heteronoloinen
Heteronoloinen, tosimies ja blaah blaah blaah...
Mitä yritätte näillä sanoilla todistaa ja mikä teistä tekee mielestänne parempia ihmisiä?
Mun käsitys: jos ei ole pitänyt kunnostaan huolta, karvoja kasvaa jokapuolella ja omaa muutenkin "miehekkäät" elemäntavat... niin kyllä varmasti HARMITTAA oma olemus.
Ollapa nyt sellainen heteronoloinen tosimiesmäinen "kunnon homo" eikä siinä oikeesti voi sanoa enää kuin että voi voi voi...
Kärsikää itsestänne, mutta älkää haukkuko muita!
Tukehtukaa bisseyteenne, lopettakaa kyrpienne mittailu ja poikien wonkaaminen... olisitte edes kilttejä vaimoillenne..
Buahhahahahahahhahah :D
(no mä nyt menin haukkumaan teitä ja yleistän erittäin törkeästi, mutta kerrankin näin päin..)
Taas näitä hienohelmoja, joille karvat ovat hyiiiii.
Karvat lähinnä erottaa naisen miehestä.
Hetero noloinen
Heteronoloinen taitaa olla lattea ja mitäänsanomaton suomenkielen vastien monitulkintaisemmalle termille "straight acting".
Mulle tulee sanoista straight acting gay mieleen henkilö, joka on niin kaukana drag queenista, että ne on oikeastaan selätysten. Ja miksi se straight acting kaveri sitä heteroa näyttelee ja asuuako sen sisällä kuitenkin pieni (tai suurempi) prinsessa, joka pyrkii ulos ja uskooko kukaan sitä ihan oikeasti heteroksi???
drag queen´kin voi olla staight, ja jos joku queer on straight acting, so f what. taas kai lokeroidaan??? tikusta asiaa.
Siit puhe mist puute. Jos kaik olis nii helveti heteroolosii, mimmosii heterot sit ollenkka oliska.
Onko se tosiaan niin vaikea käsittää, että jotkut homot ovat ihan luonnostaan "heteronoloisia", eivätkä he näyttele tai yritä peitellä mitään? Pitäisikö kaikkien homojen olla käsilaukku toisessa kädessä ja sateenkaarilippu toisessa kädessä kulkevia kuningattaria?
Jotkut ihmiset ovat huomanneet, että ei se seksuaalinen suuntautuminen ole se elämän tärkein asia. Miksi sitä siis suotta julistamaan joka tilanteessa? Vai onko jokaisen homon velvollisuus tuoda se homous esille niin, että kaikki varmasti huomaa ja tietää?
Onkohan mitään yhteyttä heteronoloisuudella ja top roolilla seksissä? Itse olen heteronoloinen ja ns. top. Löytyykö heteronoloista btm kundeja?
No, täällä olis yks heteronoloinen btm. En tiedä voiko käyttäytymisestä päätellä onko top vai btm... ehkä siitä voi jotain vinkkiä saada. Mutta ei varmaan kannata yleistää.
"Onko se tosiaan niin vaikea käsittää, että jotkut homot ovat ihan luonnostaan "heteronoloisia", eivätkä he näyttele tai yritä peitellä mitään? Pitäisikö kaikkien homojen olla käsilaukku toisessa kädessä ja sateenkaarilippu toisessa kädessä kulkevia kuningattaria?"
Niinpä...En teidä mitä on "heteronoloinen", en vain koe olevani "homonoloinen". Mulle ei valkene miksi seksuaalisen suuntautumisen pitäisi muuttaa käyttäytymistäni.
Joskus tuntuu että homoilla on jopa enemmän sisäisiä painetta ja rajoitteita kuin mitä ulkoa tulee.
Mistä ylipäänsä homomaneerit juontavat juurensa?
Hormonitoiminnasta? Aivojen rakenteesta? Opittuja? (Tämä tietysti vie ajatukset kuuluisaan äitiin samastuminen-hypoteesiin).
Erityisen kiinnostavaa olisi kuulla mistä naisellinen puhetyyli on peräisin? Ja kuinka aikaisessa vaiheessa se on omaksuttu?
