Olen gay ja alkanut miettimään avoimia suhteita. Siis sellaisia suhteita, että sinulla on poikaystävä mutta saatte kumpikin harrastaa seksiä muiden kanssa. Tomivatko nämä suhteet? Kestävätkö ne pitkään? Jos toimivat, millaisia "sääntöjä" teillä on jotta suhde kestää? Oletteko puhuneet turvaseksistä? Sujuvatko avoimet suhteet vain tietyn luonteisen poikaystävän kanssa? Missä vaiheessa suhdetta tähän järjestelyyn on päädytty? Kommenttia tulemaan kiitos!
avoimet suhteet
Avoin suhde toimii yhtä mainiosti kuin "suljettu" suhdekin, ei siinä ole mitään kummallista sen enempää homo- kuin heteromaailmassakaan. Asia on tietysti henkilöistä kiinni, eikä se kaikille sovi - mustasukkainen henkilö tuskin voi avointa suhdetta sulattaa vaan voi suuttua perinpohjin jo sellaisen ehdottamisestakin.
Itse pitäisin avoimuutta tärkeänä. En halua kertoa puolisolleni yksityiskohtia suhteistani, enkä yleensä edes sitä, milloin olen muita henkilöitä tapaillut. Mutta molemmille on selvää, että näitä ulkopuolisiakin on ja me molemmat myös tunnemme nämä henkilöt; osa on parhaita kavereitamme. Suurin osa oli myös läsnä, kun rekisteröimme suhteemme.
Oma suhteeni seksiin on hyvin liberaali. Se on yksi ihmisen perustarpeista, enkä näe mitään syytä ryhtyä kieltämään puolisoltani seksin harrastamista. Se tuntuisi yhtä hölmöltä kuin kieltää häntä menemästä lounaalle jonkun kaverinsa kanssa. Turvallisuus pitää tietysti ehdottomasti muistaa.
Suhteen alkuhuumassa olevat eivät yleensä voi lainkaan ymmärtää tällaista vuosikymmeniä kestänyttä avointa liittoa ja paheksuvat suureen ääneen. Muutaman vuoden jälkeen mielipiteet usein muuttuvat - tai sitten erotaan ja hankitaan uusi ja tuore puoliso, jonka kanssa taas ollaan vähän aikaa niin uskollisia.
Itse pitäisin avoimuutta tärkeänä. En halua kertoa puolisolleni yksityiskohtia suhteistani, enkä yleensä edes sitä, milloin olen muita henkilöitä tapaillut. Mutta molemmille on selvää, että näitä ulkopuolisiakin on ja me molemmat myös tunnemme nämä henkilöt; osa on parhaita kavereitamme. Suurin osa oli myös läsnä, kun rekisteröimme suhteemme.
Oma suhteeni seksiin on hyvin liberaali. Se on yksi ihmisen perustarpeista, enkä näe mitään syytä ryhtyä kieltämään puolisoltani seksin harrastamista. Se tuntuisi yhtä hölmöltä kuin kieltää häntä menemästä lounaalle jonkun kaverinsa kanssa. Turvallisuus pitää tietysti ehdottomasti muistaa.
Suhteen alkuhuumassa olevat eivät yleensä voi lainkaan ymmärtää tällaista vuosikymmeniä kestänyttä avointa liittoa ja paheksuvat suureen ääneen. Muutaman vuoden jälkeen mielipiteet usein muuttuvat - tai sitten erotaan ja hankitaan uusi ja tuore puoliso, jonka kanssa taas ollaan vähän aikaa niin uskollisia.
Uskotko itsekään edes selityksiäsi?
Irtoseksi sopii mun mielestä hutsuille. Hyvän parisuhteen rakennuspalikoita nimetessä seksi ei ole top10:ssä - rakastelu kylläkin mutta sekään ei kolmen kärjessä.
Joopa joo, tässä taas näiden mustasukkaisesti puolisoaan vartioivien mielipiteitä ja tottahan tiesinkin niitä tulevan. Niin käy aina. Ensin väitetään, että eihän seksi ole parisuhteessa edes top 10:een asti yltävä asia, mutta heti perään vaaditaan totaalista uskollisuutta, koska asia on sittenkin niin tärkeä ja kipeä. Siis missä mättää?
No, olen siellä ollut minäkin. Nuorena sitä kuvitteli löytävänsä sen oikean ja sitten eletään elämän loppuun asti onnellisena, vain me kaksi. Mutta realismi astuu ennen pitkää kuvaan mukaan ja se on vain hyväksyttävä. Ei seksi tosiaankaan ole niin tärkeä juttu, että sen takia kannattaa hyvää parisuhdetta pilata. Oman kullan luokse on aina kiva palata vieraista.
Ehkäpä noin puolet tietämistäni homoparisuhteista on avoimia. Loput ovat vielä vastarakastuneita tai eivät asiasta mielellään puhu, eivät ainakaan myönnä. Myös monet heterotutuistani virkistyvät välillä vieraissa - heille asia on tosin vielä kipeämpi aihe ja hommat hoidetaan usein puolisolta salaa, ettei toinen vain loukkaannu.
