Lesbojen ja Homojen välit....

Homoeroottisesti tuntevien miesten ja naisten kiinnostukset ja harrastukset yleensä ovat varsin erisuuntaiset. Tämä seksuaalivähemmistöön kuuluvien sukupuolten ero on hyvä muistaa lähtökohtana.
Kun tarkastellaan esim keski-ikäisiä homoja ja lesboja, heidän tiensä eivät ruohonjuuritasolla juurikaan kohtaa. Kumpaisetkin pyörivät omissa piireissään. Sukupuolet ovat siis aikuisten kohdalla segregoituneet aika täydellisesti. Jos hieman yleistetään, aikuiset homomiehet pyörivät miesten yöskenessä ja kaveripiireissään. Aikuisilla naisilla on useimmiten pitkäaikainen parisuhde, ja yleensä he pyörivät naisten keskustelu- ym ryhmätoiminnassa, ystäviensä kanssa ja jonkin verran lesbobileskenessä joka on pieni verrattuna miesten kapakkamaailmaan.
Opiskelijaiässä näyttää pätevän yleistykset, että ei-heterot naiset (siis nuoret aikuiset lesbo- ja bi-naiset) jo eristäytyvät naispiireihin, kun taas nuoret aikuiset homo- ja bi-miehet pyörivät fag hag -lisukkeisissa piireissä. Fag hag -naisiksi ajautuu yleensä heteronaisia ja joskus myös nuoria lesbonaisia.
Eräs mieslaji joka toisinaan on tervetullut ei-heteroiden naisten piireihin, on Norlénin teoksessa "queerpunkkari"-nimikkeellä luonnehdittu homolaji. Queerpunkkarit eivät juurikaan tule toimeen toisten homomiesten kanssa, ja he ovat habitukseltaan voimakkasti erikoisuutta & vallankumouksellisuutta tavoittelevan näköisiä (lävistyksiä, tatskoja, punkkaripukeutumista, mm voidaan etsiä tunnusmerkkeinä). Queerpunkkarit usein haluavatkin pyöriä nimenomaan juuri lesbopiireissä. Queerpunkkarimiehiä myös käytetään järjestöelämässä "kiintiömiehinä" naisten muuten johtamissa toimielimissä.
Teini-iässä sekä pojat että tytöt vielä hakevat rooliaan ja rakentavat identiteettiään. Siinä iässä sekä homopojat että ei-heterot tytöt hakeutuvat yhteiseenkin piiriin. Murkkuikäinen lesbotyttö on usein ihan käyttökelpoinen fag hag....
Segregoituminen alkaa yleensä niin, että lesbo- ja bi-naiset ryhtyvät pyörimään omissa piireissään poikia nuorempina. Tämä näkyy siinä, että monasti opiskelijaikäiset homopojat toivottavat/ toivottaisivat naiset tervetulleiksi samoihin ryhmiin, kun taas samanikäiset bi- ja lesbonaiset jo usein pyörittävät vain naisille tarkoitettuja piirejä, eivätkä useinkaan toivota miehiä sinne tervetulleiksi.
Aikuisiässä sitä sitten ruohonjuuritasolla on hyvin vähän yhteistä seksuaalivähemmistöjen naisten ja miesten välillä.....
Miehet ovat kiinnostuneita miehistä, naiset naisista - eivät toisistaan. Siinä sen eristäytymisen pohjimmainen syy.

No hyvänen aika. Mitenkähän ne heterot naiset tulevat toimeen keskenään jos ainoa tapa välttää eristäytyminen on kiinni siitä, tunteeko niihin toisiin seksuaalista vetoa.

Minä en tiedä mitä tämä ruohonjuuritason toiminta on, ja miksi se ei kohtaa mutta joka tapauksessa vaikka tilanne olisikin ym. kuvauksen kaltaista, en halua jakoa edesauttaa. Homoilla ja lesboilla on ainakin jotain yhteistä; molempien seksuaalisuus poikkeaa valtavirrasta. En minä lesbotuttavieni kanssa puhu miehistä, vaan elämästä yleensä.

En pidä kaikista lesboista, en pidä kaikista homoista. En halua kuulua johonkin kulttuuriin tai marginaaliryhmään vain siksi, että voin rakastua miehiin. Sen mukana tulee jo nyt tarpeeksi painolastia. Pärjään aivan hyvin ryhmissä joissa on vain heteromiehiä ja minä, pärjään ryhmissä joissa on lesbonaisia ja minä.

Rakkaus, ihmissuhteet... pohjimmiltaan ne ovat kaikki samanlaisia, riippumatta suuntauksesta. Kaikki muut ongelmat ovat kulttuurillisia, joten niitä voi myös muuttaa. En ole vielä ehkä tarpeeksi 'aikuinen' siinä tapauksessa.

Ja siinä missä naisillä on täysi oikeus pitää tilaisuuksia, joihin miehiä ei kaivata ja miehillä päinvastoin, en haluaisi edistää eristäytymistä yhtään enempää. Ainoastaan seksin kannalta ihmisen suuntautumisella on merkitystä, kaikenlaisilla ihmisillä voi olla paljon annettavaa. Ehkäpä kannattaisikin miettiä enemmän sitä, miksi homokulttuuri on niin seksikeskeistä?

