Tuliko turpiin?

Suomessa ei puhuta lainkaan ns. "hate crime" -tyyppisistä rikoksista, mutta niitä tietenkin tapahtuu koko ajan. "Gay bashing" ei kai ole meillä mikään käsistäriistäytynyt ongelma, mutta kyllä varmaan jokainen homopoika on joskus ainakin baarireissulla kokenut ihan tervettä pelkoa lähestyessään kaupungin homobaaria tai poistuessaan sieltä.

Muistan lukeneeni suomalaisesta 80-luvulla tehdystä laajasta homo- ja bi-miehille teetetystä kyselytutkimuksesta, että kolmannes oli saanut itse turpiin homouden takia. Olen myös selaillut 80-luvun Z-lehtiä, joissa kehoitetaan suureen varovaisuuteen ns. tunnetuissa homojen tapaamispaikoissa.

Miten on tilanne nykyään? Onko tullut turpiin? Jos tuli, niin missä? Oliko se yllättävää? Olitko käsikädessä poikakaverin kanssa? Oliko puuterihuisku matkassa ja heiluivatko ranteet? Vai tuliko tilanne ilman ns. provosointia? (Tarkoitukseni ei ole syyllistää uhria.)

Mitä sitten tapahtui? Kerroitko rikosilmoitusta tehdessäsi, että kyseessä oli ns. "hate crime"? Jos et kertonut, niin miksi et?

Jo etukäteen totean, että sen tyyliset kommentit, että "Saa ne heterotkin baarireissulla turpaan ja turpaan voi saada kuka tahansa joka kotoaan poistuu", eivät ole nyt asianmukaisia.

Minkäköhän takia kommentit tyyliin "saavathan ne heterotkin turpiinsa" eivät ole asiallisia? Väkivallantekoja sattuu aika ajoin, mutta yleensä niiden kohteeksi joutuvat täysin sattumanvaraiset sivulliset. Ei siihen asiaan vaikuta henkilön seksuaalinen suuntautuminen.

N.s. viharikosten määrä on Suomessa käytännössä olematon. En väitä, että sellaiset olisivat täysin poissuljettuja, mutta joka tapauksessa ne ovat hyvin harvinaisia. 1980-luvulla on toki voinut olla toisin, en kiistä.

Kyllä valitettava tosiasia on, että moni kokee "hinttien hakkaamisen" jonkinlaiseksi Tali-Ihantala -torjuntataistelun toisinnoksi ja kunnon kansalaisen velvollisuudeksi. Ehkä osasyynä on sama kuin perinteisesti juutalaisvainoissa. Pasifistista ryhmää kohtaan on helppo purkaa aggressioita ja homothan eivät tunnetusti ole kovin väkivaltaisessa maineessa.

Jari kysyy: Minkäköhän takia kommentit tyyliin "saavathan ne heterotkin turpiinsa" eivät ole asiallisia?

Arvasin että moni haluaa viedä keskustelun heti pois varsinaisesta asiasta - syystä tai toisesta. Ns. "hate crime" -tyyppiset väkivallanteot ovat aivan oman tyyppisensä pahoinpitelyjen muoto eikä niitä voi verrata esim. nakkaritappeluihin.

Ns. "hate crime" -tyyppisessä pahoinpitelyssä homopoika saa turpiin juuri sen takia että on homo, kyse ei ole satunnaisesta huonosta tuurista siinä mielessä.

Tiedän että heteropojatkin saavat turpiinsa, mutta kauhistellaan sitä sitten jollakin toisella palstalla.

Mä olen saanut ansaituisti pikkupoikana tukkapöllyä.

Tuosta termistä hate crime - sehän voi pahoinpitelyn lisäksi tarkoittaa myös omaisuuden töhrimistä, kun kipinä tekoon on saatu juuri sen vuoksi, että henkilö kuuluu johonkin gruppaan (ei siis ainoastaan homo).

Itse villissä nuoruudessani pussailin ja pidin kädestä kaikissa sopivissa ja sopimattomissa paikoissa - kuten lauantai-iltana assalla - mutten muista, että kukaan olisi edes huudellut perään. Näin siis joskus 1985-.