Mä oon tavannu moniakin heteron oloisia btm jätkiä. He ovat kaikista parhaita! :)
Pitää tunnustaa, että pidän itseäni täysin "homonoloisena" (vs "heteronoloinen"). Minulla ei kuitenkaan ole naisellista puhetapaa, ranneliikettä, lävistyksiä, värjättyjä hiuksia tai edes trendikkäimpiä vaatteita. En näyttele. Olen.
Onko kenelläkään muulla tällaista eksistentialistista "mihinköhän ekologiseen lokeroon kuulun, kun en kerran täytä minkään stereotypian vaatimuksia" - ongelmaa?
Katselkaapa ympärillenne esim. lätkämatseissa, räkälöiden terasseilla, ostoskeskuksissa jne. Onpa upean oloisia heteroäijiä eccokengissään, ja muissa "en vittuvarmaaoomikäähomo"-vetimissään. Näitä örväkkeitä on jo muutenkin enemmän kuin liikaa. käytetään vaikka hetero-sanaa mielummin kirosanana kuin minään tavoittelemisen arvoisena ulkonäkökriteerinä. Joohan? Kiitos.
Puhutaan mielummin vaikka maskuliinisuudesta heteronoloisen sijaan. Ja annetaan sen maskuliinisuudenkin olla ihan vapaavalintaista, niin hetskuille kuin homoillekin.
Ja aamen. Ranteet ketkumaan, pojat!
Aika mielenkiintoinen keskustelu. Tän perusteella voisi luulla, että me homot olemme sosiaalipsykologian mallitapauksia skemaattisessa ajattelussa ja asenteiden syntymisessä.
Ehkä meillä on tarve omaan identiteettiin ja koska yleisinä identiteettimalleina on vain "heteromainen" ja "homomainen", niinpä tää keskustelukin käy kuumana näitten perinteisten välillä.
Mun mielestä ei ole edes olemassa mitään "heteromaista" ja "homomaista". On vain joukko erilaisia persoonallisuuksia ja seksuaalisella suuntauksella ei todellakaan ole siihen mitään merkitystä.
Jos mietitään, sitä, että miks sitten on noita "homomaneereita", niin se varmasti juontaa juurensa siitä tarpeesta kiinnittää oma identiteetti johonkin malliin ja se malli homoilla on ollut aina kadoksissa (koska sellaista ei edes ole) ja sitten on jotenkin ajauduttu sellaiseen äärimmäiseen identiteettimalliin naismaisesta honottavasta homoseksualistista. Näin on käynyt joidenkin kohdalla, mutta useimmat meistä on ihan tavallisia ihmisiä, joilla on oma persoonallisuutensa, joilla kaikilla on oma arvonsa, eikä toinen ole toista parempi tai huonompi. Asia sitten on erikseen, ketä minkälainenkin persoonallisuus kiehtoo ja viehättää.
Suvaitsevaisuutta kehiin ja ennakkoluulot mäkeen!
Aamen Jukalle, sanoo teol.yo. ;)
Kun ei kerran voi käyttää sanoja heteromainen ja homomainen, niin miten olisi miesmäinen (tai miehekäs) ja naisellinen... Mun mielestä monet homot on naisellisia!
Stereotyyppejä käytetään siksi, että ne ovat muka helppoja.
Kaikkea vielä! Miesmäinen/miehekäs ovat kaksi aivan eri asiaa, samoin kuin naismainen/naisellinen. Sanaparien ensin mainituilla vaihtoehdoilla on selvästi kielteinen kaiku, kun taas jälkimmäisillä pääsääntöisesti myönteinen.
Miesmäinen on ei-mies, jonka jokin piirre muistuttaa miestä.
Miehekäs taas on stereotyyppinen mies - ja mitä sillä taas tarkoitetaan, on aivan puhujan korvien välissä. Jonkun mielestä se on paavolipposmainen pyylevähkö örmy, toisen taas atleettinen markuspöyhönen. Kuitenkin kummastakin voi löytää myös "naismaisia" piirteitä, kuten suunnaton herkkähipiäisyys, taipuvaisuus dramaattisiin tunteenpurkauksiin, tai sitten tarkka huolehtiminen ulkonäöstä (hiukset, vaatetus jne.). Jonkun mielestä miehekästä on osallistua kotiaskareisiin tiskaamalla essu edessä tai leikkimällä lasten kanssa hiekkalaatikolla.
