homous = surkeutta?

Mikä siinä on että kaikkein luihuimmat, rumimmat, halveksittavimmat ja akkamaisimmat tyypit ovat lähes aina homoja? Ehkä homous sitten johtuukin siitä että kokee itsensä jotenkin surkeaksi ja valtavirran roolista poikkeavammaksi?

Monet homot joita olen nähnyt ovat näiden asioiden lisäksi vielä ärsyttäviä juoruämmiä ja usein kovia valehtelijoita, tulee mieleen lähinnä jotkut elämäänsä kyllästyneet puliakat.

Jos on edes jotenkin ulkonäöltä tai olemukseltaan tyydyttävä, ne ovat lähes poikkeuksetta korkeintaan biseksuaaleja.

En haluaisi yleistää, mutta jotenkin tähän lopputulokseen olen tullut: HOMOUS = SURKEUTTA ja johtuu todennäköisesti lapsuuden traumaattisista kokemuksista joihinka joutuvat yleensä yhteiskunnan surkeimmat tapaukset.

Vai olisiko vain niin että minun kohdalleni on vain sattunut kaikkein surkeimmat tapaukset? Enpä oikein usko.

Totta puhut. Lisäksi homot ovat kaikkein tyhmimpiä kanssa. Hygieeniastakaan ne eivät huolehdi ja ovat siis likaisempiakin kuin heterot. Jos joskus näkee jonkun tyhmyrin, joka on ees jonkin verran siisti, se on biseksuaali! Miten tämä onkin mahdollista?

Homojen musiikkimakukin on aina jotain kylliminokueta tai muuta naismusiikkia!

Ruokitaanko tämä trolli oikein pulskaksi?

;)

mutta, minähän olen itse homo joten en voi olla trolli.

Et tietenkään ole trolli, kuvailithan aloitusviestissä itsesi niin loistavasti, että yksikään trolli ei olisi sellaiseen pystynyt.

No, kun itse sattuu olemaan totaalisen säälittävä tapaus, niin etköhän sä sitten ihan samanlaisia etees saa.

Homous ei ole mikään totaalisesti ihmisen persoonallisuutta tai yleistä olemusta muokkaava asia. Se vaikuttaa persoonallisuuteen väkisin lähinnä yhteiskunnan asenteiden kautta.

Hohhoijaa....no, voihan tänkin vähän huumorilla ottaa ;)

Tämmöinen vaikutelma voi helposti tulla, koska homoja lyödään maan rakoon ja itsetunto voi olla koetuksella.

Jos ihmisestä tiedetään yleisesti, että hän on homo, kaikkinainen ylpeys ja suoraselkäisyys tuntuu olevan melkein laissa kielletty se henkilön osalta. Kaikki odottavat sinulta "neitimäistä käytöstä", varsinkin homofoobikot jotka pelästyvät, jos et ole selkeästi erilainen kuin he.

Sepä siinä on. Moni homo pystyisi olemaan "miehekäs" ja "suoraselkäinen" jos siihen olisi yhteiskunnan kannustus.
Vähemmistössä ei voi lähteä liikaa uhoamaan ja paukuttamaan rintaansa, jotka ovat niitä maskuliinisuuden tunnusmerkkejä.

Käytännön esimerkkinä monet ulkomaalaiset ammattilaisurheilijat, jotka ovat kaapista tulemiseensa asti olleet palvottuja machouden ja menestyneisyyden vertauskuvia.

Perehdypä vaikkapahttp://www.eseratuaolo.com.

Hän oli menestynyt jenkkifutiksen pelaaja, joka teki 9 vuoden uran tuossa kenties maailman machoimmassa ja hyvin homofobisessa urheilulajissa. Tuaolo oli isokokoinen puolustaja, jonka työ joukkueessa on tehdä heiveröisemmille juoksijoille reitti selväksi ja suojella näitä.
Hän oli hyvin arvostettu urheilija, kansallinen kovuuden ja machouden symboli.

Hän tuli kuitenkin ulos kaapista ulos uransa päätteeksi.
Arvostetun ESPN urheilulehden artikkeli asiasta:

http://espn.go.com/nfl/news/2002/1024/1450380.html

Hän kertoi kuinka viinan juonnilla lievitti tuskaansa, salasi suuntautumisensa täysin 9 vuotta ja harkitsi itsemurhaa monta kertaa. Kun häneltä on kysytty, miksi hän valitsi tällaisen ammatin jossa avoimella homolla ei ole mahdollisuuksia toimia, hän sanoi: "Olen tiennyt jollakin tasolla aina olevani homo, mutta kun nuorena ensikerran osasin antaa sille nimen, yritin kieltää sen. Yritin muutta itseäni urheilun kautta ja panostin siihen kaikkeni. Vanhemmiten tajusin, että ponnistukseni ovat olleet turhia... "

Hän kuitenkin joutui lopettamaan uransa, koska monet pelaajat eivät olisi sulattaneet häntä ja hän pelkäsi että hänelle sattuu kentällä "loukkaantuminen" ennemmin tai myöhemmin. Joten hän joutui lopettamaan lajin, johon oli satsannut koko elämänsä.

Minusta aika vaikuttava tarina. Toisaalta traaginen, mutta toisaalta on varmasti avannut monen homofobisen amerikkalaisen silmät.

Lisää vastaavia elämäntarinoita löytyy osoitteesta:

http://gaysport.ozboxing.org/profiles.htm

Mm. Kehonrakennuksen maailmanmestari vm. 1984,
Bob Paris. Eli kaapissa ollessaan voi olla vaikka kuinka miehekäs jos siihen uhraa koko elämänsä. Mutta ei se seksuaalisuutta näytä muuttavan.

Olen useasti miettinyt mistä tai mikä on se perimmäinen syy, kun heteomies menettää malttinsa kuullessaan jonkun tutun olevaan homo.
Itse olen tottunut lapsesta saakka siihen että mikään ei ole niin, kuin miltä näytää.
Mitkään arvomaailma kuvat eivät ole niin yksiselitteisiä, oikeasti olen ravoissanni siitä kuinka yksikertaisen kuvan ovat heterot päässään maailmastaan rakentaneet.....
Menettäen samalla suuren mahdollisuuden avartaa ehkäpä tyhjäksi/tylsäksi käynyttä kokonaiskuvaansa, (ok ei homous ole takuu siitä että olet mielenkiintoinen persoona).
Minun heteromies ystävillä meni hetki aikaansa sulatellessaan tietoa, kerroin suoraan myös muutamille että Yes! he ovat herkun näköisiä! Eli tein sen heti selväksi että muutamia heistä olen katsonut joskus `sillä silmällä´, ehkä se on kovin koitin kivi heidän itsetunnolleen, (katsominen ei tarkoita käsiksi käymistä).
Ehkä hetero maailmassa mies ei voi kuvitellakaan että toinen mies katsastaisi heitä samalla tavalla kun he katsastavat naisia. Oikeasti se on aika pelottavaa että jos ihmisen itsetunto (seksuaalinen) perustuu noin hataralle pohjalle, joten en yhtään ihmettele nykymiehen hengistä tilaa. Se todella tarvitsee joko äidin tai vaimon (tai Formula/jääkiekko matsi voiton) pönkittämään tavallisen pulliaisen tuntemaan itsensä `Viidakon kuninkaaksi´.
Yksi mies ystävästäni kerran hermostui sanomalla:`Täytyykö sinun aina tuoda se homoutesi aina joka virkeessä esiin´.
Tämä tapahtui siinä alku vaiheessa kun olin kertonut hänelle asian ja puhuimme elämästä yleensä. Koitin saada hänet ymmärtämään että en voi aina suhtautua joka asiaan hetero näkökulmasta vaan pyysin häntä asettumaan tilaan jossa hän asuisi heterona homo maailmassa, ok aika huono esim koska hän tuskin olisi tälläisen paineen alla, ´cause we Do understand.

En ole kertonut töissä kaikille omaa suuntautumistani koska olen sitä mieltä että tämä elämä ei riitä että väännän rautalangasta kaikille sen että en ole uhka. Ja ihan toden totta en jaksa olla kiinostunut pätkäkään keitä he hoitelevat vapa-aikaan. Mutta kerroin kahdelle miehelle joista välitän myös ystävänä paljon ja sitä olemme vielläkin.

Siis uskon että tavallisen miehen maailmankuva on aika yksinkertainen joihin ei kuullu olla se mahdollisuus että joku suurempi tai voimakkaampi voi himoita heitä myös seksuaalisesti. Mies on kuningas ja se voimakkuus/valta perustuu paljon siihen penikseen joka jalkovälissä heiluu.
Mies iskee, valloittaa ja seivästää naisen kun naisen. Pari veto sisään ja nainen vaippuu extaasin,yes olen kuningas.
Pojat keskenään arvostelevat naisia ja kertovat ketä ovat pökkineet, kuka hurjemmin viinaa kestää jne..niinpä niin pojat ovat poikia.
Mutta se että joku pojista voisikin himoita minua sillä tavalla.... hui!! se vaan ei ole mahdollista.

Maailma on juuri niin yksinkertainen kun haluamme sen olevan, eikä se aina ole hyväksi.

Ei tietenkään mitenkään liity asiaan, mutta sanonpa kuitenkin ihan vaan jenkkifutistietoutta levittääkseni.

"Tuaolo oli isokokoinen puolustaja, jonka työ joukkueessa on tehdä heiveröisemmille juoksijoille reitti selväksi ja suojella näitä."

Jenkkifutiksessa puolustajat eivät suinkaan suojele ketään, päin vastoin; puolustajat yrittävät nimenomaan taklata pallonkantajan mahdollisimman nopeasti.

Nimim. nuoruudessaan lajin parissa erinäisiä vuosia puuhastellut

Jaahas. Tältä osin meni metsään. Mutta muuten juttu kyllä oli ihan faktaa. Arvelin että puolustajalla tällainen tehtävä olisi, kun hän kuitenkin on joukkueen isokokoisin ja hitain kaveri?

Jahas, että jenkkifutis on kanssa surkeutta, jos päättelee asiayhteyden. =D - Samantekevää, en itse noista macholajeista pahemmin perusta (jenkkifutis, futis, jääkiekko). Mutta tuohon pääasiaan - homous on surkeutta - kommentoisin, ettei muuhun johtopäätökseen voi tämänkään keskusteluareenan sisällön perusteella voi tulla. Kenellä ongelmaksi muodostuu ulkonäkö, kenellä värkin koko, kenellä omat tiukat kriteerit rajoittavat sosiaalista kanssakäymistä. Siis surkeaa sakkia purnauksen perusteella...
Eihän machot homomiehetkään netissä (todennäköisesti millään palstalla) rutise vastaavista asioista... Mutta mitäpä siitä, vahvistuu ainakin mielipide, että suurin osa homoista on marisevia "akkoja" , joille todellakin sopii paremmin mekko päälle kuin kalliitkaan farkut....
Siis mennääs itseemme, ja peilin eteen tuijottamaan, syy surkeuteen löytyy lähempää kuin arvaammekaan...

Sanoisinpa, että lopultakin aika perusinhimillisistä aiheista Ranneliikkeessä keskustellaan. Menee minne tahansa netissä (hetero- tai homoaiheisille sivustoille) niin aikalailla samanlaisista, elämänmakuisista aiheista kaikkialla keskustellaan. Monelle ihmiselle nettikeskustelut ovat myös kätevä tapa purkaa anonyymisti huoliaan ja murheitaan, siksi keskustelut voivat toisinaan vaikuttaa "surkupainotteisilta".

Ja jos ihan rehellisesti puhutaan, niin kyllä tämä ihmiselo aika surkuhupaisaa on, ihan riippumatta siitä onko homo vai hetero. ;)

Joo, ei homous ole tae mistään. Ei tässä väitetystä kurjuudesta, eikä muualla väitetystä ylevämmistä ominaisuuksista, kuten estetiikan tajusta tms. Yleistämistä tuo vain on.