Olen ihan samaa mieltä Noden kanssa. Päämäärä homojen ja lesbojen järjestötoiminnassa on mielestäni homojen ja lesbojen aseman parantaminen yhteiskunnassa. Tässä Seta jäsenjärjestöineen on tehnyt kaikin tavoin loistavaa työtä viimeiset vuosikymmenet.

Tällaisissa asioissa järjestömuotoinen asioiden hoitaminen onkin omimmillaan ja homojen ja lesbojen on paras puhaltaa yhteen hiileen kaikessa poliittisessa toiminnassa, kun asiat todella ovat yhteisiä. Suurimmat lainsäädännölliset epäkohdat on jo Suomessa korjattu, vaikka paljon on vielä tekemättä. Mutta kyllä se siitä, kun osaavia ja ymmärtäviä ihmisiä on työtä tekemässä. Yhteishenki on hyvä pitää toimivana "ruohonjuuritasollakin". Pride-viikko yms. ovat hyvä esimerkki tällaisesta yhteistoiminnasta. Eikös ole niin, että ollaan kuitenkin aika samassa veneessä sekä homot että lesbot?

Yksittäisten tahojen toiminta on myös hyvä juttu. Usein vapaasti, vailla suurempaa organisaatiota toteutettavat tapahtumat tai palvelut voivat toimia hyvin siksi, että työtä voi tehdä tekemisen ilosta toivottavasti kanssaihmisten iloksi ja hyödyksi. Otetaanpa esimerkiksi nykyaikainen tiedotusväline Internet, ja siellä muutamat saitit; viihdesaitti ranneliike.net tai finnqueer.net -uutis- ja ajankohtaissaitti, taihttp://www.eurogayway.org/suomi -sivusto. Kaikilla on oma lähestymistapansa ja näkökulmansa.

Se, että ranneliike.net on erityisesti homomiehille suunnattu, johtuu siitä, että tekijät sattuvat olemaan pääsääntöisesti miehiä ja vieläpä homoja sellaisia. Emme silti koe lesbonaisia tai heteroita (tai muitakaan ryhmiä) vastustajiksi tai toisarvoisiksi. Ja kuka tietää, jos saitiltamme muutkin kuin homot löytävät jotain kiinnostavaa. Sellaisesta olemme pelkästään iloisia :))

Jos halutaan parantaa yhteishenkeä, kuten SMO toivoo, yleensä sen esteenä ovat naisryhmät ja jo nuoresta aikuisiästä lähtien naispiireihin asemoituvat lesbonaiset. Yhteistilaisuuksien ja -toiminnan esteenä eivät yleesä ole homomiehet.
Kirjoituksistaan päätellen homomiehet Node ja SMO ovatkin osoituksena tästä: he toivottavat naiset tervetulleiksi......
Noden kirjoituksen johdosta voidaan tehdä päätelmä, että ehkä hän olisi nk queerpunkkari. Tähän viittaa mm se, että hän liikkuu kertomansa mukaan heteromiespiireissä ja lesbonaispiireissä. Ehkä juuri homomieskaveruudet ovat vähäisiä? En tunne häntä (tietääkseni). Olisiko vielä muita queerpunkkarin tunnusmerkkejä? esimerkiksi, irokeesiksi leikatut hiukset tai pitkät hiukset, lävistyksiä, tatuointeja, "radikaali" pukeutuminen kuten kuluneet tai reikäiset vaatteet? Häntä tuntematta en tietenkään voi tietää.
Olen nähnyt näitä piirejä paljon, ja sen vuoksi voinkin todeta että on hyvä että homomiehille tuotetaan palveluja.
Näissä piireissä juuri miehet ovat se "heikompi" sukupuoli - joka ei ehkä aina edes osaa pitää puoliaan.....

Hmm. Ihan tyytyväinen olen ainakin toistaiseksi ollut (pääasiassa) lesbonaisten vetämiin tempauksiin, unohtamatta tietysti, että mukana on ollut miespuolisiakin järjestäjiä - samoin kuin heteronaisia. Pridet ovat olleet onnistuneita tapahtumia, viime syksyinen parisuhdelakia puolustava sateenkaarimarssi oli erittäin onnistunut - ja aika spontaanikin tapahtuma.

Mielestäni tärkeintä on, että jotain tehdään - ei se, kuka tekee. Jos energiaa naisilta löytyy, niin mikäs siinä. Ja kyllä minä olen mukana, jos päämäärät kohtaavat, oli kyse sitten naisten tai miesten vetämistä tapahtumista. En ainakaan minä osaa kokea, että tällä hetkellä vahva naisveto seksuaalivähemmistöjen järjestötoiminnassa olisi mitenkään ongelma. Hienoa, että joillain on energiaa ja halua tehdä.

