- 1 / 2
- JuhaniV
- 28.12.2010 19:32
Minut pisti mietteliääksi uutinen Tampereen Blue Oyster Bar -ravintolan lopetuksesta yhdessä Los Angeles Timesin kirjoituksen kanssa, jossa väitetään amerikkalaisen homoyhteisön keskiluokkaistuneen. Missähän tänään oikeastaan suomalaisessa homomaailmassa noin yleisesti mennään. Tasavertainen avioliitto on muutaman vuoden päässä. Olemmeko päässeet päämäärään: keskiluokkaistunut homoväestö, jolla on samat arvot kuin oman ikäluokkansa heteroväestöllä? Olemmeko muuttumassa yhtä tylsiksi kuin heterotkin. Käsite "gay" alkaakin olla hauskuuden ja värikkyyden symbolin sijaan harmaan keskiluokkaisuuden symboli. Kohta käy niin kuten sille entiselle kommunistille, jolla ainoa jäljellä oleva punainen on enää punatiilinen velaton omistusasunto ja punainen menevä Audi. Kohta ainoa värikäs homomaailmassa taitaa olla raitalippu, ei mikään muu?
Ennenvanhaan hyväänaikaan oltiin sitä mieltä, että kaikki setalaiset ovat kommunisteja, eikä kunnon homo halua sellaiseen porukkaan kuulua missään tapauksessa. Väärä punainen voisi tarttua. Pinkki on se homon ainoa oikea punaisen sävy! Neitihomot puolestaan liihottelivat Psyke ry:n järjestämissä Sirkantansseissa seuraavan yön lihallisia tarpeita varmistelemassa. Kaikki tietenkin naivat kaikkia vapaan seksin merkeissä. Jos tuli tauti, piikki istumalihakseen hoiti homman pois päiväjärjestyksestä. Kukaan ei ollut kuullutkaan mistään visvasyylistä tai klamydiasta. Viina kuului runsaana vähäisimpäänkin juhlaan. Aina ei aamulla ollut varmuutta siitä, kenen/keiden kanssa tuli männäyönä rauhattomasti nukuttua. Vakiparisuhde oli NO-NO tai ainakin vähintään kummallista. "Miksi ostaa lehmän, kun haluaa litran maitoa" -asenteella monet menivät suhteesta toiseen. Yhteiskunnan asenteet olivat suorastaan vihamielisiä homoja ja homopareja kohtaan. Parisuhdetta ei tuettu omissa joukoissa, eikä sen ulkopuolelta. Oltiin tiukasti kaapissa. Vanhan Kellari oli minulla kuten leegiolla muita homoja kantapaikkana ja turvapaikka moniaita vuosia. Kaikki kävivät siellä. Sinne tuhrautui luvattoman monta iltaa ja markkaa. Nyt ajatellen niille olisi voinut olla parempaakin käyttöä.
Sitten maailmaan tuli AIDS, kuin pommi päähän. Kaikki muuttui. Osa kieltäytyi uskomasta tai välittämästä koko asiasta. Monet heistä ovat nyt vainaita. Osa kehitteli vaikka millaisia suojasysteemeitä jo siinä vaiheessa kun oli vielä epäselvyyttä HIV:n tarttumisreiteistä. He halusivat jatkaa vapaata seksiä keinolla millä tahansa.
AIDS pisti myös homot miettimään elämän syntyjä syviä. Enää Ruisku-Reiska (keksitty nimi) ei ollutkaan se salaa ihannoitu miestenkaataja. Monet alkoivat miettiä elämäänsä kokonaan toisella tavoin. Joku hurahti uskoon ja alkoi kieltää kaiken entisen meininkinsä ja tuomita muita samasta asiasta. Alettiin myös pohtia sellaista mahdollisuutta, että pitkäaikainen parisuhde olisikin hyvä juttu. Sille olisi oikeastaan tärkeää saada myös yhteiskunnan virallinen tuki. Tietenkin kunnollisella homoparilla pitää olla lapsia, tavalla taikka toisella tähän maailmaan hankittuina. Asuntolaina ja tilava luukku - tietenkin. Kesämökki järven rannalla.
Homokapakoita syntyi kun homoutta ei pidetty enää rikoksena. Tänään niille taitaa olla käymässä huonosti. Veikkaan yhdeksi syyksi, etteivät homot olekaan enää aikaisempaan tapaan kiinnostuneita pelkästään homosuuntautuneista juottoloista. Mennään trendikuppiloihin hetskujen tapaan. Enää ei homoparia ole lupa syrjiä heterokapakassakaan. Kannetaan eurot sinne missä muutkin käyvät. Tai istutaan mieluiten kotona kumppanin ja lasten kanssa tv:tä katsomassa ja astioita tiskaamassa.
Internet on myös muuttanut paljon. Jos haluaa eroottista aivohierontaa, pornoa on tarjolla kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin makuihin - ja tuo kaikki ilman vonkaamista. Myös parisuhdetta etsitään nyt internetistä entisten kapakkailtojen sijaan. Siistiä ja paljon kapakkailtoja halvempaa.
