pahuus asuu kirkoissa

miksi kuulua kirkkoon, papit ovat kautta vuosisatojen olleet pahoja,siunanneet sotaherroja,vainonneet ihmisiä,myös homoja,erotkaa nyt hyvät ihmeessä kirkosta ja äkkiä,jumalaan voi uskoa ilman pappeja

Niinpä. Yllättävän harva tajuaa, että jos kuulut kirkkoon, niin se käy lompakollasi joka tilipäivänä. Ja kun vielä tiedetään, miten kirkko suhtautuu gay-kansaan, niin olisi kerrassaan kummallista kannattaa moista järjestöä. Eikä Suomen ev.lut.kirkko ole ehto henkilökohtaiselle uskolle, jos joku sellaista vaalii.

Ja täällä se eroaminen käy helposti:

http://www.eroakirkosta.fi

Mä olen tajunnut maksavani kirkollisveroa ja muhun kirkko on kyllä aina suhtautunut asiallisesti.

Onko kukaan ehto henkilökohtaiselle uskolle ja kuka sellaista vaatisi?

Mä varmaan missasin jotain, mutta mun mielestä pahuus asuu hyvyyden kanssa ihmisessä eikä kirkoissa...tai muissakaan ihmisen rakentamissa rakennuksissa.

Henkilökohtaisesti mulla ei ole mitään kirkosta eroavia vastaan, kunhan eivät änge itseään samalle hautausmaalle mun kanssa.

Antti, kuin tilauksesta ilmentämäsi asenne on oikea oppikirjaesimerkki ev.lut. kristityn mielenlaadusta ja rajattomasta lähimmäisenrakkaudesta.

moi antti, haastattele piispoja ja kuuntele mitä mieltä ovat homoliitoista,homoseksistä jne..
karmaisevaa tekstiä saat kuulla,enemmän kuin ahdasmielistä ja hyvin tuomitsevaa

Ryhtymättä sen enempää Suomen luterilaisen kirkon piispojen puhemieheksi, on sentään totuuden nimessä todettava, että heidän kannanottonsa ovat ainakin julkisuudessa olleet sangen varovaisia ja pidättyväisiä. Eräs heistä, eli Kuopion piispa Wille Riekkinen, on avoimesti asettunut homojen asian puolelle. Myös negativiisimmat kannanotot, jotka käsittääkseni ovat tulleet Lapuan piispa Laulajalta ja Tampereen piispa Pihkalalta, ovat olleet sävyltään melko mietoja. Mainitsemiasi hiuksia nostattavia kannanottoja on Suomessa antanut lähinnä katolinen piispa Józef Wróbel. Muualla maailmassa niistä ei toki ole puutetta (vrt. esim. afrikkalaisten kirkkojen tulikivenkatkuisia vuodatuksia).

Valitettava tosiasia edelleen on, että meillä Suomessa valtio ja kaksi merkittävintä kristilistä uskontokuntaa, siis ev.lut. ja ortodoksinen kirkkokunta, yhtä ovat liian läheisessä kytköksessä toisiinsa. Suurin ongelma nykyisessä tilanteessa on moraalinen. Käytännössä vain seurakunnilla on mahdollisuus hautausmaiden perustamiseen ja hautapaikkojen myyntiin. Pääsääntöisesti kaikki tarvitsevat hautapaikan. Vain tuhkatut vainajat voivat saada viimeisen leposijansa muualla,- joko maa- tai vesialueelle tuhkan sirottelu on luvallista alueen omistajan suostumuksella.
Kun Vapaa-ajattelijoiden Forssassa olevalle hautausmaalle on suurimmasta osasta maatamme kohtuuttoman pitkä matka, jää ainoaksi vaihtoehdoksi, Antin vastustuksesta huolimatta, tunnustuksellisen kirkkokunnan omistaman hautausmaan käyttö. Näin usein silloinkin, kun se on vainajan tahdon vastaista.
Se, millä oikeudella hautapaikoista peritään eri hinta uskontokuntaan kuulumattomalta kuin uskontokunnan jäseneltä, ei kestä lähempää tarkastelua, ellei samalla ummisteta silmiä asian moraalisille seikoille. Joku voi pitää saivarteluna sitä, kun vertaan vaikkapa kymmenvuotiaana kuolleen uskonnollisen yhteisön jäseneksi kastetun, ja koko ikänsä hautausmaan omistavan yhteisön ulkopuolella eläneen, seitsenkymmenvuotiaana kuolleen, maksamaa kirkollisverosummaa toisiinsa. Summa on molemmilla täsmälleen sama: nolla euroa. Hautapaikan hinta ei silti ole sama. Ja jos vielä on ollut niin, että edellä mainittu seitsenkymmenvuotias on ollut yrittäjä, on häneltä peritty, vaikkei hän kirkkokuntaan kuulunutkaan, siitä huolimatta yritysverotuksen yhteydessä kirkollisveroa. Milläkö oikeudella? Mielestäni ei millään! Joku on joskus perustellut tuota yrittäjän maksamaa kirkollisveroa sillä, että saattaahan joskus tulla tilanne, että tuo yrittäjä palkkaa uskontokuntaan kuuluvan työntekijän. Todella ontuva perustelu sikäli, että kyllähän tuo työntekijä taas maksaa kirkollisveronsa omasta palkastaan. Kyse on siis vain ja ainoastaan seurakuntien ahneudesta.
Oman lukunsa ansaitsisivat ne monen monituiset neliökilometrit metsää, sekä mittavat kiinteistöomaisuudet, joita seurakunnat omistavat. Mihin niitä tarvitaan? Kertokoon se joka osaa perustella ne niin, että Kyläsaaressa tyhjässä merikontissa yönsä viettävä rappioalkoholistikin sen hyväksyy.
Elävä usko on yhtä kaukana siitä suurimman osan aikaansa tyhjänä mäellään seistä törröttävästä, kirkoksi kutsutusta rakennuksesta, kuin yö on päivästä!