Baareilla jos ympärilleen katsoo, näkee taatusti joitakin surkeita ihmisiä. Moni yksinäinen ja moni alkoholisti hakeutuu baariin. Ei se näky ole heterokuppiloissa sen lohdullisempi, päin vastoin, koska niitä on enemmän ja jopa erityisiä luuseri paikkoja löytyy.

Se mitä mm. DKNY kirjoitti ympäristön paineista ym. kuvaa tilannetta hyvin.

Viimeksi eilen mietin itsekin tuota heterouden ihmettä. Syynä lienee ainakin osaksi kesän mukanaan tuomat jalkapallokentillä raakkuvat oliot. Naisten on helpompi tuntea myötätuntoa homoja kohtaan, ovathan molemmat tavallaan sorrettuja. Kukkulan korkeimmalla huipulla kiekuu edelleenkin heteromies.

Perinteisesti heteromies on voinut valita mitä ottaa, koko maailma on ollut hänen aarreaittansa. Monessa mielessä se on sitä edelleenkin. Onneksi viimeisen reilun 30 vuoden aikana tässä on ollut havaittavissa muutoksia.

Hesarissakin oli joku juttu viime viikolla kilpailuvietistä, en muista tarkemmin. Miesten kovempi kilpailuvietti ei ole geeniperimää vaan kulttuurista perua. Kokeilkaapa kertoa tämä, kun seuraavan kerran joku äijä alkaa selittämään miehen-pitää-tehdä -juttujaan.

Jään ruusuisissa haaveissani odottolemaan humaanimpaa aikaa... vaikka myönnän, että ajoittain uskoni ihmiskunnan tulevaisuuteen horjuu pahasti enkä usko, että kukaan palstan lukijoista on sitä päivää todistamassa, niin kauan muutokset kestänevät.

tosi on: "...vahvistuu ainakin mielipide, että suurin osa homoista on marisevia "akkoja"..."

Se, että ylivoimainen osa heteromiehistä ei kykene "rutisemaan" itseään askarruttavista asioista edes nimettöminä keskustelupalstoilla - machoporukoiden sisäisistä kasvoista kasvoihin -kohtaamisista puhumattakaan - on selkeä osoitus siitä, miten surkeassa jamassa ns. machot itse asiassa ovat.

Helpompaa on täräyttää kuula omaan kalloon tai puukko vaimon kylkiluiden väliin, mutta oman kullin koosta ei pystytä keskustelemaan. Suurin pelko on saada pehmon leima, vaikka koviksesta ei ole olemassa muuta kuin huolellisesti kiillotettu ulkokuori.

Paljon vahvemmilla itsensä kanssa on ihminen, joka uskaltaa kyseenalaistaa, kysyä, kertoa ahdistuksestaan ja ottaa asioista selvää silläkin uhalla että joku surkimus on leimaamassa "marisevaksi akaksi" ja alkaa sovitella mekkoa päälle.

Public Eye: se kuulan kalloon ampuminen on tietty huonoin vaihtoehto, mutta rohkeutta sekin vaatii... Tietysti itsarin tehnyttä ihmistä voidaan nimittää luuseriksi valintansa takia (koska "ei kestänyt kuin mies tätä elämää"), mutta tosiasiassa hän on tehnyt omalla laillaan rohkean valinnan. (En nyt mitenkään ihannoi itsareita - niitä tehdään turhista syistä tässä maassa aivan liikaa). Ennemminkin kannattaisi miettiä miksi se kuula sinne kalloon ammutaan? Oliko ampuja mahdollinen kaappihomo, joka ei pienellä paikkakunnalla "yllä" heteropiireihin, ja toisaalta ei jaksa leimautua "akkamaiseksi homoksi" =D. Itse me homot leimaamme omassa piirissä ja ympäristölle, sen stereotypian mitä meistä ajatellaan... Ihminen on ihmiselle susi, on vanha viisaus, josta ei tässäkään yhteydessä pääse pois...

Mitä tulee sitten kommenttiin, ettei machotyyppi (joita useat homot niin ihannoivat), pysty kertomaan asioistaan kasvotusten saati netin keskustelupalstoilla, sanoisin, että äidinmaidossa ne tavat on imetty. "Iso mies ei turhista narise ja itke" - se on ollut motto monessa perheessä. Ja vaikka perheen urospuolinen jälkikasvu on mielummin halunnut balettitunneille kuin jääkiekkokaukaloon, on isän (joka ei itse saanut pelata koskaan jääkiekkoa) sana asiassa laki. Miksi muuten tuolla nappulaliigan peleissä vanhemmat (isät) hermostuvat helpoiten, ja penikoille opetetaan jo valmiiksi kilpailumenttaliteetti machoiluineen. Peli-ilo menee pienemmästäkin asiasta.
Onneksi kohdallani isäni ei ollut mainitsemani kaltainen pakottaja, joskin omat virheensä hänellä myös olivat, kuten niin monella meillä. Joskaan en myöskään niillä balettitunneilla käynyt.

Se että kommentoin itse homouden surkeutta varsin kovin sanoin ja rinnastaen, johtuu valitettavasti kokemuksistani toisista homoista. Tietysti kärjistetyt ajatukset, joita ei kovin tarkkaan tule perusteltua, aiheuttaa kaltaisissasi besserwissereissä tuntemuksia, että kommenttien takana on luuseri.

En kiellä väittämääsi: "Paljon vahvemmilla itsensä kanssa on ihminen, joka uskaltaa kyseenalaistaa, kysyä, kertoa ahdistuksestaan ja ottaa asioista selvää.." - koskapa sensitiivisyys on ihmiselle voimavara, jota niin valitettavan harvoin huomoidaan, saati osataan arvostaa. Tietty määrä herkyyttä, yhdessä terveen uteliaisuuden ja kovuuden kanssa tekee ihmisestä henkisesti riittävän vahvan, jopa karismaattisen. Kukaan ei sellaista opi tuosta vain, sormia napsauttamalla - se tulee elämänkokemuksen kautta, ilojen ja surujen, pettymysten ja takaiskujen maustamana. Luuseriksi tuskin ryhtyisin nimittämään ihmistä, joka menetettyään jotain tärkeää elämässään, on jonkin aikaa syrjäänvetäytyvä, ehkä syrjäytynytkin, mutta lähtee rakentamaan uutta elämää, heti kun voimavarat siihen riittävät. Monen homon kohdalla valitettavasti seurustelun loppuminen on maailmanloppu, josta ei itse selvitä edes kiusaamalla vuodesta toiseen exää. Eikä sellaiselle kiusaajalle tule mieleenkään, että myös omalle elämälleen voi tehdä jotain muuta kuin jatkaa samanlaisena. Olen vuosien mittaan törmännyt esim. erääseen homopariin, jonka elämä on kuin Matin ja Mervin suhde. Välillä ollaan rakastuneita, välillä taas toinen osapuoli on naama verillä paikkauttamassa itseään ja hakeutuu jo kohta uudelleen hakattavaksi. Mustasukkaisuus on mustasukkaisuutta - homosuhteissakin, mutta tuskin käyttäytymisemme on sen parempaa kuin muillakaan. Ehkä annamme yhtä lailla syitä mustasukkaisuuteen, kuin ne machot, jotka vaimojaan puukottaa ( oman pettämisensä tai alemmuuden tunteen takia - ei vaimon virheen) takia.

(kyllästyneelle): Oonkohan mä sitten onnistunut tapaamaan vaan niitä itsevarmoja, mukavia ja komeita homoja, kun mun kokemukset homoista on lähinnä hyvin positiivisia? Useampia kertoja oon heterotyttönä joutunu pettymään, kun ihastukseni kohde on osoittautunut homoksi. (onkohan mun miesmaku jotenki kieroutunut??)

Mun homokaverit ainaki osaa jutella mistä asioista vaan, joskus niitten kans on parempikin keskustella kuin parhaiden kavereideni kanssa. Ja mun mielestä paras tapa viettää lauantai-iltaa on lähteä homoparin kans bailaamaan.
Mutta kuten sanottu, ehkä just niihin avoimiin ja itsevarmoihin on helpoin tutustua ja siksi tunnen vain niitä. Ja enhän voi tietää, minkälaista menneisyys ihmisillä on ollut tai mitä ne päänsä sisällä ajattelee. Mun ulkopuolisen kokemuksella homous ei kuitenkaan oo surkeutta!

Ei kullin koosta kyllä keskustele kukaan järkevä ihminen.

Ei ne machot välttämättä ole huonossa jamassa. Ihmisillä on vain erilaisia tapoja kohdata vaikeudet. Tietysti liika on kaikessa huonoa, kyllä heidänkin täytyy voida puhua jollekin, esim. omalle äidille tai vaimolle. Kaikkiin ihmisiin luottaminen on naiivia.

Esim. oma isäni ei puhu ongelmistaan toisille miehille, mutta puhuu niistä äidilleni ja siten kestää selväjärkisenä.

Ja mitä tuohon jenkkifutikseen tulee, niin käsittääkseni alkuperäinen kirjoittaja halusi juuri osoittaa sen, että machous ei tee kenestäkään heteroa, mutta myös homo voi olla aidosti macho (eikä tällä tarkoiteta mitään viiksiä ja nahkakamppeita ja koppalakkeja) vaan todellista urheilullista suorituskykyä.

(kyllästyneelle lohtua): Mulla on kyllä aivan päinvastainen kuva homoista. Oon törmännyt lähinnä vain iloisiin, avoimiin, itsevarmoihin, rehellisiin ja komeisiin homoihin. Useammankin kerran on myös käynyt niin, että heterotyttönä oon joutunut pettymään, kun ihastukseni kohde onkin osoittautunut homoksi ( vai onkohan mun miesmaussa jotain vikaa???).

Mun homokaverit kyllä osaa keskustella, joskus niiden kans on jopa parempi jutella joistain asioista kuin parhaimpien kavereideni kanssa. Ja mun mielestä paras tapa viettää lauantai-iltaa on lähteä homoparin kans bailaamaan.

Onkohan sitten niin, että juuri näihin avoimiin ja eloisiin on vain helpointa tutustua ja oon siis tavannut toisen ääripään? Eihän voi aina tietää, mitä ihmiset päänsä sisällä tuntevat, tai mitä he ovat joutuneet kokemaan, mutta oon saanut sellaisen käsityksen, ettei homous aina tarkoita kurjuutta.

"... Tietysti itsarin tehnyttä ihmistä voidaan nimittää luuseriksi valintansa takia (koska "ei kestänyt kuin mies tätä elämää"), mutta tosiasiassa hän on tehnyt omalla laillaan rohkean valinnan."

Murhaaja tappaa itsensä ja itsemurhaaja ne, jotka jäävät häntä suremaan. Ei siinä ole millään tasolla mitään rohkeaa.

Viestiketjun aloittaneelle vielä asiassa pysymisen ilon tähden, että en tunne yhtään homoa, joka vastaisi ainuttakaan antamista kriteereistä (luihuimmat, rumimmat, halveksittavimmat ja akkamaisimmat). Akkamaisia homoja kyllä on, mutta jotenkin en tunne juuri heitä ollenkaan. Muutoin homotuttavuuteni ovat iloisia, rehellisiä, avoimia, miellyttävän näköisiä, siistejä, älykkäitä, luotettavia ja reiluja. Välillä masentuneita ja ahdistuneita ja hieman useammin parisuhteissaan toivottomia.

toinen homo > Tuohon itsarikommenttiisi - olen menettänyt läheisen ihmisen itsarin kautta. Aluksi ajattelin samalla lailla, mutta tajuttuani, asian taustat syvemmin, en voi muuta kuin sanoa, että se oli rohkea veto kyseiseltä ihmiseltä. En koe hänen tappaneen minua millään muotoa...

