Mua on pitkään suututtanut se, että yleensä homomiehet kuvataan neitimäisinä olemukseltaan. Itse olen maskuliininen mies, eikä mussa ole mitään naismaista. Määrittelenkin itseni miesten mieheksi, en kuitenkaan ole mikään macho-mies. Mielestäni meidän "tavallisten", heteronoloisten homomiesten pitäisi pitää vähän enemmän ääntä, ettei kaikkia homoja miellettäisi joksikin naismaisiksi homppeleiksi.
Homotko neitimäisiä?
Huuda kovaa niin muutkin kuulevat:)
No joo, eiks me kaikki voitais olla vain yksilöitä, omia itsejämme?
No joo, eiks me kaikki voitais olla vain yksilöitä, omia itsejämme?
Riku: Kerropa yksi julkisuuden henkilö, joka tunnetaan homona, mutta joka ei olisi jollain tavoin "tyttömäinen". Tällaiseksi kelpaisi esim. Saku Koivu, mutta se mies ei varmaankaan ole homoa edes nähnyt.
Niin...itse asiassa en taida tuntea kovinkaan montaa julkisuuden henkilö joka olisi avoimesti tuonut homoseksuaalisuutensa esille. Jotenkin vain tuntuu, että kun puhutaan homoista, niin aina korostetaan homojen naismaisuutta, kuten tämäkin saitin nimi, Ranneliike.
Voisko joku selittää mulle, mitä pahaa on neitimäisyydessä? Onko se jokin valta-asetelma, jossa naisellisuus koetaan jotenkin negatiivisena?
Miks aina pitää pelätä sitä, että olisi joku muu kuin on? Musta ainakin olisi ikävä olla jokin standardi "heteronoloinen"; mä puhuisin enemmänkin ihmisihanteesta, joka on kiltti, rehellinen ja hyvä ihminen. Ollaanko me niin eläimiä vielä, että sillä on todellakin viime kädessä merkitystä, miten paljon ranteemme heilahtaa tai ilme säihkyy?
Nyt säkin tän lukija heti kuvittelet mut luokittelevalla ja skemaattisella ajatuksellasi johonkin kastiin, mutta jos tutustuisit muhun paremmin, niin yllättyisit! =)
Miks aina pitää pelätä sitä, että olisi joku muu kuin on? Musta ainakin olisi ikävä olla jokin standardi "heteronoloinen"; mä puhuisin enemmänkin ihmisihanteesta, joka on kiltti, rehellinen ja hyvä ihminen. Ollaanko me niin eläimiä vielä, että sillä on todellakin viime kädessä merkitystä, miten paljon ranteemme heilahtaa tai ilme säihkyy?
Nyt säkin tän lukija heti kuvittelet mut luokittelevalla ja skemaattisella ajatuksellasi johonkin kastiin, mutta jos tutustuisit muhun paremmin, niin yllättyisit! =)
Hienosti sanottu, Jukka. :D
Julkisuuteen on pitkään päässyt pelkästään homouttaaan avoimesti esittelemällä. Näin ovat tehneet Jorma Hentilä, Olli Stålström, Ari Saukkonen ja lukemattomat muut setaihmiset.
Saanen tarkentaa, ettei mulla ole mitään neitimäisyyttä tai naisia vastaan. Itse asiassa parhaat ystäväni (boyfrendiä lukuunottamatta) ovat lesboja. Tulen erittäin hyvin toimeen naisten kanssa, monet ovat halunneet alkaa seurustelemaan kanssani, mutta se homma tyssää aina siihen kun pitää kertoa totuus omasta seksuaali-identiteetistä. Ei, mulla ei todellakaan ole mitään naismaisuutta vastaan, oli kyseessä sitten homo tai nainen. Itse vain satun olemaan sellainen homo, jossa ei ole näitä piirteitä yhtään.
Naiselliset naiset on ihan ok. Mutta naismaiset miehet on kyllä mun mielestä niin luotaantyöntäviä, että valitettavasti mulla ei ole koskaan mahdollisuutta päästä tutustumaan heidän (mahdollisesti) hienoon luonteeseensa...
Hetkinen, kysymyshän on pienestä TASAPUOLISUUDESTA. Neidit ovat ilomme, mutta medianäkyvyyden yksipuolisuus ei o hyväksi. Toisaalta, toinen puoli on poliittinen korrektius Hollywoodin tyyliin eli vain homoja, joissa ei ole tippaakaan naisellisuutta.
