Feminismi ja lesbous

Feminististereotypiaan liittyy olennaisena osana samaan sukupuoleen kohdistuva seksuaalinen suuntautuminen.

Olen hiljattain aloittanut naistutkimuksen opiskelun. Tuntuu, että kynnys aloittaa suhde ennemmin naisen kuin miehen kanssa laskee samassa suhteessa feministisen näkökulman omaksumisen kanssa. En tunne syntyneeni homoksi enka heteroksi.

Voiko lesbous olla tietoinen valinta? Millä tavalla feminismi vaikuttaa seksuaaliseen suuntautumisen muotoutumiseen? Mikä on ylipäänsä ajatusten ja tunteiden välinen suhde?

Omalla kohdallani lesbous olisi ensi sijaisesti tasapainoinen vaihtoehto heterosuhteen tai laajemmin koko yhteiskunnan mittakaavassa vallitsevan miesten ja naisten suhteen epätasapainolle.

Olenko ajatusteni kanssa yksin?

Hmm, feminismi sekä lesbous on minulle sattuneesta syystä kovin vierasta, mutta vierastan ajatusmaailmaa kysymysten takana...

Jos feministinen ajattelu johtaisi lesbouteen sen takia, että se korostaa naisen asemaa, eikö tästä seuraisi se että sovinistinen, miehen asemaa korostava ajatusmalli johtaisi homouteen?

Ja jos naisen ja naisen suhde on vastapaino epätasa-arvoiselle mies-nais -suhteelle, mitä sitten onkaan miehen ja miehen suhde?

Keittiöpsykologina voisi veikkailla, että ennemmin voisi olettaa että feministinen ajattelu, joka korostaisi miehen 'huonoutta' saisi aikaan myös miehen karsastamisen seksuaalisena kumppanina, mutta ei sekään kovin pätevältä tunnu.

Minä väittäisin, että feministisen ajattelun omaksuminen ei tee heterosta lesboa yhtään sen enempää kuin kristillisen eheytysajattelun sisäistäminen homosta heteroa. Olet mitä olet, riippumatta siitä myönnätkö sitä itsellesi vai et. Ehkä tärkeimmäksi vaikuttavaksi tekijäksi nostaisin sen, että kyseenalaistaessa muitakin opittuja arvoja, ajatuksia ja asenteita myös seksuaalisuuttaan tulee ehkä katsottua rehellisemmin.

Tässä minun mielipiteitäni...

-node

Itse asiassa Node ajattelee tuosta suunnilleen samoin kuin minä - erityisesti kyseenalaistamisen kohdalla. Nimenomaan kyky yleisten arvojen, "totuuksien" kyseenalaistaminen saattaa antaa laajempaa katsantokantaa muidenkin asioiden suhteen.

Tai toisaalta... Jos on jossain elämänvaiheessa enemmän tai vähemmän pakon edessä joutunut kyseenalaistamaan perinteisiä normeja, niin se saattaa tulevaisuudessa ohjata katsomaan objektiivisemmin "totuuksia".

Ehkä nuorempana koetut kriisit vaikuttavat osaltaan siihen, että ei pidä kaikkia malleja, esimerkiksi heteroseksististä "mies-nainen" -vaihtoehtoa ainoana oikeana, vaan on helpompi tutkailla esimerkiksi omaa seksuaalisuuttaan silta pohjalta, miltä itsestä tuntuu.

Feminismistä keskusteltaessa koen itseni myös kovin ulkopuoliseksi tarkkailijaksi, mutta huomauttaisin vain nodelle asiasta, jota puolestani vierastan hänen ajatusmaailmassaan:
Feminismiä ja sovinismia ei mielestäni voi mitenkään rinnastaa toistensa peilikuviksi. Sovinismin ydinajatuksena on alistaa nainen ja korostaa miehen ylemmyyttä ja määräysvaltaa. Feminismi taas nähdäkseni pyrkii aktiivisesti "ohittamaan" sovinistisen miehen olemassaolon ja korostaa naisen mahdollisuuksia ja kykyä toimia miehestä riippumatta, eikä suinkaan miestä alistamalla.
Toivottavasti joku asiantuntevampi ottaa myös kantaa varsinaiseen aiheeseen, meitä keittiöpsykologeja varmasti kyllä riittää...

olen kyllä huomannut usein lepakkoporukan koostuvan feministeistä ja toisinpäin, mutta en usko asioilla olevan mitään erityisen vankkaa yhteyttä. itse en ole ainakaan sellaista kokenut.

mutta en kyseenalaista sitä, etteikö feminismin kautta voisi löytää itseään (siis huomata olevansa lepakko) tai toisinpäin. kuitenkaan en pitäisi sitä sääntönä.

enkä ihan usko siihen, että kukaan mitenkään ajautuisi homoksi jonkin ajattelutapansa takia.