Pahin mitä olen koskaan kokenut (vaikka on julkisesti pussailtu ja halailtukin) oli muutama vuosi sitten Helsingin asematunnelissa kun humalainen tyyppi tuli muun selittämisen jälkeen huutelemaan hiljaiseen ääneen "hoomoo!". Mutta vain niin hiljaisesti ettei herättänyt muun kansan huomiota. Ei uskaltanut kun se ei ole nykymaailmassa hyväksyttävää tai jotain. Osoittautui lopuksi vaarattomaksi tapaukseksi mutta säikäytti vähän.
Jollain ihme tuurilla olen koko elämäni säästynyt saamatta nyrkkiä. Vaikka minut tuntevat varmasti tietävät että en ole ainakaan se harmaa hiiri joka ei ärsytä ketään. Mistä sitten johtuu?

Onneksi sentään varmasti suurinosa noista mahdollisista "viharikoksista" homoja kohtaan tapahtuukin lähinnä kännipäisten junttien kautta, suoranaisesta vainoamisesta(eli siis semmoisia tapauksia missä viha ja väkivalta ei ole vain hetken mielijohteesta syntynyttä tunnekuohua, vaan puhtaasti ideologisesti motivoitunutta vainoa) homouden takia en ole kuullut, eikä tässä mielessä pastorin vertaus juutalaisvainoihin oikein aja samaa asiaa.

Minä asun hieman pienemmässä kaupungissa, eikä täällä ole homobaareja, seta tosin järjestää aina jossain vapaissa tiloissa silloin tällöin jonkinlaisen baari-illan tapaiset bileet. Sen verran varovaisia siinäkin kuitenkin ollaan, ettei oveen lätkäistä mitään "tervetuloa setan bileisiin" lappusta vaan "yksityistilaisuus"..

Näin voidaan ainakin varmistaa se ettei sisään tule mitään provosoituneita ohikulkijoita haastamaan riitaa, enkä minä ole nähnyt yhtäkään tapausta jossa jotkut olisivat ihan kylmän suunnitelmallisesti ottaneet asioista etukäteen selvää ja päättäneet hakata tilaisuuteen tulijoita, menijöitä tai tulleet sinne ärsyttämään ihmisiä.


Humalaiset riidanhaastajat ja häiriintyneet nyrkin heiluttelijat ovat kuitenkin kaikkien ihmisten ongelma, jos semmoinen väkivalta homoja kohtaan lisääntyykin niin voi olla varma siitä että se lisääntyy suhteessa myös heteroidenkin piireissä.

Minä olin homo-ystäväni kanssa menossa Mamaan, kun yksi heteromiesporukka tuli meitä vastaan. Kuulin kun yksi heistä huusi : "Homot menee mamaan!" ja heti välittömästi tuli nyrkistä isku päin naamaani. Se tuli täysin yllättäen, koska en katsonut heihin päin, vaan puhuin vaan kaverini kanssa, koska ajattelin, että se on vain sitä yleistä suunsoittoa. Nyrkiniskun jälkeen lyöjä haastoi riitaa ja kehoitti minua aloittamaan tappelun. Minä sanoin, että "ootsä ihan tyhmä, mähän oon juovuksissa!" Tarkoitin, että häviän varmasti, koska hän oli selvä. Jatkoin saman tien matkaani kaverini kanssa ja jätin ne siihen. Siitä on jotakuinkin 8 vuotta aikaa. Se tuntui vain älyttömän nöyryyttävältä.

Juurikaan ei turpiin ole homouden takia tullut. 80-luvulla toki kuuli tuota suunsoittoa, ja pari kertaa 90-luvullakin asiakas alkoi hakkumaan homoksi ( tuolloin työskentelin ravintolassa) - mutta niinhän siinä käy, sitä saa mitä tilaa. Kyseinen asiakas poistui naama punaisena ravintolasta, ja myöhemmin palasi anteeksi pyydellen. ( Kavereita meistä tuli sittenmmin...)