Tämä keskustelu jostakin kumman syystä kulkeutuu koko ajan pohtimaan järjestötoimintaa, vaikka avasin sen ruohonjuuritason sosiologiasta. Haluaisin että huomiota kiinitettäisiin enemmän ruohonjuuritason tarpeisiin, kiinnostuksiin ja tilanteeseen - myös muut keskustelijat, please. Nimittäin, miksi keskustelun avasin aiheesta -ja ruohonjuuritasoa koskien- on se että ranneliike.net on hyvin pitkälle palvelua juuri ruohonjuuritasolle - ja juuri ruohonjuuritason tällainen palvelu on puuttunut.

Tämän keskustelun eräs tarkoitus mielestäni (ja sitä avatessani) on, että nuoret ihmiset näkisivät infon, josta käy ilmi että ja miksi piireissämme on myös segregaatiota sukupuolten ja ryhmien välillä.

Ei pidä piilotella tosiasioita, vai? Lainsäädännön tasolla seksuaalivähemmistöjen miesten ja naisten edut ovat nyt tulevaisuuteen katsoen jossakin määrin erisuuntaiset. Hedelmöitys- ja ottolapsisäännökset eivät ole kovin voimakkaasti useimpien homomiesten intresseissä, mutta lesboille ne tiettävästi ovat kohtalonkysymyksiä.

Mielenosoitusmarssit, lainsäädäntöön vaikuttaminen, makrotason uutiset joita Finnqueer julkaisee, edunvalvontajärjestöt - kaikki ne ovat poliittista tasoa, jota en juurikaan ole tarkoittanut kun puhe on ruohonjuuritasosta. Olen aina ollut sitä mieltä että poliittisella tasolla eri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä on yhteinen asia ajettavanaan -joskin myös erisuuntaisia intressejä- joten kattojärjestöjen on tietysti syytäkin olla kaikille yhteisiä, ja niissä kaikkien ryhmien pitäisi olla edustettuina ja läsnä.
- ei pelkästään lesbojen, jos SMO sitä tarkoittaa

Jos on pakko puhua järjestötoiminnasta, minullakin on hyvin paljon sanottavaa, mutta vielä tässä vaiheessa pidätyn siitä.

Nuoren ihmisen on hyvä tietää näistä ruohonjuuritason kuvioista.
On hyvä tietää että gayskenen diskoissa ja baareissa olevat naiset ja tytöt ovat usein fag hageja ja uteliaita heteroita, eivät välttämättä useinkaan lesboja tai biseksuaaleja. On hyvä tietää että aidot lesbot juhlimisesta puheen ollen usein pyörivät vain naisten erityisbileissä jms.
Olen ollut järjestämässä useita Pride-tilaisuuksissa. Tiedän, että todellisuudessa miehet ja naiset niissäkin kulkevat hieman eri osioissa. Senpä vuoksi Prideissä ja aiemmissa Vapareissa tyypillisesti kasataan tarjotin, jossa on melkeinpä jokaiselle jotakin.

Tietysti on muistettava että rakenne jossa "seksuaalivähemmistöt" kuuluvat yhteen, on valtaenemmistön, eli heteroiden, niskaamme laittama - eikä sillä rakenteella ole välttämättä mitään tekemistä seksuaalivähemmistöihin itse kuuluvien toiveiden ja tarpeiden kanssa.
Minua on ihmetyttänyt, miksi me niin orjallisesti noudatamme tuota heteromaailman meille pakottamaa rakennetta. Olisiko myös asioita joissa meille olisi edullisempaa tai mielekkäämpää luoda oma yhteiskunnallinen rakenteemme.

Eräs aika vakava virhe esim tutkimusta tehtäessä on, mikäli seksuaalivähemmistömiehet ja -naiset ryhmitetään yhdeksi yhteiseksi tarkastelujoukoksi. (Sellaisen mokan on kuulemma Osmo Kontula tehnyt...) Yhteistarkastelussa voidaan esimerkiksi saada tuloksia jotka eivät kuvaa kumpaakaan ryhmää, eivätkä juuri ketään yksilöä, vaan ovat epätyypillinen keskiarvo tms. Ja lesbonaisista kasatun otoksen perusteella ei tietystikään voida päätellä mitään homomiehistä, eikä homomiesotoksen pohjalta mitään lesbonaisista.

En tietääkseni ole queerpunkkari, ainakaan ulkoisista tunnusmerkeistä ei yksikään päde. Ja muutenkin, kuten sanoin, en suostu karsinoitumaan yksistään sukupuolisen suuntautumiseni perusteella.

Tottakai ystävinäni on myös homomiehiä, oletin että sitä ei tarvitsisi erikseen mainita. Minusta ystävyydessä huomioon otetaan ihminen kokonaisuutena, ei vain hänen suuntautumistaan. En halua ottaa huomioon mitään keinotekoisia rajoja jotka luodaan sukupuolisen kiinnostuksen kohteiden mukaan, vaan liikun niiden välillä vapaasti.

On muuten kovin vapauttavaa, sellainen. Eikä sitä pelkkiä homomiehiä jaksaisi, hyvänen aika. Välillä tekee hyvää puhua naisista vaikkei itse koekaan asiaa kovin omakseen :) Onhan minulla mielipiteitä armeijastakin vaikken ole sitäkään koskaan käynyt...