Olennaista minun näkökulmassani on se, että voin tuntea seksuaalista vetovoimaa kumpaankin sukupuoleen. Uskon, että suurin osa ihmisistä kuuluu loppujen lopuksi tähän kategoriaan. En väitä, että näin olisi kaikkien kohdalla.

Lesbovalintani perusteet eivät ole synnynnäisiä tai perustu tunteisiin. Ongelma on heterosuhteen käytännöissä, kuten lasten- ja kodinhoidossa, lasten hankkimisen seurauksissa urakehitykselle, perinteisissä miehen ja naisen rooleissa. Homosuhteessa ei ole samalla tavalla valmiita rooleja, joten tuntisin olevani vapaampi. Onko näin?

Niin no eiväthän nykyaikana kaikki heterosuhteet ole niitä perinteisiä, ei varsinkaan jos toinen tai kumpikin ei siihen suostu.

Niin ja kannattaa puhuttaessa feminismistä muistaa että ihmiset käsittävät sen eri tavoin, Suomessa sana tarkoittaa useimmiten naisen paremmuutta mieheen nähden (epätasa-arvoa), kun taas muualla maailmassa ja feministiteorian mukaan feminismi on tasa-arvoajattelua, joka tunnistaa miehen aseman paremmaksi kuin naisen ja haluaa parantaa naisen asemaa.

Public eye:

Tiedän kyllä etteivät sovinismi ja feminismi ole virallisesti toistensa vastakohtia, mutta varsinkin tässä keskustelussa mielestäni nousee esiin se, minkä faerykin sanoi: Suomessa usein puhutaan nimenomaisesti naisten "paremmuudesta". Mielestäni tämä näkyy Iiriksenkin kirjoituksissa. Usein törmää feminismiin, joka korostaa naisen ylemmyyttä, jolloin se asettuu sovinismin vastakappaleeksi.

-node

Iiriksen viesti on jälleen hämmentävä. Lainaan:

<snip>
Lesbovalintani perusteet eivät ole synnynnäisiä tai perustu *tunteisiin*. -- Homosuhteessa ei ole samalla tavalla valmiita rooleja, joten *tuntisin* olevani vapaampi.
</snip>

Korostus allekirjoittaneen.

Ei ehkä ole miesten tai heterosuhteiden ongelma, jos Iiris ei halua lapsia tai hoitaa kotia. En ymmärrä näkökantaa, jonka mukaan suhde ohjautuu jostain ulkoa: "Yhteiskunta/ympäristö pakottaa minut tiskaamaan". On myös muistettava, että ihminen vie rooleja mukanaan; jos olet alistuvaisuuteen/riippuvaisuuteen taipuva henkilö, olet sitä niin hetero- kuin homosuhteissa. Eihän heterosuhteidenkaan ongelmia voi ratkoa pelkällä kumppanin vaihdolla...

Sen lisäksi haluaisin Iirikseltä nyt hieman tarkennuksia siihen, mitä tarkoitat yhteiskunnassa vallitsevalla mies-nais -suhteen epätasa-arvolla sekä siihen, että koetko nyt olevaksi biseksuaali, lesbo vai jotain muuta...

-node

Olen noden kanssa samaa mieltä siitä, että suhteita ei pitäisi määrittää ulkoisten, kuten yhteiskunnan, antamien normien mukaan. Mielestäni on kuitenkin syytä tunnustaa, että niillä on vaikutusta ihmisiin. Emmehän elä missään suljetussa tilassa, jossa jokainen on riippuvainen vain itsestään.

Haluaisin kysyä nodelta, että mitä tarkoitat sillä, että "Suomessa usein puhutaan nimenomaisesti naisten "paremmuudesta"." Siis missä puhutaan? En myöskään nähnyt kummassakaan Iiriksen kirjoituksessa merkkejä naisten paremmuuden korostamisesta. Voitko kertoa, mistä sait tämän käsityksen?

Kysyt myös, miten Iiris määrittelee itsensä. Miksi haluat tietää sen? Ymmärrän kyllä sen, että ihminen haluaa toisinaan itse määritellä itsensä, mutta en ymmärrä miksi joillekin on tärkeää määritellä myös muita.

