Koska tässä nyt ilmeisesti on omien häiden suunnittelu kynnyksellä, ajattelin, että voisi olla mukavaa pitää niistä jonkinlaista päiväkirjaa. Muutamia hääblogeja lueskeltuani tuumin, että voisi olla mukava jakaa ajatuksiaan blogin välityksellä myös itse. Harmi vain, että ranneliikkeen tarjoama blogipalvelu ei ole erityisen toimiva sellaisen blogin pitoon, johon haluaisi luoda omanlaisensa visuaalisen ilmeen. Suuri puute on myöskin se, että että tätä on vaikeaa linkittää muille sivuille, kuten toisten blogeja kommentoidessa usein on tapana. Olisi ollut mukavaa, jos homohäistä (ja kai samalla muustakin elämästä) kertova blogi olisi linkittynyt luontevasti muiden joukkoon. Mutta koska kuitenkin otin tavoitteekseni blogin pitämisen juuri täällä, oli ajatuksenani kai se, että täältä voisi löytyä enemmän ymmärrystä juuri niihin matkan varrella esiin tuleviin seikkoihin, joihin vaikuttaa se, ettei naimisiin olekaan menossa heteropari.

Huomenna on tarkoitus tehdä asiasta sen verran julkisempaa, että kerromme tämän salaisuuden molemmat ystävillemme, joista tulee Hänelle tulee kaaso ja minulle best maid. Tai näin ainakin toivomme.. :D Kummallekin on kerrottu vain, että paikalla on brita-kakkua ja yllätysvieras. Ajattelimme koristella kakun päälle nimikirjaimemme, sydämen ja häiden arvioidun ajankohdan.. saas nähdä tajuavatko, tai yllättyvätkö edes. Sillä ainakin eräillä ystävillämme kun jo selvästi on odotuksia häidemme suhteen.

Hieman vielä mietityttää koko häiden funktio. Ajatus koko loppuelämän sitoutumisesta on käyty läpi jo kolme vuotta sitten, kun päätin poikaystävääni kosia. Eli suhteemme lopullinen virallistaminen minua ei mietitytä lainkaan, ainoastaan varsinaiseen tilanteeseen liittyvät seikat. Olen miettinyt, josko pelkään mahdollisia pettymyksiä yhteen elämäni merkittävimpään päivään liittyen minulle läheisten ihmisten taholta. Vaikka sekä minut että Hänet on otettu molempien perheisiin upeasti vastaan, mietityttää minua kai yhä esimerkiksi Hänen syvästi uskovaisten vanhempien reaktiota asiaan. Vaikka siis mitään reaktiota minua tai poikaystävääni kohtaan ei ole tähänkään mennessä tullut, vaikka kihlauksesta ilmoitimmekin hänen kotonaan joulupöydässä 2006. Mietin siis kai pohjimmiltani sitä, ovatko kaikki ihmisten suurena päivänämme aidosti onnellisia puolestamme.

Vaikka ratkaisuni sitoutua juuri Häneen, ei minua mietiytä lainkaan, on silti erittäin jännittävää ajatella menevänsä naimisiin. Mutta eipä siinä pitäisi yllätyksiä tulla, kun olemme silloin olleet yhdessä kahdeksan vuotta, joista seitsemän asuttu ja tehty muutenkin kaiken yhdessä. Mutta on se silti vaan jännää..