuksiin, että koko työyksikön yhteiseen palaveriin kutsuttiin työterveysaseman työpsykologi, mutta häneltä esimiesten toimesta pimitettiin tietoja. Kollega jutteli tilaisuuden jälkeen psykologin kanssa, ja tuli maininneeksi asioita, jotka veivät pohjan koko tilaisuudelta. Psykologi poistui järkyttyneenä paikalta. Häntä oli käytetty hyväksi.

Joskus vastassa vain on sellainen muuri, jota vastaan on turha taistella.

Joskus aikanaan ( 80-luvun puolessa välissä) työskennellessäni ravintolassa viinurina & baarimestarina, joillakin asiakkailla ( yleensä uusilla) oli poikkeuksetta tapana hihkua kovaäänisesti: "Hei homo, tuo sitä viinaa!" - no sehän vain osoittaa kypsymätöntä käytöstä k. henkilöstä. Mutta pottuilu yleensä loppui itseni yhtä kova ääniseen toteamukseen: " Ai sinäkö se oletkin, en ollut tunnistaa vaatteet päällä. No, ei mulla muutenkaan kovin hauskaa viime yönä ollut..." Sana kiersi, ja asiakkaiden suhtautuminen muuttui tyystin toisenlaiseksi - jopa kunnioittavaksi.
Eli se, että antautuuko uhriksi vai antaako samalla mitalla takaisin, vaikuttaa siihen, miten pitkään kiusaaminen jatkuu. Tietysti on valitettavaa, että työpaikkakiusaamista tapahtuu, mutta valitettavasti me ihmiset olemme susia toisillemme - niin laumassa kuin elämmekin. Kiusaaja on tullut kiusatuksi itsekin, eikä hän osaa muuta kuin jatkaa perinnettä. Toisaalta (käsittääkseni) a) kiusaajilla on huomattavasti heikompi ego kuin muilla, b) kiusaajien jatkuva päteminen jossakin (kiusaamisessa) osoittaa teini-ikään jämähtänyttä sosiaalisuutta, c) "esimieskiusaaja" kokee käyttävänsä "valtaa".

Mitä sitten tulee irtisanomisiin (yleensä) eiköhän aikalailla moni ihminen tänä päivänä ole kokenut ainakin yhden kerran tuon "tuotannollis-taloudellisen" perusteen irtisanomisen yhteydessä. ( Omalla kohdallani vuoden 1989 jälkeen 4 kertaa tuolla perusteella; 2 yritystä lopetti toiminnan konkurssin takia ja kaksi yritystä saneerasi yli puolet henkilökunnasta ulos - eli lienen hiukan tavallista useammin "saanut kenkää" tuotannollis-taloudelliseten syiden perusteella. Mutta mitäpä sitä "jäädä tuleen makaamaan" vaan jatketaan elämää... )

Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä... (sokee kun kirjottaa taas ilman lukulaseja *reps*)

"Oikea" työpaikkakiusaaminen on tietysti vähän muuta kuin haukkumasanojen huutelua avoimesti. Moni työyhteisö toimii kuin kanalauma - työntekijöiden sukupuolesta riippumatta - ja nokkimisjärjestystä luodaan näennäisen tasaveroiseen joukkoon koko ajan ahkerasti.

Mielipidevaikuttajien jollain perusteella heikoimmaksi lenkiksi luokitteleman ihmisen itsetunnon ja työskentelytulosten murentaminen voi tapahtua hyvin taitavasti ja sitä voi jatkua pitkään ennen kuin asianomainen itse edes huomaa mitään. Kun sitten koko muu yhteisö on saatu vakuuttuneeksi, että tämä ihminen on täydellinen luuseri ja taakkana koko porukalle, kiusaaminen voi muuttua näkyvämmäksi. Harvalla on niin teräksinen itsetunto ja vahva suojakilpi, että mylläkästä ilman vähintään henkisiä vaurioita selviää - varsinkin kun kiusaajat ovat hyvin selvillä siitä, mikä se arin kohta on, johon on tehokkainta iskeä.

Tämä toimintatapa yleistyy työpaikoilla sitä nopeammin, mitä epävarmemmaksi työntekijät olonsa tuntevat. Taistelu paikasta auringossa ja esimiesten suosiossa käy sen verran kovaksi, että luonnollinen valinta suosii kovaäänisintä, röyhkeintä ja terävimmät kyynärpäät omistavaa yksilöä, joiden panos varsinaiseen työhön usein on pelkkää silmänlumetta. Jos esimies vielä on heikohko persoona, hän hakee tietoisesti tai tietämättään suosiota juuri näiltä kovapintaisimmilta alaisiltaan, joiden karisman toivoo tarttuvan myös itseensä.