Tosi asiahan on, että asioita voidaan katsoa monelta kannalta, kaikki jutut eivät ole niin mustavalkoisia, kuin aluksi luulisi. Toki itse yritän helpottaa nykyisin tavallani ystävieni ja kanssaihmisteni elämää, ettei heidän tarvitse tyytyä tuohon mainittuun vaihtoehtoon...

Surkeuden ruikutukseen liittyy läheisesti se mitä elämältään odottaa ja aikaisemmin odottanut. Varmaan jokainen on saanut/saa huomata, että unelmien ruusutarhaa ei koskaa tullut. Se ei silti tarkoita, etteikö elämä olisi ihanaa ja, että sen kulkuun ei voisi myös itse vaikuttaa.

Itsemurhaa voi tehdä myös hitaasti, tukahduttamalla itsensä. Itsensä voi antaa painua työn, vanhempien, ystävien tai kumppanin edessä. Tällä en tarkoita sitä, että pitäisi itsekkäästi toteuttaa vain sitä mikä itsestä tuntuu hyvälle, vaan sen tajuamista, että jokainen elää itselleen ja vain täysi ja tasapainoinen ihminen pystyy antamaan toiselle jotain arvokasta. Alistunut ihminen antaa sen mikä otetaan, mutta se ei ole oikeaa antamista, se on antamista hyväksynnän tähden.

Kyllä homona olemiseen liittyy se jossain vaiheessa, että tekee surutyön.

Pitää tajuta että ei voi koskaan tulla täysin tasavertaisesti arvosteuksi heteron kanssa, ei voi saada lapsia kumppaninsa kanssa ja kasvattaa heitä, ei pääse osalliseksi sitä kaikkea mikä heteroperheitä yhdistää. Ei voi osoittaa rakkauttaan aivan yhtä räiskyvästi ja näkyvästi kuin heterot halutessaan voivat.

Kuten EvilS hyvin sanoi, "ruusutarhaa ei koskaan tullut".
Semmoinen fiilis mullakin oli monta vuotta 20-vuotiaana miehenä, katselin vaan että mihin se kaikki onni ja oma tyttö meni josta teininä haaveilin. Mutta sitten tajusin, että koko elämää ei aivan kannata käyttää siihen. Jotakin kumminkin jää heteroudenkin jälkeen, ehkä se ei ole aivan yhtä hienoa kuin mitä heteroparisuhde parhaimmillaan pystyy olemaan, mutta jotain se on sekin.

Monilla on varmasti tunne, että "jos olisin saanut olla hetero olisin ollut niin hyvä aviomies, olisin pärjännyt niin paljon paremmin elämässä ja osannut todella helliä vaimoani kaiken tämän homoudesta aiheutuneen kärsimyksen jälkeen".... Niinhän se on että ruokaakin osaa arvostaa eniten ne, jotka näkevät nälkää afrikassa. Jotkut heteroparit eivät välttämättä näe mitään ihmeellistä elämässään ja siinä vapaudessa ja hyväksynnässä mistä nauttivat. Käyvät vaan prismassa ja suhistelevat tuulipuvuissaan eivätkä uskalla elää täysillä.

Joku tuntematon ajattelija on joskus sanonut, että katkeruus on itsemurhan pidennetty muoto.

Ja mitä katkeruuteen vs homouteen tulee, kokemukseni mukaan katkeruus syntyy usein siitä, ettei riitä ihmisenä - ne ruusutarhat - eivät kohtaa todellisuuden ja omien halujen kanssa kovin monellakaan. Jo pelkkä tyytymättömyys itseensä, omaan kehoonsa, ulkonäköönsä on osoitus jonkinasteisesta katkeruudesta. Katkeruutta ruokkii myös median luoma "ihanne minä" - anorektinen , jopa sukupuoleton, trendikäs ihminen. Onhan se päivän selvää, että jokaisen ihmisen ruumiinrakenne, perimä tai muut syyt eivät salli kehon muokkausta ilman kirurgisia toimenpiteitä tuon ihanneihmisen mittoihin. Tästä syystä terveen itsetunnon peräänkuuluttaminen lienee enemmän kuin asiallista. Surkeuden mielikuvaa ruokkii todellakin orjallinen muodin seuraaminen ja pakonomainen anorektian ihannointi. Kun ihminen rakastaa ja kunnioittaa itseään, hyväksyy itsensä sellaisena kuin on - hänellä on huomattavasti paremmat menestymisen edellytykset sosiaalisissa suhteissa kuin muutoinkin elämässään...

Jepille: Itse en koskaan ole kyennyt ajattelemaan tuolla tavalla homoudestani. Tuollainen katkeruus ja alemmuuden tunne verrattuna heteroihin on hyvin vierasta minulle. Mitään "surutyötä" en ole homouteni johdosta joutunut tekemään (?!?). En tiedä minkälaisten ihmisten kanssa olet ollut tekemisissä, mutta oma elinpiirini kyllä pitää minua aivan tasavertaisena ihmisenä muiden kanssa, eikä minään toisen luokan luuserikansalaisena.

"Jotakin kumminkin jää heteroudenkin jälkeen, ehkä se ei ole aivan yhtä hienoa kuin mitä heteroparisuhde parhaimmillaan pystyy olemaan, mutta jotain se on sekin."

Just. Eli mielestäsi heterosuhde on jotain hienoa ja parempaa, jotain jota homosuhde ei koskaan kykene olemaan? Enpä voi sanoa muuta kuin että sulta on tainnut jäädä kokematta täyttävä ja tyydyttävä kumppanuus toisen homon kanssa. Toivottavasti säkin vielä joskus saat kokea sellaisen.

Jos sulla on sellainen tunne, että haikailet heterouden perään, niin älä kuitenkaan yleistä niin, että "monilla muillakin" on varmaan sama tunne. Ei nimittäin ole. Itse olen ainakin täysin tyytyväinen elämääni homona, ja (kaikella kunnioituksella heteroita kohtaan) en koskaan haluaisi olla hetero. Suurin osa tuntemistani homoista jakaa mielipiteeni tässä asiassa.

Tuntuu, että olet sisäistänyt valtaväestön negatiivisen kuvan homoista. Missä on itsekunnioituksesi? Missä on taistelutahtosi? Miksi olet antanut periksi? Homon elämä on tietyin tavoin erilaista kuin heteron, mutta se ei tarkoita etteikö homon elämä voisi olla aivan yhtä täyttä ja antoisaa. Pää pystyyn!

Jepin ajatukset ovat täysin vieraita myös minulle. Lähinnä olen saanut aivan päinvastaista palautetta eli heteroita tuntuu jossain määrin harmittavan homoille sallittavat vapaudet. Heteroiden on kuitenkin täytettävä maa ja siihen menee puolet elämästä eikä se täyttäminen niin antoisaa ole, vaikka ymmärrän "perinteisen" perhe-elämän parhaimmillaan olevan todella hienoa. Siitä pääsevät kovin harvat heterot oikeasti osallisiksi.

Tässä on taas unohdettu ne (hetero)parit, jotka eivät halua lasta, heitäkin on.

Menee jo toistoksi, mutta totean vielä, että elämä on juuri niin onnellinen tai niin surkea kuin millaiseksi sen itse rakentaa. Tosin hampaat irvessä suorittamalla onnellisuutta ei saa.

Jokainen varmaan tietää ihmisiä, jotka jahtaavat tiettyä onnellisuuden kuvaa tyyliin "sitten, kun saan sen verran rahaa..." tai "sitten kun pääse eläkkeelle..." tai "sitten kun lapset ovat isoja..." tai "sitten kun valmistun..." Tällöin takaraivossa jyskyttää ajatus, että kaikki on paremmin, kunhan tietyt edellytykset loksahtavat paikoilleen. Mutta eihän se niin mene. Monelle on käynyt niin, että suhteet puolisoon ja lapsiin ovat pahasti vaurioituneet tai jopa katkenneet ennen noiden onnellisuuden reunaehtojen toteumista. Myös terveys saattaa pettää.

Pointtinani on, että elämä ja onnen eväät ovat tässä ja niistä kannattaa iloita ja nauttia, huomenna se ei ehkä enää ole mahdollista.

Ja muistaako joku, mitä mm. J. Sarasvuo saarnasi lykätystä tarpeentyydytyksestä...

Eiköhän jokainen ole kokenut oman homoutensa omalla tavallaan ja täytyy myös muistaa että eri vuosikymmenillä on ollut myös eri paineet.
Jos suurin osa teistä on ollut `sinut´oman homoutensa kanssa esim 90-luvulla se on todella ymmärrettävää.
Tahdon kumminkin muistuttaa että maailma oli hieman toisenlainen 60, 70, 80-luvulla. Nyt tv:ssa jo täysin normaalia gay-henkiset ohjelmat, ihan vaan esimerkiksi.

Kukaan ei varmaan kysenalaista kumpaakaan elämäntyyliä, molemmissa on hyvät ja haittapuolensa.Kyseessä kun ei ole mistään muusta kun elämisestä toisen ihmisen kanssa, molemmissa `leireissä´ on omat idiootit joiden kanssa voi olla elämä helvettiä.
Mutta uskon että Jep tarkoitti että jos on mieltänyt ajatuksen perheestä ja skideistä jne niin homona se voi vaatia hieman enemmän uurastusta ja vaivannäköä.
Koska SEHÄN on se ensimmäinen ajatusmalli joka meidän päähään lykätään jo lapsesta saakka. Vai väittääkös nyt joku teistä että ensin työntyi sateenkaari lippu ulos äidin kohdusta pienessä kädessä ilmottaen koko synnytysosaston henkilökunalle Gay Pridea, ennen kun suostui näyttäytymään kokonaisuudessaan maailmalle???
Jos näin on wau en voi muuta sanoa että Onnittelut!
Uskon silti että aika harva omaa jo niin kovan itseluotamuksen teini-ikäisenä että jaksaa joka käänteessä pitään päätään pystyssä ylpeänä homona yhteiskunnan edessä.
Mulla meni muutama vuosi ja siltikään en ole tehnyt asiasta mitään yleistänumeroa, koska ensiksi seksuaalisuuteni on vaan osa minun kokonaiskuvaa. Seksuaalinen suuntaukseni ei antanut minulle personaani, mutta se on osaksi muokannut minua siksi mitä tänään olen.
Sekä komennti `surkeisiin homoihin´, olen tavannut niitä aika monta itsekkin ja välillä meinasi mennä jo hermot.
Tasoitukseksi saman verran olen tavannut myös hetero maailmassa näitä reppanoita jotka piehtaroivat omien ongelmiensa kanssa niin vuolaasti että unohtavat että tästä täytyisi päästä eroon.....
eli suomennos, on ihmisiä jotka tekevät omista ongelmistaan elämänsä päätyön, niin että se alkaa olla se mun juttu´ tässä elämässä. Olen sitä mieltä että se ei ole kovinkaan hyvä keino rakentaa henkevää personaallisuutta.

Yhtesikunta tulee aina olemaan hetero voittoinen ja siksi tulee myös ajamaan aina ensiksi myös heidän asioitaan. Jokainen saa olla henk. kuinka ylpeä tahansa omasta homudestaan, mutta meidän pitää myös osata pitää pintamme tässä yhteiskunssa ja ajaa omaa etuamme. Kukaan ei niitä tulee meille tarjoamaan, vaikkakin verorahat kelpaa kaikilta ilman sen suurempaa kyselyä...Jopa kirkolle.
Amen!

Peppi:>>Useampia kertoja oon heterotyttönä joutunu pettymään, kun ihastukseni kohde on osoittautunut homoksi. (onkohan mun miesmaku jotenki kieroutunut??)>>

On kieroutunut, jos kerta toisensa jälkeen ihastut sinua hyljeksiviin miehiin, jotka käyttävät sinua vain itsetuntonsa pönkittäjänä. Monet homot osaavat olla puoleensavetävän vieraskoreita niin halutessaan, mutta vain kuori on korea.

Sinulle nauretaan selän takana.