Juu, tässä keskustelussa on nyt kaksi haraa. Se pointti on ikävä kyllä totta, että homohahmo on julkisuudessa usein esitetty neitimäisenä. En oikein tiedä mistä se johtuu ja se on tietysti harmillista. Mutta katsokaapa seuraavan kerran myös miten julkisuudessa esitetään naista, vammaista tai mustaihoista... ;-)
Toinen pointti, että jokainen saisi olla sellainen kuin on persoonallisuudeltaan olisi myös tärkeää; ei toinen ole toista parempi. Jokaisella tosin on mieltymyksensä seksuaalisessa mielessä, mutta ilmeisesti homot ei voi olla ystäviä, muutoin kuin silloin jos tällaista seksuaalista vetovoimaa ei ole? *provokaatio*
Toinen pointti, että jokainen saisi olla sellainen kuin on persoonallisuudeltaan olisi myös tärkeää; ei toinen ole toista parempi. Jokaisella tosin on mieltymyksensä seksuaalisessa mielessä, mutta ilmeisesti homot ei voi olla ystäviä, muutoin kuin silloin jos tällaista seksuaalista vetovoimaa ei ole? *provokaatio*
"mutta ilmeisesti homot ei voi olla ystäviä, muutoin kuin silloin jos tällaista seksuaalista vetovoimaa ei ole?"
Tästähän on ikuisuus juteltu aiheena voiko pojat ja tytöt olla vain kavereita... Eiköhän kyse ole samasta asiasta...
Tästähän on ikuisuus juteltu aiheena voiko pojat ja tytöt olla vain kavereita... Eiköhän kyse ole samasta asiasta...
Hassua, enpä ole asiaa tuolta kantilta ennemmin ajatellutkaan. Analogia tosiaan toimii tässä tässä kohdin.
Useimmin sitä ei ole.
"tavallisten", heteronoloisten homomiesten pitäisi pitää vähän enemmän ääntä, ettei kaikkia homoja miellettäisi joksikin naismaisiksi homppeleiksi"
Nojaa. Niin kauan kun homokulttuurissa itsessään vallitsee tämä neitimäisyys, tulee se myös näkymään. En tiedä mistä syystä tuo tuntuu vuodesta toiseen kukoistavan, mutta aina tuntuu vaan tulevan uutta verta, jotka nopeasti ajetaan samaan kaavaan.
Olisi tietysti poliittisesti korrektia sanoa, että neitimäisyys loistavaa ja jokut miehet ovat synnynnäisesti vähän tyttömäisiä, mutta mä en jaksa enää olla korrekti. Suoraan sanoen en vaan jaksa enää katsella samoja V*tun homokliseitä. Mitta tuli joskus täyteen.
Nojaa. Niin kauan kun homokulttuurissa itsessään vallitsee tämä neitimäisyys, tulee se myös näkymään. En tiedä mistä syystä tuo tuntuu vuodesta toiseen kukoistavan, mutta aina tuntuu vaan tulevan uutta verta, jotka nopeasti ajetaan samaan kaavaan.
Olisi tietysti poliittisesti korrektia sanoa, että neitimäisyys loistavaa ja jokut miehet ovat synnynnäisesti vähän tyttömäisiä, mutta mä en jaksa enää olla korrekti. Suoraan sanoen en vaan jaksa enää katsella samoja V*tun homokliseitä. Mitta tuli joskus täyteen.
Ongelma on se että Miehet eivät pidä ääntä itsestään - annetaan Tekojen puhua puolestaan. Näin niinku täällä kotosuomessa.
ajatukseni saattaa olla ihan hassu, mutta tuonpa sen kuitenkin julki:
eikö ole hieman absurdia, että valitetaan kliseisestä neitimäisestä homo(mies)kuvasta, mutta harvemmin kuulee vinkunaa kliseisestä maskuliinisesta hetero(mies)kuvasta? periaatteessa molempia ihmisryhmiä pidetään stereotyyppisesti em. kaltaisina, vaikka erilaisuutta varmasti on.
eikö ole hieman absurdia, että valitetaan kliseisestä neitimäisestä homo(mies)kuvasta, mutta harvemmin kuulee vinkunaa kliseisestä maskuliinisesta hetero(mies)kuvasta? periaatteessa molempia ihmisryhmiä pidetään stereotyyppisesti em. kaltaisina, vaikka erilaisuutta varmasti on.
