Pitkät parisuhteet

Sunnuntaivekkarissa haastatellaan tavallisesti pitkässä ja värikkäässä parisuhteessa eläneitä. Hiukan samantapainen mutta viihteellisempi on Tuttu Juttu- show. Koskahan saamme ensimmäiset nais - tai miesparit ohjelmaan?
Varmasti löytyy jopa kultahäidenkin pituisia parisuhteita meidän vinoviettistenkin porukoista. Tunsin erään poikaparin joka oli jo tutustunut sota-aikana. Toinen mies kuoli n. viisi vuotta sitten ja toisesta enää tiedä elääkö hän. Siis ei ole suinkaan mitään lyhytaikaisia meidänkään porukoissa elävien ihmisten ystävyys
Jos menettää parisuhteessa eläen paljon sosiaalietuja kannattaisi parisuhde virallistaa vasta lasten kasvettua aikuisiksi. Mahdollisesti 50 – 80 vuotiaita homo- lesbopareja myös virallistaa parisuhteensa. Minäkin olisin todella ylpeä päästä jonkin tällaisen pariskunnan ”häihin”.

Eräs naispuolinen heteroystäväni pohdiskeli tässä hiljattain tuttaviensa parisuhteita ja huomasi, että hänen homoystävillään oli ylivoimaisesti pitempiä parisuhteita kuin heterotutuilla, jotka melkein kaikki olivat ehtineet mennä naimisiin ja erota jo montakin kertaa vuosikymmenten saatossa. Hänen tuntemansa 40-60-vuotiaat homomiehet taas olivat pysyneet yhdessä vuosikymmenestä toiseen...

Mutta jos tuota 'vuosikymmenestä toiseen jatkuneiden' homoseksuaalisten suhteiden määrää katsotaan prosentuaalisesti koko homoseksuaalisesta väestöstä, niin se on varmaan joku 3%

Mutta taatusti homoilla prosentuaalisesti on enemmän yhden tunnin/päivän/viikon mittaisia 'suhteita' kuin heteroilla, ja homot eroavat enemmän muutaman kuukauden mittaisten suhteiden jälkeen, kuin heterot.
Siitä ei vain pidetä kirjaa samalla tavoin kuin heterosuhteista, ei ole mitään tutkimusta ja %-lukuja yms. ja siksi sitä ei huomioida missä.

Homojen 'iske-käytä-jätä' tyyliset lyhyet suhteet ovat erittäin hyvä nykyisen lyhytnäköisen McDonalds-yhteiskunnan ilmentymä.
Miksi sitoutua ja välittää toisesta huomenna, ylihuomenna ja ensi viikolla, kun baarista löytyy huomenna 5 komeampaa ja tiukkapeppuisempaa adonista, jotka eivät hae mitään muuta kuin munaa, eikä siten tarvitse pelätä että se sama mies röhnöttäisi vielä seuraavanakin aamuna sohvallasi ja katsoisi söpösti silmiin.

Hmm. Jopas tänne tulee tiukkaa tekstiä...

Kyllä noita homojen pitkiä suhteita on varmasti paljon enemmän kuin kolmella prosentilla homoväestöstä. Nämä vakiintuneet ihmiset eivät vain yksinkertaisesti näy turuilla, toreilla, baareissa ja kaupungin kaduilla.

Jonkin verran varmaankin homoilla on heteroita enemmän lyhyitä suhteita. Syitä on ehkä typerä etsiä, mutta muistetaan, että homoilla ei ole tähän asti ollut mahdollista hankkia yhteiskunnan "siunausta" parisuhteelleen, ympäristö suhtautuu yhä esimerkiksi maaseudulla nuivasti homopariskuntiin, joten perhe-elämä voi olla mahdotonta joissain tapauksissa, eikä suku oleta / vaadi homon sitoutuvan toiseen mieheen jne jne.

Toiset haluavat sitoutua ja toiset eivät. Sellaista se joskus on - niin heteroiden kuin homojenkin keskuudessa. Mitä sitten? Se on jokaisen oma valinta, eikä siinä ole mitään sellaista, miksi asiaa pitäisi muiden kritisoida.