Lieneekö julmankarhea ulkonäkö, yhdessä kohtuullisen kookkaan kropan kanssa, ettei nykyisin juurikaan kukaan tule mussuttamaan turhista - olin yksin tai bf:ni kanssa liikkeellä.

Vastaan kysymykseen.

Turpiin on tullut kerran kunnolla nimenomaan siitä syystä, että olen homo. Tämä tapahtui homokuppilan tuntumassa, jossa vietin iltaa ja josta tulin saattamaan toista nuorta miestä. Kärhämää oli siis jo ollut, ja päätin auttaa - ajattelin, että ei ne kahden kimppuun käy, vaikka heitä olikin kaksi, mutta kun näyttivät aika pienikokoisilta.

Siinä kohtaa, kun pullo lyötiin rikki silmään ja kasvoihin, ei hetkeen kyennyt enää puolustautumaan takaisin. Pääsin kuitenkin pian - "vain" muutaman potkun jälkeen - pikkukadulta isolle huutamaan apua, ja siis pääsin pakoon. Joku ohikulkijoista soitti poliisin, ja koska verta vuosi varsin paljon, tuli ambulanssikin paikalle pian.

Poliisi otti perustiedot ylös nopeasti ja ambulanssi vei paikattavaksi. Yöpäivystyksen lääkäri ja hoitaja olivat paitsi asiallisia, myös myötätuntoisia (siinä määrin, että siinä vaiheessa taisi sentään itkukin päästä).

MUTTA 1: ennen sitä ambulanssikyydissä kuulin kyllä outoja. Totesivat että "tämä paikkahan taitaakin olla sulle tuttu". Heh: Jätin "kostoksi" jälkikäteen postitetun ambulanssin kyytilaskun maksamatta.

Kahdeksan tikkiä tarvittiin, toinen silmä oli umpiturvoksissa viikon, mutta sen jälkeen oli selvää, että silmä on kunnossa.
Pari arpea jäi ("mutta mitäs ne näin nätissä naamassa haittaa", totesin sittemmin). Jonkun aikaa välttelin porttikongeja ja alikulkutunneleita, mutta opettelin käyttämään niitä uudestaan pian.

Menin tekemään ilmoituksen poliisille seuraavana päivänä, koska silloin yöllä moiseen ei ollut aikaa - verta valui sen verran paljon. Poliisilla oltiin nimenomaan asiallisia. Ystäväni kehotuksesta jatkoin myös oikeusprosessiin saakka. Kavereilla oli pahoinpitelysyytteitä koko kourallinen, ja olivat molemmat varattomia. Se siitä.

MUTTA 2: Se toinen kaveri, jota olin yöllä lähtenyt auttamaan, SIIS SE TOINEN HOMO, joka käsittääkseni juoksi pois paikalta silloin yöllä, ei muuten koskaan saapunut kutsuttuna todistamaan oikeuteen (jos joku tunnistaa tästä omaa käyttäytymistään, niin kiitos muuttakoon sitä).

Varsinkin sen viikon, kun silmä oli ummessa ja tikit naamassa, ajoittain v*tutti - ja välillä pelotti, kuten sanoin, vaikken sitä halunnut tunnustaakaan. Ystävät ja tutut jaksoivat auttaa joka käänteessä.

MUTTA 3: En heti kertonut tästä muuta kuin homoystäville ja -tutuille. Ajattelin silloin aikanaan, ettei tällaista muut tajua. Väitän olleeni suurimmaksi osaksi väärässä.

Ok, tässä tämä. Paljon pahempia voi tapahtua, ja on tapahtunutkin. Mitään tällaista ei PITÄISI tapahtua.

Olen myös sattumalta nähnyt, kun yhtä homojen porukkaa uhattiin puukolla nakkikioskilla. Tyyppi vain käveli paikalle ja veti puukon esiin ja käski yhden homoista pudottamaan housut kinttuihin, mikä tehtiinkin. Kioskin omistaja ei tehnyt mitään.