Noh. Mielestäni "ruohonjuuritason" elämä syntyy ja elää omalla painollaan - jos sille on tarvetta. Käytännössä kyse on usein kaveripiireistä, ja joskus näkyvämmistäkin porukoista. Näin minä sen käsitän. Samanlaiset ihmiset törmäävät toisiinsa ja kemiat kohtaavat. Siinä se. Se on arkipäivän elämää.

Tämän keskustelun ensimmäisessä viestissä puhuttiin myös ryhmistä, jotka ovat mielestäni eräänlaista järjestötoimintaa (vaikka "ruohonjuuritasolla" ollaankin), joten siksi siihen tartuin.

Toisaalla sanottiin miesten jäävän jalkoihin "piireissä". Ehkäpä miehillä on sitten muita aktiviteetteja enemmän - ja taipumus hakeutua laumoihin ilman varsinaista "järjestäytymistä"? En tiedä.

Niin. Kuten Node kertoo, kyllä normaalisti kaveripiirit ovat aika heterogeenisiä. Joidenkin homojen porukoissa on enemmän homoja - joidenkin vähemmän. Ja kuten sanoin edellisessä viestissäni, niin olennaisinta on se, että kemiat kohtaavat. Mullakin on tuttavapiirissäni (tai tuttavapiireissäni) niin homoja kuin heteroita. Naisia ja miehiä. Ja ihan sekaisin kaikkia.

Jos nyt ensin muutama sana järjestöelämästä, niin....
Vuonna 1990 toteutettiin aika iso eriyttäminen SETA-järjestökokonaisuudessa, jossa ei siihen mennessä ollut ollut paikallisyhdistystä pääkaupunkiseudulla. Perustettiin aivan uutena HeSeta ry. Ideana oli, että valtakunnallinen SETA luopuu aika pitkälle Helsingille ominaisten asioiden hoitamisesta, ja pystyy keskittymään kattojärjestötehtäviin: poliittiseen ja edunvalvontatyöhön sekä valtakunnalliseen koordinointiin. Samassa yhteydessä valtakunnallisesta SETAsta "siirrettiin" henkilöjäsenet pois. HeSeta ryn tehtäväkentäksi tuolloin muodostettiin erilaiset "ruohonjuuritason" palvelut ja asiat, esimerkiksi biletoiminta, paikalliset tilaisuudet, vertaistukitoiminta, pienryhmät, puhelinpäivystys, ja kaikenlaista muuta sosiaalipalvelua.
Jaottelu on monellakin tavoin ihan järkevä ja on nyt vuosikymmenen vierittyä osoittanut jotensakin toimivaksi. Ja jospa nyt sitten tässä keskustelussa puheltaisiin tuosta ruohonjuuritasosta, oli se sitten järjestöelämää tai kaveripiirejä....

HeSeta ry järjestää useamman kerran vuodessa isohkoja juhlia kaikille sukupuolille, sekä vain naisille juhlat keskimäärin joka toinen kuukausi. Joskus maailmassa minä olen -tarpeen sitä silloin vaadittua- kirjoittanut myös tiedotteen http://members.surfeu.fi/horhum/lesbscen.htm

Karsinoinnin vastustaminen... ja haluttomuus itse lukeutua mihinkään tyyppiin.... ah, niin yleistä idealistisilla tai individualistisilla miehillä....
Olihan yliopistolla aikanaan se postgenderistien ryhmäkin. Johon muut postgenderistit eivät halunneet lukeutua....
Monta kertaa olen nähnyt, että ne jotka kiivaimmin vastustavat lukeutumistaan mihinkään stereotyyppiin, ovat juuri sellaisia jotka objektiivisesti tarkastellen niin selvästi kuuluvat tiettyyn typologiseen ryhmään, ettei paremmin tunnusmerkit juuri enää voisikaan täyttyä.

Tästä pääsenkin kätevästi sanomaan laumasieluisuudesta....
Kokemukseni mukaan homopojat ja -miehet ovat ehkä kaikkein individualistisimpia ihmisiä.... Tämä merkitsee usein myös sitä että homot ovat jossakin määrin yksinäisiä. Etenkin nuorina niin kovin yksin. Eräs toinen seuraus on, että homomiehet eivät juurikaan muodosta laumoja. Eivät edes omia yhteisiä etuja valvoakseen. Hyvin tavanomaista on nähdä homo liikkumassa yksin.... tai korkeintaan yhden tai muutaman kaverin kanssa (usein se seuralainen lisäksi on fag hag, eikä toinen homo). Ja koska homopojilla on taipumusta jäädä yksin, eräs ensiarvoisen tärkeä palvelumuoto olisi valmiina oleva nuorten ryhmä, johon homopoika voisi tulla - edes jotain yhteyttä pervoeläjiin saadakseen.