Tuohon suhteiden pituuteen kommentoisin hieman. Itse ainakin varoisin liittämästä suhteiden pituutta/lyhyyttä suoraan seksuaaliseen suuntautumiseen. Itse olen lukenut jonkin verran homoseksuaalisuudesta tehtyjä tutkimuksia, ja käsittääkseni ainakin lesboilla on homomiehiin verrattuna ihmissuhteet pitempiä, ja käsittääkseni myös lesbot "asettuvat aloilleen" homomiehiä nuorempina.

Itse ajattelen että kysymys onkin nimenomaan biologisesta sukupuolten välisestä erosta näin karkeasti sanottuna, eikä seksuaalisesta suuntautumisesta. Miehet ovat miehiä, ja naiset naisia. Ja miehillä on miesten vietit ja naisilla vietit ovat miehiin verrattuna vähemmän voimakkaita. Itse uskon että heterosuhteessa nainen on se "tasapainottava" tekijä, naiset ehkä eivät ole niin suuressa määrin primitiivisten viettiensä varassa eläviä kuin miehet. :) Toisaalta, tuntuu kuitenkin että nykyinen kertakäyttöelämäntyyli on myös lisääntymässä naistenkin keskuudessa.

Nämä ovat nyt siis karkeita yleistyksiä, ja varmasti yksilöllisiä eroja löytyy niin miehistä kuin naisista. Itse näkisin kuitenkin että "homopiireissä" kertakäyttökulttuuri on yleisempää ja ennen kaikkea hyväksytympää kuin heteroilla. On helppo pistää syy tässä asiassa yhteiskunnalle ja sanoa että "eihän meillä ole ollut yhteiskunnallista painetta pitkiin suhteisiin". Jos rehellisiä ollaan, niin edelliseen selitykseen en henk. koht. usko, kyllä pitkiä suhteita voi syntyä ja on syntynyt ennen parisuhdelakiakin, joten jossain muualla se syy on kuin pelkästään siinä että yhteiskunta ei ole "painostanut" asettumaan aloilleen ja perustamaan perhettä. Toki maaseudulla tällainen ei välttämättä ole ollut eikä ole mahdollista, mutta kaupungeissa nyt ainakin.

Jos oman mielipiteeni vielä sanon niin itse koen kertakäyttöelämäntyylin ja irtosuhteet äärimmäisen vieraina itselleni, enkä niitä harrasta. Mutta tämä onkin vain oma mielipiteeni, jokainen tekee omat valintansa ja elää niin kuin parhaaksi näkee. Toisaalta, jos pitää kertakäyttökulttuurista niin on tietenkin myös kestettävä sen seuraukset, oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia.

Olen asunut Helsingissä Kallion seudulla viitisentoista vuotta. Asettuminen näille main tapahtui samoissa ajoissa, kun rupesin raottelemaan kaappini ovea kunnolla ja tajusin, että ympärillä on lopulta aika paljon homoja ja ilmiselkeitä homoparejakin.

Noiden aikojen jälkeen on paljon vettä virrannut Vantaassa. Oma elämä on muuttunut ja niin on kai maailmakin ehtinyt muuttua, siinä sivussa. Osa noista muinoin pongaamistani pariskunnista on varmaankin muuttanut, ketkä erilleen, ketkä kaksin toisaalle ja niin edelleen.

Kuitenkin, eilen Hakaniemen Ympyrätalon ruokakaupassa huomasin erään pariskunnan, joka oli 1990-luvun loppupuolella kiinnittänyt jostain syystä huomioni. Siellä he olivat kaksin broileripakettien kimpussa.

En tunne edelleenkään kumpaakaan osapuolta. Enkä juuri niitä muitakaan pariskuntia, jotka näyttävät liikkuvan yksissä vielä puolentoista vuosikymmenen jälkeen.

Tämä huomio sai erityisen merkityksen, kun perussuomalaisten kansanedustaja Mika Niikko saarnamiehen tyyliin on julistanut eduskunnan puhujapöntöstä, että homojen parisuhteet ovat lyhyitä, homohommat on yhtä kukasta kukkaan lentoa, keskivertohomolla on ties kuinka hirmuisia määriä suhteita ja niin edelleen. Ja perustellut homoavioliittojen vastustamista myös noilla väitteillä.

http://ranneliike.net/teema/perussuomalaisten-niikko-epaluotettava-tutkija-informoi-eduskuntaa-oma-lehma-ojassa?cid=2&aid=8169

Muutama sitoutunut poikkeuspari ei vielä kesää tee...