Niin... Vaikea tuohon olisi ollut väliin mennä. Tilanne laukesi siihen, vai? Soitettiinko poliisi tms -?

pitää nyt vielä sanoa, että mua itseäni ei ole hakattu tms. homouden vuoksi, eikä ketään ystäväänikään. Siis ainakaan tietääkseni, ja homouden vuoksi.

Viime vuoskymmenen alussa, kun Tom of Finlandin(vähän ennen hänen poismenoaan) dokumentti esitettiin telkkarissa, kaikkia enemmän tai vähemmän nahoissa kulkevat saivat kuulla kunniansa, siihen riittivät kohteeksi myös pelkissä kumi-ja nahkasaappaissa kulkevat.
Anniskelupaikassa saatettiin tulla huomauttamaan asiasta(Tuolloin ei ollut mitään syrjinnän estävää lakia sitä estämään), vedottiin ravintolan oikeudesta valita asiakkaansa.
Sen jälkeen myös vähenivät kumisaappaat ja nahat(poikkeuksia lukuunottamatta)katukuvasta muiltakin.
Tomppa itse tuskin olis sellaista uskonut tai hyväksynyt, mutta Suomen kansa ei ollut valmis tuolloin kohtaamaan erilaisista fetisseistä kiinnostunutta porukkaa, "joka marssii TV-dokumentin muodossa olohuoneisiin parhaaseen katseluaikaan".
No, aika on muuttunut(tosin pukeutuminenkin).
Mäntymäki oli yks varmoista paikoista tulla runnelluksi vielä 10 v. sitten, tästä päivästä en tiedä.
Kyllä sitä itsekin Gambrinin porttikongista kulkiessaan tarkkaavaisuuteni kasvoi, kun kun puskaradio kertoi jonkun tyypin hetkeä aikaisemmin joutuneen porukan pahoinpitelemäksi just ennen IsoRoballe astuessaan.
No, siitäkin on kulunut ainakin 13-14 vuotta.

Ennen kaikki kuitattiin samaan kastiin provosoivalla käytöksellä tai pukeutumisella(ongelmien ilmetessä), kuis nyt?

Skinijengi hakkasi minut, potkivat päähän maihareilla, mutta siitä on aikaa. Se oli silloin kun oli Havanna Erottajalla. Ne kyttäsivät noitten ulkomaalaisten ravintoloiden ulkopuolella. Tyrkkäsivät takaapäin katuun ja alkoivat monottamaan. Vaikka ovat vanhoja juttuja, pahoinpitelyä ei koskaan unohda.

Mä luin että ns. hate crime -juttu on Suomessa "uusi" vain sen takia, että niitä ei yleensä ilmoiteta (rikosilmoitus tehdään vain pahoinpitelystä eikä kehdata sanoa että kyseessä oli nimenomaan viharikos), ja että poliisi yksinkertaisesti jättää huomioimatta sen vaikka ilmoitettaisiin. Siis tilastoihin eivät ikinä pääse, tai ainakin tilastot pidetään kauniina. Kuuleman mukaan todellinen viharikosten määrä on aika suuri. Kohteena ei tietenkään ole aina homot, muutkin vähemmistöt saa niistä osansa.

Olettekos muuten huomanneet että homojen pahoinpitelyjä selitellään aina samoin kuin raiskauksia: uhrin provokaatiolla.

Kundi -78 viittasi 80-luvulla tehtyyn tutkimukseen homomiehiin ja lesboihin kohdistuvasta väkivallasta.

Saanen kertoa tästä yksityiskohtaisemmin, koska olin mukana tekemässä tutkimusta Rakkauden monet kasvot -kirjaan, joka julkaistiin 1984. Tutkimukset teimme yli tuhannelle homolle ja lesbolle vuonna 1982-83. Meitä oli satakunta ihmistä jakamassa kyselylomakkeita eri puolille Suomea ja kaikkien mahdollisten kanavien kautta. Kaikkien mahdollisten postituslistojen lisäksi kävin jakamassa kyselylomaketta mm. Helsingin Mäntymäellä ja Laakson kentällä, joissa oli raportoitu organisoitua väkivaltaa homoja kohtaan. Palautetuista lomakkeista voitiin käyttää 1051 kpl vastausprosentin ollessa 41.