Mielestäni avoimet suhteet ovat sentään helpompia kuin sarjamonogamia, joka edellyttää jatkuvia eroamisia kriiseineen, syyttelyineen ja asunnon muuttamisineen; nekin tuli parikymppisenä käytyä läpi, enkä todellakaan enää halua kokea uudelleen vastaavia vaikeita eron hetkiä.
Comments?
No, olen siellä ollut minäkin. Nuorena sitä kuvitteli löytävänsä sen oikean ja sitten eletään elämän loppuun asti onnellisena, vain me kaksi. Mutta realismi astuu ennen pitkää kuvaan mukaan ja se on vain hyväksyttävä. Ei seksi tosiaankaan ole niin tärkeä juttu, että sen takia kannattaa hyvää parisuhdetta pilata. Oman kullan luokse on aina kiva palata vieraista.
Ehkäpä noin puolet tietämistäni homoparisuhteista on avoimia. Loput ovat vielä vastarakastuneita tai eivät asiasta mielellään puhu, eivät ainakaan myönnä. Myös monet heterotutuistani virkistyvät välillä vieraissa - heille asia on tosin vielä kipeämpi aihe ja hommat hoidetaan usein puolisolta salaa, ettei toinen vain loukkaannu.
Mielestäni avoimet suhteet ovat sentään helpompia kuin sarjamonogamia, joka edellyttää jatkuvia eroamisia kriiseineen, syyttelyineen ja asunnon muuttamisineen; nekin tuli parikymppisenä käytyä läpi, enkä todellakaan enää halua kokea uudelleen vastaavia vaikeita eron hetkiä.
Comments?
Kalen tilanteesta mieleeni palautui elävästi opiskeluaika. Asuin kaksiossa toisen miehen kanssa, näimme päivittäin ja juttelimme niitä näitä, meillä oli myös yhteisiä ystäviä ja lisäksi molemmilla omia. Kummallakin oli toisinaan seksiä muiden ihmisten kanssa, hänellä todennäköisesti useammin kuin minulla. Emme kyselleet niistä toisiltamme, joskus jompikumpi mainitsi jotain sivumennen menemättä liikaa yksityiskohtiin. Elimme osittain yhteistaloudessa mutta jaoimme kustannukset ja hommat tasapuolisesti keskenämme.
Sitten hän löysi vakituisen kumppanin, ja muutin pois kun hän halusi saada tyttöystävänsä pysyvästi luokseen.
Eron hetki ei ollut vaikea, emmekä ole sen jälkeen pitäneet yhteyttä.
Ai niin, yhden eron sentään keksin: emme kutsuneet kämppäkaveruuttamme parisuhteeksi. Näin jälkeenpäin ajatellen sitä ehkä kuvaisi parhaiten - olosuhde.
Sitten hän löysi vakituisen kumppanin, ja muutin pois kun hän halusi saada tyttöystävänsä pysyvästi luokseen.
Eron hetki ei ollut vaikea, emmekä ole sen jälkeen pitäneet yhteyttä.
Ai niin, yhden eron sentään keksin: emme kutsuneet kämppäkaveruuttamme parisuhteeksi. Näin jälkeenpäin ajatellen sitä ehkä kuvaisi parhaiten - olosuhde.
Hmmm...melkonen väite
"...Joopa joo, tässä taas näiden mustasukkaisesti puolisoaan vartioivien mielipiteitä ja tottahan tiesinkin niitä tulevan..."
Eli jos oikein ymmärsin niin kommentteja pyydettiin ja niitä annettiin - ikävä jos kaikki kommentit eivät miellytä.
Kommenttia tähän toiseen kommenttipyyntöösi:
Tulee mieleen, että nyt yritetään todistelemalla todistella jotain, jota ei itsekkään hyväksytä anomalla "just näinhän se on" - kommentteja. Sitten onkin saatu oikeutus pettää itseä "hyvällä omallatunnolla"...
"...Joopa joo, tässä taas näiden mustasukkaisesti puolisoaan vartioivien mielipiteitä ja tottahan tiesinkin niitä tulevan..."
Eli jos oikein ymmärsin niin kommentteja pyydettiin ja niitä annettiin - ikävä jos kaikki kommentit eivät miellytä.
Kommenttia tähän toiseen kommenttipyyntöösi:
Tulee mieleen, että nyt yritetään todistelemalla todistella jotain, jota ei itsekkään hyväksytä anomalla "just näinhän se on" - kommentteja. Sitten onkin saatu oikeutus pettää itseä "hyvällä omallatunnolla"...
Oletan että itse en koskaan kykenisi hyväksymään avointa suhdetta omalle kohdalleni. Tiedän, että oman luonteeni vuoksi se olisi äärimmäisen ongelmallinen asia. Jos kokonaisvaltainen suhde ei ole mahdollinen - siis suhde jossa voi toiselle omistautua täysin ja ainoana, niin sitten voin unohtaa koko homman täysin. Ja tehdä sinkkuna mitä lystään.
Omistautumisella en tarkoita valvontaa ja kyttäilyä, enkä muista läheisistä ystävistä ja ihmissuhteista luopumista, vaan sitä, että yksi ihminen on ylitse muiden. Siihen sitten liittyy sekä fyysistä että henkistä läheisyyttä - sellaisia asioita mitä muiden kanssa ei ole. Esimerkiksi kavereiden kesken halaaminen on tietysti ihan ok, intohimoinen imeskely vieraan kanssa tai toisen sänkyyn hyppääminen taas ei.