Jos niitä on vaan muutama niin taidanpa tuntea ne kaikki.

Mika Niikko on täysin oikeassa. Te ranneliikkeelliset ette vain voi myöntää sitä, koska se romahduttaisi goebbelsiläisen propangandanne perustan. Jos yhtään, korostan yhtään, liikkuu homopiireissä ja tuntee homoja ja kehtaa olla rehellinen oman sielunelämänsä suhteen, niin em. 3 prosentin luku todentuu erittäin paikkansapitäväksi. Ja kyllä, olen minäkin näitä pitkäaikaisia pareja nähnyt hunajamarinoitujen broilerisuikaleiden kimpussa. Mutta osaan ne pari paria ulkoa. Mitään silmän- tahikka hengeniloa ne eivät totisesti ole tarjonneet.

Jotenkin sellainen havainto on, että piirien pyörteissä aiemmin olleet, mutta pariutuneet aika usein irtautuvat "homopiireistä" (siitä, joka hengittää etenkin ravintoloissa viikonloppuöisin), koska nimenomaan noilla piireillä on kovasti niukasti tarjottavaa pariutuneille ihmisille. Useimmiten ei silmän- eikä hengeniloa.

EDIT: Paikallistin kyllä sijaintinsa siihen, missä on fileitä ja koipireisiä. Suikaleet ovat toisessa kohtaa.

Smo on oikeassa. Hauska havainto onkin, kuinka he sitten palaavat "piireihin" sinkkuina. Pariuduttu on kaksikymmentäjotain-vuotiaina ja takaisin tullaan parin-kolmen vuoden päästä noin kolmekymppisinä, sitten saattaa taas muutama vuosi hurahtaa baarissa kunnes taas pariudutaan muutamaksi vuodeksi, jotta voitaisiin nelikymppisinä palata baariin, pariudutaan sen epätoivoisen valinnan kanssa vielä kertaalleen ja kun tämä säälisuhde ei kestä, palataan korkeintaan Manns Streetille tai jäädään katkerina loppuiäksi kotiin. Niin se sateenkaarielämä menee =)

Ilahduttavaa, että meillä on näin pätevää sosiologista asiantuntemusta joukossamme. Blueriver voisi julkistaa tämän epäilemättä erittäin laajaan otantaan perustuvan tutkimuksensa tulokset jossain laajempilevikkisessä tieteellisessä julkaisussa, niin tulisi tämäkin asia sitten kerralla ja kiistattomasti selväksi.

Ei siinä mitään, kyllä Blueriverillä on varmasti jonkinlainen otos ja kokemus taustallaan. Varmasti myös Blueriverin sinisin sävyin maalaamia kohtaloita on. Olen tällaisista suhteenjälkeisten baariinpaluiden olemassaolosta kyllä tietoinen; olisi tavallaan hassua, jos tällaista ei tapahtuisi. Heteroillahan on tunnetusti helpompi hypätä vaikka työelämän ihmissuhdeympyröissä uuteen pulkkaan, kun taas homot käyvät ottamassa vauhtia baarissa.

Vaan ei tuollaisessa kuvauksessa taida olla mikään yksinomaan sateenkaarimaailman ilmiö, kun nyt tuota heteroympyröiden hommaa tarkkailee. Ehkä homojen keskuudessa tällaista on hieman useammin? Mene tiedä.

"tai jäädään katkerina loppuiäksi kotiin"

MOT?

Nytpä tiedän, että oma baarikausien välinen suhteeni on ilmeisesti vahnigossa venähtänyt säälisuhteeksi. En tajunnut mennä baariin välillä ja nyt sitten odotan katkeroitumista kulahtaneena.