Kävi ilmi, että väkivaltaa esiintyi 1980-luvulla pääasiassa puistoissa ja ulkotapaamispaikoilla. Vastanneista miehistä kuitenkin 53% ilmoitti, ettei koskaan käy puistoissa kontaktinottomielessä. Tutkimuksessa todettiin, että ulkotapaamispaikoista oli tullut vaarallisia mm siksi, että eräät iltapäivälehdet ja miestenlehdet olivat julkistaneet niiden sijainnin. Se, että tämä lehdistönosa julkisti homoihin kohdistuvan väkivallan yksityiskohtia, antoi osaltaan mallia väkivallan jatkumiselle.

Haastattelutulokset osoittivat, että ulkotapaamispaikoilla ilmennyt väkivalta oli ollut pääosin harkittua ja ennalta suunniteltua. Yksittäiset hakkaajat tai nuorisojengit väijyivät homoja ulkotapaamispaikoilla ja kävivät joukolla ja harkiten yksittäisen homon kimppuun.

Keräämieni poliisitutkimuspöytäkirjojen mukaan väkivalta oli osittain hyvin julmaa ja suunniteltua. Nimetyllä nuorisojengillä oli mukanaan nyrkkirautoja ja pesäpallomailoja, joilla ne hakkasivat homoja. Homojen hakkaamiseen erityisesti suunniteltu laite oli ns. rautanunza. Siinä oli puuvarren päässä metalliketju, jonka päähän oli kiinnitetty rosopintainen metallipallo. Tällä saavutettiin se, että kun homoa hakkaa nunzalla, hakkaajan ranteeseen ei kohdistu voimakasta rekyyliä.

Poliisin suhtautuminen 1970- ja 1980-luvuilla oli ristiriitainen. Tuli ilmi monta tapausta, joissa poliisi oli suhtautunut välinpitämättömästi ja kielteisesti. Poliisi oli jopa kieltäytynyt tulemasta estämään käynnissä olevaa homojen hakkaamista.

Samalla kun poliisi suhtautui tuohon aikaan välinpitämättömästi, tutkittavat raportoivat poliisin itse harjoittamasta häirinnästä. Tyypillinen tilanne oli ollut, että Mäntymäellä tai Stadionin puistikossa liikkuvilta homomiehiltä poliisi vaati henkilöllisyyden selvittämistä.

Toisaalta 1960-luvulla Stadionin puistossa liikkuneet homot raportoivat poliisiauton seisoneen siellä usein suojelutarkoituksessa. Selitys oli ilmeisesti se, että eri poliisikomentajat suhtautuivat eri tavoin homojen hakkaamiseen.

Tutkimuksen mukaan poliisi oli ottanut ulkotapaamispaikoissa tai homodiskojen edessä henkilötiedot 2%:lta naisista ja 7%:lta miehistä.

SETA otti yhteyttä poliisiin avatakseen keskusteluyhteyden vuonna 1978. Olin itse järjestämässä teemailtaa, jossa Helsingin poliisikomentaja tuli vastaamaan setalaisten kysymyksiin väkivallan ehkäisemisestä.

Ensimmäinen asia, johon poliisi ryhtyi, oli kaikkien julkisten käymälöiden purkaminen 1970-luvun lopussa. Mielestäni tämä oli luokaltaan samaa kuin jos naiset olisivat valittaneet, että heitä raiskataan Helsingin puistoissa ja poliisit olisivat hakanneet maahan kaikki kaupunkimme puistot.

Sitkeällä työllä poliisin asenteet saatiin muutettua asiallisiksi ja ulkotapaamispaikoilla väkivalta on ilmeisesti vähentynyt 1970-luvusta.

Tämänkin vaiheen opetus on, että protestointi ja jämäkkyys kannattavat.