En myöskään käy väittämään etteikö avoin suhde toimisi jonkun muun kohdalla hyvin, ehkä jopa paremmin kuin "tylsä" yksiavioinen parisuhde. Miksi ei toimisi, olemmehan kaikki omanlaisiamme. Mutta omat arvoni, oikkuni ja käsitykseni tunnen niin hyvin, että kohdallani siitä syttyisi vähintäin kolmas maailmansota.
Omistautumisella en tarkoita valvontaa ja kyttäilyä, enkä muista läheisistä ystävistä ja ihmissuhteista luopumista, vaan sitä, että yksi ihminen on ylitse muiden. Siihen sitten liittyy sekä fyysistä että henkistä läheisyyttä - sellaisia asioita mitä muiden kanssa ei ole. Esimerkiksi kavereiden kesken halaaminen on tietysti ihan ok, intohimoinen imeskely vieraan kanssa tai toisen sänkyyn hyppääminen taas ei.
En myöskään käy väittämään etteikö avoin suhde toimisi jonkun muun kohdalla hyvin, ehkä jopa paremmin kuin "tylsä" yksiavioinen parisuhde. Miksi ei toimisi, olemmehan kaikki omanlaisiamme. Mutta omat arvoni, oikkuni ja käsitykseni tunnen niin hyvin, että kohdallani siitä syttyisi vähintäin kolmas maailmansota.
Kale - Ette ole ainoita!
Olemme poikakaverini kanssa yhdessä sopineet pääpiirteittäin niin, että jos/kun sattuu hyvä "pano" kohdalle, niin antaa mennä vaan, kunhan sitten kerrotaan avoimesti toiselle, mitä on tapahtunut. Tässä tilanteessa avoimuuden pitää toimia myös sitä kolmatta osapuolta kohtaan.
Pari kertaa puolin ja toisin näitä "panoja" on kohdalle sattunut, mutta ne eivät ole vaikuttaneet meidän suhteeseen negatiivisesti millään tavalla, ehkäpä vaan piristäneet ja antaneet uusia virikkeitä. Yleistä tämä ei siis ole, vaan enemmänkin on ollut muutamia kimppakokemuksia.
Rakastan poikakaveriani ja hän rakastaa minua. Tavoitteenamme on olla koko loppuelämä yhdessä ja meillä se ei sulje pois pieniä seksiseikkailuja toisten kanssa yksin tai kimpassa. Seksi kuuluu olennaisena osana rakkauteen ja parisuhteeseen, mutta pelkkää fyysistä seksiä voi harrastaa ilman rakkautta ja parisuhdetta.
Otimme asian puheeksi heti suhteen alkuvaiheessa ja päädyimme tähän ratkaisuun, koska jo omien kokemustenkin perusteella emme voineet olla 100% varmoja, etteikö joskus tulisi sellainen tilanne eteen, että tekee mieli pientä seksiseikkailua jonkun toisen kanssa.
Ja tämä ”järjestely” on paljon parempi kuin se, että selän takana ihan oikeasti pettää poikakaveriaan. Suoranainen pettäminen on vaan kyllä havaintojeni perusteella paljon yleisempää kuin tällainen avoin suhde, jota monikaan ei tunnu ymmärtävän.
Ja smo - olet oikeassa! Kyllähän tuo järjestely onnistuakseen vaatii aikalailla kahden samanlaisen ihmisen ajatusmaailmaa ja luonnetta.
Menee jo aiheen sivu, mutta tulipa vaan noista suhteista mieleen vielä, että kun kuulee joskus kliseitä "erilaisuudet täydentävät toisiaan jne..." niin minä ainakin olen kokemuksesta sitä mieltä, että kaikista parhaiten parisuhteessa tulee toimeen kaksi samanlaista ihmistä.
Olemme poikakaverini kanssa yhdessä sopineet pääpiirteittäin niin, että jos/kun sattuu hyvä "pano" kohdalle, niin antaa mennä vaan, kunhan sitten kerrotaan avoimesti toiselle, mitä on tapahtunut. Tässä tilanteessa avoimuuden pitää toimia myös sitä kolmatta osapuolta kohtaan.
Pari kertaa puolin ja toisin näitä "panoja" on kohdalle sattunut, mutta ne eivät ole vaikuttaneet meidän suhteeseen negatiivisesti millään tavalla, ehkäpä vaan piristäneet ja antaneet uusia virikkeitä. Yleistä tämä ei siis ole, vaan enemmänkin on ollut muutamia kimppakokemuksia.
Rakastan poikakaveriani ja hän rakastaa minua. Tavoitteenamme on olla koko loppuelämä yhdessä ja meillä se ei sulje pois pieniä seksiseikkailuja toisten kanssa yksin tai kimpassa. Seksi kuuluu olennaisena osana rakkauteen ja parisuhteeseen, mutta pelkkää fyysistä seksiä voi harrastaa ilman rakkautta ja parisuhdetta.
