Suljettujen yhteisöjen kammo

Moneen kertaan eri muodoissaan on Ranneliikkeessä ja muuallakin esitetty toiveita ulkopuolisilta tavalla taikka toisella suljettujen homo- ja vastaavien yhteisöjen muodostamisesta. Esittäjien mielikuvissa on jonkinlainen homo-onnella, jota heterot eivät pääse häiritsemään. Olen pitänyt sellaisia ajatuksia tuulentupina.

Hesari kertoo tänään jälleen yhden hyvän huonon esimerkin. Vanhalestadiolaisen herätysliikkeen tärkeää vaikuttajaa vastaan on nostettu rankat rikossyytteet seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Syytetty on mies. Insestiset teot ovat kohdistuneet naispuoliseen lähisukulaiseen.

Hesari vetää yhteen:
Luterilaisessa kirkossa ja sen herätysliikkeissä on paljastunut jopa sata lasten seksuaalista hyväksikäyttötapausta. Tapaukset voivat olla vuosikymmentenkin takaa. Epäiltyinä on ollut kahdeksan pappia ja lestadiolaisen liikkeen luottamushenkilöitä.

**********

Vanhalestadiolaiset ovat varsin suljettu yhteisö. Mielestäni sellaisessa yhteisössä merkittävään asemaan noussut henkilö voi katsoa itsellään olevan oikeuden lähes mihin tahansa, maallisista laeista piittaamatta. Tuo vaara istuu mihin tahansa tiukasti suljettuun yhteisöön. Vaikenemisvelvoitteet, rippisalaisuudet ja "anteeksiantaminen" palvelevat erinomaisesti väärin toimivien tarkoitusperiä.

Tässä onkin kyseessä merkittävä vedenjakaja: onko ihmisen hengellinen koti avoimessa kirkossa vai suljetussa herätysliikkeessä (kärjistettynä)? Suljetussa yhteisössä sopivuus jäseneksi on yleensä arvioitavana. --- Arviointiperusteet eivät voi olla kritiikin kohteena, sillä silloin suljettu yhteisö hajoaisi. Ne, joilla on valtaa arvioida, ovat usein kriittisen arvioinnin yläpuolella. Se mahdollistaa väärinkäytön.
On muistettava, että rippisalaisuuden ei ole tarkoitus palvella ketään muuta kuin Jumalaa ja Hänen kauttaan hänen luotujaan. Se on mahdollisuus hyväksikäytetylle tuoda asiansa Jumalan eteen; Herran eteen, joka on lopullinen oikeudenmukaisuus. Väärinkäytöksissä mahdollisella lopullisella anteeksiantamisella on tervehdyttävä vaikutus molempiin osapuoliin. Sen sijaan anteeksiantaminen ei voi olla mikään automaatio eikä vallan käytön väline.

En kannata itse homoyhteisöjen sulkeutuneisuutta. Hbt-kansan tulisi olla osa normaalia yhteiskuntaa, jossa sulautuminen ja kriittisen suhtautuminen ovat mahdollisia.