Viime syksynä Amsterdamissa valittiin vuoden 2015 Mr Leather Europe. Voittaja oli itävaltalainen Thorsten. BOX-lehden kolumnissa hän kertoo ”mister-vuotensa” tapahtumista. Ensi viikolla Thorsten on Helsingissä Mr Leather Europe -kisojen valvojana.
Eri maiden mister-titteliä kantavat osallistuvat monin tavoin hlbtiq-tapahtumiin. Thorsten valitteli maaliskuun kolumnissaan, että kalenteri on aika täynnä. Belgian Leatherpriden jälkeen hän suuntasi Roomaan, jossa oli Fetish Pride Italy. Välillä joutuu valitsemaan useammastakin vaihtoehdosta sen tapahtuman, jossa on eniten hyötyä Mister Leather Europen läsnäolosta. Tärkeää on, että erilaisissa tapahtumissa läsnäolijoiden yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyy ja identiteetti vahvistuu. Belgian Leatherpriden tunnus oli: ”We are one”.
Matkustaminen on työlästä. On selvitettävä lennot, hotellin sijainti ja se, mitä tulee ottaa mukaan matkalaukkuun. Millainen tilaisuus on kyseessä, pannaanko mukaan nahkaromppeet vai onko siellä jokin muu fetissiteema. Yleensä on pakko ottaa mukaan joitain vaihtoehtoisia asuja, jotta voi reagoida nopeasti tilanteisiin. Paksu nahkatakki on otettava mukaan matkustamoon painon takia. Saappaat ovat turvatarkastuksen erityiskohteina. Muir cap, koppalakki, on varuste, jonka joutuu aina turvatarkastuksessa ottamaan esiin erityisläpivalaisuun. Kun kaikki tarpeellinen ei mahdu mukaan, joutuu perillä usein ostamaan täydennystä.
Matkalle lähtiessä on otettava selvää, miten perillä paikalliset suhtautuvat nahkoihin pukeutuneeseen mieheen - kaikkialla ei täysin hyväksyvästi. Thorsten on yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana vieraillut kymmenessä maassa. Siinä on ehtinyt tutustua eri maiden nahkapiireihin, mutta yleensä tapahtumien järjestäjät organisoivat myös jonkinlaisen kaupunkikierroksen. Jotkut tapahtumat ovat jättisuuria, kuten syyskuun alkupuolen Folsom Berliinissä. Jotkut tapahtumat ovat pieniä ja intiimejä, ja silloin on parempi mahdollisuus henkilökohtaiseen ajatusten vaihtoon.
HIV -hyväntahdon lähettiläs
Yksi ”misterin” olennainen tehtävä on toimia hyvän tahdon lähettiläänä kampanjoissa HIV-tartuntoja vastaan. Kun aids-kriisi alkoi 1980-luvun alkupuolella, julkisuudessa sensaatiohakuisesti ns. nahkamiehet nostettiin esiin potentiaalisina viruksen kantajina. Koko ”nahkascene” kärsi kriisistä, ja monet myös kuolivat sairauteen. Keski-Euroopassakin monet nahkabaarit suljettiin ja kesti oman aikansa ennen kuin saavutettiin taas tasapaino, ja toiminta voi jatkua turvallisena.
Thorsten kertoo, että hän haluaa toimia HIV-ehkäisyn puolesta leimaamista vastaan. Hän on suunnitellut pienen vyölaukun, johon mahtuu kondomipakkauksia ja joka on huomaamaton. Tavoitteena edelleen on ”Getting to Zero”. Hän on myös tarjonnut yhteistyötä paikallisille aids-tukikeskuksille, mutta vastaus on ollut ”Kiitos tiedosta”.
Tuomaristossa
Välillä Thorstenia kysytään mukaan eri maiden Mister Leather -kilpailuihin tuomariksi, siis valitsemaan paras ehdokas. Hän pitää tehtävää vaikeana ja vaativana. Olisi löydettävä henkilö, jolla on motivaatiota ottaa aktiivinen rooli homoyhteisössä. Hän oli ensimmäisen kerran Tsekissä valitsemassa paikallista Mr. Leatheria viime vuonna. Haastattelujen perusteella oli vaikea tehdä valintoja. Oli puhuttava englantia ja siinä oli monilla ongelmia. Oli vain katseltava tarkkaan ja arvioitava ulkoisen olemuksen perusteella. Oli luotettava intuitioon. Ulkonäkökin kuuluu ulkoiseen olemukseen.
Joissakin kilpailuissa myös yleisö saa olla mukana äänestämässä. Mitä enemmän on kandidaatteja, sitä nopeammin sieltä valikoituu muutama vakavasti otettava ehdokas. Nopeasti huomaa, miten he käyttäytyvät kilpailijajoukossa: rennosti ja aidosti. Irlannissa kilpailijat pantiin keskustelemaan yleisön edessä. Itävallan Grazissa kolme tuomaria teki kysymyksiä kilpailijoille.