Haluan muistuttaa ja toivon ihmisten tiedostavan, että homomiehillä ja heteronaisilla on varsin paljon yhteistä:
- yhteisiä etuja valvottavana - sekä heteronaiset että homomiehet ovat yhteiskunnallisesti pitkään olleet alisteisessa ja sorretussa asemassa olevia ihmisryhmiä. Ehkäpä molempien asemaa voidaan parantaa samankaltaisilla keinoilla ja toiminnalla. Ja yhteistyöllä.
- seksuaalisesti, sekä heteronaiset että homomiehet ovat kiinnostuneita miehistä. Siinähän sitä sitten muodostuu vaikka yhteiset keskustelunaiheet ja pohtimisen kohteet. Ja vinkkejä voi aina vaihdella.
- yhteisiä tai samankaltaisia harrastuksia löytyy paljonkin: miltä tuntuvat vaikkapa shoppaus, kampaukset, ulkonäön huolto, sisustus....

Olen havainnut monesti että homomiehet kyllä pyrkivät saamaan lesboja myös mukaan yhteisiin asioihin. Ja sangen useasti huomaa, että eivät lesbonaiset lähde. Siinä ei auta vaikka olisi kuinka idealistinen tai kiltti homomies kutsumassa. Mutta toivotan silti herroille Nodelle ja SMOlle suurta menestystä lesbojen saamisessa mukaan..... älkää mitenkään antako skeptisyyteni haitata hyviä yrityksiänne. Mielelläni sitten myöhemmin kuulen kuinka onnistuitte...

Ja, olen oikein paljon samaa mieltä siitä, että toki kaikissa niissä asioissa joissa homomiesten ja lesbonaisten edut ovat yhteiset, on parasta puhaltaa yhteen hiileen. Uskoisin että olenkin eri vaiheissa juuri sellaisissa asioissa itse toteuttanut tuota elämänohjetta - ja jopa saanut aikaan näkyviä tuloksia.

Ruohonjuuristason toiminnasta SETAn järjestökentässä voidaan kertoa ihan kiintoisa ja ehkä opettavainenkin tosiasia.... Nimittäin, eivät ne homomiehet ja lesbonaiset aina mahdu samaan putiikkiin. Etelä-Pohjanmaalla on kaksi SETA-nimistä yhdistystä, joiden erona päällepäin näyttäisi olevan maantiede: Seinäjoki ja Vaasa. Tiettävästi niiden todellinen ero on kuitenkin aivan muu: Vaasan SETA on miesten käsissä oleva yhdistys ja Seinäjoen SETA on naisten yhdistys. Molemmissa kuulemma on jäseniä toisenkin paikkakunnalta. Vaasankin lesboja käy Seinäjoella asti kokouksissa ja tilaisuuksissa - siellä on yhdistys jossa naiset kuulemma saavat olla miehiltä rauhassa. Sain myös kuulla että Vaasan SETAssa jo vuosikaudet on päättäväisesti hoidettu asiat niin että naisilla ei ole asiaa tulla valituiksi ko yhdistyksen hallitukseen. Minä en sinällään tiedä, kumpien on vika ja syy.... tätä ei pidä mitenkään tulkita minkäänlaiseksi kannanotoksi "syyllisyydestä" - vai onko kyse ihan sovussa tapahtuneesta eriytymisestä, en tiedä. Tunnustettakoon että olen nuo tiedot kuunnellut tyttöpuolisilta tuttaviltani....
Joka tapauksessa, Vaasan SETA järjestää useita kertoja vuodessa bileet, jotka enimmäkseen houkuttelevat miehiä - Seinäjoen SETA taasen järjestää säännöllisesti kerhoiltama-tyyppisiä tilaisuuksia joissa tiettävästi käy vain naisia.

Node ei toivottavasti halua ymmärtää mielipiteitäni väärin. Mainittakoon nyt joka tapauksessa se itsestäänselvyys, että heteronaiset ovat seksuaalisesti kiinnostuneita miehistä, ja se on varmastikin yksi tekijä jonka takia heteronaisille löytyy keskinäistä yhteisyyttä. Sen sijaan toisaalta homomiehet ja toisaalta lesbonaiset eivät ole seksuaalisesti kiinnostuneita samoista ihmisistä, eivätkä toisistaan. Joten yhteistä ei ainakaan siltä rintamalta löydy....

Ihan pikku mainintana, ymmärtääkseni Eurogayway-sivustot eivät suinkaan syntyneet vapaaehtoistyönä eivätkä vailla suurta organisaatiota eivätkä vastikkeettomastikaan (pyyteettömyydestä en kommentoi mitään), sillä tietojeni mukaan kyseisten aineistojen tuottamisen on rahoittanut EU. Mutta, sivuthan itse ovat ihan kohtuulliset, joskaan eivät vailla puutteita

Helsingissä on tapana järjestää joka toinen vuosi Pridet, joka tietysti on kaikille sukupuolille.
Muutaman vuoden ovat naiset lisäksi järjestäneet, syksyn alussa, Helsingissä vain naisille tarkoitetun festariviikon, Tribadien Yöt ja Päivät.
Festarit sekä sellaisiin liittyvät pikku tilaisuudet ja juhlat ovat tietystikin tätä ruohonjuuritason toimintaa....
Tiedossani ei ole, että Helsingissä järjestettäisiin tavallisille homomiehille suunnattua mitään "vain miehille" festaria, juhlaa tai muutakaan sellaista. Oi korjatkaa toki jos olen väärässä...