Otimme asian puheeksi heti suhteen alkuvaiheessa ja päädyimme tähän ratkaisuun, koska jo omien kokemustenkin perusteella emme voineet olla 100% varmoja, etteikö joskus tulisi sellainen tilanne eteen, että tekee mieli pientä seksiseikkailua jonkun toisen kanssa.
Ja tämä ”järjestely” on paljon parempi kuin se, että selän takana ihan oikeasti pettää poikakaveriaan. Suoranainen pettäminen on vaan kyllä havaintojeni perusteella paljon yleisempää kuin tällainen avoin suhde, jota monikaan ei tunnu ymmärtävän.
Ja smo - olet oikeassa! Kyllähän tuo järjestely onnistuakseen vaatii aikalailla kahden samanlaisen ihmisen ajatusmaailmaa ja luonnetta.
Menee jo aiheen sivu, mutta tulipa vaan noista suhteista mieleen vielä, että kun kuulee joskus kliseitä "erilaisuudet täydentävät toisiaan jne..." niin minä ainakin olen kokemuksesta sitä mieltä, että kaikista parhaiten parisuhteessa tulee toimeen kaksi samanlaista ihmistä.
Parahin -Å-! Hyvä, että näitä reilusti avoimessa suhteessa eläviä löytyy muitakin. Ja tottahan tiedän heitä löytyvän vaikka kuinka paljon. Lähes kaikki miehet, joiden kanssa olen seksihetkiä harrastanut, kun elävät avoimessa suhteessa.
Systeemi toimii sikäli erinomaisesti, että seksi-illan jälkeen on selviö, ettei toinen jää ruikuttamaan ja soittelemaan perään näitä kiusallisia pusi pusi -puheluja. Toki olen yhteydessä näiden kumppanien kanssa, mutta tämmöisiä rakastumisia ei juurikaan tarvitse pelätä, kun kumpikin jo on suhteessa toisaalla. Vältänkin mieluiten seksiä sinkkujen kanssa, sillä he voivat alkaa kuvitella, että kyseessä on vakavampikin juttu - vaikka asia olisi tehty heti selväksi.
Ja Antti: ihmiset, jotka harrastavat seksiä, eivät ole "hutsuja". He vain sattuvat tykkäämään seksistä! En yritä todistella, että kaikkien pitäisi ryhtyä avoimeen suhteeseen - kuten jo todettu, se ei tosiaankaan sovi kaikille. Olisiko jollain asiallisia kommentteja aiheeseen?
Systeemi toimii sikäli erinomaisesti, että seksi-illan jälkeen on selviö, ettei toinen jää ruikuttamaan ja soittelemaan perään näitä kiusallisia pusi pusi -puheluja. Toki olen yhteydessä näiden kumppanien kanssa, mutta tämmöisiä rakastumisia ei juurikaan tarvitse pelätä, kun kumpikin jo on suhteessa toisaalla. Vältänkin mieluiten seksiä sinkkujen kanssa, sillä he voivat alkaa kuvitella, että kyseessä on vakavampikin juttu - vaikka asia olisi tehty heti selväksi.
Ja Antti: ihmiset, jotka harrastavat seksiä, eivät ole "hutsuja". He vain sattuvat tykkäämään seksistä! En yritä todistella, että kaikkien pitäisi ryhtyä avoimeen suhteeseen - kuten jo todettu, se ei tosiaankaan sovi kaikille. Olisiko jollain asiallisia kommentteja aiheeseen?
Mun mielestä Antin kommentit oli varsin asiallisia!
Asiallisuuden lisäksi voin yhtyä niiden asiasisältöönkin :)
Seksistä pitävät ihmiset muuten voivat elää uskollisessa parisuhteessakin. Myönnän, että se on monin verroin vaikeampaa kuin "olosuhteessa" eläminen, eikä siksikään sovi kaikille. Kaikki eivät yksinkertaisesti pysty hakemaan virikkeitä yhteiseen (seksi)elämään(kään) sen yhden ja saman kumppanin kanssa. On paljon helpompaa käydä vieraissa...
Mutta jos jotkut ovat yhteisesti suhteensa vapaudesta sopineet, niin eihän se meitä uskollisuuden kannalla olevia mitenkään häiritse. KUNHAN eivät sitten ala vokottelemaan meidän kumppaniamme! Siitäkin on jonkinverran ikäviä kokemuksia.
Taustatiedoksi vielä sen verran, että itselläni on takana mm 15 vuoden uskollinen parisuhde ja kumppanin uskottomuuteen päättynyt suhde. Joten monenlaisia omakohtaisia kokemuksia löytyy...
Nyt on kiva kuunnella joka päivä, että "vain sinä, vain sinä" :)
Asiallisuuden lisäksi voin yhtyä niiden asiasisältöönkin :)
Seksistä pitävät ihmiset muuten voivat elää uskollisessa parisuhteessakin. Myönnän, että se on monin verroin vaikeampaa kuin "olosuhteessa" eläminen, eikä siksikään sovi kaikille. Kaikki eivät yksinkertaisesti pysty hakemaan virikkeitä yhteiseen (seksi)elämään(kään) sen yhden ja saman kumppanin kanssa. On paljon helpompaa käydä vieraissa...
