Sateen jälkeen

Nyt kun on tullu oltua kipeänä ja yksin oli virkistävää käydä ulkona. Sade oli painanu ilman saasteet maahan ja luonnon omat tuoksut valtasivat ilman niin raikkaina ja voimakkaina. Vaikka lämpimät kesäpäivät ovatkin ihania niin kyllä kesäinen sade päihittää kaiken. Onkohan ketään yhtä hassua, joka tykkäisi seisoa kesäisessä sateessa ja nauttia siitä täysin rinnoin?

Yksin ollessa on tullu mietittyä vaikka ja mitä. Tuli tämä blogiki alotettua ihan ajatusten inspiroimana:). Alussa oli hieman hankalaa kun oloki oli aika kurja ja sängyn pohjallaki ois ollu koiran kans kivempaa. Mutta nytten ku olo on parempi alkaa tästä yksin olostaki nauttimaan ja tulee tehtyä kaikkea mitä on aina aikonu. Tosin kovin pitkään tämäkään ei kestä sillä huomenna pitää raahautua töihin ja kiireinen ja vilkas viikko saa taas alkunsa.

Koiraa on ollu kyllä näinä parina viikkona tosi ikävä mitä se on ollu porukoilla hoidossa. Jotenki sitä on huomannu kuinka paljon siitä on seuraa ja on edes joku joka kuuntelee kaikki huolet, lohduttaa kun on surullinen ja jakaa ilot täydestä sydämmestä. Se on jotenkin niin outoa miten nuin pieni luonnon kappale voi valloittaa sydämmen niin suuresti...