Jos ymmärsin oikein, mielestäsi on lesbojen/bi-naisten "vika" että sukupuolet eristäytyvät toisistaan. Sanot kuitenkin että homomiehet eivät muodosta "laumoja" toisten homojen kanssa - miksi siis ylipäätään sellaisia pitäisi muodostaa? Jos ymmärsin oikein, niin tällaiset yhden sukupuolen laumat ovat mielestäsi, Micke, juuri se huono asia.

Suomalainen kulttuuri korostaa individualisuutta, joten siinä mielessä ei ole yllätys että monet liikkuvat yksin. En kuitenkaan ymmärrä miksi heidän pitäisi varta vasten hakeutua toisten homojen laumoihin. Ehkä he edes eivät halua. Ja mitä tulee esimerkiksi Setan järjestämiin tilaisuuksiin, tai vaikkapa homobaareihin, niin todellakaan kaikki homot eivät niissä halua edes käydä. Eivätkä kaikki homot halua tehdä seksuaalisesta suuntautumisestaan kaikenkattavaa elämäntapaa.

Okei, on hyvä asia että esim. nuorten ryhmiä on, ja että pääsee tutustumaan toisiin homoihin varsinkin silloin kun oma seksuaali-identiteetti on kehittymässä - ja etenkin jos kokee oman seksuaalisuutensa ahdistavana, eikä voi puhua asioista toisten kanssa. Mutta se ajatus että ihmisten pitäisi valita kaveripiirinsä yksinomaan seksuaalisen suuntautumisen perusteella on ajatuksena hyvin outo. En tiedä tarkoititko tätä itse, mutta jotenkin sen kuvan kirjoituksistasi sain, kuten esimerkiksi tästä: "tai korkeintaan yhden tai muutaman kaverin kanssa (usein se seuralainen lisäksi on fag hag, eikä toinen homo)."

Jos lesbonainen viihtyy yksinomaan naispiireissä, niin se hänelle suotakoon. Veikkaisin kuitenkin että on homomiehiä jotka samalla tavalla "eristäytyvät" lesbonaisista tai naisista ylipäätään, ja ovat vain miesporukoissa. Jokainen kun kuitenkin on yksilö ja tekee sen minkä itse parhaaksi näkee.

Niin... Minä en ole koskaan kokenut lesbonaisten suunnalta mitään torjumista, joten en omalta kohdaltani osaa asiaan mitään kommentoida. Ehkäpä tekemistä on sillä, että tulen sekä miesten että naisten kanssa suhteellisen hyvin toimeen. (transtukipisteen sukupuolitestin mukaan olen korvieni väliltä sukupuolineutraali, joten se saattaa selittää asiaa.)

Se, että Helsingissä ei ole "vain miehille" -tapahtumia, johtuu varmaankin aika paljon siitä, että homoihin voi törmätä muutenkin. Helsingissä "homotiheys" on niin korkea, että juuri minnekään ei voi mennä näkemättä lajitovereita ja homobaarejakin on paljon. Pienemmissä kaupungeissa tilanne on toinen. Erilaiset tapahtumat on niissä ainoa paikka tavata muita seksuaalivähemmistöjen edustajia.

Jos tarvetta miesten bileille Helsingissä on, niin kyllä sellaista varmaankin syntyy. Uskoisin ainakin.

Ja vielä tuosta yhteisyyden kokemisesta ihmisten välillä. Ehkä elämäni ei ole seksikeskeistä, kun niin kovin harvoin kiinnostun miehistä seksuaalisesti. Naisista en ollenkaan. Suurin osa (lue: lähes kaikki) ihmissuhteistani ei ole millään tavalla seksuaalisuuteen pohjautuvia. Ystäväni ja tuttavani ovat ystäviä ja tuttavia ja yhteisyys heidän kanssaan tulee ennemminkin ihan toisaalta.

En Micke ymmärrä ajatuksenjuoksuasi. Minkä tahansa ryhmittymän, myös "postgender" ryhmän muodostaminen luo näitä amerikkalaistyylisiä "olet joko meidän puolella tai meitä vastaan" asetelmia. Jos kuulut "postgender" ryhmään samalla tavallaan tunnustat "sukupuolijaon". Samalla tavalla "rauhanliike" vaatii elääkseen uhan - sodan. Jos ei ole sotia ei ole rauhanliikettä. Siis jos liittyisin "postgender" yhdistykseen tunnustaisin sukupuolet ja sukupuolijaon. Tämä on taholtani hypoteettista ajattelua koska en koe sukupuoltani millään tavalla uhatuksi tai epämääräiseksi saati rajoittavaksi. Ja olinkin varsin iloisesti yllättynyt sukupuolineutraalista tuloksesta transtukipisteen sukupuolitestissä :). Mitä olen stereotyypiltäni siihen voivat vastata tai muodostaa oman käsityksensä minut tuntevat henkilöt, itse en ota siihen kantaa saati suostu johonkin ennalta määrättyyn rooliin muokkautumaan.

