Ajatuksiin pulahtaa hetkittäin nöpö. Ensihetken säväyttävä katse nauliintui ja porautui tajuntaan. Ihailiko hän vai rakasti? Katse jatkui. Me kaksi. Ujous iski, mutta sisuunnuin. Vastaamalla katseeseen kerroin että tykkään! Sanat soljuivat toistellen "kiinnostavaa, niin minäkin". Ystäväni olivat läsnä ja jain huomiotani. Ilmeeni loiste tuskin jäi kenellekään salaisuudeksi. Ja me kaksi, jatkoimme juttua taas. Läheisyys oli rikkomaton ja kuitenkin, illan loputtua hän läksi ja katosi ihmismereen.
Kolme viikkoa kuluu. Olen miettinut verukkeita nähdä. Mikä hänen nimensä oli edes? Ja, yhtenä iltana Instagramiin oli ilmestynyt viesti. "Kivoja aiheita oli, jatketaanko juttua?". Kun muutaman viestin jälkeen ehdotin, että nähdään kahvilassa, vastauksena oli pieni sydän.
Mikä kahviloita on kivoin? Starbucks joo, mutta ehkä jotain söpömpää? Sanoin, että olen valmis uusiin ideoihin, mutta kahvila Työtakki on kiva. Mielessä kyllä, että jossain oli lukenut, että se on sateenkaariysvällinen paikka. Vihje, vihje. Symppis se on ainakin. Uudet ideat, ne sopii hällekin, hän tuntee vain espanlaistyylisen kahvilan.
Kun sitten löydän Vantun mainitseman kahvilan netistä, sehän on pramea baari. Toiko on ilmeistä Vanttua? Homo tykkää prameasta? Onko Vanttu homo? Se tiivis katse kulkee yhä mielessä ja lämmittää tajuntaa.
No, kahvila Työtakki tänään kello viisi.