Ookko kuullu uudesta uskonnonvapauslaista?

Ööö, miten uskonnonvapauslaki yhteisöveroon liittyy?

Mä oon kysellyt tutuilta minkä takia ne vielä jaksaa olla kirkon jäseniä ja maksaa suuria summia tyhjästä. Syyt on aika säälittäviä: osa haluaa päästä sukulaislasten kummiksi, jotkut taas olettavat vielä joskus löytävänsä kumppanin joka haluaa kirkkohäät. Ja ihan oikeasti: monet pelkäävät, että heitä kohtaa jokin hirveä onnettomuus, jos eroaa kirkosta. Varmuuden vuoksi on siis parasta maksaa...

Hei kaikki! Jostain syystä aina vain joutuu ihmettelemään miksi homous ja Jumalan rakkaus asetetaan jotenkin vastakohdiksi. En nyt ota kantaa tähän eroa tai ole eroamatta kirkosta- teemaan, mutta joka tapauksessa Jumalaa kehoitan etsimään, oletpa sitten homo tai mikä tahansa. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää... Jumala on erilainen, kuin mitä ehkä olet kuullut. Etsimällä todella Jumalaa, hänet kyllä löytää, koska hän itse tekee itsensä etsijöilleen tietäväksi. Ja se joka tahtoo todella löytää uskon, löytää sen, vakuuttaa Jeesus. Kyllä homokin tarvitsee pelastusta kuten kaikki muutkin! Ja uudestisyntyneenä homona voin kertoa, että konissa elämän kiemuroissa Jumala on kuitenkin ollut se, joka on seisonut vierellä loppuun asti! -Nökö-

En suosittele ongelmien ratkaisuksi fantasiaolentoihin ja kuvitelmiin vaipumista. Käsittämätöntä, miten ns. uskovaiset aina "tietävät", mitä kukakin tarvitsee, mitä kenenkin pitäisi etsiä ja haluta. Ole sinä nökö onnellinen kuvitelmissasi niin kauan kuin olet, anna muiden elää elämänsä itse, silmät auki, ei uskonnollisen höpöhöpön sumentamana.

Aamen, oot yhtä ilikee ku pahimmat hihhulit!

On kieltämättä outoa, että kaikki yritykset on pantu kirkollisverolle. Eli siis Oy Suomen Satanistitarvike Ab -niminen firmakin joutuisi tukemaan valtionkirkkoa, halusi tai ei.



Itse loikkasin anglikaaneihin verotussyistä.

Oy Suomen Satanistitarvike maksaa syystäkin veroa, sillä Saatana on kristinuskon luoma hahmo. Ei pidä unohtaa, että Jumalan/Jeesuksen ohella myös ns. sielunvihollinen on uskonnon luomaa mielikuvitusta.



Yhtä kaikki on kammottavaa, että yrityksetkin pakotetaan tässä maassa rahoittamaan yhtä tiettyä uskontokuntaa.

Ainoa syy, miksi itse maksaisin kirkollisveroa on se, että kirkko tekee paljon hyväntekeväisyystyötä; esim. mielenterveys- ja vammaistyötä. On selvää, että kirkon tekemä sosiaalinen työ tulisi olla pelkästään valtion rahoittamaa ja hallinnoimaa, mutta näin ei valitettavasti ole. Kirkon toimiinhan liittyy aina myös se ns. hengellinen puoli, vaikkei se välttämättä hyväntekeväisyystyössä niin selkeästi näykään.



Itselleni ei tämä kuitenkaan riittänyt ja erosin kirkosta sen tuomitsevuuden takia jo aikapäiviä sitten. Ei ole vielä tulikiveä pudonnut päähän:)

Oon kuulunut kirkkoon ja saanu tietysti ev.lut tietoa ja kasvatusta eri suunnista. Sitten kun oli aivot kypsyny tarpeeks, tajusin sen olleen vaan propagandaa väkisyötöllä. Joskus pienenä ystävien puutteessa lapsukaiset kuvittelee (mukaanlukien mut) pieniä ystäviä hiekkalaatikon reunalle, sitten kuvio kasvaa ja onhan se kivaa ja lohdukasta et taivaissa on joku joka tukee ihmistä. Kirkosta eroominen oli pitkä päätös ja se oli ikävä toteuttaa, enkä edes ymmärtäny mten muhun niin vahvasti oli iskostettu se olo et ei kirkosta saa erota, enkä mä jumalaan uskonu/usko.