Hello????
Kuka nauraa??
Ok varmaan ne kusipäät joita löytyy molemmista `leireistä´kuten tuossa ylempänä mainitsin.
Ihastumisesa ei ole mitään naurettavaa, etsimme arvoja ihmisestä joita pidämme Meille tärkeinnä, itselleni se on esim. miehekkyys jota taasen harvoin tapaa kikkattavissa puuterihuisku-Petteriessä esim DTM:ssä.
Ehkäpä nämä ovat juuri niitä itsetuntonsa pönkittäjiä, tiedä häntä.....
Mutta monet meistä ovat asiallisia miehiä jotka osavat arvostaa niin miehiä kun naisia, olivatpa he heteroita tai eivät.
Keskenkasvuiset (henkisesti) ovat sitten aivan oma lukunsa.

Itse olen jepin kanssa taas samaa mieltä. Tästä lähdinkin pohtimaan, että olen tiedostamattani mielessäni jakanut homot kahteen ryhmään. Toiset ovat aikaisin kaapista tulevia, homoutensa paremmin hyväksyviä, ympäristön mielipiteistä vähemmän välittäviä. Toiset taas pysyvät kaapissa pitkään, yrittävät muuttua, häpeävät erilaisuuttaan ja kaapista tulonkin jälkeen pitävät matalampaa profiilia.

Kaikki kategorisoinnit epäonnistuvat yleensä enemmän tai vähemmän, mutta tämä sopii kuitenkin hyvin tuntemiini homoihin (no ei täysin). Joka tapauksessa näin kirjoitettuna ensimmäiseen ryhmään kuuluvat tuntuvat huomattavasti positiivisemmilta. Kuitenkin luonnossa taas tämä ryhmä on juuri niitä "akkoja" ja toinen ryhmä itseäni kiinnostavia poikia, kärjistäen voisi heitä kutsua "heteromaisiksi". Jälkimmäisiä on vain vaikeampi löytää - itsekin kun olen teinivuodet leikkinyt heteroa, niin nykyisinkin viihtyy paremmin "heterobaareissa" ja heteropiireissä.

""(kyllästyneelle lohtua): Mulla on kyllä aivan päinvastainen kuva homoista. Oon törmännyt lähinnä vain iloisiin, avoimiin, itsevarmoihin, rehellisiin ja komeisiin homoihin. Useammankin kerran on myös käynyt niin, että heterotyttönä oon joutunut pettymään, kun ihastukseni kohde onkin osoittautunut homoksi ( vai onkohan mun miesmaussa jotain vikaa???). "

Ihan varmasti. Olen nähnyt useita tapauksia missä ihmistä kehutaan aivan päinvastaisiksi kuin mitä rehellisesti sanottuna hän olisi, vain sen takia että se on kiltti ele tätä muuten sorrettuna ja lyötynä pidettyä ihmistä/ihmisryhmää kohtaan.

Välillä olen ajatellut että voivatko nuo vain hyvää tarkoittavat ylistäjät olla tosissaan, miten he pystyvätkään teilaamaan kaiken itsekritiikin ja vain sokeasti ajattelemaan jostain asiasta positiivisesti olkootpa se sitten kuinka ristiriitaista heidän omaltakin kohdalta.

Kuitenkin jotain ei-pidettyä ihmisryhmän edustajaa saatetaan suoraan sanoa vaikkapa rumaksi, jos siltä todellakin näyttää, mutta jos on "lutunen homo jota heteropojatkin aina tapaa kiusata" niin häntä täytyy ehdottomasti lelliä kuin vauvaa joka ei muutes oikeastaan ole vielä elävä persoona, vaan pelkkä esine joka ikään kuin vaatii sen lellittylyn jotta aikuisen omatunto saisi vapautuksen. Tämmöisenä ehkä sinäkin käsittelet homoja, ainakin moni hetero suvaitsee ja "arvostaa" homoja juuri tämänkaltaisesta säälistä.

Vähän samaan tapaan kuin kehitysvammaisiakin lellitellään, vaikka todellisuudessa jokainen rehellinen ja ymmärtävä tietää että he ovat yhteiskunnan hylkiöitä ja ovat pikemminkin aiheuttaneet vanhemille paljon murhetta ja surua, kuin elämän iloa.

Tätä vertausta nyt ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti vaikka se olikin hieman kärjistetty, en suinkaan tarkoita että homot olisivat yhtä avuttomia kuin kehitysvammaiset, vaan että heihin suhtaudutaan samalla tapaan, eli annetaan heille se oma "ansaitsemansa" titteli säälistä eikä mistään tosipohjaisista asioista.


Kuinka ollakkaan, monesti olen huomannut homojen elämän takaa löytyvän semmoisia seikkoja joilla ei kyllä ainakaan kelpaa ylpeillä. Ne ovat yleensä kipeitä, joskus vain kokemista itsensä jossain määrin erilaiseksi. Homouden synnyttävät tekijäthän kuitenkin ovat riippuvaisia - ei mistään objektiivisesta elämänkerrasta vaan - siitä miten homoksi kehittyvä lapsi on reagoinut sisäisesti ympäristön kanssa käytyyn vuorovaikutukseen .

Tämä kannattaa pitää mielessä noita "machoja" ja muita lainailtaessa. Homoille on usein myös tyypillistä haavoittuvaisuus omaa identiteettiään kohtaan, kuten tuossa joku lainaisi sitä esimerkkiä jostain jenkkifutarista joka alkoi itsensä epämiehekkääksi koettuaan harjoittamaan ja kasvattamaan lihaksiaan.

Itseäni mietityttää homoudessa se, että se on tavallaan nurinkurista. Useimmat homot sanovat että heitä kiinnostaa miehekkäät miehet, ihastuvat usein heteroihin tai heteromaisiin homoihin ym. Sitten kuitenkin avoimimmat ja aidoimmat homot ovat akkamaisia hyvin usein.
Kun taas kaapissa olevat ovat kärsiviä ja ahdistuineita, mutta kuitenkin saavat vaivoin pidettyä tämän "miehekkyytensä". Tuntuu siltä, että kaikki ovat jollakin tavalla vailinnaisia ihmisiä, jotka etsivät toisesta sitä mitä itsessä toivoisi olevan, jonkinlainen päättymätön "kokonaisuuden" tavoittelu.

Toisaalta olen tehnyt myös sen havainnon, että homomiehet jotka keskittyvät pääasiallisesi esim. uraansa tai muihin ei-seksuaalisiin asioihin ovat näitä miehekkäitä, koska he vaistomaisesti sulautuvat heteromassaan, koska ovat huomanneet että se on heille eduksi uralla ja kaikki pelaa vaivattomammin. Akkamaiset taas ovat seksin perässä juoksevia, joilla on elämässä langat vähän muuten hakusassa.

Onko kaapista täysin ulkona oleva, miehekäs homo vain myytti? Tällaisena mieleen tulee Suuressa Seikkailussa 2003 ollut homomies, tosin hänkin saattoi pitää julkisuuskuvaansa vain onnistuneesti ohjelmantekoajan "asiallisena". Taipumus kun taitaa olla, että avoimia homoja painostetaan akkamaiseen käytökseen heteromiesten taholta ja siinä on vaikea vastustaa isoa joukkoa.

Kirjoittajille tänne: Voisitteko ystävällisesti aina mainita kenen viestiä haluatte kommentoida, vai koko ketjua yleisesti. Jotkut heittävät vain ylimalkaisia kommentteja eikä tule selväksi että oltiinko oikeastaan puolesta vai vastaan.

Useimmat homot tuntuvat kylläkin olevan kiinnostuneita Antti Tuiskumaisista kukkakepeistä. Siis sellaisista pikkutyttömäisistä posliinipojista. Eli se siitä paradoksista.

Suokaa anteeksi, mutta lisää pilkun viilausta jenkkifutiksesta.

Nii-in kirjoitti: "Mutta muuten juttu kyllä oli ihan faktaa."

En sitä epäillytkään. :o)

"Arvelin että puolustajalla tällainen tehtävä olisi, kun hän kuitenkin on joukkueen isokokoisin ja hitain kaveri?"

Tuossa espn artikkelissa mainitaan, että tämän jenkkifutarin pelipaikka oli defensive line elikkäs puolustuksen linja. Isokokoisia tyyppejä löytyy tuoltakin pelipaikalta, mutta joukkueen hitaimmat pelaajat yleensä löytyvät hyökkäyksen linjan puolelta (nämä ovat juuri niitä, jotka yrittävät työntää puolustuksen linjamiehiä syrjään vikkelämpien pallonkantajien tieltä).

Huippu linjapelaajien hitaus on muuten suhteellista: ovat varmasti hitaita pallonkantajiin nähden, mutta jos 130-140 kg:a liikahtaa 40 jaardia (n.36 metriä) alle viiteen sekuntiin, niin ei se tavallisen pulliaisen näkökulmasta ole kovin hidasta.

Mutta nyt menee niiiiiiin ohi aiheen, että on parempi lopettaa.

Tässä Esera Tuaolonkin tapauksessa oli hienoa se, että tämä urheilusankari kaapista tulemalla osoitti amerikkalaiseen kadunmieheen vetoavasti, että homous ei johdu siitä, että ei ollut "miehen mittainen". Tämä uskomushan homofobian taustalla on!

Koska tieteellistä varmuutta homouden syistä ei ole, mielestäni tällaiset urheilusankarit ovat erittäin toimiva keino osoittaa homofobeille asian laita!

Itse luin tämän Esera Tuaolon (www.eseratuaolo.com)elämänkerran hänen kotivuiltaan ja se kosketti minua syvästi. Hän on todella tehnyt merkittävää työtä homojen hyväksi, vaikkakin erikoisella tavalla. Tällaista ei voitaisi koskaan saavuttaa pelkällä yhteiskunnallisella aktivismilla. Hän on varmasti avannut satojen tuhansien amerikkalaisten homofobikkojen silmät.

"Mikä siinä on että kaikkein luihuimmat, rumimmat, halveksittavimmat ja akkamaisimmat tyypit ovat lähes aina homoja?"

Oh... mulla on ihan toisenlainen kokemus. Kaikki kauneimmat, hyvävartaloisimmat, tyylikkäimmät ja sielukkaimmat miehet on AINA homoja, ja se tekee minut hulluksi!!!!

Ruoho rehottaa siis aina mehevämmin aidan toisella puolella!

Kyllä on liuta homoja joiden mielestä parhaimman näköiset, komeimmat, hyväkroppasimmat ja suuri munasimmat miehet isolla M:llä on aina heteroja. Osa jopa pilaa elämänsä haikaillessaan heteromiehestä ja odottaessaan kääntymisen ihmettä.

Ehkä kyky nähdä lähelle puuttuu...

Hyvännäköisiä heteromiehiä on tietysti enemmän, koska heteroita on määrällisesti jonkun verran enemmän kuin homoja. Sanotaan vaikka, että märässä heteterot hakkaavat homot 9 - 1 (tai 19 - 1... ihan sama). Jos jää kadunkulmaan odottamaan hyvännäköistä homoa niin kyllä siitä ehtii kulkea ohi melkoinen määrä heteroa.

Naisilla ongelma on taas se, että "paremman" näköisillä miehillä on jo tyttöystävä ja jos ei ole niin mies on keskivertoa useammin homo tai sitten siinä on jotain vikaa

tyttö: olen samaa mieltä kanssasi

homomaailma on hyvin ulkonäkökeskeinen ja pukeutumiseen ja 'ajan hermolla' olemiseen kiinnitetään huomiota - ainakin omassa ikäluokassani. ulkonäöstään huolehtimiseen kannustetaan ja harvoinpa homobaarissa nuorisolla näkee esim. huonosti istuvia farkkuja.

sielukkuus ym. henkinen puoli taas on niin yksilöllistä, että tuskin eroamme valtaväestöstä. Mutta jos minun pitäisi löytää tyylikäs&sielukas mies, aloittaisin etsinnän homopiireistä.

kolmee sekuntia ei kannata oottaa "kääntymisen ihmettä".
Jos tulee suora vastaus/turpaan niin kannattaa uskoa.