Mutta jos jotkut ovat yhteisesti suhteensa vapaudesta sopineet, niin eihän se meitä uskollisuuden kannalla olevia mitenkään häiritse. KUNHAN eivät sitten ala vokottelemaan meidän kumppaniamme! Siitäkin on jonkinverran ikäviä kokemuksia.
Taustatiedoksi vielä sen verran, että itselläni on takana mm 15 vuoden uskollinen parisuhde ja kumppanin uskottomuuteen päättynyt suhde. Joten monenlaisia omakohtaisia kokemuksia löytyy...
Nyt on kiva kuunnella joka päivä, että "vain sinä, vain sinä" :)
Totta - ihmiset jotka harrastavat seksiä eivät ole hutsuja - allekirjoitan. Seksi todellakin kuuluu mun mielestä myös ns. normaaliin parisuhteeseen, ei pelkästään ns. avoimiin suhteisiin jotka mä ymmärrän irtosuhteiksi.
Mun toinen pointti oli se, että ehkä tässä nyt ei yritetä todistella kaikille vaan lähinnä itselle....
Kolmas pointti asiallisuus - mä itse en ymmärrä asiallisuutta samanmielisyydeksi mitä se myös voi olla.
Ja kyllä - elämässä saa / täytyy olla flirttiä!
Mun toinen pointti oli se, että ehkä tässä nyt ei yritetä todistella kaikille vaan lähinnä itselle....
Kolmas pointti asiallisuus - mä itse en ymmärrä asiallisuutta samanmielisyydeksi mitä se myös voi olla.
Ja kyllä - elämässä saa / täytyy olla flirttiä!
Tämä menee jankutukseksi, mutta olkoon nyt vielä kerran.
Olen täysin sinut itseni, seksuaalisuuteni ja avoimen parisuhteeni kanssa ja siksi juuri kirjoittelenkin tässä asioistani, koska "essu" asiasta kysyi mielipiteitä. En yritä käännyttää ketään muita avoimeen suhteeseen ja kaikkein vähiten minun tarvitsee vakuutella itseäni valintojeni suhteen - ne on tehty jo vuosia sitten, eikä ole kaduttanut.
On se kumma, että kun tälläkin palstalla yrittää keskustella seksistä ihan avoimesti ja asiallisesti, niin heti löytyy näitä hutsuttelijoita ja huorittelijoita, joiden mielestä avioliiton ulkopuolinen seksi on kauhistus. Välillä iskee epäilys, että Päivi Räsänen kirjoittelee tänne monella eri nimimerkillä...
Olen täysin sinut itseni, seksuaalisuuteni ja avoimen parisuhteeni kanssa ja siksi juuri kirjoittelenkin tässä asioistani, koska "essu" asiasta kysyi mielipiteitä. En yritä käännyttää ketään muita avoimeen suhteeseen ja kaikkein vähiten minun tarvitsee vakuutella itseäni valintojeni suhteen - ne on tehty jo vuosia sitten, eikä ole kaduttanut.
On se kumma, että kun tälläkin palstalla yrittää keskustella seksistä ihan avoimesti ja asiallisesti, niin heti löytyy näitä hutsuttelijoita ja huorittelijoita, joiden mielestä avioliiton ulkopuolinen seksi on kauhistus. Välillä iskee epäilys, että Päivi Räsänen kirjoittelee tänne monella eri nimimerkillä...
Koko juttuhan on siinä, että on sinut nimenomaan itsensä kanssa. Musta se on ydin, puhuttiinpa sitten mistä tahansa.
Jokainen meistä tekee valintoja. Se minne nuo valinnat sitten valitsijansa vievät ovat toisinaan kysymysmerkki. Itse toivon, ettei kukaan ole joutunut tekemiensä valintojen vuoksi niin syvälle ettei saa enää vedettyä itseänsä sieltä pois.
Jokainen meistä tekee valintoja. Se minne nuo valinnat sitten valitsijansa vievät ovat toisinaan kysymysmerkki. Itse toivon, ettei kukaan ole joutunut tekemiensä valintojen vuoksi niin syvälle ettei saa enää vedettyä itseänsä sieltä pois.
avoimet suhteet ok. ja syrjähypytkin, ne kyllä aina unohtuu. ja kuka on käskenyt jäämään kiinni tai höpöttämään tunnustustenpuuskassa kaikkea tekemäänsä? aiheuttaa vaan toiselle pahaa mieltä asiasta, joka ei merkitse itselle mitään.
tosin jos keskinäinen sopimus sallii kaiken, niin kertomaan vaan, ja oppimaan uutta.
ja muita kyllä saa VOKOTELLA.- jos muut suostuu, ei niillä kai suhde kovin ´täydellinen´ ole.
tosin jos keskinäinen sopimus sallii kaiken, niin kertomaan vaan, ja oppimaan uutta.
ja muita kyllä saa VOKOTELLA.- jos muut suostuu, ei niillä kai suhde kovin ´täydellinen´ ole.
Siis Jussi kirjoittaa: "aiheuttaa vaan toiselle pahaa mieltä asiasta, joka ei merkitse itselle mitään". Miksi sitten tekee jotain eli tässä tapauksessa kuksii muiden kanssa, jos se ei merkkaa mitään? Mitä siitä saa irti? Jännitystä? Seksikkäämpää vartaloa - tarkoittaako se parempaa seksiä? Tuntee itsensä kovaksi mieheksi? Tuntee itsensä haluttavaksi?