Naismaisuutta (ei-nainen, jossa naista muistuttavia piirteitä) sivuttiin jo äskeisessä, ja naisellisuus on jos mahdollista vielä laajempi käsite. Naisen stereotypia on kehitetty paljon pitemmälle kuin miehen, johtuu ehkä siitä, että naista on hyödynnetty kaupallisessa viestinnässä paljon pitempään kuin miestä. Katsokaapa huviksenne vaikka summanmutikassa seuraavaa kymmentä vastaantulevaa naishenkilöä. Ovatko he naisellisia? Muistuttavatko he toisiaan? Naisellinen voi olla vyöryvämuotoinen kailottava kukkamekkotäti tai annelijäätteenmäkimäinen huippuun trimmattu jääpuikko. Tai mitä tahansa siltä väliltä tai sen ulkopuolelta.
Miksi yrittää sulloa homoja tällaisiin muotteihin? Eikö jokainen voi olla rauhassa sitä mitä on, ilman leimoja ja luokituksia?
heteronoloinen --> harrastaa urheilua. Pukeutumisella ei voi vaikuttaa elekieleensä. Urheilua harrastavat ovat yleensä taloudellisia, suoraviivaisia ja käytännöllisiä ruumiin liikkeissään = miehekäs. Naisellisuus on ylimääräistä "rannelliikettä" ja keimailua, huomion kerjäämistä. Yleensä myös määrätietoiset ihmiset ovat jollakin tapaa maskuliinisia, sekä miehissä että naisissa.
Harvapa homo unelmoi miehestä, joka käyttäytyy naismaisesti, mutta moni on silti itse naismainen... paradoksaalista.
Straight acting käsite taas... kyllähän heteromiehet harrastavat yhtä lailla tuota. Kukaan ei ole luonnostaan "miehekäs" vaan myös heteromiehillä se vaatii jatkuvaa ponnistelua omaa mukavuudenhalua ja pelkoja vastaan. Esim. bodaajat tai laskuvarjohyppääjät... ei kukaan syntyjään ole bodaaja tai laskuvarjohyppääjä, vaan sellaiseksi ruvetaan ja ponnistellaan vuosikausia. Eikö tuo ole myös tavallaan "straight acting"? On paljon heteromiehiä, jotka tuntevat itsensä liian aroiksi ja naisellisiksi ja jotka kärsivät siitä, mutta joilla ei ole tahdonvoimaa muutta itseään ja elämäänsä.
Homo joka käyttäytyy heteronoloisesti (urheilee, on reipaskäytöksinen) on itse taistellut itselleen tuon halutun aseman. Kaikki homothan haluavat lopulta kai olla heteroita, mutta tietävät että se ei ole mahdollista. Tuo on parasta, minkä he voivat saavuttaa... ovat homoja, mutta pystyvät silti samaan kuin heteromiehetkin keskimäärin.
Vielä sen verran että urheilulla ja 'urheilulla' on eroa. Tuskin rullaluistelu, aerobic, spinning tai nykytanssi tekee kenestäkään homosta yhtään miehekkäämpää.
sporty: taitaa olla viime vuosituhannelta peräisin käsityksesi, että heterous=miehekkyys ja urheilija (jääkiekkoilija, pikajuoksija, bodaaja(!), muun perinteisen urheilulajin harrastaja) on automaattisesti miehekäs.
Vaikka itse haluaisitkin mieluiten olla hetero, älä yleistä sitä kaikkiin homoihin. Itse olen täysin tyytyväinen tilanteeseeni enkä haluaisi vaihtaa sitä heterouteen, sen verran vaikeaa näyttää heikäläisten elämä olevan. Harva pääsee tästä elämästä helpolla läpi, ja ainakaan heterous sitä ei kokonaisuutena katsoen takaa. Mies haluan olla ja olen, mutta mieluummin homona kuin heterona.