Kertomuksesi Vaasan ja Seinäjoen seta:sta kuullosti korvissani varsin hyvältä. Pakottaminen joihinkin kankeisiin kaavoihin jonkin ideologian pohjalta tappaa varsin nopeasti kaiken vapaaehtoistyön ja toiminnan. Kyllä toiminnan pitää lähteä itse ihmisistä ja tarpeesta- olisi tietysti ihan kiva jos jokaisessa kunnassa olisi päivittäistä aktiviteettia kaikille meille mutta tähän en jaksa uskoa ja jos tälläkin tavalla on saatu pohjanmaalle aikaan niin homoja kuin lesboja palvelevaa toimintaa niin erittäin hyvä. Se on sitä ruohonjuuritason toimintaa eikä se että joku kattojärjestö sanelee millaisia ryhmiä mihinkin pitää muodostaa- varsinkin jos tällöin kaikki ovat tyytymättömiä. Yhteisöllisyyttä voidaan sitten muodostaa vaikkapa sillä että joku Seinäjoelta Vaasaan lähtiessään poimii matkalta muita mukaan ja että järjestö kannustaa mahdollistaa tämmöisen toiminnan eikä niin että kaikkien Vaasalaisten on käytävä Vaasan setassa. Ketään ei saisi sulkea kaikkien ryhmien ulkopuolelle mutta jos kerran on kaikille sopivia ryhmiä ja bileitä niin asiahan on varsin hyvä, eriytynytkin toiminta on parempi kuin ei toimintaa lainkaan ja yhteen mennään ehkä vasta jos/kun pakko on.

Keskinäistä yhteisyyttä löydän ja näen paitsi mainitsemastasi seksistä ja seksuaalisesta kiintymyksestä myös lapsista (en tosin omalta osaltani koska en aikone hankkia lapsia), urheilusta (monista lajeista), ammatista (tai siksi lähdinkin takaisin opiskelemaan koska en tuntenut yhtenäisyyttä ensimmäiseen ammattiini), taiteista ja kulttuurista, ruuanlaitosta, musiikista ja monista muistakin asioista eikä ainakaan itselleni seksuaalisuus ole niin merkittävä asia kuin ilmeisesti sinulle vaan itseasiassa ihan siellä listan loppupäässä.

"toivotan silti herroille Nodelle ja SMOlle suurta menestystä lesbojen saamisessa mukaan..... "

Jos puhut Ranneliike.net:stä niin en usko että ketään ollaan varsinaisesti houkuttelemassa mukaan vaan että sivut ovat avoimet kaikille jotka osaavat kunnioittaa muita ja myös erilaisia ihmisiä :). Ja toisaalta oman kokemuksen mukaan toiminta hesetassa on jo varsin naispainoitteista ja ennenminkin tuntuu että meillä miehillä olisi siellä paljon annettavaa.

"...naiset lisäksi järjestäneet, .....Helsingissä vain naisille tarkoitetun...."

Niin. Osuit naulan kantaan. NAISET ovat järjestäneet NAISILLE. What's you're problem? Tarkoitatko että naisten pitäisi järjestää homomiehille jotain? Vai homomiesten naisille?? Eikö saman kaavan mukaan miesten pitäisi järjestää miehille jotain? No yleensä miehet ovat vähän saamattomia järjestämään mitään paitsi esim. seksi- tai keskiolutjuhlia pl. ehkä elokuva-, moottoripyörä ym. näyttelyt/festarit joissa järjestäjä saattaa olla joko mies tai nainen, homo tai hetero tai joku aiheesta tai taloudellisesta hyödystä kiinnostunut.

Ja jos stereotyyppejä vastustavat eniten stereotyypin täyttävät ihmiset niin yleensä ihmisiä ovat jaottelemassa stereotyyppeihin ne jotka luulevat ja haluavat oman stereotyyppinsä olevan jotenkin toisten stereotyyppiä paremman ja haluavat sitä näin "perustella" ja oikeuttaa olemassaolonsa ja muita paremmuutensa ja sortonsa muita kohtaan - vrt. rotusorto, naisten asema ja muiden vähemmistöjen sorto.

oon ollu kaverini kanssa 12 kohta 13v ja nuorempana alle 30 v
oltiin hyvä pataa kaikki (ainakin tampereen näsinneulan alakerrassa
eikä meillä eritelty oltiko homoja vai lesboja kaikki oltiin yhtä isoa
porukkaa valtaväestöä vastaan ja pidettiiin omia pirskeitä.)
nyt liki 40v alkaa kotona oleminen tuntua yhä useammin antiosammalta kun toi mixeissä pyöriminen ja kyllä me istutaan lähi kippolassa heteroiden homojen ja muiden lesbojen kanssa sulassa sovussa .aika rauhottaa menohaluja ja se oma muru ennenkaikkea
en mä ainaskaaan nauti yksin bailaamisesta ventovieraiden ihmisten keskellä
oishan se kiva pyöriä sekaporukassa jos pirskeitä on tiedossa ilmoitelkaa missä lähdetään kaikki kimpassa ........elämä
yhdistää meitä kaikkia ilman sukupuolimäärityksiä
terveisin mansen likat

Heippa kaikki ihanata homot ja lesboliinit!! Olette osa minun pikku homo pöjyliinin kiimaista homomaailmaa!!