Palatakseni vielä alkuperäiseen viestiin, uskon kyllä että tunteiden ja ajatusten välillä on suhde. Uskon, että ajatusmaailma voi rajoittaa sitä, kuinka tulkitsee tunteitaan tai antaa niiden nousta pintaan. Maailmankuvan avartaminen esimerkiksi feministisen ajattelun kautta voi auttaa ihmistä näkemään selkeämmin sen, kuinka sukupuolten roolimallit, seksuaaliset suuntautumiset ja ihmissuhteet ovat rakentuneet historian saatossa ja kuinka ihmiset toistavat niitä nykyään. Samalla tulee kyseenalaistaneeksi sen, mitä pidetään normaalina tai toivottavana, ja uskaltaa toteuttaa epätavallisempina pidettyjä tunteitaan.

Ja ei, en siis usko, että naistutkimus "tuottaa" lesboja, mutta varmasti akateemisissa piireissä ilmapiiri on sallivampi lesbisten tunteiden ilmaisuun kuin ei-akateemisissa piireissä. Näin ollen voi tuntua siltä, että lesboja pyörii erityisen paljon juuri naistutkimuksessa. Toisaalta lesbot voivat hakeutua nimenomaan naistutkimukseen, koska lesboja kiinnostavat naiset! :-)

Mantu, sellaisen viestin Iiris minusta antaa, koska viestiensä automaattinen taustaoletus on se, että jos seurustelet miehen kanssa, mies pakottaa sinut hankkimaan lapsia ja hoitamaan kotia ja että mies ei osaisi olla tasa-arvoinen. Sitähän nuo viestit sanovat kertomalla että yo. asiat korjaantuvat vaihtamalla kumppani naiseen ja sanomalla heterosuhdetta epätasapainoiseksi.

Kysyin Iiriksen näkymystä omasta seksuaalisuudestaan siksi, että joskus tuppaa unohtumaan että homouden ja heterouden välillä on biseksuaalisuus, ja Iiris pohtii 'lesboutumista' vaikka kuvausten perusteella sanoisin että kyseesä on biseksuaalisuus, ja sen prosessoiminen on kovin erilaista kuin lesbouden/homouden. Sen voin sentään sanoa omastakin kokemuksesta :)

-node

Joskus vaikuttaa siltä, että syy miksi lesbo tutkii naiseutta ja on feministi, koska hän ei joko tiedä siitä mitään, hän on naisena epävarma eikä kykene siihen tai pelkää sitä. Sotaisa feminismi auttaa häntä antamalla itsevarmuutta ja auttaa häntä hämmennyksessä, jota hän sisimmässään tuntee. Täytyy muistaa, että on hyvin vähän ihmisiä, jotka haluavat nähdä "oman totuutensa", vaan heidän energiansa menee tosiasioiden kieltämiseen. Miksi ei voi yksinkertaisesti hyväksyä esim. sitä, että pelkään olla nainen, siksi olen lesbo tai en kykene elämään heterona, siksi voin elää lesbona? Miksi homot ja lesbot eivät voi sitä myöntää? Minä voin. Jokaisella on oma hulluutensa.

Jaa, minusta tuntuu, että niin moni lesbo on myös feministi sen takia, että lesbona miehiä tarkastelee ikäänkuin ulkopuolelta. Näkee paljon selvemmin, kun ei ole mitään häiritseviä hetskufiiliksiä näkymää värittämässä ("mut tihihii, miehet on namuja, tihihii, hyvä perse tolla kundilla, emmä usko et se saa parempaa palkaa, ja kyllä se sen lyömisenkin lopettaa.." tihhih.). Näkee sen, että miehet (mitä suuremmassa määrin heteromiehet, älkää siis lynkatko) ovat - anteeksi nyt vain - idiootteja, omaa kuviteltua paremmuuttaan täynnä olevia täysiä ääliöitä.

Raivostuttaa ja vihastuttaa jokapäiväiset esimerkit naisten polkemisesta, olkoon se sitten raiskauksen vähättelemistä tai sitten sitä, että jo pikkupojat huorittelevat ikätovereitaan, kun aina, kun siitä yrittää jollekin "ei-feministille" sanoa, niin asia sivuutetaan tuosta noin.. Eivätkö hetskut tosiaan NÄE kaikkia niitä EPÄKOHTIA, joita tämä ympäristö pullistelee?

Jos joskus tulee työpaikalla lausuneeksi naispuolisille työkavereille jotain esim. palkkaepätasaarvosta tai vaikka kirkon piirissä tapahtuvasta naisten syrjinnästä, saa yleensä vastaukseksi takajaloilleen kavahtaneiden tihittelijöiden "apua, ooksä joku feministi"-kommenteja. Siis mitäh?