Helposti kyl ymmärrän et jos joku haluaa uskoa niin uskokoon, se on ihan kivaa ja lohdullista huonoina hetkinä. Ne ihmiset tekee väärin jotka koittaa änkeä mielipidettään väkisin ja komentaa ihmisiä tajuumaan että jumala on mielikuvitusolento. Mut se on myös väärin et vastapuoli tekee aivan samaa toisimpäin. Kirkko vaan on homoja vastaan ja onhan se nyt jumalauta vaan tajuttava, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Joku pappi voi olla homomyönteinen, mut mitä se muuttaa kun sen papin jumala (mikäli on uskossa) on homomyönteinen, kirkon jumala, raamatun jumala on homovastainen! Joten miks ihmeessä maksaa kirkollisveroa jotta homovastaista sanomaa saataisiin entistä tehokkaammin levitettyä. Sen asian hyväksyminen kirpasee mut jos Jumala on hyvä ja homomyönteinen olento, niin eikö se tee sillon homovastaisen kirkon vääräuskoiseksi?

Kirkko on business.Taalla atlantin takana romancatholics ovat suurin osa johtuen irish,italian,french maahan tulijoista satoja vuosia takaisin.Nama suvut ovat lapsesta lahtien aivopesty tahan uskontoon.Niiten mielesta se on ainoa uskonto.Eivat hyvaksy muita satoja erilaisia uskontoja.Nyt taisteleevat GAY kansaa vasten avioliitoista jne.Mutta on myos gay friendly kirkkoja.Business,,kirkot ei maksa mitaan veroja maa alueistaan,ei mitaan veroja valtiolle ei mistaan.Tiedatte kuinka multi billion $ firma se on maailman ympari.Tyollistaa kumminkin satoja tuhansia ihmisia.(samoin kuin syopasaatiot,samaa humpuukia)

Kirkosta eroaminen ei suinkaan tarkoita samaa kuin olla tunnustamatta Jumalan olemassa oloa.

Se, että kuuluu johonkin uskontokuntaan vain tavan ja perinteen vuoksi, on enimmäkseen välinpitämättömyydestä johtuvaa; ei viitsitä ja vaivauduta ajattelemaan asian ydintä, omaa suhdetta Jumalaan!

Usein henkilö joka on eronnut kirkosta, on läheisemmässä suhteessa Jumalaan, kuin tavan vuoksi seurakunnan jäsenenä oleva. On siis ajateltu asioita ja ajattelun perusteella päädytty tiettyyn ratkaisuun.

Ihmisen, jonka elämään ei kuulu kokemusperäistä Jumalan asioihin puuttumista, on tietenkin vaikeaa myöntää Jumalan olemassa oloa. Kun ikää karttuu ja huomaa, ettei kaikkea voi selittää pelkällä sattumalla ja hyvällä onnella ja kun lisäksi huomaa, että pyyntöihin vastataan, on tapahtuneille tosiasioille vain yksi mahdollinen selitys: Jumalan olemassa olo.

Siihen, kutsuuko joku Jumalaa Jahveksi, Allahiksi tai vaikkapa Pyhäksi Hengeksi, en ole valmis antamaan toiseen kehoittavaa ja toisen kieltävää neuvoa. Kenelläkään kun ei näissä uskoon liittyvissä asioissa ole olemassa ainoaa oikeaa tietoa. Joka tuon tiedon väittää omaavansa, asettuu itse jumalaksi Jumalan paikalle.

En ole löytänyt muuta kuin omaa historiallista taustaansa vasten ymmärrettäväksi tulevaa homovastaista tekstiä raamatusta. Oli sitten kyse Vanhan Testamentin teksteistä tai Roomalaista alkuperää olevasta Paavalin tekstistä, johon enimmäkseen viitataan. Kaikissa lienee takana maanpuolustuksellinen näkökanta; miehet, jotka rakastavat toisiaan, tuskin ovat kovinkaan halukkaita tappamaan ja näin ollen muodostivat silloin ja muodostavat yhä puolustuspoliittisen ongelman, johon oli pyrittävä asennemuokkauksella vaikuttamaan. Tässä siis syy raamatunkin aikaiseen homovastaisuuteen.

Ei kirkkoon kuuluminen ketään autuaaksi tee yhtä vähän kuin kirkosta eroaminen olisi vääjäämätön tie helvettiin.

Uskossaan jokaisella on syytä olla epäilevä ja siihen on oikeastaan velvollisuuskin, - niin moni yrittää käyttää Jumalaa omana juoksupoikanaan ajamaan omia henkilökohtaisia etujaan ja tavoitteitaan.

Suhde Jumalaan ei välttämättä vaadi suhdetta kirkkoon. Toiset tarvisevat seurakuntaa, toiset eivät. Jokainen ratkaiskoon asian omaksi parhaakseen.