Minä En tee jakoa että kenet otan ystäväksi. Ystävyys lähtee siitä että toimiiko sisäiset jutut (esim. harrastukset, musamaku...).

Olis ihana kun lesbot ja hompsukat voisivat kohdata enemmänkin!!! Uskon että hopseleilla ja lespukoilla olisi paljonkin annettavaa toisilleen (en tarkoita että muutettaisiin toisiamme heteroikis, päinvastoin) ja voitaisiin jakaa voimia välillä hyvinkin ankaraa maailmaa kohtaan ja pitää yhtä ja tukea toisiamme!!!

Kesä lähenee! Pidetäänt äällä Hesassa vaikak jotkut omat ulkopippalot kun ei tuo clubi-elo oikein kukoista täällä Hesassa!!

Helsingin SETA vois vaikka organisoida jonkun kivan tapahtuman lämpimään kesäyöhön... Ja jos SETA ei siihen pysty, niin pistetään perkules omat pippalot pystyyn aj heilutellaan perseitä niin että satiaiset vaan pöllyää kunnon homorytkeen tahtiin ja heterot peittyvät alle!

Itse kannatan iloista ja integroitunutta vapaaehtoistoimintaa.

FinnQueer toteuttaa sitä olemuksellaan Verkkolehti perustuu
vapaaehtoisiin keräyksiin ja toimintaan. Sisällön tuottajistamme
tasan puolet on naisia ja puolet miehiä. Yli puolet on ollut
vaihto-oppilaaana ulkomailla.

Toimittajissamme on niin homo-, bi-, hetero- ja aseksuaaleja
kuin vinokkaitakin.

Toimittajiemme kasvoihin voi tutustua esittelysivullamme:
http://www.finnqueer.net/toimitus1.html

Keskustelussa vilisi arvokkaita mielipiteitä ja pohdiskelua siitä, miksi ihmiset kerääntyvät ryhmiin.

Oma tulkintani tälle on se, että ihminen, laumaeläimenä hakeutuu ryhmään, jonka se tuntee tukevan omaa identiteettiään, riippumatta siitä, onko hän "homo" tai "lesbo".

Heti ensimmäisessä viestissä huokusi rivienvälistä selkeästi negativisuus lesboja kohtaan. En pystynyt aivan suoraan löytämään syytä tälle, mutta minulle jäi maku suuhun, kuin tässä "ongelmassa" olisi vain yksi päätekijä, nainen. Jotenkin ajatus, jos sitä edes oli, hukkui heti ensimmäisessä viestissä.

Se, että Ranneliike on "saitti pojille" johtuu kyllä pitkälti siitä, että se syntyi poikaporukn ideana ja lähti siitä kasvamaan. Yksikään lesbo tai bisse ei ole osoittanut apuaan saati ilmaissut, että "hei, saanko tulla mukaan". Tätä jos tapahtuisi, olisi tekijäporukkamme takuuvarmasti hajanaisempi ja käsittäisi myös naisia.

Node tuossa kyseenalaisti tämän jaottelun, ihmisten jakamisen keinotekoisesti luotuihin ryhmittymiin. Itse kamoksun myös ajatusta. En halua olla kenenkään puheissa ja höpinöissä minkään yhden yksittäisen genren tai muun ryhmän jäsen. Olen mieluummin ihminen ihmisten joukossa. Ihanteellistahan olisi, jos voisimmekin elää ilman ryhmittymiä, joskin yhteiskunta, kuten me se tunnetaan, sitä ei olisi.

Mielestäni ongelmatkin ovat valtaosin keinotekoisia. Ne syntyvät niiden ihmisten mielissä, joiden on vaikeata hyväksyä toisen elämäntapaa, olemusta. Olisiko alkuperäisen viestin laittajan mainitsemaa "ongelmaakaan" olemassa, mikäli ko. henkilö ei olisi itse sitä mielessään kehitellyt?

Hmmm... Mulle taas pienemmällä paikkakunnalla asuneena oli hyvin tärkeää löytää kaveriporukastani toinen 'vinksahtanut'. Vaikkakin kyseessä oli lepakko, meistä tuli parhaat ystävät ja myöhemmin kämppikset Stadissa. Eikä meistä siinä ollut mitään ihmeellistä.

Mutta kyllä me molemmat saatiin kuulla aikalailla ennakkoluuloja muilta kun kerroimme pienestä 'perheestämme'. Kun joistakin oli aivan käsittämätöntä että homo ja lesbo voisivat olla parhaita kavereita - saati sitten vielä asua samassa taloudessa.

Tästä taas iänikuiseen keskusteluun lesbojen miesvihasta ja homojen heteroseksivastaisuudesta (erityisesti naisten sukuelimiä kohtaan). Kauheata yleistämistä molemmat, mutta silti jossain määrin hyvinkin voimakkaita mielipiteitä on havaittavissa... On se kumma, että ei voida elää kuin yksi suuri sateenkaariperhe. Tai mikä vielä tärkeämpää, kuin yksi suuri Ihmiskunta sukupuoleen ja sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta...