Süddeutsche Zeitung kertoi eilen FC Bayernin homo-faniklubista, joka otteluiden aikana kokoontuu eteläkaarteeseen. Klubiin kuuluu n. 50 henkeä. Otteluissa heillä on t-paidat, joissa lukeen esim. "Jalkapallo on kaikkea - myös homo". Faniklubin puuhamiehet Mario Weiße ja Jörg Upmann kertovat, että siellä homotteluja kuulee harvoin. Yleensä homo-huudot tulevat parvilta. Mario kertoo tapauksen viime kaudelta. Hänellä oli t-paita, jossa oli tuo yllä kerrottu teksti. Takana ollut fani alkoi haukkua: Ei jalkapallo ole mitään homourheilua. Mutta kun mentiin sivummalle puhumaan, kaveri pahoitteli puheitaan ja sanoi, ettei hänellä ole mitään homoja vastaan. Homo-huutelu on joukkoilmiö. Yksilöinä fanit ajattelevat tarkemmin. Ryhmänä karjutaan vastapuolen maalivahdille: Senkin homosika.
FC Bayern on suhtautunut homo-faniklubiin ihan asiallisesti. Kukaan ei ole pannut kapuloita rattaisiin. FC Bayern on allekirjoittanut (tosin vastahakoisesti? ja homo-faniklubin painostuksesta) ns. Leipzigin julistuksen, jossa asetutaan syrjintää ja homofobiaa vastaan.
Saksan jalkapalloliitto esimerkillinen
Saksan jalkapalloliitto DFB on ollut esimerkillinen. Puheenjohtaja Theo Zwanziger on ilmoittanut tukevansa jokaista pelaajaa, joka haluaisi tulla julkisuuteen homona tai lesbona. CSD(pride)-paraatissa Kölnissä DFB:llä oli oma paraatiauto. Tällekin pelikaudelle on suunniteltu aktioita. Saksan maajoukkue on suunnitellut, että se jonkin ottelun jälkeen vuoden lopulla juoksee yli ruohomaton mukanaan banneri, jossa tuomitaan homofobia. Kaiken tämän takana on Theo Zwanziger.
Kenenkään pelaajan kaapistatuloa tuskin on odotettavissa. Paineet ovat liian kovat. Pelaajan markkina-arvo laskee, vaihdot toiseen yhdistykseen voivat hankaloitua, jne. Homo-faniklubilaisten mielestä pelaajat eivät ole heikkoja surkimuksia, vaan viisaita, kun eivät tule kaapista. Faniklubin tarkoituksena ei myöskään ole pakottaa ketään kaapista, vaan luoda ilmapiiriä, jolloin joku voisi uskaltaa.