Joojoo, mutta altavastaajalla on altavastaajan ongelmat.
Sama asia ärsyttää minuakin.
Neitimäisemmillä nyt vaan sattuu yleensä olemaan kova ääni ja suuri suu. Ja pokkaa. Tai ehkä paremmin sitä, mitä jenkit kutsuu nimellä chutzpah. Niillä pääsee mediaan.
Omaa ystävä/tuttavapiiriäni tarkkailemalla olen tullut siihen tulokseen, että homoja on kahta päätyyppiä, A-ja B-tyypin homoja.
A-tyypin homo on yleisempi, enemmän tai vähemmän sukupuolten välissä, taipuvainen "kliseiseen" gay scene -käytökseen ja mielenkiinnon kohteisiin (EI välttämättä mikään neiti, mutta neidit kuuluvat tähän kategoriaan).
Tärkeä erottava piirre on, että A-tyyppi erottaa toisistaan kauniin ja ei-niin kauniin NAISEN, tyylikkään ja ei-niin-tyylikkään pukeutumisen naisissa. Ihaileekin kauniita naisia ja glamouria. Ammatti voi olla joku perinteinen homoammatti kuten kampaaja, sairaanhoitaja, kieltenopettaja, stuertti, jokin vaatealan ammatti jne. Homous värittää koko elämää.
B-tyypin homosta ei erkkikään osaisi päältä sanoa että se on homo. B-tyypin homo ei pysty tekemään mitään eroa naisten välillä, ei idolisoi eikä ihaile mitään naishahmoja. Ammatti insinööri, yrittäjä, ekonomi, mikä vaan täysin miesvaltainen "heteroammatti". Homous näkyy vain sukupuolisessa (seksuaalisessa) suuntautumisessa.
Tunnistatteko omasta ystäväpiiristä näitä?
A-tyypin homo on yleisempi, enemmän tai vähemmän sukupuolten välissä, taipuvainen "kliseiseen" gay scene -käytökseen ja mielenkiinnon kohteisiin (EI välttämättä mikään neiti, mutta neidit kuuluvat tähän kategoriaan).
Tärkeä erottava piirre on, että A-tyyppi erottaa toisistaan kauniin ja ei-niin kauniin NAISEN, tyylikkään ja ei-niin-tyylikkään pukeutumisen naisissa. Ihaileekin kauniita naisia ja glamouria. Ammatti voi olla joku perinteinen homoammatti kuten kampaaja, sairaanhoitaja, kieltenopettaja, stuertti, jokin vaatealan ammatti jne. Homous värittää koko elämää.
B-tyypin homosta ei erkkikään osaisi päältä sanoa että se on homo. B-tyypin homo ei pysty tekemään mitään eroa naisten välillä, ei idolisoi eikä ihaile mitään naishahmoja. Ammatti insinööri, yrittäjä, ekonomi, mikä vaan täysin miesvaltainen "heteroammatti". Homous näkyy vain sukupuolisessa (seksuaalisessa) suuntautumisessa.
Tunnistatteko omasta ystäväpiiristä näitä?
Johan, tuo on ihan hyvä "lajittelu" siinä mielessä, ettei se liikaa määrittele millaisia me ollaan. Itse kuulun ilman muuta B-tyyppiin... IT-alalla oon töissä, en tajua tyylistä paljoakaan, homous näkyy lähinnä musiikkimaussa ja seksuaalisesti siis. Mmm... Jere Karalahti televisiossa, nam... no, mihinkäis jäinkään... niin, en kuitenkaan väittäisi että mainitsemasi A-tyypin homot ovat yleisempiä. Nuo A-tyypin homot huomataan paremmin ja ne tuovat sen homoutensa enemmän esille, joten ehkäpä niitä pidetään yleisempänä. B-tyypin homot taas sulautuvat paremmin heteroiden sekaan, eikä heihin välttämättä kiinnitetä paljoakaan huomiota. Loppujen lopuksi B-tyypin homot saattavat olla yleisempiä... en sitten tiedä.
En lukenut kaikkia kommentteja mutta lisään omani kuitenkin;
Homot osaa olla todella ahdasmielisiä kun tulee kyseeseen ns. neidit. Mitä vikaa on siinä että ihminen on oma itsensä ja on sujut itsensä kanssa?
