Onko sinulla yliluonnollisia tai selittämättömiä kokemuksia?

Hesarin uutisjuttu kertoo Cornellin yliopistossa Yhdysvalloissa tuhannelle opiskelijalle tehdystä kokeesta, jossa koehenkilön piti arvata tietokoneen kuvaruudulta kumman takana kahdesta ruudulla näkyvästä verhosta on kuva. Tulos ylitti satunnaisuuden.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/The+Telegraph+Ihmisell%C3%A4+voi+olla+yliluonnollisia+kykyj%C3%A4/1135261749406

Olen itse ollut aina hiukan kiinnostunut yliluonnollisista ilmiöistä lähinnä siksi, että suvussa ja tuttavapiirissä isäni tiedettiin jonkinlaiseksi tietäjäksi, joka mm. näki uniensa kautta tulevia tapahtumia. Useimmat niistä unista eivät koskaan todentuneet, mutta varsin paljon oli myös sellaisia, joiden ennalta tietämistä ja toteutumista ei oma järkeni pysty selittämään pelkäksi sattumaksi. Useimmat omakohtaiset yliluonnollisuuteen viittaavat asiat liittyvät ennalta tietämiseen unen kautta ja sitten nk. telepatiaan.

Kauan sitten minulla oli naisystävä, joka sai minut soittamaan itselleen aina kun sitä halusi pelkästään ajattelemalla minua. Itse näin isäni kuoleman runsasta viikkoa ennen aivan selvässä sitä tarkoittavassa unessa. Toisaalta äitini äkillisestä, vakavasta sairastumisesta ja kuolemasta, joka käänsi koko perheen asiat uusiksi, minulla ei ollut pienintä ennakkoaavistusta.

Parisuhteessani telepatiaa tapahtuu varsin usein. Ihmettelen esimerkiksi sitä, että miksi ukkoni soittaa kännykkääni huomattavan usein juuri sillä hetkellä kun olen kurvaamassa kotikadullemme. Olen saattanut olla liikenteessä koko päivän ja kotiintulosta ei ole etukäteen sovittu.

Näille kaikille voi löytyä luonnollinenkin selitys, mutta hiukan minua ne ihmetyttävät ja joskus myös huvittavat. Monta kertaa on tapahtunut, että olen aikeissa kysyä ukoltani jotakin, hän sanoo asian julki juuri ennen minua lähes samoin sanoin, taikka vastaa kysymykseeni ennen kuin olen sitä ehtinyt edes kysyä ääneen.

Luin aikanaan melkoisen määrän kirjoja, joissa kuvailtiin vaikkapa kummitusten kohtaamisia tai henkilöiden sieppaamista UFOon. Olen jopa keskustellut yhden tuollaisen siepatuksi itsensä väittäneen ihmisen kanssa. Yhtään kummitusta tai muutakaan omituista oliota en ole ikinä kohdannut vaikka sitä olisin oikeastaan toivonutkin.

Koko tätä mystiikan puolen tutkimista sotkevat ensinnä asian satunnaisuus ja kontrolloimattomuus. Ei saada kunnollista tieteellistä näyttöä, vaikka sellaista on vuosikymmeniä yritetty. Sitten ovat huijarit, jotka rahastavat ihmisten höynäyttämisestä ja kolmanneksi kahelit. Kaikenkaikkiaan asialla on kovin huono maine. Vakavamielinen tiedemies ei halua lähteä tutkimaan koko aihealuetta. Tietääkseni sotilaspuolella asiaa on koetettu tutkia ja rahaakin käytetty melkoisesti, mutta vakuuttavat tulokset puuttuvat. Monet tutkimuksista on haudattu kaikessa hiljaisuudessa, ettei vain kukaan kysyisi mihin turhuuteen verovaroja on tuhlattu.

