Homot vaietkoot asioistaan!

Olen jo toisaalla keskustellut tästä aiheesta. Koska näitä Ranneliike-keskusteluja näyttävät seuraavan myös heterot, ajattelin kuulostella mielipiteitä.

Tapahtumat menivät jotenkin näin: Olin mieheni kanssa kutsuttuna ystäviemme luokse päivällisille. Seurue oli aika suuri. Saimme kuulla mielenkiintoisia kertomuksia lomamatkoista aina vauvan syntymään. Minäkin kerroin tapahtumistamme ja siitä että olimme yhdessä käyneet matkalla.

Seuraavana päivän sain seurassa olleelta miespuoliselta hyvältä ystävältäni yhteydenoton muissa asioissa. Hän totesi myös: "Miksi sinun pitää aina ottaa esille kutsuilla nuo teidän homojutut? Eikö sinulle riitä, että kaikki seurassa tietävät teidän olevan miespari?"

Kommentti tuli täytenä yllätyksenä ja taholta, josta sitä viimeksi olisin odottanut. Periaate niitattiin vielä syvemmälle tietoisuuteeni keskusteltuani tapahtuneesta naispuolisen lähisukulaiseni kanssa. Oletin meidän asioittemme olevan hänelle täysin luontevia. Hänpä vastasikin: "Olen tuon soittajan kanssa täsmälleen samaa mieltä. Ei teidän pitäisi noita asioitanne julkisesti levitellä."

No, jokainen voi arvata, että minussa on syntynyt kaikenlaisia tunteita ja vahvaa hämmennystä.

Olen pohtinut, että mitä nuo häiritsevät "homojutut" ovat olleet verrattuna vaikkapa nk. miestenjuttuihin, joita saan kuunnella lähes joka kerta kun vaikkapa isommalla miesporukalla saunotaan. Katson, etten ole yltänyt lähellekään sitä mitä nuo jutut edustavat.

Miksi puheenaiheet meidän arjestamme ärsyttävät? Heteroiden lastenhoito-, synnytys- ja parisuhdeongelmien kuvauksiin meidän odotetaan osallistuvan täydestä sydämestä. Toisinpäin ei!

Tämä ei ole reilua.

Ehkäpä sinun kannattaisi seuraavilla kutsuilla pitää suu tiukasti kiinni ja katsoa alkavatko ne muut yhtään ihmetellä miksi et sano mitään. Sitten voisit "avautua" jos ne erehtyvät kysäisemään että mikä vikana kun ei juttu luista ;)

Vaikka homo olenkin, niin kieltämättä itseänikin joskus vähän ärsyttää tyypit, jotka väkisellä puhuvat koko ajan homoudesta, ihan kuin ei muuta juteltavaa millään olisi. Toisaalta useimmiten asia ärsyttää sen vuoksi, että kyseiset jutut eivät sovi siihen tilanteeseen. Sinun kertomassa tapauksessa on mielestäni täysin oikein, että kerrot samankaltaisia juttuja kuin ne heterotkin... eli siis lomamatkoista kumppanisi kanssa jne. Jos ystäviäsi asia häiritsee, niin miksihän ne sinut edes kutsuivat kyseiseen tapahtumaan? Homo saa olla, mutta siitä ei sitten saa puhua mitään?

Jos olisin sinun tilanteessasi, niin juttelisin kyllä kahden kesken sen "valittajan" kanssa. Ehkäpä hän ei ole ajatellut asiaa sen enempää, joten voisi olla hyvä että kertoisit hänelle oman näkökulmasi asiaan. Jos ne heterot alkavat puhua yksityiselämästään, niin pitäisikö sinun siinä tilanteessa poistua paikalta? Kerro valittajalle myös se, että kumppanisi on tärkeä osa yksityiselämääsi ja yhteisestä ajastanne kertominen ei ole mitään homouden esilletuomista ja korostamista, vaan ainoastaan teidän yhteisestä, jokapäiväisestä elämästänne kertomista... aivan kuten heteroillakin.

Täysin käsittämätöntä käytöstä, kun vielä aivan kutsuttuina olitte paikalla. Älä kunnioita enää ko. seuraa osallistumalla pippaloihin tai ylipäänsä mihinkään. Jos kutsutaan, niin sano ettet viitsi tulla mukaan mykkänä koristeena istumaan. Kyllä olis maailmassa kirveellä töitä...

Hienoa! Gogo on löytänyt suuren yhteiskunnallisen epäkohdan. MOT tekee aiheesta varmaan ohjelman ensi kuussa.

Samaa ongelmaa olen itse läpikäynyt ja se kyllä harmittaa. Sitä vain on tottunut jo olemaan ihan hiljaa ja ei mitään voi tai enää haluakaan kertoa ja sitten tuttavat ihmettelevät kun olen aika usein masentunut ja allapäin. Kyllä sitä onneaan haluaisi muillekin näyttää ja olla osana tätä yhteiskuntaa. kunhan se vain sallittaisiin.