Kukin tehköön kuinka haluaa. Siksi en pidä siitä, että mustasukkaisuus ja näköalattomuus mainitaan aina kättelyssä niiden ominaisuuksiksi, jotka eivät nai/anna kumppaninsa naida kenen kanssa sattuvat haluamaan. Ja naimisestahan tässä nimenomaan on kysymys, syvemmät tunteet ovat silloin poissa kun avoimuttaa toteuttaa.
Varattuja on todella typerää vongata. Kun status selviää on vähintäänkin kaikkien hyvien tapojen mukaista korjata luunsa paikalta. Opportunisteillahan ei tietty vain ole mitään rajoja... Koskaanhan ei voi tietää mistä sitä per***ttä tai muuta lohkeaa ;-)
Aina pitää yrittää, koska ei voi lopettaa. Niinkö se on?
Kyllä, moni pettää. Ja kyllä, uskokaa pois, moni ei. Monella on elämässään vain kourallinen seksikumppaneita.
Kukin tehköön kuinka haluaa. Siksi en pidä siitä, että mustasukkaisuus ja näköalattomuus mainitaan aina kättelyssä niiden ominaisuuksiksi, jotka eivät nai/anna kumppaninsa naida kenen kanssa sattuvat haluamaan. Ja naimisestahan tässä nimenomaan on kysymys, syvemmät tunteet ovat silloin poissa kun avoimuttaa toteuttaa.
Varattuja on todella typerää vongata. Kun status selviää on vähintäänkin kaikkien hyvien tapojen mukaista korjata luunsa paikalta. Opportunisteillahan ei tietty vain ole mitään rajoja... Koskaanhan ei voi tietää mistä sitä per***ttä tai muuta lohkeaa ;-)
Aina pitää yrittää, koska ei voi lopettaa. Niinkö se on?
Kyllä, moni pettää. Ja kyllä, uskokaa pois, moni ei. Monella on elämässään vain kourallinen seksikumppaneita.
Olikos se jonkun tutkimuksen mukaan niin että suomalaisilla naisilla oli keskimäärin kuusi seksikumppania elämänsä aikana, miehillä taas viisitoista.
Onko matikassa vikaa vai valehteleeko täällä nyt joku siveydestään...?
Onko matikassa vikaa vai valehteleeko täällä nyt joku siveydestään...?
tstot: Tuota tilastoa ei voi kai selittää muuta kuin homouden luultua paljon suuremmalla osuudella;)
Toisaalta: eihän kaikki voi olla keskimääräisessä lukumäärässä, eihän se muuten olisi KESKImääräinen... Jotkut ovat aina muita "siveämpiä" :)
... ja esimerkiksi muahan ei kannata siveyden apostoliksi hairahtua luulemaan, vaikka en tosiaan avoimen suhteen puolestapuhujiin varauksettomasti liitykään. On sitä niin monenmoista peistä tullut taitettua... ;-)
Siksi voinkin hehkuttaa sitä tyydytystä, mitä läpeensä tuttu ihminen voi parhaimmillaan tarjota. Siitä mun tajunta laajenee!
Ympärillä mahdollisesti pyörivät potentiaaliset herkkupalat saa toki kepeän värähdyksenkin joskus aikaan. Mutta sitä seuraa monta hassua ja hauskaakin muistoa aiemmista kohtaamisista, eikä mitkään touhut tosiaan kiinnosta. Oman kullan kanssa voin rietastella niin paljon enemmän!
Siksi voinkin hehkuttaa sitä tyydytystä, mitä läpeensä tuttu ihminen voi parhaimmillaan tarjota. Siitä mun tajunta laajenee!
Ympärillä mahdollisesti pyörivät potentiaaliset herkkupalat saa toki kepeän värähdyksenkin joskus aikaan. Mutta sitä seuraa monta hassua ja hauskaakin muistoa aiemmista kohtaamisista, eikä mitkään touhut tosiaan kiinnosta. Oman kullan kanssa voin rietastella niin paljon enemmän!
Yksi kysymys vielä - oletteko avoimen suhteen ja irtosuhteiden suosijat ja kannattajat koskaan kokeneet seksissä täydellisen henkisen antautumisen?
Hmm... Mainitsemasi "täydellinen henkinen antautuminen" ei välttämättä ole kaikkien suljetuissa suhteissakaan elävien ihanne tai tavoite. Itsekin olen elänyt ja harrastanut seksiä saman ihmisen kolmisen vuotta ja vaikka intiimit hetket ovat mukavia ja rakastamme toisiamme, olemme silti yksilöitä emmekä tunne tarvetta erityisesti "antautua" toisillemme (mitä se sitten oikeastaan tarkoittaakaan).
Antautuminen tai muunlainenkaan kiinteä läheisyys ei sulje yksilöllisyyttä pois. Ei läheisyys ole mikään mörkö, joka haittaa hengittämistä ja kahlitsee sielun.
Myös yksilöllisyyden vahtimen, oman tontin tiukka suojelu ja itsen arvon korostaminen voivat luoda ansan, josta ei pääse pois.