Muutenkin on sitä ihmisessä muitakin ominaisuuksia ku joku "miehekkyys/naisellisuus". Mitenkä miehekkyys muka määritetään? Pukeutuminen? Lihakset? Karvan kasvu? Ikä? Se että juo kaljaa ja röyhtäilee? Munan koko?

Entä naisellisuus?

Ketä kiinnostaa kumppanissa semmoiset ominaisuudet kuin "huumorin/sarkasmin/ironiantaju", "empaattisuus", "puhdas looginen äly", "koulutustaso", "originellius", "luovuus", "epäitsekkyys".... mitääääh... täysin epäolennaista.

Pääasia että on iso muna ja rasvainen haalari TAI trendikkäät kamppeet ja näyttää 15-vuotiaalta. Riippuen koulukunnasta. Ja panemaan pitää tietysti päästä heti, kaikki muu on ihan se ja sama.

"Pääasia että on iso muna ja rasvainen haalari TAI trendikkäät kamppeet ja näyttää 15-vuotiaalta."

Noh noh, jotkut haluaa pienen munan. Asiaa on puitu seikkaperäisesti täällä:

http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=4&thrdid=577

Homoilla on enemmän ongelmia ruumiinkuvansa kanssa kuin heteromiehillä( lihavuus, anoreksia), he polttavat ja juovat viinaa enemmän kuin heteromiehet, heillä on suurempi riski tehdä itsemurha kuin heteroilla, heillä on enemmän masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta kuin heteroilla, homoilla on enemmän hiv- infektiota kuin heteromiehillä...lista on totta.

Elämä ei ole kenellekään mikään ruusutarha oli sitten homo tai hetero, mutta homoilla tuntuu olevan tilastollisesti vaikeampaa kuin heteroilla.

Kumma kyllä homojärjestöt eivät tunnu ottavan näitä asioita mitenkään tarkastelun kohteeksi tai pyri vaikuttamaan näihin asioihin( esim. omassa päihdepolitiikassaan).

Parisuhdelällätys sen sijaan saa palstatilaa, vaikka suurin osa on sinkkuja.

Mahtaakohan edellinen kirjoittaja ( 44v) perustaa tietonsa homojen tupakoinnista ja juomisesta johonkin tilastoon, kun tuollaisen rohkean väittämän ilmoille heittää....

Mikäli nyt yhtään tunnen tuulahduksia homomaailmasta; tupakanpoltto ei ole enää trendikästä ( aiheuttaahan se jo potenssihäiriöitäkin) ja tupakoivat henkilöt ovat muutenkin jo lähes kriminaaleja kun uskaltavat tuprutella ravintoloissa uuden tupakkalain jälkeenkin...

Mitä sitten tuohon juomapuoleen tulee, tuskin homoilla kuin heteroillakaan siinä sen kummemmin eroja on - samaa suomalaiskansallista kännihakuista juomista se kuitenkin on - homot taitavat vain ottaa useammin ne juomansa ravintolassa toisin kuin heterot, jotka tyytyvät Tallinnasta kotiinkärrättyihin viinalasteihin...

Ehkäpä asiasta löytynee joku tilastokin....

Muistaakseni luin Planet Outin nettisivuista jotakin tuon suuntaista. Sain sen vaikutelman, että amerikkalaiset homot keskustelevat avoimesti omista ongelmistaan ( tai muitten?). Voiko sitä sitten taas verrata Suomeen? Minä käsitän itse omassa päässäni homot "yhteisönä", ovatpa he sitten kotoisin mistä tahansa. Siten, kun luen amerikkalaisten homojen ongelmista, voin yleistää sen "kaikkien homojen" ongelmiksi.

Kyllä minä olen sitä mieltä, että homokulttuuri, jos nyt mistään kulttuurista voi puhua, on meillä liian "kapakkakeskeistä". Suurin osa tapahtumista järjestetään ravintolassa. Ravintola on joillekin toinen olohuone.

Varmaan sinulla on asioista enemmän tietoa.

44v: "Suurin osa tapahtumista järjestetään ravintolassa."

Tästä olen kyllä hyvin eri mieltä. Jos katsoo vaikka HeSetan pienryhmätoimintaa, en huomannut pitkässä listassa ainakaan nopealla vilkaisulla _yhtään_ ravintolassa järjestettyä tapahtumaa.

Jos taas tarkoitat ravintoloiden ohjelmatarjontaa, missäs muualla niitä järjestettäisiin kuin juuri ohjelmasta vastaavassa kapakassa? Tarkoitushan on vetää paikalle asiakaskuntaa, joka ostaa viinaa ja pitää yrityksen pystyssä.

Se tapahtumien löytäminen on aika paljon omasta viitseliäisyydestä kiinni, sillä kaupallisia tapahtumia on luonnollisesti pakko mainostaa vähän eri intensiteetillä kuin vapaaehtoisvoimin järjestettyjä ryhmäjuttuja.

Kyllä osataan ainakin lorista asian vierestä ja senkin vierestä jos mahdollista vielä senkin senkin... Aika naismaista.

Vastatakseni alkuperäiseen kysymykseen:

Suomi - mistä alkuviestissä kaiketi oli kyse - on homomaailman ydintuhoaluetta. Pimeässä liikkuu vain epämuotoisia friikkejä.

Vähemmän kärjistetysti voi todeta että kohtalaisen kattavien kokemusteni perusteella voin kertoa, että juuri suomalaiset homot ovat HYVIN usein näitä akkamaisia, epäsiistejä, tyylittömästi pukeutuvia, tyhmänoloisia, ärsyttäviä... jne. Mistähän se sitten johtuu?

Maailmalla on asiat paremmin. Siellä homoihin ei voi lainkaan samalla vauhdilla liittää noita määreitä, MUTTA mitä rikkaampi läntinen teollisuusmaa, sitä pohjemmalta ovat yleensä homot. Suomen voittanutta manalaa ei tosin löydy mistään. Paitsi ehkä Ruotsista. Korreloiko Bkt ja homojen tasottomuus?

Minun suosikkimaitani ovat tätä nykyä Viro, Puola, Tsekki ja ehkä Kreikka ja Turkkikin. Kaikissa näissä maissa mies ja MYÖS homomies hivelee silmää ainakin 60 prosenttisella varmuudella.

Uskoisin että maailman, ainakin Euroopan komeimmat miehet löytyvät Tsekistä sekä kasvojen että vartalon puolesta. Joku on tosin kertonut Romaniasta, missä kuulemma slaavilainen ja välimerellinen ulkonökögeeni yhtyy kerrassaan ihanasti. Ehkä ensi kerralla sinne.

Taisi oma kirjoituksesi mennä pahemman kerran aiheen vierestä, Maanpako. Ja mitä tulee tuohon BKT:n ja homojen luonteenpiirteiden korrelointiin niin johan oli taas kerran hauska teoria..

Miksi ihmeessä pitäisi mennä homostelemaan valtioihin, joissa edelleen vangitaan, kidutetaan ja tapetaan homoja? Maihin, joissa homot ovat niin muun yhteiskunnan ulkopuolella, etteivät edes yleisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien katsota koskevan heitä. Miksi pitäisi ehdoin tahdoin hankkiutua homofobiseen ympäristöön, jossa miehet ovat niin kaapissa ja peloissaan, että lähes jokaiselta löytyy kulissipuoliso? Outoa ajattelua. Tosin jos ainoa asia mitä kaipaa on yölliset hoidot pimeillä syrjäkujilla ja puskissa niin ehkäpä tuollainen sitten vetoaa.

Homoja vainoavissa maissa homot joutuvat pitämään itsensä miehinä vainoa välttääkseen ja pysyvät täten homojen vinkkelistä katsellen haluttavina. Paradoksi.

Paradoksipa hyvinkin!

Se on just se mistä homoudessa on kyse. Sairastahan se. Miehet etsivät toisista miehistä sitä mitä pitäisi itsestä löytyä! Tuhoontuomittu yritys! Vain kaapissa olevat ja heteroa matkivat homot ovat toisten homojen mielestä seksuaalisesti haluttavia. Onko mitään surullisempaa yhtälöä.

Jos alat homoilemaan, rupeat kuvittelemaan että olet nainen sisimmässäsi! Mutta se toinen osapuoli tekee samaa, vaikka näyttäisi kuinka miehekkäältä ulospäin! Jolloin molemmat kusettavat toisiaan kilpaa! Ja itseään kilpaa. Homo kun saa orgasmin, se haaveilee katoavan hetken olevansa nainen! Mutta ei ole! Ja kun orgasmi on ohi, sen tajuaa.... se satuuu.... mutta siitä on tie ulos!!!!

Löytäkää oma rehellinen miehuutenne ja luja veljeys toisiin miehiin, tajutkaa, että homous on vain teille keino paeta sitä että jossain elämänne vaiheessa olette tunteneet olevanne huonompi kuin toiset pojat/miehet. Mutta se on korjattavissa! Eikä siihen tarvita mitään raamatun lukemista todellakaan! Rohkeaa ja päättäväistä asennetta, pitää rohkeasti tarttua niihin haasteisiin mitkä lapsena koki vaikeiksi, urheiluun ja poikamaiseen huumoriin ja toisten miesten mieltäminen kavereiksi, ei halun kohteiksi ja naisten mieltäminen sellaiseksi. Pitää ymmärtää että on samanlainen kuin he, se pitää sisäistää. Niistä se veljeys rakentuu ja tie ehjäksi heteroseksuaaliksi alkaa. Uskokaa minua. Sen jälkeen kun tajuatte, että olette 100% mies, toiset miehet eivät enää kiinnosta. Naiset alkavat kiinnostamaan, koska tajuatte, miten erilaisia olette verrattuna naisiin ja samanlaisia verrattuna miehiin.

Ette ehkä koskaan aivan täysin pääse lapsuuden traumoista yli, mutta se että yrittää parhaansa riittää. Jokaisella on arpia, mutta ne eivät estä elämästä jos on "true believer". Enkä puhu jumalasta. Ei kannata tuhlata tätä ainoaa elämää homouteen, se on tuskaa joka päättyy vasta kuolemaan....

Muuten olen kanssasi samaa mieltä, mutta homon ei mielestäni tarvitse kuvitella olevansa nainen vaan pikemminkin hän on menneisyydessään pitänyt itseään muita samaa sukupuolta olevia ikätovereitaan huonompina. Tämä voi sisältää senkin alemmuuden tunteen, että on todellakin pitänyt itseään akkamaisena tai naisellisena mutta varsinaisestihan naiseksi itsensä tuntevat ja sellaiseksi fyysisesti haluvat muuttua transut eivät homot.

Tietenkään tämä ei muuta tosiasiaa, eli homuden surkeutta miksikään.

Minusta transseksuaalisuus/sukupuolisuus on vain yksi surullinen tapa yrittää selittää homouttaan. Ei hyväksytä sitä, että homoudesta voi taistella eroon, koska se on niin vaikeata huomata, että lapsena on ollut liian heikko, vaan vaihdetaan sukupuolta keinotekoisesti.

On vaikea myöntää, että lapsena on ollut heikko. Mutta peliä ei voiteta sillä, että myöntää hävinneensä jo 1. erän jälkeen.

Itselläni oli nuorena homotuntemuksia, mutta en suostunut toteuttamaan niitä. Sitten päätin, että "tämä ei ole sitä mitä elämältä odotin". Aloin harrastaa jääkiekkoa. Väkisin väänsin ja kampesin, vaikka en ollut lapsena koskaan pärjännyt urheilussa. Sisun kautta ja hirvittävällä määrätietoisella työllä opin pelaamaan.