Tätä keskustelua tuntuu joidenkin osalta vaivaavan klassinen "is - ought" virhe. Siitä miten asiat ovat ei pitäisi päätellä sitä miten niiden pitäisi olla. Sitä ovatko homojen ja lesbojen parisuhteet tilastollisesti merkitsevästi lyhyempiä kuin heterojen emme ainakaan tässä keskustelussa mainituilla otantamenetelmillä tiedä mitään. Jos ne ovat lyhyempiä, pitäisi vielä jotenkin älykkäästi yrittää pohtia mistä se johtuu, löytyykö joitain selitäviä muuttujia, kausaalisuutta eikä vain korrelaatioita. On helppo väittää, että "sellaisia nyt homot vaan on", mutta mielestäni luontevampi selitys, jos suhteet ovat lyhyitä, löytyy lainsäädännön ja yhteiskunnan syrjinnästä homopareja kohtaan. Vaikka kysymys olisikin jonkinlaisesta homouteen lunnollisesti kuuluvasta olennaisesta piirteestä, siitä ei vielä mitenkään voi päätellä, että kuitenkin melko yleisten homoparisuhteiden kohtelun yhteiskunnassa tulisi olla syrjivää.

Uskonnolliset fanaatikot ja arvokonservatiivit väittävät, että tasa-arvoinen avioliitto romahduttaisi aviolliittoinstituution, perhearvot ja koko yhteiskunnan perustan. Minusta se että nyt, toisin kuin joitain vuosikymmeniä sitten, homot ja lesbot vaativat itselleen mahdollisuutta mennä naimisiin ja perustaa perhe päinvastoin korostaa perhearvojen ja parisuhteen merkitystä. Tätä kehitystä olisivat jotkun vanhemmat hlbti akitivistit ja teoreetikot, jotka näkivät vapaan seksin ja perinteisten arvojen karttamisen yhteiskunnallisena muutosvoimana, kummeksuneet.

Tasa-arvo avioliitossa on hieno päämäärä ja osatavoite, mutta sitä ei pitäisi asettaa henkilökohtaiseksi tavoitteeksi kaikille homoille ja lesboille. Kaiken ikäisillä ihmisillä on oikeus etsiä seksikumppaneita ilman parisuhteen tavoitteluakin, eikä ole mitää syytä paheksua saati pilkata sitä.

Oman kokemukseni ja vaatimattoman ystäväpiiristäni löytyvän otannan mukaan, toimivat ja pitkäikäisemmät suhteet löytyvät avoimista parisuhteista. Siitä, että suhten mallia ei yritetäkään kopioida ns "heteronormista". Useimmiten näillä (miespareilla) on rekisteröity suhde - solmittu heti, kun se oli aikoinaan mahdollista. Itse suhde juontaa kauemmaksi. Yhteinen talous ei ole nyt välttämättä yhdistävä tekijä, tosin näitäkin löytyy. Mikä näitä pareja selkeästi yhdistää, on keskinäinen luottamus - syvällisen itsetutkistelun kautta on syntynyt itseluottamus, jolloin voi luottaa myös toiseen. Tämä itsetuntemus on tullut niin fetissien tunnistamisesta, kuin erityiseen ammattikuntaa kuulumisesta. Suhteen säännöt ovat tehty varhain selviksi, yhteiset vuodet ovat niitä muokannut - ja nuo säännöt eivät ole kiveen kirjotettu.

Toki toisilleen uskollisia, pitkäaikaisiakin suhteita löytyy - luulisin. Niissä lyhyissäkään suhteissa mitään vikaa ole. Tärkeitä on olla uskollinen itselleen ja rehellinen toiselle.

Hyvin lyhyellä miettimisellä keksin omasta tuttavapiiristäni reilun tusinan verran homopariskuntia, jotka ovat olleet yhdessä 10 – 50 v. Näinköhän minäkin satun tuntemaan kaikki pidemmässä parisuhteessa elävät homot.
Oma nykyinen parisuhteeni alle neljän vuoden kestollaan täytynee vielä toistaiseksi luokitella lyhytkestoiseksi.

Mua häiritsee näissä keskusteluissa se, että on vastakkaiset mielipiteet eikä mitään mahdollisuutta tulla toisia vastaan.

Homoissa on paljon sellaisia, jotka haluavat lentää kukasta kukkaan. Homoissa on paljon parisuhdehakuisia ihmisiä, jotka arvostavat pitkää parisuhdetta, keskinäistä luottamusta ja yhteistä taivalta. Homoissa on paljon niitä jotka haluavat aidosti perustaa perheen ja sitten on niitä jotka viihtyvät baareissa etsien aina tasaisin väliajoin uusia suhteita. Homoissa on paljon parisuhteita joissa käydään vieraissa.

