Uudistuksen aikaa. Muutaman kuukauden sisään mä olen muuttanut takaisin itä-helsinkiin, työt loppui, parisuhde loppui, kaikki tuntui loppuvan. Mä vihasin itä-helsinkiä, mä en halunnut palata tänne, mutta jotenkin mä vaan ajaudun tänne uudelleen ja uudelleen. Myllypuro, Kontula, Mellunmäki, Itäkeskus, Vuosaari.
Entinen työkaveri yritti luoda toivoa " kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu ". Mä en jaksanut uskoa.
Nyt kun kevät alkaa hiipimään, valo lisääntyy, uudet mahdollisuudet alkaa pilkottamaan. Mulla on loistava kämppis, keikkatyötä on ollut mukavasti, välit exään on loistavat, ehkä mä jopa alan taas pitämään tästä idästäkin.
Vielä on paljon tekemistä, työkkäriin ilmoittautuminen, kouluihin ja työpaikkoihin hakeminen pitäisi aloittaa kohtalaisen ripeällä tahdilla.
.. sosiaalista elämää olen kovasti yrittänyt pönkittää, se on ollut pitkään talvihorroksessa ja nyt mä ymmärrän sen, mitenkä paljon mä olenkaan kaivannut uusia tuulia! Syntymäpäivälahjaksi ostin itse itselleni kauniin 50luvun mekon, punaisen mustilla palloilla ja kannoin sitä tyytyväisenä päälläni maanantai iltana baarissa, välittämättä siitä että olin ylipukeutunut, välittämättä siitä että tarkoitus oli mennä vain parille kämppiksen kanssa.
Välillä musta tuntuu että mitä tulee uusiin tilanteisiin, uusiin ihmisiin, mä olen arka kuin pieni eläin.
...toisaalta, eikös ne pienet eläimet yleensä olekin niitä tempperamenttisempia? Sitten kuitenkin.
Ei muuta kuin rohkeudella uusia tuulia kohti, välittämättä vastatuulesta, jäätävästä sateesta, ja harmaudesta.
Ps. Tänään on ihanan aurinkoinen päivä! <3