Itselläni on silloin tällöin neitimäsiä piirteitä enemmän tai vähemmän *ranneliike* :D
Pidän siitä mitä olen, eikä se kuulu kenellekään.
Homot osaa olla todella ahdasmielisiä kun tulee kyseeseen ns. neidit. Mitä vikaa on siinä että ihminen on oma itsensä ja on sujut itsensä kanssa?
Itselläni on silloin tällöin neitimäsiä piirteitä enemmän tai vähemmän *ranneliike* :D
Pidän siitä mitä olen, eikä se kuulu kenellekään.
On vaan niin kummallista, että homojen keskuudessa juuri ne, jotka ovat miehekkäimpiä, harrastavat sadistista sikailua omissa kellareissaan, joka on juuri kuin jostain keskitysleiristä. Kuka kiihottuu pahoinpitelystä ellei latva ole laho? Jos tavallinen keskivertohetero näkisi sen, niin puheet normaaliudesta loppuisi siihen paikkaan ja tasa-arvopyrkimykset jouduttaisiin hautaamaan. Siinä mielessä neitimäiset homot ovat tervejärkisempiä kuin nämä puolihullut machot- ja ihan hyvä, että saavat julkisuutta.
Sanoisin, että noi fantasioihinsa hukkuneet on kyllä tyyppiä H.
Mä en allekirjoittaisi väitettä että ne miehekkäimmät olisi niitä sadisteja ym. Ne voi kyllä pukeutua "miehekkääseen" tetukseen, mutta persoonaa ja käyttäytymistään ei niillä moottoripyöränahkahaalareilla pysty muuttamaan, sen kuulee kun ne aukaisee suunsa.
Aito miehekäs = urheilullinen (vaikkapa sählyä pelaava) heteromainen.
Kysymys, miksi naismaiset miehet ärsyttää on mielenkiintoinen. Useimpia homoja ja biseksuaaleja on kiusattu nuorena heidän naismaisista piirteistään. Mutta en usko että tämä on ainut syy.
Pahantahtoinen piikittelevä juoruaja ja naisellinen on mun mielestä kamalinta mitä mies voi olla. Toisaalta hyväsydäminen (altruistinen) ja naisellinen mies ei mua ärsytä. Ei ne kyllä toisaalta herätä alakertaakaan.
Aito miehekäs = urheilullinen (vaikkapa sählyä pelaava) heteromainen.
Kysymys, miksi naismaiset miehet ärsyttää on mielenkiintoinen. Useimpia homoja ja biseksuaaleja on kiusattu nuorena heidän naismaisista piirteistään. Mutta en usko että tämä on ainut syy.
Pahantahtoinen piikittelevä juoruaja ja naisellinen on mun mielestä kamalinta mitä mies voi olla. Toisaalta hyväsydäminen (altruistinen) ja naisellinen mies ei mua ärsytä. Ei ne kyllä toisaalta herätä alakertaakaan.
Tos aiemmin oli keskustelua kahdesta eri homon ”päätyypistä”. Eli siis ns. neitihomot ja sellaiset homot, joita ei erota heteroista.
Mä en kuulu mielestäni kumpaankaan noista tai sit kuulun osittain kumpaankin. Mut haluisin esittää vielä kolmannen tyypin (joka on harvinaisempi)!
Eli ns. poikajumala. Mä koen/TUNNEN olevani ”poikajumala” ja haluisin tietää, onks tääl muita sellaisii?
Olen 21v, hyvännäköinen, pitkä, hoikka, hyväkroppainen (sixpack, futarin perse jne.), urheileva, sosiaalinen ja symppis poika. Harrastan säännöllisesti liikuntaa (heteromaista), mut sit toisaalt seuraan trendejä, pukeudun sexysti tai tyylikkäästi ja oon tosi tarkka ulkonäöstäni (homomaista/neitimäistä? (SIIS pidän siitä huolta, tää ei tarkota mitään meikkailua)). Olen käynyt armeijan (oikeen miestenhommissa). En ole polttanut ikinä, juon todella vähän (vastoin kuin useimmat gayt). Eli itse täydellisyyskö?