Pointti: nainen "leimataan" feministiksi, jos hän uskaltautuu kyseenalaistamaan tätä koko "pojat ovat poikia" -asetelmaa. Heteromies on luomakunnan kruunu. Kirkkokielellä "mies on naisen pää". Homomies on heteromiestä alempiarvoinen, sillä hänet on helppo leimata naismaisemmaksi. Patriarkaalisuus rulettaa big time.

Ja ei, en vihaa miehiä, en ainakaan kaikkia.. Ja ei, minusta ei tullut lesboa, koska vihaisin miehiä. Tuntuu vaan, että
maailma olisi selkeästi NIIN paljon parempi paikka elää, jos naiset rakastaisivat naisia ja miehet miehiä.

Enemmän naisjohtajia, ihmisioikeudet myös naisille! *insert hurmoksellista feministipaatosta here*

Sapfon ajatukset ovat lähimpänä omiani. Muiden kanssa puhumme enemmän tai vähemmän aidasta ja aidan seipäästä.

Pyrin hyvin selkeästi kehittymään kohti yhteiskuntamme asettamaa menestyvän naisen ihannetta ja samalla irrottautumaan naisroolin alistetusta ja passiivisesta osasta. Tämä on vaikeaa, raskasta ja hyvin ristiriitaista. Näin ollen en ole lesbo, joka ei voi hyväksyä naiseuttaan.

Omassa heterovoittoisessa ystävä- ja opiskelupiireissäni hyvin suuri osa naisista on kiinnostunut naisen asemasta ja naistutkimuksesta. Kaikki naistutkijat eivät (!) ole lesboja. Aloitin naisten asemaan tutustumisen sitäpaitsi sattumalta, jonka jälkeen kiinnostuin siitä yhä enemmän. Minun kehitykseni ei selity sillä, että olen lesbo, joka tietoisesti hakeutui opiskelemaan naistutkimusta.

Kuten Sapfokin kuvaili, olen hyvin ärsyyntynyt ja vihainen siitä, että suurin osa asiaan syvemmin vihkiytymättömistä naisista hyväksyy sen tosiasian, että he ovat "toinen sukupuoli". Sen lisäksi uskon, että naiseus ja mieheys ovat pääasiassa opittuja asioita. Näin ollen suurin osa tapaamistani miehistä käsittävät naisia alistavat käytännöt luonnollisina. Yhtälailla suurin osa naisista näkee naiseutensa alistuvat ja passiiviset piirteet luonnollisena.

Niitä miehiä, jotka todella näkevät asiat samassa valossa ja ovat valmiita pitämään isyyslomaa, hoitamaan lapsia, laittamaan ruokaa, pesemään pyykkiä, käymään kaupassa, silittämään pyykkiä ja tekemään ruokaa TASAN saman verran kuin minä, on todellisuudessa yllättävän vähän. Eikä sekään vielä takaisi, että kemiat muuten toimisivat.

Naisten, jotka todella(!) ovat sisäistäneet sukupuolten välisen tasa-arvopyrkimyksen, Sapfoa lainaten, olisi huomattavasti helpompi seurustella naisten eikä miesten kanssa.

Sen verran voin sanoa sekä miesten että naisten kanssa seurusteltuani, että miehen kanssa oleminen on mukavaa juuri sen tasa-arvoisuuden takia.

Minusta on aina ollut itsestään selvää, että ruoanlaitto ja kotityöt kuuluvat molemmille. On myös itsestään selvää, että y-kromosomini ei sisällä geneettisiä ohjeita autojen tai sähkölaitteiden toiminnasta. Tästä seuraa se, että kun minä tiskaan, tyttöystäväni voi hyvin hoitaa auton öljynvaihdon. Jos seinille halutaan tauluja, nainenkin voi käyttää porakonetta. Kodin pikku remontit eivät myöskään ole miehen velvollisuus, ja joulukuusen voi hankkia kuka tahansa :)

Myöskään miehen ei tarvitse aina olla vahva ja naisen tukena, miehellä on oikeus olla heikko ja haluta tukeutua naiseen kun siltä tuntuu. *Kaiken* pitää toimia myös toiste päin. Minä myös ilahdun siitä, kun minua muistetaan lahjoin ja minut viedään ulos syömään. Miehinen tapa kommunikoida ei ole 'väärä' vaan erilainen, ja parisuhde ei ole sitä että mies opettelee puhumaan 'naista'.

Mutta se siitä, toivottavasti me kaikki löydämme sopivan kumppanin, miehen tai naisen, jonka kanssa meille on helppoa. Minulla tosin on jo oma ihana kotipuuma :)

-node