Ymmärrän pastoria, koska hän on tavallaan lirissä noiden muuttumista haluavien homojen kanssa. Esitetään selvä pyyntö, johon halutaan terapeutin tukea taustalla selitysmalli, että se paha ja tuomittava asia johtuu jostakin traumasta ja se halutaan nyt kitkeä itsestä ulos.
Luulisin, että pitäisi selvittää se, kuka sitä muutosta vaatii ja miksi? Mikä on tämä naimisiin menon pakko uskovilla? Miksi naimattomilla ei ole hyvä olla kirkossa? Onko ihmisillä vain yksi hyväksyttävä elämäntapa elää?
Uskovat eivät ole suvaitsevia keskenäänkään, miksi siis hlbt- ihmisiä kohtaan? Tämä on siis lähtötilanne.
Kysymys voi olla siitä, että apua hakeva henkilö haluaa liittyä johonkin yhteisöön täysivaltaisena jäsenenä eikä hän katso voivansa olla sitä ilman, että pääsee homoudestaan eroon. Hän haluaa siis kulissit kuntoon. Hän haluaa sen saman nukkekoti-elämän, joita heteroilla on?
Luulisin, että paras vaihto-ehto on se, että tukee henkilön selibaatissa elämistä ja kertoo, että niiden seksuaalisten tunteiden kanssa vain pitää tulla toimeen. Ne eivät todennäköisesti katoa koskaan. Elämää olisi hyvä elää niillä eväillä, mitä on ja tyytyä vähempään. Häntä olisi myös kehotettava johonkin hyödylliseen toimintaan, jotta sitä kautta saisi sisältöä elämäänsä. Voihan sitä heittää vaikka niin, että "olet homoseksuaali yhtä paljon kuin toteutat sitä seksuaalisesti, ei sinne pään sisälle kukaan näe", koska kysymys on seksuaalisista tunteista, siis tunne-elämästä eivätkä uskovaiset hyväksy homoseksiä eikä todennäköisesti sielunhoitoa hakeva itsekään.
Voi olla, että taustalla on yksinäisyyden kipu, mikä on monien hlbt-ihmisille tuttua. Tietenkin on mukana myös homoksi paljastumisen pelko, mikä voi eristää hänet siitä yhteisöstä, mihin kuuluu. Voin kuvitella myös sellaisen tilanteen, jossa hän torjuu naisen, joka haluaisi alkaa seurustelemaan, koska niitä naimattomia naisiahan on pilvin pimein ainakin pääkaupunkiseudulla, jotka vonkaavat munaa. Niihin ei voi olla törmäämättä, koska kadut tuntuvat olevan näitä koirankusettajia pullollaan. Katkeraa on tulla torjutuksi tai vastaavasti ikävää särkeä jonkun unelmat onnellisesta perheestä.
Ei ole helppo asia joutua Pastorina tuohon tilanteeseen. Voihan myös ryhmä pastoreita miettiä asiaa. Yksi tyhmä pää ei paljon auta. Joten?
Luulisin, että pitäisi selvittää se, kuka sitä muutosta vaatii ja miksi? Mikä on tämä naimisiin menon pakko uskovilla? Miksi naimattomilla ei ole hyvä olla kirkossa? Onko ihmisillä vain yksi hyväksyttävä elämäntapa elää?
Uskovat eivät ole suvaitsevia keskenäänkään, miksi siis hlbt- ihmisiä kohtaan? Tämä on siis lähtötilanne.
Kysymys voi olla siitä, että apua hakeva henkilö haluaa liittyä johonkin yhteisöön täysivaltaisena jäsenenä eikä hän katso voivansa olla sitä ilman, että pääsee homoudestaan eroon. Hän haluaa siis kulissit kuntoon. Hän haluaa sen saman nukkekoti-elämän, joita heteroilla on?
Luulisin, että paras vaihto-ehto on se, että tukee henkilön selibaatissa elämistä ja kertoo, että niiden seksuaalisten tunteiden kanssa vain pitää tulla toimeen. Ne eivät todennäköisesti katoa koskaan. Elämää olisi hyvä elää niillä eväillä, mitä on ja tyytyä vähempään. Häntä olisi myös kehotettava johonkin hyödylliseen toimintaan, jotta sitä kautta saisi sisältöä elämäänsä. Voihan sitä heittää vaikka niin, että "olet homoseksuaali yhtä paljon kuin toteutat sitä seksuaalisesti, ei sinne pään sisälle kukaan näe", koska kysymys on seksuaalisista tunteista, siis tunne-elämästä eivätkä uskovaiset hyväksy homoseksiä eikä todennäköisesti sielunhoitoa hakeva itsekään.
Voi olla, että taustalla on yksinäisyyden kipu, mikä on monien hlbt-ihmisille tuttua. Tietenkin on mukana myös homoksi paljastumisen pelko, mikä voi eristää hänet siitä yhteisöstä, mihin kuuluu. Voin kuvitella myös sellaisen tilanteen, jossa hän torjuu naisen, joka haluaisi alkaa seurustelemaan, koska niitä naimattomia naisiahan on pilvin pimein ainakin pääkaupunkiseudulla, jotka vonkaavat munaa. Niihin ei voi olla törmäämättä, koska kadut tuntuvat olevan näitä koirankusettajia pullollaan. Katkeraa on tulla torjutuksi tai vastaavasti ikävää särkeä jonkun unelmat onnellisesta perheestä.
Ei ole helppo asia joutua Pastorina tuohon tilanteeseen. Voihan myös ryhmä pastoreita miettiä asiaa. Yksi tyhmä pää ei paljon auta. Joten?