Hukassa

Nähtiin silloin vkl ja kaikki meni ok..viihdyttiin toistemme seurassa useita tunteja ja varmaan pidempäänki, jollei viimiseen junaan ei olisi pitänyt nousta. Tapaaminen nostatti sen verran halua, että nähtiin sitten seuraavanaki vkl. Mä olin ihan paineissa ja sain sen johdosta siivottuaki koko kämpän ylhäältä alas:D. Alussa oli ehkä hieman pientä vieroksuntaa eikä oikein tiiä mitä tekis ja mitä sanois. Helpointa ois ehkä ollu jos ois keksiny jotain viksua ohjelmaa, mutta se nyt oli jo ihan liikaa multa vaadittu:D. Mut asiat sit luisu hieman tonne makuhuoneen puolelle..en ihan niin suunnitellu. Ekaa kertaa nuin "äkkiä" hyppään sänkyyn kenenkään kans. Nyt mä oisin sit menossa sinne..jännittää ihan sikana. Jotenki sitä vain oottaa et saa oharit et toinen ei ilmaannukkaan asemalle jne. Vaikka joo tiedän ei ehkä enään pitäs mut kai se on näin alussa ihan järkevää hieman epäilläkki*-).

Pieneksi ongelmaksi on nyt muodostunut hieman osa kavereista, jotka ei tiiä mun suuntautumisesta ja kuvittelee, että mulla on joku mies jne. Mä luulin et pääsisin jo näistä kaapistatulemisista(tai no en nyt ihan kokonaan ku varmaan sitä porukoillekki joskus pitää ulostautua). Mä en oikein tiiä miten kertoa, jotenki muille se on ollu aina niin itsestään selvyys. Oikeastaan läheisimmille kavereille mun ei o koskaan pitäny kertoa vaan se on jotenki näkyny aina läpi ja sen takia ihmiset on tykästyny muhun et oon niin avoin jne. Jotenki tuntuu hullulta et sit yhtäkkiä ympärillä onki ihmisiä, jotka ei sitä automaattisesti älyä. Toisaalta en mä tiiä haluankokaan näille ihmisille kertoa jotain tälläistä. Oon mä myös miettiny et antasin vain asian olla ja sit joskus jossain vain törmäis ja esittelis et hei tässä on mun tyttöystävä...tosin en tiiä oisko toi liian shokki herätys. Pitää vielä hieman työstää tätä kaapista ulos tulemista...miks sen pitää olla niin vaikeeta?