Aina, kun meen jonnekin, jossa on homoja, useimpien päät kääntyvät ja saan huomiota osakseni. Mulle on tultu sanoo, että ”todella monet haluavat sua.. ja sen sä ehkä jo tietänetkin..”. Mua koetetaan kähmii ohimennen/salaa. Ja sit mulle on soitettu kaiken maailman häirikköpuheluit jne. tuntemattomista numeroista. Jotkut nimettömät henkilöt sanovat tietävänsä tai kuulleensa minusta, mutteivat uskalla (?) paljastaa henkilöllisyyttään. Tätäkö tää keskivertoo HUOMATTAVASTI paremmannäköisen homopojan elämä on??? Ei varmaan heteroil oo tällaista?
En ole mikään diiva, vaik tiedän olevani yleisesti todella haluttu ja saavani oikeastaan kenet vaan, jos vaan sitä itse haluan.
Mut mut… ongelma onkin siinä, että minullapa onkin VARAA olla vaativa. Toisin kuin joillain muilla. Ja myös olen yleiseen tasoon nähden todella vaativa mahdollisen seksiseurani/bf:ni suhteen. Sen vuoksi näen todella harvoin ketään mua kiinnostavaa poikaa niissä paikois, missä pojist kiinnostuneit poikii liikkuu. (Vaikka olen kyllä niistäkin paikoista etsinyt! Ja sen vuoksi olen mm. saanu niin paljon huomioo osakseni, kun oon liikkunu paikois).
Kyllä niitä kadulla vastaan tulee, mutta olen niin ujo sen suhteen, etten viitti mennä missä vaan kysyy pojalt, että onko homo tai kiinnostunu. Hankalaa…
Siispä joo. Ei kannata kai sit olla liian hyvännäköinenkään, sillä silloin todennäköisyys löytää tasoistansa seuraa pienenee ja saa vaan kaikki kimppuunsa kiusaksi asti.
Toi termi ”poikajumala” voi olla vähän liioiteltu, mut kyllä joskus tulee sellainen olo em. asioiden takia ja kun meen johonkin paikkaan (esim. setan bileet) ja porukkaa kääntyy katsomaan, niin kuin ei ois ennen poikaa nähnyt. Ja sit kun toi porukka on yleesä minusta vanhempaa, enkä oo kiinnostunu kuin ikäisistäni, niin joudun sen jälkeen selittää tuhat ja yksi kertaa, että uskokaa jo, no thänks.
Mut siis siit toi ”poikajumala”, kun tulee olo, että kaikki katsovat sua, sust puhutaan paljon sun selän takana, ehkä asioita jotka eivät pidä paikkaansa kukaties ja vieläpä sulle tuntemattomien ihmisten suusta…
Ja tähän viel jatkoks, että miks vitus piireis pitää porukan olla niin vitun kaksinaamaisii, että puhuuvat seläntakana paskaa sellaisest ihmisest, jota eivät edes tunne kunnolla?
Lopuks kysyn vielä, että onko olemassa muita, jotka ovat varmoja siitä, että tuntevat itsensä kaltaisekseni ”poikajumalaksi” tai joista toi kertomukseni kuulostaa tutulle? Jos on, niin haluaisin löytää kaltaiseni. SELLAISTA poikaa mä etsinkin :)
Mä en kuulu mielestäni kumpaankaan noista tai sit kuulun osittain kumpaankin. Mut haluisin esittää vielä kolmannen tyypin (joka on harvinaisempi)!
Eli ns. poikajumala. Mä koen/TUNNEN olevani ”poikajumala” ja haluisin tietää, onks tääl muita sellaisii?
Olen 21v, hyvännäköinen, pitkä, hoikka, hyväkroppainen (sixpack, futarin perse jne.), urheileva, sosiaalinen ja symppis poika. Harrastan säännöllisesti liikuntaa (heteromaista), mut sit toisaalt seuraan trendejä, pukeudun sexysti tai tyylikkäästi ja oon tosi tarkka ulkonäöstäni (homomaista/neitimäistä? (SIIS pidän siitä huolta, tää ei tarkota mitään meikkailua)). Olen käynyt armeijan (oikeen miestenhommissa). En ole polttanut ikinä, juon todella vähän (vastoin kuin useimmat gayt). Eli itse täydellisyyskö?
Aina, kun meen jonnekin, jossa on homoja, useimpien päät kääntyvät ja saan huomiota osakseni. Mulle on tultu sanoo, että ”todella monet haluavat sua.. ja sen sä ehkä jo tietänetkin..”. Mua koetetaan kähmii ohimennen/salaa. Ja sit mulle on soitettu kaiken maailman häirikköpuheluit jne. tuntemattomista numeroista. Jotkut nimettömät henkilöt sanovat tietävänsä tai kuulleensa minusta, mutteivat uskalla (?) paljastaa henkilöllisyyttään. Tätäkö tää keskivertoo HUOMATTAVASTI paremmannäköisen homopojan elämä on??? Ei varmaan heteroil oo tällaista?