Sitten toinen näkökulma:
Heteroissa on paljon sellaisia, jotka haluavat lentää kukasta kukkaan. Heteroissa on paljon parisuhdehakuisia ihmisiä, jotka arvostavat pitkää parisuhdetta, keskinäistä luottamusta ja yhteistä taivalta. Heteroissa on paljon niitä jotka haluavat aidosti perustaa perheen ja sitten on niitä jotka viihtyvät baareissa etsien aina tasaisin väliajoin uusia suhteita. Heteroissa on paljon parisuhteita joissa käydään vieraissa.

Mustavalkoista? Stereotypisoimista?

Sitä kummassa ryhmässä on mitäkin käyttäytymistä eniten, on lienee turhaa pohtia. Minä ainakin näen maailman sellaisena, että ihminen tekee omia valintojaan ja elää elämäänsä niinkuin se tuntuu itsestä parhaalta. Mielestäni yhteiskunnan ei pitäisi asettaa rajoja aikuisten ihmisten keskinäisille sopimuksille ja mielestäni kenenkään ei pitäisi vähätellä toisen valintoja. On kohde sitten hetero tai homo tai vaikka punapää.

Vastauksena muuten avauskirjoitukseen: Täytyy nostaa hattua niille pareille jotka ovat kokeneet jopa sen vaiheen kun homous oli rikollista. Jotenkin kuitenkin kaikesta ylläkirjoitetusta huolimatta arvostan todella paljon noita kahden hengen tiimejä jotka ovat kestäneet läpi vuosien. Varsinkin homoilla se on luultavasti ollut melkoinen matka!

Homojen suurin ongelma heteroihin verrattuna on se, että he (= me!) eivät pysty katsomaan peiliin ja tunnistamaan todellisia ongelmiaan. Homous on siinä mielessä "sairaus" että siihen & sitä kautta homokulttuuriin kuuluu sisäänrakennettuna pinnallisuus, sitoutumiskyvyttömyys, sisäinen tyhjyys ja irrealismi monessakin mielessä. Näiden homouden negatiivisten puolien myöntäminen ja esilletuominen ei ole hyväksyttävää, koska se uhkaisi vaivalla luotua rainbow-propagandakoneistoa, jos naapurin mummojen pilvilinnakuvitelmat ah niin mukavista naapurin miehimyspojista saisivatkin särön. Näistä homouden varjopuolista johtuu juuri se, ettei keskimääräinen homo kykene pysyvää, pitkään, vakituiseen ja yksiavioiseen parisuhteeseen ja tämän vuoksi ei tarvetta millekään avioliittohorinoille edes ole. Samasta syystä ei ole mitään syytä parin vakisuhteeseen kykenevän homon vuoksi antaa adoptio-oikeutta homoille, koska lapselle voisi olla aika tuskaisaa jos isä(t) vaihtuisivat parin viikon-parin vuoden välein riippuen siitä, millainen tarjonta Sauna Voguessa sattuisi olemaan. Irokeesi arvasi aivan oikein tuntevansa ne muutamat pitkäikäiset parisuhteet joita on Suomessa olemassa. Valehtelette itsellenne, jos väitätte ettei homopiireihin sopisi sanonta "kaikki tuntee kaikki" kuin nyrkki silmään. Siksi Irokeesi on varmastikin oikeassa.

Okei, nyt on tullut aika tunnustaa tosiasiat. Koska olen homo, olen automaattisesti ainoan ja yhtenäisen homokulttuurin vanki ja siksi pinnallinen, sitoutumiskyvytön ja sisäisesti tyhjä irrealisti. Minua vastassa on vaivalla luotu rainbow-propagandakoneisto, joka jossain vaiheessa jopa sai minut lähes vakuuttuneeksi siitä, että olenkin yksilö, täysivaltainen kansalainen ja ihminen, jolla on (tai ainakin pitäisi olla) samat oikeudet kuin kaikilla muillakin ihmisillä. Onneksi silmäni nyt avautuivat ja tiedän, että en kykene pysyvään, pitkään, vakituiseen ja yksiavioiseen parisuhteeseen, ja tämän vuoksi ei minulla ole minkäänlaista oikeutta edellyttää että minua kohdeltaisiin yhteiskunnan tasavertaisena jäsenenä.