Public eye kirjoitti: "... Taistelu paikasta auringossa ja esimiesten suosiossa käy sen verran kovaksi, että luonnollinen valinta suosii kovaäänisintä, röyhkeintä ja terävimmät kyynärpäät omistavaa yksilöä..."

Kiitos Public eye, tunnistin tuosta juuri itseni, en kylläkään kiusaajana vaan "helvetin kovana" duunarina - lienee siinä syy miksi kahden kk:n työssä olon jälkeen ohitan jopa 5 v töissä olleita "heterojuntteja" vastaavissa tehtävissä.

Olen e-vilsin kanssa samoilla linjoilla, koska me molemat olemme ilmeisesti kokeneet samanlaisia asioita ja se on hämmästyttävää, koska toimimme aivan eri aloilla.

Nythän oli juuri lehdessä, että ei poliisejakaan irtisanota herkästi, vaikka he syyllistyisivät virkavirheeseen ja tämä onkin totta monilla työpaikoilla: johtoporras puolustaa "omiaan" eli pikkupomoja tai muuten esimiesasemasa olevia. Huolestuttavaa onkin se, että henkinen väkivalta on "sisäänrakennettua" eikä siihen pääse puuttumaan valehtelun takia. Eihän kukaan tunnusta mitään, kun asioita aletaan nostaa esiin. Sitten näistä valittajista tehdäänkin "ongelma", vaikka he voivatkin olla rehellisiä ja suoraselkäisiä työntekijöitä, joilla on moraali. Meilläkin yksi esimies sanoi:"valehdella saa, jos ei jää kiinni!"

Arkadas taas kertoi klassisen esimerkin, miten homoja kohdellaan: Heidät nostetaan silmätikuiksi työpaikoilla ts. heidät esitetään negatiivisiksi henkilöiksi puhtaasti persoonallisuuteen liittyvillä ominaisuuksilla( homous) ei sillä miten hyvin tai huonosti he tekevät työnsä. Tämä on sellainen ansa, josta on hyvin vaikea nousta, jos se aina nostetaan esiin eli puhutaan takanapäin pahaa. Jos aina mainitaan :" muuten se on homo" siihen tyyliin, että se on huono tai kyseenalainen asia.

Sitten työpaikoilla juorutaan hyvin paljon ja naiset syyllistyvät tähän: he penkovat ja kaivavat esiin ihmisten yksityisasioita, joita he sitten levittelevät työpaikoilla ja henkilö, jota asia koskee, ei saa siitä koskaan itse mitään tietää. Silloin yleensä ei tuoda esiin mitään positiivisia asioita, vaan mustamaalataan tämä kohde. Olen kuullut tätä monta kertaa ja jos sanoo sitten jotakin myönteistä ko.henkilöstä joutuu "samalle puolelle" sen mustamaalatun kanssa, koska hänestähän "ei saanut" puhua mitään hyvää. Tämä yhdistää( samanmielisyys) heitä. Se tiivistää heidän ystävyyttään. Se on jotakin hyvin pahaa ja ilkeää. Sitten ko. mustamaalattu ihmettelee, että miksi hänet eristetään ja häneen suhtaudutaan nihkeästi, koska sen kaiken hän huomaa. Hän voi sitten hermostua ja suutahtaa, koska on hämmentynyt ja se vain vahvistaa näiden toisten "käsityksiä", joita "totuuksina" kerrottiin,vaikka ne olivat pelkkiä kuulopuheita(juoruja), koska he tiedottavat asioista toisilleen( tapahtumista), joten "mustamaalattu" ei koskaan voi muuttaa omaa asemaansa työyhteisössä, jossa hän oli jo etukäteen "tuomittu", koska hänestä oli jo aikaa sitten juoruttu, kun hän ensimmäisen kerran oli tullut uuteen työpaikkaan. Tämä kasvatta sitten stressiä kohteessa ja hän voi huonosti ja se vaikuttaa huonontavasti työsuoritukseen- ja tämä onkin aika pirullista, koska nyt saatiin päätökseen se, mihin pyrittiin: hänestä tuli huono työntekijä!!!