Kiitos, Olli. Tosi hyvä yhteenveto tutkimuksestanne. Olisipa mielenkiintoista jos joku nyt toistaisi tuon tutkimuksen! Nyt haastateltavien tavoittaminenkin olisi paljon helpompaa, kun on olemassa netti ja sähköposti ja niiden suoma anonymiteetti. No, siltä osin tutkimukset eivät tietenkään olisi vertailukelpoisia, mutta kiinnostava tuo uusi tutkimus silti olisi.

Onkohan tuolloin 80-luvulla tilanteeseen vaikuttanut paljonkin homoja leimaava AIDS-kriisi? Olikohan monen pahoinpitelyn taustalla ns. homon rankaiseminen "sen taudin" tuomisesta tähän maahan? Itse uskoisin että tuollaista siinä on voinut olla taustalla. Jos homoja kerran ruoskittiin iltapäivälehdistössä, niin miksei sitten kaduillakin.

Tällaisia viharikosten tapaisia ilmiöitä on mahdoton tarkastella esim. poliisin tekemien tilastojen valossa. Tilastot kertovat vain sen, mitä sinne on raportoitu. Kyselytutkimukset ovat kai ainoa tapa kerätä tietoa, vaikka metodologisia ongelmia tulee herkästi. Tosin noita ongelmia keventää se, että tiedostaa kyselyjen tavoittavan vain ns. aktiivisimman osan homopopulaatiosta, eivätkä tulokset edusta koko porukkaa. Kaappitapaukset jäävät paljolti tuollaisen kyselyn ulkopuolelle - ja etenkin ne, jotka eivät omaa suuntautumistaan hyväksy tai myönnä. Eivät he myöskään kyselyihin silloin vastaile. Tosin he eivät välttämättä myöskään toteuta seksuaalisuuttaan. Mutta tämähän pätee kaikkeen seksuaalivähemmistöjen keskuudessa teetettävään tutkimukseen.

Lähinnä tuolla edellä kirjoittamallani myös lyön ns. jäitä hattuun. Vaikka homobaarien ulkopuolella joka toinen homopoika saisi turpiin, niin se ei silti tarkoita että yleisesti ottaen joka toinen homopoika saisi turpiin. (Joskus ihmiset tekevät tällaisia virheellisiä yleistyksiä.) Vain pieni osa homoista on ns. aktiivisia ja liikkuvat homojen tapaamispaikoissa.

Tietysti on ihan mielenkiintoinen ja sinänsä arvokas kysymys, miten moni näistä "aktiivisista ja tapaamispaikoissa liikkuvista" homoista kohtaa väkivaltaa.

Kundi -78: Aids-kriisi ei ollut kerinnyt vaikuttaa tuohon väkivaltaan. Lomakkeet kerättiin vuosina 1982-83, jolloin suuri yleisö ei juuri aidsista tiennyt mitään. Aids räjähti iltapäivälehtien etusivuille heinäkuussa 1983, jolloin lomaketutkimus oli jo tehty.

Tuo väkivallan taso oli siis homoihin ja lesboihin kohdistuvaa perusväkivaltaa. Mielestäni noin järjestelmällistä homojen hakkaamista voisi kyllä nimittää viharikokseksi.

Aidsin julkistaminen heinäkuussa 1983 synnytti väkivallan uhkan piikin. SETA:n toimiston ikkunat kivitettiin monta kertaa sisään. Ollessani väliaikainen SETA:n toimistosihteeri kesällä 1983, poliisiauto päivysti muutaman SETA:n toimiston ulkopuolella, koska meille tuli niin paljon tappouhkauksia.

eli siis olen saanut turpiin kun kävelin maman ovesta ulos, portsari oli vielä ovella ja huusi lyöjälle perään, mutta karkuun pääsi. yksi huolella tähdätty isku ja silmä mustana.