En ole joukkueen paras, mutta keskitasoa. Sain joukkuekavereiden kunnioituksen, oloni on nykyisin paljon parempi ja vahvempi. Enää en tunne oloani huonommaksi miesporukoissa, vaan olen yksi heistä. Minulla on ihana, suloinen tyttöystävä, jonka kanssa olen kihloissa.
Seksi hänen kanssaan on todella taivaallista, rakastan häntä. Rakastan häntä myös romanttisesti, asia mitä en koskaan voisi kuvitella miehen kanssa.

Tunnen itseni 100% mieheksi, itsevarmaksi ja ehjäksi.
En pelkää enää että paljastun homoksi, en salaile enää mitään, koska ei ole enää mitään salattavaa. On vain Totuus.

Ex-gay: Ehkä olet itse voittanut vasta ensi erän? Ja ehkä luulet voittaneesi koko pelin? Ehkä koko peli on vain illuusiota? Ehkä Totuus on vain osatotuus? Ehkä ei ole olemassakaan mitään Totuutta? Ehkä on useita totuuksia, erilaisia totuuksia? Ehkä ei?



Mihin pyrit kirjoituksellasi? Mikä on motiivisi? Mihin uskot? Miksi uskot niin?

Itse elän kaikenaikaa "heteromaista" elämää, oon kiinnostunut jalkapallon EM-kisoista, jääkiekostakin jopa.
Harrastan urheilua aina kun vetelän pärsini sohvalta viitsin nostaa.
Silti olen "gay".
En pidä naisista sillai, vaikka oon yrittänyt oppia.
Miehistä pidän sitäkin enemmän, mutta ei niinkään sängyn kautta vaan, jos joku löytyis, harrastuksien tiimiltä ja terve hullu myös.

Meitä lienee sopivan erilaisia erilaisten joukossa, häh?

Uskon ihmiseen, elämään, veljeyteen, rakkauteen, suoruuteen, rohkeuteen, rehellisyyteen, yhteisöllisyyteen, siihen että ihmiskunnassa ja ihmisessä hyvä ja paha taistelevat ikuisesti ja pahalle ei saa antaa periksi.

En usko jumalaan.

Minä uskon ihmiseen, elämään, rakkauteen, suoruuteen, rohkeuteen, rehellisyyteen, oikeudenmukaisuuteen, yksilöön osana yhteisöä - ja siihen, että toisen ihmisen ottaminen tasa-arvoisena huomioon ja hyväksymällä tämän erilaisuuden ollaan matkalla kohti parempaa. Pahan ja hyvän ikuiseen kamppailuun sinänsä en usko. Uskon myös siihen, että ymmärryksen lisääntyminen ja henkinen kasvu vähentävät väärinkäsityksiä - ja sitä kautta pahaa.

Kysymys sinulle Ex-gay: Miksi oikein roikut näillä sivuilla? Jos elät onnellisessa parisuhteessa vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa, miksi haluat tulla siitä kertomaan juuri tänne? Epäilen oikeasti motiivejasi.

Sinulle ja muillekin Ex-gayiksi itseään kutsuville. Miettikääpä sellaista käsitettä kuin bi-seksuaalisuus. Se tarkoittaa henkilöä, joka voi tuntea eroottista vetovoimaa niin samaa sukupuolta oleviin henkiöihin kuin vastakkaistakin sukupuolta oleviin. He voivat tulla onnellisiksi tai onnettomiksi suhteessa naiseen tai mieheen.

Lopettakaa tuo Amerikoista kopioitu ex-gay-höpinä. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Tässä kohden siis bi-seksuaalisuudesta.

Huomaan, että olet myös ymmärtänyt väärin transsukupuolisuuden. Parempi, ettet puhu sellaisesta, mitä et pysty ymmärätämään.

Se veljeys sieltä jäi pois.

Johnnylle: Mitä SINÄ tiedät transsukupuolisuudesta? Transsukupuolisuudesta "tietävät" vain ne jotka sellaisia väittävät olevan. Jos he sanovat olevansa onnellisia, se ei vielä tarkoita sitä että ovat. Eivät vain tiedä paremmasta.

Syy miksi olen tällä palstalla. Haluan auttaa ihmisiä, jotka ilmiselvästi kärsivät. Itse autoin itseäni, mutta kaikilla ei ole siihen oma-aloitteisuutta.

Minä en henkilökohtaisesti tarvitse erityistä "uskoa" veljeyteen. Minulle riittää usko ihmiseen - jota kautta syntyvät sitten erilaiset ihmissuhteet - niin rakkaussuhteet kuin ystävyyssuhteetkin, sukupuolesta riippumatta. Itse olen tuntenut romanttisesti tai eroottisesti ainoastaan miespuolista ihmistä kohtaan, mutta se ei mitenkään estä minua olemasta myös ystävä miespuolisen kanssa.

Vaan... Tämä foorumi ei edelleenkään ole oikea paikka väitellä siitä, onko homous hyvästä vaiko pahasta. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita mietittäväksi. Käytäköön sitä keskustelua muilla foorumeilla. Tältä foorumilta se voitaneen pitää poissa.

Jos haluat keskustella kanssani aiheesta kahden, vaikkapa meilin välityksellä, niin se onnistuu. Minä jaksan kyllä väitellä, mutta en halua tälle foorumille tätä iänikuista jaanausta jo aika moneen kertaan pureskelluista asioista. Lue http://ranneliike.net/pride.php?alue=homoFAQ ja pistä meiliä sen jälkeen mulle mieltäsi askarruttavista asioista. En minä pure, korkeintaan vähän nänneistä näykin ;)

Hassua.. Mistäköhän se johtuu, että nämä niin sanotut "ex-gayt" harvemmin kutsuvat itseään heteroiksi? Useimmiten he käyttävät itsestään tuota kornia "ex-gay"-nimitystä. Olisikohan kyse siitä, että kun on saanut voimakkaan uskonnollisen kasvatuksen ja huomannut olevansa homo, ja kun näitä kahta asiaa ei ole kyennyt yhdistämään, niin tuloksena on itsensä kieltävä "ex-gay". Siis homo, joka ei halua olla homo, mutta ei myöskään tietenkään voi olla hetero, vaikka sellaista esittääkin.

Aika surullista, itseasiassa.

Ex-Gay (tämänkertainen)

Ehdotan, että asetat itsellesi rehellisesti ja syvällisesti kysymyksen, että oletko SINÄ tullut kenties johdetuksi harhaan. Millä perusteella kutsut omaa tietäsi oikeaksi ja muiden homojen vääräksi?

On hienoa, jos koet elämäsi tällä hetkellä tasapainoiseksi nykyisessä parisuhteessasi. Toivon oikeasti, että niin kohdallasi myös jatkuu. Hyväksy itsessäsi bi-seksuaalisuutesi ja keskity oman kumppanisi kanssa elämiseen ja hänestä huolehtimiseen.

Älä tule tänne kertomaan minulle ja muille, että meidän tapamme elää olisi jotenkin vähemmän hyväksyttävää kuin sinun tai että me muka kärsisimme enemmän kuin joku muu. Olemme nämä jorinat kuulleet satoja kertoja ennen sinua, eivätkä ne lainkaan istu siihen kuvaan mikä esimerkiksi minulla on omasta parisuhteestani, itsestäni ja ystävistäni.

Tämä termini ex-gay viittasi vain siihen, että minulla on ollut homoseksuaalisia tuntemuksia. Saatan teoriassa olla jossain määrin biseksuaalinen, mutta olen jättänyt homoseksuaalisen puoleni jo vuosia sitten unholaan, enkä toteuta sitä millään muotoa, edes ajatuksien tasolla. Minulla ei ole ollut erityisen uskonnollinen kasvatus, enkä usko jumalaan.

Huomasin vain, että homona eläminen on tuskallista vallitsevan moraali/arvomaailman keskellä, joten miksi eläisin niin jos voin valita. Smolle sen verran, että miesten kanssa fyysinen puhastelu hyvin epäseksuaalisella tavalla (jääkiekkopelien taklaukset, kaverilliset saunaillat yms) on saanut tajuamaan minut monia asioita ja ymmärtämään paremmin, miksi homofobisiet ihmiset ovat homofobisia.
Se on yksinkertaisesti inhottavaa ajatella, että toinen mies katselee sinua "sillä silmällä". Aivan kuin et voisi luottaa häneen, hän ei kunnioita sinua. Koen myös itse homouden nykyisin näin.

No niin. Sieltä se tuli:

"Tämä termini ex-gay viittasi vain siihen, että minulla on ollut homoseksuaalisia tuntemuksia. Saatan teoriassa olla jossain määrin biseksuaalinen.."


Eli et siis koskaan ole ollutkaan homo. Miksi sitten kutsut itseäsi "ex-gay":ksi? Siis vapaasti suomennettuna "entiseksi homoksi"? Olet tainnut nyt sekoittaa puurot ja vellit pahemman kerran. Homoseksuaalisuus ei ole yhtä kuin homoseksi. Homoseksuaalisuus tarkoittaa sitä, että henkilön eroottiset ja romanttiset tuntemukset kohdistuvat samaa sukupuolta oleviin henkilöihin. Homoseksuaalinen ihminen rakastuu oman sukupuolensa edustajiin, ei kysymys ole pelkästä seksistä.

Biseksuaalisuus taas tarkoittaa sitä, että eroottiset ja romanttiset tuntemukset voivat kohdistua molempien sukupuolten edustajia kohtaan. Jos kerran olet biseksuaali niin sitäpä sitten olet. Et koskaan ole ollutkaan homo, joten et myöskään voi olla "ex-homo".

Ex-gay: On eri asia olla homo, kuin tuntea jossain vaiheessa elämää homoseksuaalisia tuntemuksia. Onhan minullakin joskus (toistakymmentä vuotta sitten) ollut jonkinlaisia heteroseksuaalisia tuntemuksia, mutta ei koskaan mitään sillä tasolla, mitä olen toista miestä kohtaan tuntenut. En pidä itseäni noista tuntemuksistani huolimatta edes bi-seksuaalisena, heterosta puhumattakaan. Enkä ole ex-hetero myöskään.

Jos olet bi, ehkä heterouteen kallellaan, niin miksi yrittäisit olla muuta kuin olet?

Minulla ei ole ollut ongelmia olla saunaillassa toisten miesten kanssa - täysin toverillisesti. Työkavereiden kanssa olen istunut myös saunassa kelteisilläni, eikä asia ole mitenkään ongelmallinen - tietääkseni kumminkaan päin. Työkaverini tietävät, mikä olen miehiäni.

Kohdistat nyt omia ennakkoasenteitasi ja mielesi mörköjä homoihin - ja sellaisiin ennakkoluuloihin homoista, joita olet jostain hankkinut.

Ota selvää, mistä homoseksuaalisuudessa oikeasti on kyse.

Ex-Gay totesi tuntevansa itsensä "eheäksi". Aslan (eheyttäjät Suomessa) käyttää tuota termiä homojen leimaamiseksi epäeheiksi (=sairaiksi).

Nyt olen huomannut muutamia kertoja mielenkiintoisen uuden piirteen. Uskontoasiaa eheyttämisen yhteydessä on koetettu vähentää tai liudentaa. Kuten varmasti huomasitte, tämän kertainen Ex-Gay todisti varsin alussa, ettei ole uskovainen.

Näytteeksi arvelemastani uudesta linjauksesta Kanadan Brittiläisestä Kolumbiasta naisliikkeen ohjeistus "homoagendan" vastustamiseksi kouluissa. Ohjeessa uskonnollisten argumenttien käyttö julkisessa painostuksessa siis kielletään.

http://www.realwomen.bc.ca/index.cfm/page/32/mid/3/home.htm

Ovatten mitä ilmeisimmin hoksanneet Raamatulla päähän hakkaamisen aiheuttavan yleisempääkin vastustusta ja paheksuntaa.

Tuollaiset vouhottajat kuten ex-gay, niihin puree parhaiten ajan hammas. Kunhan äijä vanhenee ja luistimet hidastuu, niin tuo ideologiansa paatos laantuu.