”Taistelu paikasta auringossa ja esimiesten suosiossa käy sen verran kovaksi, että luonnollinen valinta suosii kovaäänisintä, röyhkeintä ja terävimmät kyynärpäät omistavaa yksilöä, joiden panos varsinaiseen työhön usein on pelkkää silmänlumetta. Jos esimies vielä on heikohko persoona, hän hakee tietoisesti tai tietämättään suosiota juuri näiltä kovapintaisimmilta alaisiltaan, joiden karisman toivoo tarttuvan myös itseensä."

Kääntäen tietysti, jos esimies on vahva persoona, hän pistää nämä kovaääniset ja –päiset näennäistyöskentelijät ruotuunsa ja tukee ja kannustaa niitä hiljaisempia varsinaisen työn tekeviä työntekijöitä. Lisäksi hän tietoisesti tai tietämättään omalla karismallaan parantaa noiden vähemmän pyrkyreiden työntekijöiden itsetuntoa.

Trust me, I know what I’m talking

Tuo ei nyt Irokeesi aina pidä paikkaansa. Esimies voi "suosia" itsensä kaltaisia tyyppejä, joiden kanssa hän itse tulee toimeen. Sitäpaitsi suomalaiset tekevät kovasti työtä. Niitä lintsareita en ole paljoa nähnyt paitsi yhdessä miesvaltaisessa työpaikassa, jossa varastettiin kaikki, mikä irti lähti ( ja johto tiesi tämän). Työkalujen hävikki oli valtava, koska työpaikka oli tehdas ja vaikea valvoa. Siksi porteilla olikin vartijat, jotka saivat kiinni näitä varkaita toisinaan, jotka olivat talon omaa väkeä. Duunarit katsoivat oikeudekseen varastaa ja pelin henki oli pumpata rahaa niin paljon kuin mahdollista, kun tilaisuus siihen tuli( esim. joku paikka hajosi ja tarvittiin ylityöntekijöitä, jolloin heti alkoi neuvottelu siitä, millä korvauksella työ suoritetaan: onko se urakka vai tehdäänkö se 100% vai miten) Siellä näki varsinaisia lintsaajia!

Esimiehiä on varmasti monenlaisia laidasta laitaan.
Olen työskennellyt monenlaisten alaisina; myös esinaisten =)
Alaisenani on työskennellyt laaja kirjo erilaisia esimiehiä ja –naisia.
Olen myös ollut kouluttamassa erilaisia esimiehiä j a –naisia, joista kustakin on sitten tullut omanlaisiaan erilaisia päästyään esimiesasemaan.

Vähänpä olet elämässäsi nähnyt, jos et ole lintsaaviin työntekijöihin, esimiehiin tai johtoon elämässäsi kertomaasi useammin törmännyt.

Muuten en oikein ymmärrä, mikä asiayhteys tuolla varastamisesta kertovalla työpaikkaesimerkillä oli aiempaan keskusteluun.

Nyt vaan erittäin lyhyeesti....
Vaikea aihe tämä....mutta me kaikki mennemme sinne vaan töihin. Eikö se ole pääasia? Pitääkö pomon olla kuin opetaja ala-asteella välitunilla?
Jos aikaa jää kiusaamiseen töissä, ilmeisesti duunia on sitten lian vähän.
Juoruavista ämmistä sen verran...moiset noita-akat saa äkkiä hiljaiseksi muutamalla napaakkaalla komentilla. Tiedän kyllä tyypit ja jokaisella meillä Jopa niillä juoru-ämmillä on heikkot kohtansa, ei muuta kun iskee niihin takaisin.
Hiljaiset ihmiset....joo tilanne ei ole varmaan helppo mutta toisaalta maailma ei voi joka kerta pysähtyä odottamaan milloin teiltä ujous antaa sen verran periksi että saatte sanan ulos suustanne.
Peace!!!!!

Suomessa jo laki velvoittaa työnantajaa puuttumaan ilmoitettuun tai havaittuun työpaikkakiusaamiseen. Nimenomaan noiden hiljaisten kohtalo on monesti aika järkyttävä. Eivät saa suutaan auki, kärsivät kolhut sisällään ja aina sitten joskus lopputulos on järkytys koko työyhteisölle.

Kyllä ihmisillä pitäisi olla oikeus ihmisarvoiseen työympäristöön. Ja aivan kuten kaikessa muussakin, vahvemman velvollisuus on omalta osaltaan tukea, kannustaa ja jopa suojella heikompiaan.