Jos menisin naimisiin (onneksi lakia ei sentään ole vielä muutettu) vasta 20 vuotta ja rapiat elämänkumppaninani olleen mieheni kanssa ja uskaltaisimme hakea adoptiota, ja jonkin kummallisen hallinnollisen virhearvioinnin tuloksena sen jopa saisimme, alkaisin vaihtaa miestä parin viikon välein ja lapsemme elämä muodostuisi todella tuskaiseksi. Luojan kiitos heteroavioliitot Suomessa kestävät ajasta ikuisuuteen evätkä koskaan pääty eroon, eivätkä noissa perheissä itse maailmaan saatetut tai adoptoidut lapset joudu koskaan millään tavalla tekemisiin ihmissuhteiden moninaisuuden kanssa. Jos joutuisivat, heistähän voisi vaikka tulla kaltaisiani sairaita homoja!

Ja koska kuulun tähän Suomen homojen pieneen piiriin, tunnen luonnollisesti kaikki tuhannet muut homo- ja lesbopariskunnat ja tiedän, että niiden puolisot ovat aivan yhtä epätasapainoisia, pinnallisia ja kykenemättömiä toimimaan järjestäytyneessä yhteiskunnassa kuin minäkin. Kiitos Blueriver, että jaksat valistaa meitä harhaisia irrealisteja!

Varsin outo väite, että kaikki tai ainakin suurin osa homoista olisi samanlaisia, Blueriver? Tosin naisena en hirveästi tiedä homojen piireistä; ainut homo jonka tunnen kunnolla on kohta 10 vuotta ollut parisuhteessa. Saman miehen kanssa siis. Ei niitä lapsia kenelle tahansa anneta ja tuolla samalla logiikalla joidenkin heteroiden takia pitäisi kaikkien heteroiden adoptio-oikeus peruuttaa.

"tai jäädään katkerina loppuiäksi kotiin"

Mene, "Blueriver", ulos sieltä päätteen äärestä ja ecce homo.

Näin pääsiäisen kunniaksi, Blueriver, minusta tuntuu, että sinä tarvitsisit nyt ihan kunnolla munaa!

Eräs tuttavani kertoi, että jos on kiltti, niin pupu tarjoaa pääsiäismunaa.

Blueriver, johan se sinäkin tuot usein täällä esiin noita "homouden negatiivisia puolia", ja ihan hyvää mielipiteenvaihtoahan tässäkin on käyty. Omasta mielestäni huomiosi ovat kuitenkin sen verran suuren luokan yleistyksiä ja kapeasta näkökulmasta kummunneita, etten omien toisenlaisten havaintojeni pohjalta voi täysin olla kanssasi samaa mieltä.

En siis allekirjoita, että homouteen kuuluisi sisäänrakennettuna mainitut pinnallisuus, sitoutumiskyvyttömyys, sisäinen tyhjyys ja irrealismi - mitenkään erityisesti. On toki yksilöitä, joihin tällaiset ominaisuudet voi sovittaa, kuten keissä tahansa ihmisissä. Mitään yleisiä homouteen sidoksissa olevia "todellisia ongelmia" tai "varjopuolia" en kuitenkaan hahmota. En tunnista myöskään Blueriverin mainitsemaa "keskimääräistä homoa" tai tiedä hänen ominaisuuksiaan.

Sen sijaan voin olla siinä samaa mieltä siitä, että ns. homokulttuuriin on kuulunut ja kuuluu jonkin verran vähemmän arvostettavia ilmiöitä. En kuitenkaan niitä tuomitse, mutta minä olen kokenut ne jotenkin kielteiseksi. Tällaisesta esimerkki on se, että (homo)ravintolat ovat muotoutuneet kohtauspaikoiksi ja sosiaalinen elämä helposti päätyy pyörimään viinaksien ympärillä. Sitten on tämä (ulkoilma)kruisailu-kulttuuri, joka lienee viime vuosina muuttunut vahvasti nettiavusteiseksi.

Järjestöympyrät ovat olleet vähemmän viinanhuuruinen vaihtoehto verkostoitua muiden ihmisten kanssa. Netin sosiaalisen median tulo on kyllä tuonut kokonaan - mielestäni myönteisen - uuden ulottuvuuden "homokulttuuriin".

Eivät kaikki tunne kaikkia, mutta toki samoissa ympyröissä seikkailevat varmaan jonkin verran tuntevat toisiaan ainakin näöltä.