Onkohan homouden vastaisen disinformaation levittäminen osa New World Order'ia, joka on saattanut olla USA:n 11.9.2001 terrori-iskujen takana.

"Smolle sen verran, että miesten kanssa fyysinen puhastelu hyvin epäseksuaalisella tavalla (jääkiekkopelien taklaukset, kaverilliset saunaillat yms) on saanut tajuamaan minut monia asioita ja ymmärtämään paremmin, miksi homofobisiet ihmiset ovat homofobisia.
Se on yksinkertaisesti inhottavaa ajatella, että toinen mies katselee sinua "sillä silmällä". Aivan kuin et voisi luottaa häneen, hän ei kunnioita sinua. Koen myös itse homouden nykyisin näin."

Vaikka tämä ei ollutkaan minulle suunnattu, silti tähän kommentti:
Olen pienestä alkaen ollut juuri näissä jääkiekko-, fudis-, salibandy- yms joukkuepelipiireissä. Lapsena/nuorena (siis ennen kuin tunnistin ja ennen kaikkea hyväksyin homouteni) ja myös sen jälkeen kaikki on sujunut ja sujuu ongelmitta.

"Jääkiekkopelien taklaukset" ja "toverilliset saunaillat" ovat nimenomaan ei-seksuaalisia, myös minulle, aidolle homolle. Joukkuetoverini ovat minulle nimen omaan _joukkuetovereita_, ei mahdollisia/todennäkösiä/haaveituja sänky- tai seurustelukumppaneita.

Ei tulisi pieneen mieleenikään yrittää mitään. Ja nuo pelit ja saunaillat ovat pelkkiä pelejä ja saunailtoja. Kai sinäkin olet ollut joskus naisten kanssa kaverisaunassa - kuolaatko heppi pystyssä sielläkin ?

Siis herra Ex- Gay ei ole ollut homo ollenkaan. Nyt mua kyllä vähän ihmetyttää, että herra X- Gay sitten heiluu seksuaalivähemmistöille suunnatulla nettisivustolla gospeliansa levittämässä.

X- Gay selkeästi siis taistelee homopuoltaan vastaan erittäin aktiivisesti ja yhtenä osana tätä taistelua on sitten väkisin tunkeutua homojen keskelleä ja valittaa heille kuinka kamalaa hänestä on olla homo. X- Gay ei edes tunnu mitenkään yrittävänsä käännyttää ketään johonkin "eheytymiseen", vaikka itse onkin "onnistunut" tapaus.

Herr X- Gay ei koskaan mikään homo ollutkaan, ilmeisesti biseksuaali tai sitten todella syvälle kaappiin itsensä tunkenut homo, joka pyrkii lievittämään henkistä pahaa oloansa vakuuttamalla, että homoilla on pakko olla huonompi olo kuin heteroilla. Se voi olla totta siinä määrin, että homoja vastaan kyllä taistellaan ympäri maailmaa joka päivä, mikä varmasti lisää henkistä pahoinvointia ja useimmissa maailman maissa ei homoilla ole minkäänlaisia edellytyksiä elää omana itsenään sellaisella tavalla, joka edistäisi heidän henkistä hyvinvointiaan. Saudi-Arabiassa homot kivitetään kuoliaaksi, eikä kovinkaan kauaa aikaa sitten Romaniassa homot tungettiin vankilaan. Ei kauhean homomynteisessä maailmassa eletä.

Suomessa on tietty helpohkoa elää homona, mutta juuri tämäntyyppiset X- Gayt ovat hyviä esimerkkejä siitä, että kyllä homovastainen mentaliteetti on juutuksissa vielä monien ihmisten pään sisällä. Sitten väkisin keksitään jotain "lapsuuden trauma" ja "sielu on rikki" roskaa, että homot nyt varmasti saisivat viestin perille, että heissähän se vika on, ei kenessäkään muussa tai kenenkään muun asenteissa.

Voi elämä. X- Gay voisi nyt suksia meditoimaan. Eiköhän me kaikki tajuta mitä ajat takaa.

Sitten näistä kaverillisista harrastuksista. Koska itsekin olen harrastanut niitä ihan aktiivisesti ihan homonakin, niin niissä ei kyllä ole mitään seksuaalista. En kyllä kertaakaan heteropuolisia joukkuetovereita ruvennu tuijottamaan "siihen malliin", eikä kenelläkään koskaan ollu syytä tuntea oloansa epämukavaksi minun seurassani, vaikka tiesivätkin seksuaalisesta suuntautumuksestani. Sama menee saunailtoihin, ei heteromiehet ole juosseet karkuun ja ei ole tarvinnutkaan.

Kyllä huomaa että Ex- Gay on elänyt homona varmaan 5 minuuttia, mutta tuskin sitäkään ja senkin 5 minuuttia vain päänsä sisällä.

Kaikilla on varmaan jossain elämänsä vaiheessa "homoseksuaalisua tuntemuksia" (tai heteroseksuaalisia, miten sen nyt haluaa ottaa), useimmat vaan ei kyllä tee siitä niin isoa numeroa, kuin X- Gay, joka on ottanut varsinaisen pakkomielteen asiasta.

Kuinka homot voisivat kuvitella olevansa yhtähyviä heti elämänsä alusta loppuun jos valtaväestö ei sitä anna, vähän kuin köytettäisiin puuhun kiinni ja käskettäisiin kävellä puun luota pois? Henk.koht. en tunne olevani yhtään huonompi, erillainen. En ehkä miehinen jääkiekko lupaus, mutta monessa asiassa esimerkillinen, vaikkakin homo(!)

Ex-Gay:lle

It is an s.o.s. sent out telepathically,
Signs of our distress don’t allow complacency,
We need restoration now of our integrity
And a drastic bold reminder of our morality,

The rectifying troop is here, the ones we’ve needed all these years
To stop the heinous wrongdoings and verify our moral benevolence as a people

Operation, operation rescue,
They’re here to right our fall, they’ve heard a troubled call,
Operation, operation rescue,
You wonder where they come from, but I just wonder why they’re here at all...

Hei, tässä rupesin miettimään, jos hinttarit muuttuu heteroiksi harrastamalla kuminaruhyppyjä, joukkuelajeja, saunailtoja, runsasta kaljankittausta sekä naisten hakkaamista niin mikä on se poppakonsti lesboile? Ommella, tehdä ruokaa, siivota, pitää taloutta pystyssä vai mitä? Ainiin, hehän tekevät jo noita juttuja, aika pinkkinen kysymys?

"Minusta transseksuaalisuus/sukupuolisuus on vain yksi surullinen tapa yrittää selittää homouttaan. Ei hyväksytä sitä, että homoudesta voi taistella eroon, koska se on niin vaikeata huomata, että lapsena on ollut liian heikko, vaan vaihdetaan sukupuolta keinotekoisesti."

Ex-gayn pitäisi nyt kyllä selvittää terminsä ennen kuin alkaa gospelin levitykseen. Onkohan oheinen lainaus käännetty huonosti jostakin englanninkielisestä alkuperäispaimenkirjeestä?

Johnny ja smo ovat mielestäni oikeassa siinä, että eheyttäjien kiihko alkaa liudentua. He yrittävät huomaamatta peruuttaa aikaisemmista heitoistaan.

Katsokaapa tämä Espoon Helluntaiseurakunnan sivu, jossa viitataan FinnQueerin pitkään esittämään metodikritiikkiin Aslanin Ari Puontin näennäispsykiatrisiin teksteihin.
Helluntaiseurakunta sanoutuu selvästi irti Aslanin/Puontin teksteistä ja samalla Haavio-Mannilan ja Kontulan metodologisesta sekoilusta:
http://www.espoohsrk.fi/html/body_kannanotto.htm

Jäljelle jää enää puhtaasti teologinen luonteenmurhaaminen apostoli Paavalin tekstein.

Kun Haavio-Mannila ja Kontula eivät irtisanoutuneet Aslanista, Aslan irtisanoutui heistä.

Seuraavaksi kannattaa tutustua siihen metodikritiikkiin, jota eksegetiikan (Raamatun alkutekstien tutkimuksen) professori Martti Nissinen kohdistaa pinnallisiin ja fundamentalistisiin tekstikäännöksiin ja -tulkintoihin:
http://www.heseta.fi/malkus/malkusraamattu.htm

Kun Aslan ja Puonti eivät irtisanoutuneet Raamatun väärentämisestä, Raamatun alkutekstien tutkimus sanoutui irti Aslanista ja Puontista.

Ei heille taida jäädä mitään jäljelle? Pelkkä oman vihan projisiointi ulkomaailmaan?

Kiitokset Ollille. Kiinnostava virallinen kannanotto seurakunnalta.

Ruohonjuuritasolla asiat ovat vielä hieman toisin.

Helluntaiseurakunnan nettiportaali Netmission on tunnettu räikeistä homokannanotoista. Toki siellä myös haukuttiin aikanaan eduskuntatalon portaiden polvirukoilijat.

Kesäkuussa siellä alkoi n:s debaatti mistäpä muusta kuin homoseksuaalisuudesta, otsikolla "En tunne yhtään homoa". 349 sanomaa on jo kirjoitettu. Yksi ilta sujuu mukavasti, kun yrittää pysyä joidenkin kanssaihmistemme ajatustenjuoksun perässä.

Pieni malliesimerkki. Elias kirjoitti: "Ja koska homous on lapsuudesta saatu häiriö joka virittää ihmisen jatkuvaan himotilaan, niin homo katsoo jatkuvasti himoiten lähimmäisiään.
Totisesti Pyhä Henki antaa uskovalle viisautta ja ymmärrystä!"

Joku neropatti listasi keskusteluun toistakymmentä tv-ohjelmaa, joissa heterot katsovat himoiten toisiaan. Vastaavia homo-sellaisia löytyi vain pari. No, kun on vahvasti "uskossa", niin lekallakaan linjaa ei muuteta.

En suosittele heikkohermoisille. Se löytyy kuitenkin osoitteesta:
http://www.netmission.fi/index.php?show=messages&tid=452&selPage=1

Miksi suomalaiset miehet ovat niin homofoobisia ja miksi he pelkäävät, että heitä epäillään homoiksi? Onko se nyt hirveen vaikeeta olla miehisen kiinnostuksen kohteena? Luulisi, että se on imartelevaa. Kyllähän kuntosaleilla tulee aivan erilainen mielikuva joistakin heteromiehistä ja välillä he jopa haluavat kerätä miesten ( homojen)katseita.

Monilla suomalaisilla miehillä on vaan huono itsetunto tai sitten niillä on mielenterveysongelmia eivätkä menesty elämässään ja sitten ne haluavat kiusata homoja kompensoidakseen tätä. Ei ketään oikeata heteroa liikuta yhtään mikään homoissa eikä heitä se vaivaa millään lailla, koska se on heille vieras asia.

Omien kokemusteni mukaan heteromiehet ovat lähes poikkeuksetta imarreltuja homojen huomiosta ja kiinnostuksesta.

Lueskeltuani jonkin aikaa Zeppelinin kirjoituksia minulle on tullut sellainen olo, että olisin hyvin imarreltu, jos hän osoittaisi minua kohtaan kiinnostusta. Tosin en ole hetero...

Rupesin seuraamaan netmissionin keskustelua ja osallistuin itsekin siihen. Isoin vastaanväittäjä puhuin itsensä tyylikkäästi pussiin, hurrah

Nameles,

Mainiota! Netmissionin Eliasta ei muistaakseni kukaan ole tähän mennessä pystynyt kampittamaan noin hyvin. Hienoa, että keskustelu on mennyt farssiksi. Elias ei ole enää uskottava (eikä ollut aikoihin). Se ei häntä kuitenkaan haittaa. Pistäpä lisää pökköä pesään, kun vielä jaksat. Käy se ainakin ajanvietteestä ja ajatusvoimistelusta. :-)

No toki, yllättäen viestien tyyli vaihtui "ylistäkää herraa, jeesus ei tykkää homoista" tyyliseksi, prkl!