Patelle ja muillekin,

Joskus lapsena joku minulle opetti, että kun menet vieraaksi, sinulla on vieraan velvollisuudet.

Ole kiinnostunut isäntäväestä, heidän kodistaan ja kaikista muista kutsutuista. Tehtäväsi on osallistua kohteliaasti keskusteluun ja aloittaa uusia. Kylään et mene istumaan tuppisuuna.

Mielestäni on aivan luontevaa keskustella oman elämänpiirinsä asioista, jos kerran muutkin niin tekevät. Toki tarvittaessa pystyn keskustelemaan vaikka Itä-Afrikan maatalouden kehittämisestä, jos muut siitä haluavat puhua.

jahah.. elikkä siis.. aika uskomatonta. mielestäni sinulla on yhtälailla oikeus osallistua keskusteluun kuten kaikilla muillakin.. tosin homus on todella kaukana ns. "tavallisen heteron" elämän kanssa eli tässäkin asiassa tällä kuuluisalla ennakkoluulolla on varmasti oma osansa tässä jutussa.. elikkä siis luulen itse että nämä ihmiset vähän "pelkäävät" tätä homutta.. tosin se ei anna kyllä mitään aihetta tuollaiseen käytökseen... näille ihmisille on jokapäiväistä puhua näistä "hetskujutuista" esim. lapsen saamisesta ym. mutta harvemmin nämä ihmiset kuitenkaa kuulevat kahden homon käyneen matkoilla. se ei kyllä anna aihetta noin huonoon käytökseen, mutta selittää sen. sinuna yrittäisin näiden ihmisten kanssa puhua siitä että mielestäsi tälläinen on väärin ja että sinulla on samanlainen oikeus puhua asioistasi kuin heillä. jos he eivät sitä ymmärrä niin ei kyllä kannata tällaisten ihmisten kanssa kaveerata. ehkä sitten joskus huomaavat että kuinka hyvän ystävän menettivät käyttäytymällä kuin keskenkasvuiset idiootit. se siitä.

>:-(

Kylläpä sitä taas tuli vihainen olo. *ähkii ja puhkii* Voi että joillakin hetskuilla on sitten otsaa. En kyllä itse enää menisi heidän pippaloihinsa uudestaan. No niin, siihen loppuivat painokelvolliset ajatukseni, ;).

Kai

Kirjoittajan tuttavapiiri kuulostaa jonkinlaiselta Kodin Kuvalehti -seurakunnalta, joka haluaisi elää teeskentelevän 50-lukuisen pikkukaupunkilähiön ilmapiirissä ilman vähemmistöjä ja muita sopimattomuuksia. He ovat opetelleet Avotakasta ja Kauniista Kodista miten heidän pitäisi olla ja elää ja nyt he toteuttavat sitä minkä lehdet ovat kirjoittaneet.

Sinulla Johnny ei ole heidän elämäänsä asiaa ennen kuin Kodin Kuvalehti antaa siihen luvan.

Eipä omalle kohdalle tuollaista olekkaan sattunut, vaikka kaikenlaista onkin nähnyt. Lieneekö sitten heterotuttava- piirini erityisen valveutunutta tai muutoin vain todella kiinnostunut minun ja kumppanini elämästä...
Toisaalta, en kyllä itse viihdy paikassa, jossa minua ei hyväksytä, kuunnella ja arvosteta juuri sellaisena kuin olen.

"Lieneekö sitten heterotuttava- piirini erityisen valveutunutta tai muutoin vain todella kiinnostunut minun ja kumppanini elämästä..."

Niin minäkin luulin. Todellisuus oli toinen. Sivistyneisyys ja valveutuneisuus olikin vain mikroskooppisen ohut pinta. Heti kun hiukkasen pintaa raaputti, näkyi aivan muuta.

Kyllähän monen meidän tuttavapiirimme muodostuu juuri keskiluokkaisista Kodin Kuvalehden lukijoista. Arvot ovat sen mukaisia. Muuttuvatko ne mitenkään muuten kuin että vaikkapa oma lapsi onkin hieman toisenlainen kuin oletettu standardikansalainen.

Tässä kertomassani tapauksessa olen havainnut ihmisillä kaapeissaan myös kaikenlaisia luurankoja, joiden toivotaan pysyvän visusti piilossa. Me olemassaolollamme aiheutamme pelon kaappien ovien raottumisesta. Ainakin saranat näyttävät narisseen pelottavasti.

Kulissien on säilyttävä!

No itselleni tuli tästä mieleen että sinun ystäväsi haluavat säilyttää jonkinlaiset kasvot itsellään, kun eivä ole valmiita hyväksymään ko.keskusteluja toisten ystäviensä aikana. mutta ehkä ovat valmiit keskusteluun kun olette keskenänne? siis onko ystävyytenne rajallista tiettyyn pisteeseen asti?