Myös yksilöllisyyden vahtimen, oman tontin tiukka suojelu ja itsen arvon korostaminen voivat luoda ansan, josta ei pääse pois.
Haluaisin esittää tähän keskusteluun vielä yhden oleellisen ja erittäin asiallisen kysymyksen.
Rakastan puolisoani kovasti, joten toivon hänelle aina kaikkea hyvää ja parasta. Kun kultani aina joskus löytää jonkun kivan seksipartnerin, niin eipä tulisi mieleenikään kieltää häneltä tällaista mukavaa illanviettoa. En kerta kaikkiaan ja ihan oikeasti voi keksiä yhtään syytä, miksi tällaisen kiellon esittäisin. Olisi äärimmäisen itsekästä ja pitkän päälle tuhoisaa vaatia, että hän saa harrastaa seksiä vain minun kanssani. Suhteesta tulisi ennenpitkää vankila, josta toinen etsii ulospääsyä.
Siis: onko jollakin teistä joku ihan oikea ja kunnollinen perustelu tai mielipide sille, miksi ihmiset eivät voisi harrastaa seksiä välillä myös muiden kanssa? Tautien ja raskauden pelko eivät kelpaa, sillä puhun nyt turvaseksistä luotettavien ihmisten kesken, jotka eivät kärsi sairaalloisesta mustasukkaisuudesta.
Rakastan puolisoani kovasti, joten toivon hänelle aina kaikkea hyvää ja parasta. Kun kultani aina joskus löytää jonkun kivan seksipartnerin, niin eipä tulisi mieleenikään kieltää häneltä tällaista mukavaa illanviettoa. En kerta kaikkiaan ja ihan oikeasti voi keksiä yhtään syytä, miksi tällaisen kiellon esittäisin. Olisi äärimmäisen itsekästä ja pitkän päälle tuhoisaa vaatia, että hän saa harrastaa seksiä vain minun kanssani. Suhteesta tulisi ennenpitkää vankila, josta toinen etsii ulospääsyä.
Siis: onko jollakin teistä joku ihan oikea ja kunnollinen perustelu tai mielipide sille, miksi ihmiset eivät voisi harrastaa seksiä välillä myös muiden kanssa? Tautien ja raskauden pelko eivät kelpaa, sillä puhun nyt turvaseksistä luotettavien ihmisten kesken, jotka eivät kärsi sairaalloisesta mustasukkaisuudesta.
Kale hyvä, ei kai tähän ongelmaan kenelläkään ole mitään yleispätevää 'perustelua', vaan suhtautuminen parisuhteen ulkopuoliseen seksiin riippuu aivan siitä, mitä henkilöt ovat sopineet keskenään.
Toiset pitävät seksiä niin tärkeänä ja erityisenä osana suhdettaan, etteivät halua harjoittaa sitä kenenkään muun kanssa, koska se laimentaisi oman parisuhteen ja vahingoittaisi sitä. En usko, että keskinäiseen uskollisuuteen vapaaehtoisesti sitoutuneet kokevat tilannetta mitenkään vankilanomaisena tai 'sairaalloisena'. He vaan kokevat saavansa keskinäisestä seksisuhteestaan täyden tyydytyksen, jonka saavuttamiseen ei enää muita tarvita.
Jos seksi taas on vain tarve muiden joukossa kuten esimerkiksi näläntunteen tyydyttäminen, mikäs siinä. Kunhan molemmat osapuolet ovat yksimielisiä asiasta, ei siitä liene kenellekään haittaa. Ilmeisesti tällaisessa suhteessa on sitten jokin muu asia, joka tekee siitä niin erityisen, että suhde jatkuu kiinteänä ilman seksin koossapitävää vaikutusta.
Toiset pitävät seksiä niin tärkeänä ja erityisenä osana suhdettaan, etteivät halua harjoittaa sitä kenenkään muun kanssa, koska se laimentaisi oman parisuhteen ja vahingoittaisi sitä. En usko, että keskinäiseen uskollisuuteen vapaaehtoisesti sitoutuneet kokevat tilannetta mitenkään vankilanomaisena tai 'sairaalloisena'. He vaan kokevat saavansa keskinäisestä seksisuhteestaan täyden tyydytyksen, jonka saavuttamiseen ei enää muita tarvita.
Jos seksi taas on vain tarve muiden joukossa kuten esimerkiksi näläntunteen tyydyttäminen, mikäs siinä. Kunhan molemmat osapuolet ovat yksimielisiä asiasta, ei siitä liene kenellekään haittaa. Ilmeisesti tällaisessa suhteessa on sitten jokin muu asia, joka tekee siitä niin erityisen, että suhde jatkuu kiinteänä ilman seksin koossapitävää vaikutusta.
Samaa mieltä Public Eyen yllä olevan puheenvuoron kanssa.
Kun kuvittelen tilannetta jossa voisin kumppanilleni siitä itse loukkaantumatta sallia vapaat seksisuhteet muiden kanssa tulee mieleen vain tilanteet, joissa en sitä itse pystyisi tarjoamaan kuten pahan vamman/sairauden tai hyvin pitkäksi venähtäneen poissaolon vuoksi. Kuitenkin silloinkin se varmaan vaikuttaisi raskaasti minuun, tuntisin itseni merkittävältä osin tarpeettomaksi. Vaikkakin toki silloin olisi varmasti muita syitä miksi suhdetta jatkettaisiin. Merkitys ja arvostus löytyisi ehkä sitten niistä. Ehkä. Helppoa se ei olisi.