Olen usein noiden mm. "uskovaisten" kiihkeitä kirjoituksia lukiessani pohtinut, että mistä kummasta heidän käyttövoimansa kumpuaa. Välillä se on niin valtaisaa, että heidän tuotoksiaan lukiessa aivan väsyy.

Kun tietää olevansa oikeassa, niin säilyttääkseen itsetuntonsa on valmis pistämään enemmän peliin kuin muuten.

nameles 12.7.2004 21:49

nameles kirjoitti:
Siinä _ei_ lue että "homot joutuu helvettiin", sanasta sanaan, edelleenkään

Elias kirjoitti:
Ei lue - ei !

nameles kirjoitti:
Miksi sitten väitit että siinä niin lukisi?

Elias kirjoitti
Sinä näin väitit ! - en minä.





Elias 12.7.2004 21:06


Jumala ei johda minua harhaan - Pyhä Henki takaa sen.

Ja homoasiassa toistan vain sen minkä Jumala itse on sanonut - - sanasta sanaan - se riittää.

Elias 12.7.2004 22:07

Elias kirjoitti:
Jumala ei johda minua harhaan - Pyhä Henki takaa sen.

Ja homoasiassa toistan vain sen minkä Jumala itse on sanonut - - sanasta sanaan - se riittää.


nameles kirjoitti:
Hmm? Taas valehtelet, miten voit vielä olla ylpeä ja jatkaa keskustelua vaikka olet jäänyt valehtelusta jo tusinan kertaa kiinni?


Elias kirjoitti:
Silti vaan Jumalan Sana pätee !


nameles kirjoitti:
Mutta sinä valehtelet, ja tiedä että valehteleminenkin on syntiä


Elias kirjoitti:
Jos vaikka valehtelisinkin, niin silti Jumalan Sana pätee

Yrittelin joskus parisen vuotta sitten väitellä tuolla samaisella foorumilla, mutta - oikeasti - tuntui kuin olisi päätään seinään hakannut. Selkeisiin kysymyksiiniin "Miten?", "Miksi?" tai "Missä?" tuli kierteleviä ja vältteleviä vastauksia. Sitten kun pääsin tosissani asiakysymyksissä "niskan päälle", oli tuloksena keskustelun loppuminen Raamatunlauseisiin tai vastaavaan.

samaa edelleen

Huoh!
Lueksin juuri tuon keskustelun läpi, koska oletan Netmissionin administraattori ReijoR:n poistavan keskustelun. Niin hän teki trans-keskustelunkin suhteen.

Aivan uskomatonta vänkäämistä.

Joku vihjaisi keskustelussa Eliaksen syyllistyneen johonkin, josta pääsi peräti lehtiin. Se saattaa selittää eräällä tavalla hänen tiukkaa käyttäytymistään homoja kohtaan. Omia pahoja tuntoja koetetaan työntää itsen ulkopuolelle esimerkiksi homojen niskaan. Polvirukoilijoiden taustoja hieman tutkittuani, sieltä löytyy hieman samankaltaista mallia.

"Valkyyri 13.7.2004 17:32

Jumalan tahto on että kaikki ihmiset kaikkialla tekisivät parannuksen.
Sodoman kaupunki ei tehnyt.
Nooan aikana eläimet olivat Jumalan edessä hurskaampia kuin sikäläinen maailma, ja hän pelasti eläimet.
Eläimetkään eivät taida paritella uros uroksen kanssa tai naaras naaraan kanssa. "


Miten onkaan fiksua ja tietäväistä näiden uskovaisten kommentit

Käyppäs johny lukasee miten juttelu on edistynyt, minusta ollaan jo jotakuinkin voiton puolella

Pohdintoja...

Tuli tuossa uskontoa sivuavia kommentteja lukiessani mieleen, että sekä homot että heihin aggressiivisesti suhtautuvat kristityt näyttävät usein unohtavan sekä seksuaalisuuden että uskonnollisuuden olemuksellisuuden. Eli pelkkä "päätös" uskonnon tai seksuaalisuuden muuttamisesta ei oikein toimi. Molemmat "piirteet" asuvat syvällä ihmisessä.

Olen työssäni törmännyt ihmisiin (homoihin), jotka kokevat uskonnollisen ja seksuaalisen identiteettinsä olevan voimakkaasti ristiriidassa. Ésimerkiksi uskonnollinen henkilö, joka tulkitsee oman homoseksuaalisuutensa lapsuuden hyväksikäyttökokemuksista johtuvaksi on hyvin vaikeassa tilanteessa (kuten myös pappi, psykiatri tms. joka hänen kanssaan keskustelee). Pitäisikö henkilöä neuvoa hyväksymään omat seksuaaliset taipumuksensa, jotka ainakin osaksi juontavat traumaattisesta kokemuksesta vai tulisiko näitä taipumuksia terapian keinoin yrittää muuttaa?

Väistämättä herää kysymys, voiko homoseksuaalinen taipumus "hävitä" eli onko aitoja "ex-homoja" olemassa. Kysymys on kuitenkin poliittisesti niin tulenarka ja latautunut, että objektiivista tietoa tuntuu olevan hyvin vaikea saada. Yksi kuoro huutaa "syntiä" ja toinen "synnynnäinen taipumus". Tällaisessa sielunhoitotilanteessa on sielunhoitajan kuitenkin valittava suuntaviivat ehdotuksilleen.

Pastori: "Tällaisessa sielunhoitotilanteessa on sielunhoitajan kuitenkin valittava suuntaviivat ehdotuksilleen."

Sanopa, miksi sielunhoitajan pitää yleensäkään ehdotella mitään. Etkö sinä voisi kuunnella asiakastasi ja tukea häntä etsimään itse oman tiensä?

VOI V.....TU!
Juuri tuollaisia nuo pastorit ja sielunhoitaja-terminaattorit ovat. Olen ´niin kyllästynyt heidän tuhoavaan ja pahuuteen asti menvään hyvyyteensä, että oikein oksettaa. Hoitakoot nutturapäät toisiaan. Muuttakaa itseänne. älkää ainakaan minua, jolla ei ole ongelmana olla homoseksuaali. Teillä homofoobikoilla se ongelma on. Muuttakaa itsenne, älkää meitä!

Älkää nyt hyvät ihmiset hermostuko. Eikö homoseksuaalisuudesta ja uskonnosta voida puhua ilman adrenaliinia? Kun ihminen tulee sielunhoitoon, häntä kuunnellaan (ainakin minä teen niin) mutta yleensä hän odottaa jonkinlaista tukea tai neuvoa. Johnyn ehdottama "löydä oma tiesi" on myös tällainen suunnan valitseminen.

Jos henkilön uskonnollinen identiteetti ja seksuaalinen identiteetti ovat ristiriidassa, on jommasta kummasta "tingittävä", mikäli mielenterveys pyritään edes jollakin tasolla säilyttämään. Toisten mielestä on tingittävä uskonnollisesta ja toisen mielestä seksuaalisesta identiteetistä. Minua kiinnostaisi homoseksuaalin näkökulma aiemmin kuvaamaani tilanteeseen, jossa henkilö haluaa eroon seksuaalisesta suuntautuneisuudestaan. Pidätkö sitä kaikissa tilanteissa vääräänä ja ympäröivän kulttuurin muodostamien normien ja paineiden tuloksena?

Vielä Markylle

En oikein ymmärrä, miksi pillastuit. En minä ole tässä muuttamassa sinua tai ketään muutakaan, vaan lähinnä kysymässä ajatukisa tilanteeseen, jossa jollakin on ongelma seksuaalisuutensa kanssa ja hän haluaa muuttaa itseään. Muuten on ikävää, jos kokemuksesi ammattikunnastani ovat noin kielteisiä. Ehkä meitäkin on niitä, jotka innosta kiekuen heiluvat kadulla huutamassa Sodoman tuomioita homoille ja niitä, jotka kohtaavat suhteellisen vilpittömin auttamismotiivein sielunhoitoon tulevia, olivat nämä sitten jääkiekkoilijoita, sotaveteraaneja, bussikuskeja tai homoseksuaaleja .

Niinpäs pastori hyvä, Muutatkos bussikuskit junankuljettajiksi vai lentäjiksi ja niin edespäin. Sielunhoitoa voi aivan hyvin antaa , ja pitääkin antaa, ilman että on muuttamassa seksuaalista identiteettiä. Eikö se nyt mene pastorillemme kaaliin. Mitä ihmeen tekemistä seksuaalisuuden poistamisella on tämän asian kanssa.??? Niin kauan kuin on ihminen, on myös seksuaalisuus ja niin pitääkin. Älä nyt hyvä pastori ole hävittämässä sitä seksuaalisuutta meissä kenessäkään. Se on ainainen tekosyy yrittää kaikintavoin pakottaa homoseksuaalisuus näkymättömiin. Hyvä ystävä, homoseksuaalisuus on todellisuutta. Eiköhän ole parempi, että suuntaatte hoitonne niihin tuhansiin nutturapäiihin jotka saavat pahaa aikaiseksi esittämällä parempaa kuin itse asiassa ovatkaan. Olen nähnyt niin paljon pahaa tehneitä ns. sielunhoitajia. Keskiverto kadunmieskään ei ole läheskään niin paha kuin tekokristitty uskovainen nutturapää, joita täällä riittää enemmän kuin tarpeeksi. Yhdessä asiassa he ovat onnistuneet hyvin; tekemällä uskonnosta vastenmielistä ja rumaa. Ei kiitos, sinun apuasi emme kaipaa. Jo kauas voi vaistota sen mitä ajat takaa. Kiitos vain

sen verran vielä pastorillemme, että ei se homoseksuaalisuus pidä aina olla niin traagista. Ei lapsuuteni ollut huono ollenkaan. Ei suhteissa vikaa isään eikä äitiin, Ei väkivaltaa, ei ongelmia nuorena eikä lapsena eikä murrosikäisenäkään. Miksi ihmeessä pitää yrittää selittää sellaista millä ei ole mitään merkitystä. Olen se mitä olen ja sillä hyvä. Miksi pitää poistaa tai hävittää sitä osaa identiteetistä, mikä kuuluu siihen yhtä hyvin kuin silmieni väri tai oituuteni tai vaikka ääneni väri tai mikä muu tahansa joka on osa minua. Jos ette sitä näe ja jos se on noin vaikeata ymmärtää näin yksinkertaista asiaa kuin Existenssi niin muuttakaa hyvät pastorit omia ajatuksianne ja omaa suhtautumistanne. Liekö teillä ollut ankea lapsuus tai väkivaltainen koti kun niin pitää auttaa ja muuttaa ja parantaa niitäkin joilla ei ongelmaa ole?

Pastorille kommenttina,

On hyvä asia, että olet lähtenyt miettimään ja myös kysymään toimintamallia sellaisen asiakkaan kohdalle, joka pohtii omaa seksuaalista identiteettiään.

On hiukan onnetonta, että esitit kysymyksesi keskusteluketjussa, joka on otsikoitu "homous = surkeutta?". Pidän Markyn reaktiota ymmärrettävänä.

Saamme edelleen kuulla uskovaisiksi itseään kutsuvilta ihmisiltä mitä kummallisimpia tuomioita omasta identiteetistämme. Esimerkki: Erääseen uskonnolliseen liikeeseen kuuluva serkkuni pisti hyvät ja lämpimät suhteemme poikki kuultuaan homoudestani. Hän totesi: "En halua pitää yhteyttä henkilöön, joka on yhteydessä saatanaan!" Tilanne on ymmärrettävästi yliherkkä puolin jos toisin.

Jos olet vakavasti etsimässä toimintamalleja omaan työhösi, on olemassa useita muita paikkoja, joissa on hyviä keskustelukumppaneita sinulle. Esimerkkinä Yhteys-liikkeen ihmiset ja Setan asiantuntijat. Voin auttaa sopivan keskustelukumppanin löytämisessä. SP-osoitteen löydät tunnukseni takaa.