Aihetta on varmaa käsitelty täällä useaan otteeseen, mutta kirjoitin tämän vähän suuremmalle yleisölle Puheenvuoroon, joten se saattaa tuntua vähän naivilta gay-yleisölle.
Luin oikein ajatuksen kanssa kohutun tutkimuksen, joka käsittelee heteroperheiden sekä homo- ja lesboperheiden lapsien pärjäämistä 18-39 ikäisenä: http://www.ionainstitute.eu/pdfs/1-s2.0-S0049089X12000610-main.pdf
Tutkimus oli yhden ajankohdan tilanne, ei ns. seurantatutkimus.
Tutkimuksen tekniset puitteet olivat ihan kunnossa, otos ja otanta olivat hyviä, ja tutkimus oli siltä osin tehty mallikelpoiseksi. Tutkimuksessa oli verrattu kaikenlaisia homoperheitä avioliitossa olevien vanhempien ns. ehjiin heteroperheisiin. Siis kaikenlaisia homo- ja lesboperheitä, olivatpa perheet kuinka rikkinäsiä tahansa, olivat suhteiden pituudet olleet mitä tahansa. Homo- ja lesboperheeksi kelpasi mikä tahansa perhe, jossa vanhemmilla oli jotain sutinaan samaa sukupuolta olevan kanssa, ja näiden perheiden lapsia verrattiin lapsiin, joiden vanhemmat olivat olleet aviossa koko ikänsä. Hyvä kun ei vielä rajattu niitä, jotka olivat olleet jalat ristissä avioliittoon saakka.
Samalla kun tutkija Mark Regnerus panosti kaiken huolensa otoksen oikeellisuudelle, hän tekee emävirheen vertaamalla mersua ja ladaa, tietenkin tarkoitushakuisesti, kuuluuhan hän tietojeni mukaan kristilliseen (ääri)oikeistoon, on tehnyt kirjan kristillisten järjestöjen kanssa nuorten seksikäyttäytymisestä. Hän haluaa tyydyttää rahoittajiensa tarpeet, saada aikaa tutkimus, joka antaisi eväät vastustaa homojen oikeutta avioliittoon USA:ssa.
Useilla mittareille sateenkaariperheiden lapset voivat tutkimuksen mukaan huonommin. Oli enemmän partnereita, käytettiin enemmän huumeita, oltiin enemmän työttöminä ja saatiin enempi sosiaalietuuksia, oltiin käytetty enemmän seksuaalisesti hyväksi jne. 25/40 tapauksesta sateenkaariperheen lapsi onnistui heteroperheen lasta huonommin. Lista oli pitkä ja sai korvani punoittamaan, olemmeko me homot noin reppanoita kasvattajina.
Luin muutaman artikkelia arvostelevan kirjoituksen, kun omat epäilykseni alkoivat herätä. Niinhän se sitten olikin mitä pelkäsin, koko tutkimus oli oikeistokonservatiivien tilaustyö, jotta he voivat sanoa:
"Kuten tutkimuskin todistaa lapset pärjäävät kaikkein parhaiten uskollisessa koko elämän jatkuneessa yksiavioisessa HETEROparisuhteessa. Meidän ei tarvitse hyväksyä homoavioliittoja, koska ne tuottavat niin huonoja jälkeläisiä. Jälkeläisten tuottaminen on avioliiton päätarkoitus.".
Ja näinhän siinä on sitten käynytkin. Konservatiivit ovat saaneet huonosti tehdystä analyysistä lyömäaseen homoliikettä ja sen vaatimuksia vastaan.
Kaikissa aihetta käsittelevissä tutkimuksissa on ollut sama ongelma, on vaikea löytää sateenkaariperheitä siten, että otanta ei ole vääristynyt. Ns. lumipallo-otannat, joissa levitetään sanaa tutkimuksesta ja yliopistoissa opiskelijoilla tehdyt tutkimukset kärsivät otannan vääristymisestä. On tehty hyvin vähän tutkimuksia, joissa on riittävä otos ja otanta, jolloin se vastaa edes jotenkin koko väestöryhmää tilastollisesti. Tässäkin tutkimuksessa oli vain muutama perhe, jossa pitkän parissuhteen omaavilla sateenkaarivanhemmilla olisi ehtinyt kasvaa lapsi aikuiseksi ilmapiirissä, joka ei ole homovastainen. Tutkimuksia on tehty liikaa hyvin toimeen tulevilla, hyvin koulutetuilla valkoisilla ihmisillä. Tästä vinousongelmasta ei Mark Regnerusin tutkimus kärsi, vaikkakin analyysi on suoraan sieltä.
Tutkimusta pidetään yleisesti tieteellisenä vääristelynä ainakin liberaalipiireissä USA:ssa. On jokseenkin ihmeellistä, että lähes kaikki aikaisemmat tutkimukset puoltavat hypoteesia, etteivät ei-heteroperheiden lapset eroa merkittävästi heteroperheiden lapsista. Kaikki vanhat tutkimukset eivät voi olla niin väärässä. Epäilyksieni herättää sekin, että Mark Regnerus on tutkimuksen ainoa kirjoittaja, yleensä tutkimuksia tehdään tutkimusyhteisöissä usean tutkijan yhteistyönä, jotta tutkimuksesta saataisiin objektiivisempi ja laadukaampi.
Paul Amato (joka on antanut konsulttiapua tutkimukseen, ja lienee katuu sitä) valottaa tätä asiaa omassa vastineessaan:
http://www.baylorisr.org/wp-content/uploads/Amato.pdf
Hänen mukaansa olisi ollut reilua verrata heteroperhettä ja sateenkaariperhettä, joissa lapsi on ollut syntymästään saakka joko miehen ja naisen, kahden naisen tai kahden miehen koko lapsen elämän (0-18 v.) kestäneessä liitossa. Koska tällaisia sateenkaariperheitä ei tutkimuksessa ollut riittävästi, valitsi tutkija kaikkein huonoimman vertailuparin, asettamalla kaikenlaiset sateenkaariperheet koko elämän jatkuneiden avioliittojen vastapariksi. Enempää ei voitaisi metsään mennä.
Kuten pitkänlinjan homoutta tutkinut Paul Amato kirjoittaa vastineessaan, tarvitaan vielä suuremman otoksen omaavia tutkimuksia. Edes 15000 ihmisen joukosta ei löytynyt tarpeeksi homo- ja lesbopareja, jotta vertailuista olisi saatu tilastollisesti merkittäviä kritiikin kestäviä tuloksia.
Amato vertaili itse em. tutkimuksen perusteella sateenkaariperheiden ja kaikkien heteroperheiden eroja, ja sai tulokset, jonka mukaan tilastollisesti merkittäviä eroja ei näiden ryhmien välillä ole.
Kyseessä on siis analyysin osalta nollatutkimus, jolla ei ole muuta arvoa kuin se, että tuloksista voidaan tulevaisuudessa ehkä tehdä puolueettomia vertailuja Amaton tapaan.