Se että mieheni herkuttelun omaisesti vetäisisi varvit itseään piristääkseen jonkun muun kanssa on äärimmäisen turhauttava ajatus. Olenhan kuitenkin minä olemassa.
Mielestäni tässä ei pitäisi niinkään puhua itsekkyydestä. Ei sen joka ei anna/halua toisen mennä vieraisiin. Ei sen joka haluaa muita hakkailla. Molemmathan voidaan nähdä itsekkäinä.
Mitään moralisointia en tässä harrasta. Näin ajattelen asian omalla kohdallani.
Sitä paitsi täällä puhutaan siitä että sallii kumppaninsa käydä vieraissa. Kuinka moni haluaa kumppaninsa käyvän vieraissa?
Kun kuvittelen tilannetta jossa voisin kumppanilleni siitä itse loukkaantumatta sallia vapaat seksisuhteet muiden kanssa tulee mieleen vain tilanteet, joissa en sitä itse pystyisi tarjoamaan kuten pahan vamman/sairauden tai hyvin pitkäksi venähtäneen poissaolon vuoksi. Kuitenkin silloinkin se varmaan vaikuttaisi raskaasti minuun, tuntisin itseni merkittävältä osin tarpeettomaksi. Vaikkakin toki silloin olisi varmasti muita syitä miksi suhdetta jatkettaisiin. Merkitys ja arvostus löytyisi ehkä sitten niistä. Ehkä. Helppoa se ei olisi.
Se että mieheni herkuttelun omaisesti vetäisisi varvit itseään piristääkseen jonkun muun kanssa on äärimmäisen turhauttava ajatus. Olenhan kuitenkin minä olemassa.
Mielestäni tässä ei pitäisi niinkään puhua itsekkyydestä. Ei sen joka ei anna/halua toisen mennä vieraisiin. Ei sen joka haluaa muita hakkailla. Molemmathan voidaan nähdä itsekkäinä.
Mitään moralisointia en tässä harrasta. Näin ajattelen asian omalla kohdallani.
Sitä paitsi täällä puhutaan siitä että sallii kumppaninsa käydä vieraissa. Kuinka moni haluaa kumppaninsa käyvän vieraissa?
Todella hankala lähteä tässä arpomaan "oikean ja kunnollisen perustelun" säkistä sitä oikeaa, joten pitäydyn edelleen mielipiteessä…
…tautien pelko kun haaskataan turvaseksillä - samoin raskauden pelko (viittaus heteronäkökulmaan? - raskautta ei mielestäni esiinny samaa sukupuolta olevien ihmisten välillä ellei lesbojen keinosiemennystä oteta huomioon) ja yhdeksi luotettavuuden mittariksi on katsottu kyky olla kärsimättä sairaalloisesta mustasukkaisuudesta. Näin…
…eli sanoja voidaan vääntää suuntaan jos toiseen. Musta saadaan valkoiseksi ja päinvastoin. Mitä mä etsin, on jokin nimittäjä…mittari joka on osana kaikkissa meissä, toisissa jo jonkin verran epävireessä, toisissa täysin vireessä. Eli jotenkin mä haen jotain sellaista kuin inhimillinen sietokyky, inhimillistä mittapuuta jonka ylittäminen on julkeaa. Miten tuo mittapuu määritellään ja kuka sen määrittelee, se dominoivampiko vai hiljaisempi…vai kaveripiiri. Miksi himon pitäisi olla ”arvostetumpaa” ja suhteelle ilmaa siipien alle antavampaa kuin jokin epäitsekkäämpi tapa osoittaa vakipartnerilleen luottamusta tavalla jossa ihmisarvoa ei unohdeta.
…tautien pelko kun haaskataan turvaseksillä - samoin raskauden pelko (viittaus heteronäkökulmaan? - raskautta ei mielestäni esiinny samaa sukupuolta olevien ihmisten välillä ellei lesbojen keinosiemennystä oteta huomioon) ja yhdeksi luotettavuuden mittariksi on katsottu kyky olla kärsimättä sairaalloisesta mustasukkaisuudesta. Näin…
…eli sanoja voidaan vääntää suuntaan jos toiseen. Musta saadaan valkoiseksi ja päinvastoin. Mitä mä etsin, on jokin nimittäjä…mittari joka on osana kaikkissa meissä, toisissa jo jonkin verran epävireessä, toisissa täysin vireessä. Eli jotenkin mä haen jotain sellaista kuin inhimillinen sietokyky, inhimillistä mittapuuta jonka ylittäminen on julkeaa. Miten tuo mittapuu määritellään ja kuka sen määrittelee, se dominoivampiko vai hiljaisempi…vai kaveripiiri. Miksi himon pitäisi olla ”arvostetumpaa” ja suhteelle ilmaa siipien alle antavampaa kuin jokin epäitsekkäämpi tapa osoittaa vakipartnerilleen luottamusta tavalla jossa ihmisarvoa ei unohdeta.