Valintatilanteen esiintymisosuuksissa ei ole tärkeää sävelkorva tai rytmin hallinta, vaan se, että tilanne hallitaan silloinkin kun jotain epätavallista tapahtuu. Tiukat housut voivat repeytyä tai drag queen kompastuu korkeakorkoisissaan tai peruukki litistyy. Silloin katsotaan, miten sujuvasti hän siitä selviytyy.
Thorsten haluaa vaikuttaa siihen, että kisoissa valituksi tulee aina ”todellinen nahkamies”. Pelkkä titteli ei riitä. Häviäminenkään ei ole paha asia, koska kilpailu jättää muiston, ainakin jos on aidosti mukana. Ja tietenkin on muistettava, että jokaisessa kilpailussa on kysymys myös mister-tittelin maineesta.
Sosiaalinen media
Huhtikuun kolumnissaan Thorsten kertoi, miten hän käyttää sosiaalista mediaa. Siellä hän pystyy kertomaan toiminnastaan, matkahavainnoistaan ja näkemyksistään eri asioihin. Netin ja sen uutiskirjeiden kautta hän on aina hyvin selvillä, mitä tapahtuu. Hän on huomannut, että kun hän netissä kertoo kokemuksistaan, pelkkä teksti ei paljon aiheuta reaktioita, mutta heti kun mukana on valokuvia, tiedot leviävät paljon laajemmalle. Jos kertoo uutisen jonkin maan ihmisoikeustilanteesta, sitä linkkiä avataan vain niukasti. Jos on kuvia suoraan jostain tapahtumasta ta kuvaussessiosta, se herättää suurta kiinnostusta. Hän julkaisee usein kuvia itsestään nahka-asuissa, ja hän haluaa sillä tavoin rohkaista muista pukeutumaan fetissiasuihinsa haluamallaan tavalla.
Ennakkoluuloja ja avoimmuutta
Nahka- ja fetissimies törmää enen pitkää väkisinkin yhteiskunnan ja muiden ihmisten asettamiin vaatimuksiin siitä, miten on käyttäydyttävä. Mistä tulevat ennakkoluulot ja tabut, kysyy Thorsten toukokuun kolumnissaan. Yleensä tuntematon ja vieras aiheuttaa ihmisissä epämukavuutta. Sieltä helposti syntyy syrjintä ja torjunta. Thorsten sai alkuvuodesta tilaisuuden esiintyä ja puhua homoseksuaalisuudesta ja fetisismistä Itävallan paikallisessa tv:ssä. Maanlaajuiseen Szervus-tv-ohjelmaan tehtiin reportaasi fetisseistä. Pääsiäsisviikonloppuna Berliinissä kadulla kaksi miestä huuteli hänelle autosta: ”hintti”, ”perseeseenpanija”. Sen takia hän vetoaa nahka- ja fetissipiireihin: ”Pukeutukaa kadulla kulkiessanne yhä useammin nahka- ja fetissivarusteisiinne. Olkaa ylpeitä. Ei jätetä fetissikamoja kaappeihin. Jokainen joka näyttää fetissejään, on osa yhteisöämme. Fetissiscene elää vain niin, että fetissiharrastajia näkyy ja käy fetissitapahtumissa”.
Maailmalla
Keväällä Thorsten oli Chicagossa kansainvälisessä mister-kilpailussa. Siitäkin olisi paljon kerrottavaa. Tänä kesänä hän on osallistunut Göteborgin, Wienin, Budapestin ja San Franciscon pride-tapahtumiin. Vaikka Ruotsia pidetään vapaamielisenä, hän huomasi, että kaikki SLM Göteborgin jäsenet eivät pukeutuneet fetissiasuihinsa pride-kulkueessa, vaan heillä oli vain farkut ja t-paidat. Wienin sateenkaariparaatiin osallistui 130 000 ihmistä. Paraati ohjattiin pois raatihuoneentorilta, jossa oli jalkapallon EM-kisakatsomo. Oikeistokonservatiiviset kristityt olivat kokoontuneet reitin varrelle vastamielenosoitukseen. Budapestissa poliisi suojasi pride-kulkuetta niin tarkasti, että poliisin ajoneuvojen välistä harva kansalainen näki, millainen on pride-kulkue. Kesäkuussa hän kävi myös San Franciscossa. Siellä päähuomio oli Orlandon iskussa. Siellä juhlittiin myös vuoden takaista Korkeimman oikeuden päätöstä, jolla homoavioliitot sallittiin.
Helsinkiin
Elokuun viimeisenä viikonloppuna Thorsten on Helsingissä. Hän toimii Mister Leather Europe -kilpailun virallisena valvojana. Siihen päättyy hänen toimikautensa ”misterinä”. Thorstenia kutsutaan tässä artikkelissa tuttavallisesti etunimellä. Sukunimikin vilahti jossain kolumnissa, mutta sillä nyt tuskin on suurta merkitystä.