Nykymaailmassa tunnutaan aina vain enemmän ihailtavan ja suosivan niitä, jotka käyttävät voimaansa ja valtaansa väärin eli toisten alistamiseen ja nujertamiseen.

Itseni on kasvatettu suojelemaan heikompiani, karttamaan vääryyttä ja taistelemaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Niillä periaatteilla olen elänyt ja aina kokenut enemmän saaneeni kuin antaneeni.

Ateistina kaksi suosikkikohtaani raamatussa ovat:

”Se, joka antaa, saa” ja ”se, mitä teette yhdelle näistä pienimmistä...”

Esimerkki tehtaasta oli vain sen vuoksi, että suomalaisia pidetään ja he itse pitävät yllä valhetta, että he olisivat rehellisiä ja korruptoimattomia jne., mutta se ei pidä paikkaansa. Suomalaisilla työpaikoilla on paljon vääryyttä ja niistä ei tule esiin kuin jäävuoren huippu, koska ihmiset vaikenevat työttömyyden pelosta eikä asioiden vetäminen oikeuteenkaan auta, koska silloin valehdellaan(syylliset) eikä todistajista ole tietoa. Olen kyyninen, mitä tulee viranomaisten ja oikeuslaitoksen kykyyn ja haluun selvittää tällaisia asioita. Ei kukaan kiusattu halua vuosikausia kestäviä oikeusprosesseja.

Minusta on turha vetää tähän keskusteluun *suomalaisia*. Paskoja työnantajia on joka maassa ja yhtä lailla kieroja omaa etuaa etsiviä työntekijöitä niin suorittavassa portaassa, työnjohdossa kuin johtoryhmissäkin. Itse törmäsin eilen tapaukseen, jossa täällä Sveitsissä syntyperäinen sveitsin kansalainen oli yrittänyt tehdä kuprua eläkevakuutuksensa kanssa. Kun työluvalla työskentelevä hallintopäällikkö oli raportoinut kuprunyrityksestä Sveitsin viranomaisille niin mitään ei tapahtunut. (Homma hoidettiin sitten kolmatta kautta Sveitsin erään kansalaisen toimesta kotiin.)

Joopa joo, meillä on lainsäädäntö ja yleisesti melko koulutetut esimiehet yms. minkä pitäisi edistää ihmisarvoista kohtelua mm. työpaikoilla.

Tuota omaa tilannettani voisin käyttää esimerkkinä vielä. En todellakaan ole sitä ihmsityyppiä, jonka silmille hypitään tai jonka yli kävellään, se ei käy. Nostin kissan pöydälle ja se oli minun virheeni. Kuten muutama kollega aiemmin ja muutama jälkeenpäin saivat huomata, asiasta ei saanut puhua. Tämä oli yksikön johtoryhmän kanta ja he myös osallistuivat kiusaamiseen itse.

Ammattiliitosta ei mitään apua saa, ennen kuin on konkreettisia todisteita. Syrjinnästä sukupuolen perusteella olisin saanut jutun kasaan, keräsin siihen aineistoakin, mutta en sitten viitsinyt lähteä sille tielle. En nähnyt siinä paljoa voitettavaa.

Ammattiliittojen kanteet valtiotyönntajaa vastaan ovat aika absurdeja jo ajatuksenakin ja mistäs minä sitten olisin töitä saanut? En nähnyt järkeä ryhtyä marttyyriksi kaikkien niiden puolesta, jotka pysyivät hiljaa ja moni oli jo lähtenyt pois muihin töihin.

Ihan noin itsekin 18:lle henkilölle esimiehenä olleena:
Kun samassa työpaikassa ollaan oltu keskimäärin 20 vuotta. on kaveruus-, kumppanuus- ja ystävyyssuhteet tietty muodostuneet vahvoiksi. Sellaiseen kun sitten ulkopuolinen tulee esimieheksi, voi vai kuvitella jokainen mielessään minkälaista se työnteko on, jos entinen esimies on vielä "alennettu" rivimieheksi ja uuden pomon alaisuuteen. (Homoudella ei sitten ole mitään tekemistä tässä jutussa).

Ensimmäisen puolen vuoden aikana saa viikottain / päivittäin ilmoittaa näille aikuisille "ammatti-ihmisille", että työpaikka ei ole missään tapauksessa päiväkerho, jossa tehdään sen verran töitä kun huvittaa, eikä esimies ole päiväkerhon ohjaaja. Tuon puolen vuoden jälkeen eräs vuotta minua nuorempi työntekijä tuli sanomaan: " Poika, sinä et tässä paikassa viihdy vuoden loppuun asti..." (peitelty uhkaus??) - kyseinen työntekijä tuli henkilökohtaisesti tuomaan oman irtisanomisilmoituksensa marraskuun lopussa.

Kolme vuotta myöhemmin kun jäin pois ko yrityksestä, alaiset harmittelivat lähtöäni; heille jäi "vierailustani" motivoitunut työyhteisö, josta myyntiosasto oli kateellinen, 100€ /kk nettopalkkaa enemmän ja hillitön halu olla talon paras osasto niin siisteydessä, toiminnan laadussa kuin kaikessa muussakin... (Ilmakos aina välillä soittelevat kahvilla käymään =D).

Kuitenkin osa alaisista näki/ tiesi/ huomasi homouteni ... Se ei ollut ongelma missään vaiheessa - minä vain rikoin sen "lasikuvun" joka peitti osaston toimimattomuuden.

Esimiehiä on monenlaisia, niin työntekijöitäkin - kiusaaminen niin esimiesten, kuin työkavereiden osalta vähenee, kun kaikille on riittävästi ja riittävän haastavaa tekemistä (jokaiselle osaamisen mukaan) - sekä pienen pieni keskinäinen kilpailu vaikkapa tulokseen perustuvasta bonuksesta. ( Näin minä junailin asian...)

Toki myönnän, että vatsahaava oireili itselläni parisen vuotta tuon tehtävän takia.

Netissä seikkaillessani olen törmännyt ilmiöön, jota en itse esimiehenä (enkä työkaverinakaan hyväksy): Chattaaminen, irccaus ja asiaton nettiselailu työaikana! Työaikana hoidetaan työasioita ja vapaa-aikana vapaa-ajan asioita.
Ei siinä kummasesti tarvitse netissä pelata/ ircata kun vierähtää tunti pari tehokasta työaikaa ja sitten ihmetellään, että missähän välissä minä nuo työasiat hoidan - taas menee ylitöiksi :(

Ajanhallinnastahan siinä vain on kyse - ja sitäpaitsi, duunikaverit painavat kahta enemmän duunia sillä aikaa kun yksi kaksi tyyppiä "hoitaa omaa sosiaalista elämäänsä" työaikana. Vähemmästäkin alkaa puheita tulla, ja varsinkin jos sermin yli tai huoneen ohi kulkenut työkaveri näkee ne "taidekuvat" ruudulla....

Sorry nyt vaan porukat...

PS. oma työaikani alkaa aamuyöllä ja päättyy puolilta päivin, joten työaikana ei tule netissä pörrättyä - toisaalta silloin olisin jo riski työympäristölleni ....

Nythän on juuri tullut ilmi, että kansainvälistymisen myötä on esimiehillä mennyt sormi suuhun ( tämän päivän Kauppalehti). Ei ne ole niin hyvin koulutettuja. Päinvastoin. Ongelmana on - surprise, surprise- erilaisuuden kohtaamisessa!

Työpaikkakiusaaminen on kyllä monessakin mielessä järkyttävä ilmiö. Työ on kuitenkin niin keskeistä koko meidän yhteiskunnassa ja koko elämisessä, joten ihmisten elämä voi mennä ihan totaalisesti pilalle siitä.

No joo, ehkä nyt vähän ilmiselvyyksiä tuli lauottua.

Arkadaksella on hyviä pointteja. En ole pomopuolelta, mutta en kyllä kuvitteliskaan työpäivän aikana tekeväni jotain netissä, joka ei olisi työhön liittyvää. Se rikkois jo keskittymisen ja muutenkin. Sekä menis tietty ylitöiks.

Työt tehdään työaikana, eikös kaikki muu ole sen jälkeen tarkoitettu hoidettaviksi? Tietty, eihän kaikilla edes vapaa-aikaa ole, mutta siihen varmaan vaikuttaa itsekin.

Työpaikkakiusaaminen pelkän seksuaalisen suuntautumisen perusteella varmaan on melko harvinaista, jos muuten asiat hoituu. Pitäis varmaan ottaa selvää asiasta...

Loistavaa arkadas, loistavaa ! Veit jalat suustani – aivan vastaavan läpikäyneenä vähän toisenlaisessa ympäristössä.
Omalla asenteellaan ja tekemisellään voi vaikuttaa paljon.