Tässäkö me nyt siis olemme? Tätäkö haluamme jatkossakin? Kaivetaan raitalippu esiin vaatekomeron pohjalta kerran vuodessa ja osallistutaan Pride-kulkueeseen muksujen kanssa.
Los Angeles Timesin kolumni homouden muuttumisesta keskiluokkaiseksi:
http://www.latimes.com/news/opinion/commentary/la-oe-goldberg-gays-20101228,0,1493653.column
Ennenvanhaan hyväänaikaan oltiin sitä mieltä, että kaikki setalaiset ovat kommunisteja, eikä kunnon homo halua sellaiseen porukkaan kuulua missään tapauksessa. Väärä punainen voisi tarttua. Pinkki on se homon ainoa oikea punaisen sävy! Neitihomot puolestaan liihottelivat Psyke ry:n järjestämissä Sirkantansseissa seuraavan yön lihallisia tarpeita varmistelemassa. Kaikki tietenkin naivat kaikkia vapaan seksin merkeissä. Jos tuli tauti, piikki istumalihakseen hoiti homman pois päiväjärjestyksestä. Kukaan ei ollut kuullutkaan mistään visvasyylistä tai klamydiasta. Viina kuului runsaana vähäisimpäänkin juhlaan. Aina ei aamulla ollut varmuutta siitä, kenen/keiden kanssa tuli männäyönä rauhattomasti nukuttua. Vakiparisuhde oli NO-NO tai ainakin vähintään kummallista. "Miksi ostaa lehmän, kun haluaa litran maitoa" -asenteella monet menivät suhteesta toiseen. Yhteiskunnan asenteet olivat suorastaan vihamielisiä homoja ja homopareja kohtaan. Parisuhdetta ei tuettu omissa joukoissa, eikä sen ulkopuolelta. Oltiin tiukasti kaapissa. Vanhan Kellari oli minulla kuten leegiolla muita homoja kantapaikkana ja turvapaikka moniaita vuosia. Kaikki kävivät siellä. Sinne tuhrautui luvattoman monta iltaa ja markkaa. Nyt ajatellen niille olisi voinut olla parempaakin käyttöä.
Sitten maailmaan tuli AIDS, kuin pommi päähän. Kaikki muuttui. Osa kieltäytyi uskomasta tai välittämästä koko asiasta. Monet heistä ovat nyt vainaita. Osa kehitteli vaikka millaisia suojasysteemeitä jo siinä vaiheessa kun oli vielä epäselvyyttä HIV:n tarttumisreiteistä. He halusivat jatkaa vapaata seksiä keinolla millä tahansa.
AIDS pisti myös homot miettimään elämän syntyjä syviä. Enää Ruisku-Reiska (keksitty nimi) ei ollutkaan se salaa ihannoitu miestenkaataja. Monet alkoivat miettiä elämäänsä kokonaan toisella tavoin. Joku hurahti uskoon ja alkoi kieltää kaiken entisen meininkinsä ja tuomita muita samasta asiasta. Alettiin myös pohtia sellaista mahdollisuutta, että pitkäaikainen parisuhde olisikin hyvä juttu. Sille olisi oikeastaan tärkeää saada myös yhteiskunnan virallinen tuki. Tietenkin kunnollisella homoparilla pitää olla lapsia, tavalla taikka toisella tähän maailmaan hankittuina. Asuntolaina ja tilava luukku - tietenkin. Kesämökki järven rannalla.
Homokapakoita syntyi kun homoutta ei pidetty enää rikoksena. Tänään niille taitaa olla käymässä huonosti. Veikkaan yhdeksi syyksi, etteivät homot olekaan enää aikaisempaan tapaan kiinnostuneita pelkästään homosuuntautuneista juottoloista. Mennään trendikuppiloihin hetskujen tapaan. Enää ei homoparia ole lupa syrjiä heterokapakassakaan. Kannetaan eurot sinne missä muutkin käyvät. Tai istutaan mieluiten kotona kumppanin ja lasten kanssa tv:tä katsomassa ja astioita tiskaamassa.
Internet on myös muuttanut paljon. Jos haluaa eroottista aivohierontaa, pornoa on tarjolla kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin makuihin - ja tuo kaikki ilman vonkaamista. Myös parisuhdetta etsitään nyt internetistä entisten kapakkailtojen sijaan. Siistiä ja paljon kapakkailtoja halvempaa.
Tässäkö me nyt siis olemme? Tätäkö haluamme jatkossakin? Kaivetaan raitalippu esiin vaatekomeron pohjalta kerran vuodessa ja osallistutaan Pride-kulkueeseen muksujen kanssa.
Los Angeles Timesin kolumni homouden muuttumisesta keskiluokkaiseksi:
http://www.latimes.com/news/opinion/commentary/la-oe-goldberg-gays-20101228,0,1493653.column