Yleensä väkivaltatilanteet tapahtuvat baarien sulkemisaikaan kun asiakkaat hoippuvat koteihinsa ja nakkikioskeille kuka missäkin kunnossa ja mielentilassa.
Itse olen teroittanut päähäni, että olimpa missä kunnossa tahansa kävelemässä kotiini, niin kävelen pääkatuja pitkin ja määrätietoisesti. Mielellään hieman nopeampaa kuin normaalisti kävelisit. Ei kannata jäädä haahuilemaan ja norkoilemaan mihinkään nakkikopin tienoille.
Tämä yksinkertainen keino on toiminut niin Helsingissä kuin hieman vaarallisemmassa kaupungeissa sen 15 vuotta kun olen baareissa luusannut!

ps: Suomessa on muuten taksin ottaminen monesti huonompi vaihtoehto kuin kävely. Ei ne taksit mutta ne perisuomalaiset jonot! Siellä niitä rähinöitä on jos jossaki!

Olli sanoi:
"Tuo väkivallan taso oli siis homoihin ja lesboihin kohdistuvaa perusväkivaltaa. Mielestäni noin järjestelmällistä homojen hakkaamista voisi kyllä nimittää viharikokseksi."

Mutta eihän viharikos edellytä järjestelmällisyyttä?? Eikös se määritelmä täyty jos motiiviksi voidaan osoittaa viha tiettyä kansanosaa tai ryhmää kohtaan, yleensä vähemmistöä, kuten värillisiä, homoseksuaaleja, jne..

Heteroxille: Olet aivan oikeassa, ettei viharikokseksi määrittely edellytä järjestelmällisyyttä.

Esim. FBI:n määritelmien mukaan viharikos (bias crime) on henkilöön tai omaisuuteen kohdistunut rikos, jota on motivoinut kokonaan tai osittain rikoksentekijän kielteinen ennakkoasenne tiettyä rotua, uskontoa, vammaisuutta, seksuaalista suuntautumista tai etnistä/kansallista alkuperää kohtaan.

1.) Tuohon MK:n kommenttiin sanoisin, että kun olin "heiveröinen" 180cm, mutta vaivaiset 62 kiloa, sain puolustaa itseäni mitä erilaisimmissa tilanteissa(yleensä alkoholipromillet nollissa), jolle onneksi jollekin olen jälkeenpäin suhtautunut huumorilla. Kovin ottein minuun käytiin käsiks puistossa itseäni rotevammat kaverit. Jäivät paitani käsissä ihmettelemään, kun notkeana pujottauduin siitä ulos. Olin kuin saippuapala, jolla pääsin pinteestä tiukoissa tilanteissa. Nyt 30kg rotevampana ja kolhuja saaneen näköisenä olen saanut rauhassa kulkea toistaiseksi yömyöhäisellä pimeimpienkin puistojen halki(puuta koputtaen). Toisaalta tuo 40vee ylittämisen kynnys mietityttää ja puolustautumisvalmiuden taso vääjäämättä heikkenee aikanaan. Tietty itsevarmuus olis hyväksi kohdatessa hankalat tilanteet.
2.) SKINHEAD's-nimitys eriyttää suoraviivaiset ja rasistiset nahkapäät mm.Englannin työläiskortteleissa kasvaneista Redskineistä, joilla "vasemmistolaisuuden riippa" harteillaan..
Sitten on Gayskinit. Sekaannus syntyy saman tyylisestä vaatetuksesta. Kalju(nahkapää,-kuula), pilottitakki ja mäiskärit eivät muualla maailmassa merkitsee automaattisesti natsimyönteisesti elävää porukkaa. Suomeen ikävä kyllä on rantautunut Aatua & kritiikitöntä isäänmaallisuutta ja rotuhygieniaa ylistävää jengiä.
Tosin kun vaatetusmuotikin on häilyvää, syntyy helposti väärinkäsityksiä(sekoitetaan army-kamaa yms.). Monet ravintolan poket viihtyvät pilotissa ja kaljupäisenä luodakseen machoa ensivaikutelmaa.
Pilottitakki on pääsääntöisesti Israelilais-armeijan suosima Alpha MA(jenkkivalmiste halvan työvoiman maissa) , mäiskärit englantilaiset Doc Martensit.
Että se siitä kotimaisuudesta!