Asenteet ja uskomukset ovat usein ihmisille vahvoja tunnealoja, monesti asioiden toisenlainen katsontapa kaataisi koko olemassa olevan arvomaailman. Olen törmännyt tähän sisäänpäin lämpenevään kulttuuriin niin heterojen kuin homojenkin keskuudessa, osaltaan se on varmastikin tapa suojautua ulkopuoliselta maailmalta ja pitää omat ajatukset kasassa. Olen törmännyt keskustelun virittäjän kaltaisiin tilanteisiin kumppanini kanssa, tässä hivenen kokemuksiamme.

Olen elänyt homosuhteessa miltei kymmenen vuotta elämäni aikana. Nykyinen suhteeni on kestänyt reilut kolmisen vuotta. Iältämme olemme 25-vuotiaita poikakaverini kanssa. Tuttavapiirimme koostuu monen ikäisistä, eri koulutus- ja sosiaalitaustan omaavista henkilöistä ja pariskunnista. Useimmat ihmissuhteet ovat seuranneet meitä vuosien ajan, toiset ovat uudempia tuttavuuksia.

Elämme avointa elämää parisuhteemme osalta, asumme yhdessä, harrastamme, matkailemme ja kyläilemme yhdessä. Lisäksi avec-tilaisuuksiin saavumme yhdessä, mikäli kummankin kiinnostus on olemassa. Kukaan meistä ei voi lukea toisten ajatuksia, mutta väitän että välillä ihmisten ilmeet ja eleet kertovat kaiken. Vaikeinta on hyväksyä väitteet, joissa homoutta ei sopisi tuoda avoimesti esille.

Lähtökohtana toiminnassamme on aina ollut, että kunnioitamme illan isäntää tai tilaisuuden järjestäjää, pukeutumalla tilanteen vaatimalla tavalla ja käyttäytymällä sen mukaan. Olimme viime keväänä illallisilla, johon olimme saaneet kutsun noin kuukautta aikaisemmin. Tilaisuudessa juhlistettiin tuttavapariskuntamme viidettä hääpäivää. Saavuimme yhdessä, kuten meidät oli kutsuttu. Illan mittaan keskusteltiin aiheista maan ja taivaan välillä. Jossakin vaiheessa iltaa keskustelu muuttui erikoisella tavalla. Nähtävästi osa seurueen heteromiehistä, ei ollut osannut kontrolloida juomistaan ja he avautuivat yhdessä puolisoidensa kanssa: "On se ihmeellistä, että tuollaiset homojätkät, voivat olla valtion viroissa", "Emme koskaan voisi asua homojen tai lesbojen naapurissa se laskisi asunnon ja asuinalueen arvoa", "Miten ihmeessä homot ja lesbot voivat olla kummeina, se pitäisi kieltää lailla". Tässä joitakin kommentteja joihin törmäsimme, muiden ohella.

Katselin rauhallisesti poikaystäväni kanssa tätä pientä osaa seurueesta, joka oli saanut koko illan tunnelman jäätymään. Totesin rauhallisesti, että suvaitsevaisuus ja hyväksyminen ovat vapaaehtoista, mutta jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi osata käyttäytyä asiallisesti. Tämä käynnisti keskustelun, jossa minua syytettiin epäasialliseksi, kun pidin kyseisiä henkilöitä töykeinä. Eräs hyvä ystäväpariskuntamme, jotka ovat heteroita totesivat: "On se kumma, että, joka kerta kun heterot kokoontuvat yhteen jonkun täytyy alkaa riidellä, syytellä ja arvostella, mutta kun olemme olleet lesbo ja homopariskuntiemme luona on tunnelma aina ollut iloisenvapautunut!" He jatkoivat: "Toiseksi emme voisi kuvitella parempia kummeja lapsillemme kuin minä ja poikaystäväni". Kommentti johti siihen, että kaksi äänessä ollutta heteropariskuntaa lähtivät tilamaan taksia ja poistuivat paikalta.

Ilta jatkui rennommin ja iloisemmissa tunnelmissa, isäntäväkemme pahoittelivat konfliktia. Totesimme siihen, että tunteet käyvät välillä kuumina ja elämä jatkuu - ei murehdita asiaa enempää. Ilta kuitenkin herätti sisällämme kysymyksiä, onko kolmen tunnin illallinen ja erilaisista ihmisistä koostunut seurue joillekin liian kova pala. Vieraina olleet pariskunnat koostuivat: kahdesta lesbopariskunnasta, kolmesta homopariskunnasta ja viidestä heteropariskunnasta. Arkinen kanssakäyminen sai uuden ulottuvuuden, piirteen johon emme olleet aikaisemmin törmänneet - se laittoi pohtimaan kuin avointa elämää voimme elää. Päädyimme elämään, olemaan ja toimimaan niin kuin aina ennenkin eli elämään avointa homoelämäämme. On vielä paljon tapa- ja asennekasvatuksessa tehtävää, jotta suvaitsevaisuuden ja sallivuuden ilmapiiri olisi osa arkipäivää.