En ole mikään diiva, vaik tiedän olevani yleisesti todella haluttu ja saavani oikeastaan kenet vaan, jos vaan sitä itse haluan.
Mut mut… ongelma onkin siinä, että minullapa onkin VARAA olla vaativa. Toisin kuin joillain muilla. Ja myös olen yleiseen tasoon nähden todella vaativa mahdollisen seksiseurani/bf:ni suhteen. Sen vuoksi näen todella harvoin ketään mua kiinnostavaa poikaa niissä paikois, missä pojist kiinnostuneit poikii liikkuu. (Vaikka olen kyllä niistäkin paikoista etsinyt! Ja sen vuoksi olen mm. saanu niin paljon huomioo osakseni, kun oon liikkunu paikois).
Kyllä niitä kadulla vastaan tulee, mutta olen niin ujo sen suhteen, etten viitti mennä missä vaan kysyy pojalt, että onko homo tai kiinnostunu. Hankalaa…
Siispä joo. Ei kannata kai sit olla liian hyvännäköinenkään, sillä silloin todennäköisyys löytää tasoistansa seuraa pienenee ja saa vaan kaikki kimppuunsa kiusaksi asti.
Toi termi ”poikajumala” voi olla vähän liioiteltu, mut kyllä joskus tulee sellainen olo em. asioiden takia ja kun meen johonkin paikkaan (esim. setan bileet) ja porukkaa kääntyy katsomaan, niin kuin ei ois ennen poikaa nähnyt. Ja sit kun toi porukka on yleesä minusta vanhempaa, enkä oo kiinnostunu kuin ikäisistäni, niin joudun sen jälkeen selittää tuhat ja yksi kertaa, että uskokaa jo, no thänks.
Mut siis siit toi ”poikajumala”, kun tulee olo, että kaikki katsovat sua, sust puhutaan paljon sun selän takana, ehkä asioita jotka eivät pidä paikkaansa kukaties ja vieläpä sulle tuntemattomien ihmisten suusta…
Ja tähän viel jatkoks, että miks vitus piireis pitää porukan olla niin vitun kaksinaamaisii, että puhuuvat seläntakana paskaa sellaisest ihmisest, jota eivät edes tunne kunnolla?
Lopuks kysyn vielä, että onko olemassa muita, jotka ovat varmoja siitä, että tuntevat itsensä kaltaisekseni ”poikajumalaksi” tai joista toi kertomukseni kuulostaa tutulle? Jos on, niin haluaisin löytää kaltaiseni. SELLAISTA poikaa mä etsinkin :)
Tämä on yleistystä mutta homot on todella suuria juoruamaan ja muutenkin levittelemään toisten asioita. Kyllähän mäkin kyselen tuttavieni kuulumisia ystäviltäni mutta en mä nyt tuntemattomien asioita utele. Missä vika että homot juoruaa? Oli ne sitten "butcheja" tai "femmejä".
Ja vielä.. mikä on heteromaista liikuntaa? :D
Ja vielä.. mikä on heteromaista liikuntaa? :D
Neitimäisyydessä ei sinänsä ole mitään vikaa. Jokainen olkoon oma itsensä. Sitäpaitsi viime vuosina ei enää ole näkynytkään sellaisia rääkyviä ja kirkuvia tilmoja, joita näki 25-30 vuotta sitten. Se oli semmoista teatteria siihen aikaan. Mutta on tietyusti niin että harva homo pitää naismaisia lajitovereitaan seksuaalisesti haluttavina. Ja se on asia jota on vaikea muuttaa.
OhBoy: Mene kirkkoos jumalaa etsimään. Ekö sulla jo ollut threadi tota etsintääs ja haisevaa omakehuas varten.
Totta. OhBoy, kerron sulle salaisuuden: Ei susta kukaan puhu selän takana! Oot vaan niin itsees täynnä, tai sit todella alemmuuskompleksinen että luulet kaikkien olevan sun perään, ja rinnastat itses lähes adonikseks. Ehkä sä oot hyvännäköinen, totta, mutta hei relaa nyt vähän...