Onko muilla tällaisia kummallisiakin tai selittämättömiä kokemuksia?

on joo.. mulla on yks kokemus missä tunsin kaks todella erilaista tunnetta verrattuna normaaleihin tunteisiini, hyvin vahva rakkauden tunne, todella PUHDAS ja HENKINEN, pyyteetön, millaista en sitä ennen tai jälkeen oloe kokenut, samalla kun tämä valtaisa tunne iski minuun, koin että olisin ikäänkuin harpannut tietoisuudella korkeammalle. vaikea sen tarkemmin kuvailla, mutta yhteensä nämä tunteet olivat jotain hyvin henkistä ja puhdasta.
koin nämä molemmat tilanteessa johon liittyi silloinen ihastukseni. tuon rakkauden tunteen voisi selittää sillä mutta tietoisesti en ainakaan silloin ollut kuin hiukan kiinnostunut hänestä, en siis tuntenut niin vahvasti vielä silloin kun tämä tunne joka iski minuun. (en tarkalleen muista miten se iski tai hiipi ylle ikävä kyllä)
samalla ajattelin ihmetyksekseni, että jos katsoisin häneen päin, näkisin hänen sisälleen, tietäisin mitä hän on sisimmässään.
pitäisi kai kertoa näistä kokemuksista hänelle.
on niitä sitten muutakin tuollaista telepatian tapaista tapahtunut..
eniten mua kiinnostaa tuo ensimmäinen. kova on halu selvittää mitä se oli.

Mielenkiintoinen keskustelu.
Mielestäni esimerkiksi unia joiden kautta pystyy tulevia tapahtumia tietämään, aavistamaan...ja esimerkiksi henkiä (kummituksia kuten aloittaja termiä käytti) ei tule asioissa rinnastaa samaan kategoriaan vaan puhua aiheista erikseen. Erikseen koska nyt käsitellään niin eri maailmoita..

On sanottu, että eläimillä, domestikaation tasoon katsomatta, on aisti jolla eläin pystyy aistimaan ei maallisiaikin asioita. No tokihan useat asiat kuten kuolema, sairaudet.. ovat biologiaa ja biologian muutos on aistittavissa hajuina, enemmän kuin todella tarkalla intuitiolla tulkita toista. Ihminen on minusta laji muiden eläinten joukossa. Ehkä ihmisellä on primitiivisemmistä ajoista jäänyt jonkinlainen samankaltainen herkkyys ja kyky aistia kuin joillakin eläimillä puhutaan olevan? Ehkä herkkyys on yksilöllistä vaikkakin kehitettävissä olevaa? En tiedä.

Meillä on suvussa kulkeva kyky tietää tulevaa. Se ei ole kaikilla vaan joillakin. Siitä ei puhuta, mutta se on todistettu esimerkiksi ennakoivilla puhelinsoitoilla. Sukulainen nähnyt asian, soittanut puhelun varoittaakseen, puhelun vastaanottaja toiminut tialnteen vaatimalla tavalla jonka jälkeen huomattu, että ikävä asia olisi todellakin tapahtunut ilman toimintaa. Ja sitten on ennakoitu synnytyksiä. Soitettu esim, että synnytät ennenaikaisesti ja kehoitettu lähteen heti sairaalaan. Sairaalaan on lähdetty ilman alkaneita oireita ja matkalla synnytys on käynnistynyt.
Mulla on kans kyky unen kautta nähdä tulevaa. Olen nähnyt isompia ja pienempiä asioita. Kuolemia ja pienempiä asioita. Joskus kerron etukäteen mitä tulee tapahtumaan ja toisinaan pidän kaiken sisälläni.

Hmmmm....

Jostain syystä tuo puhelinsoittoilmiö tapahtuu meillä puolin ja toisin oikeastaan melkein viikoittain. Joko puolisko tai minä lähetämme "missä luuhaat?" -tekstiviestin kaupassa käyvälle osapuolelle, kun toinen on jossakin kerrostalomme rappukäytävän alaoven ja kotioven avaimen lukkoon työntämisen välillä.
En tiedä. Ehkä syynä on alitajuinen bussiaikataulujen tuntemus ja kun toinen ei tulekaan ihan ajoissa myöhässä olevan vuoron takia, niin sitten kysellään...

Yksi toinen asia on kuitenkin tässä itse asiassa jo kolme vuosikymmentä kaiherrellut.

Teini-ikäisenä innostuin jostakin bibliofiili-isävainaani divarista ostamasta heilureita, taikavarpuja ja sensellaisia käsittelevästä kirjasta, jonka nimeä en kyllä kuollaksenikaan muista. Se olikin yllätyksekseni ihan asiallinen teos, joka esitteli aivan tasapuolisesti kaikkia näitä "pseudotieteitä" puolesta - vastaan perustein.

Yksi heilurihomma kuitenkin kiinnosti. Siinä kehotettiin kokeilemaan heiluria esineiden tunnistukseen.
Ei tarvitse olla mikään pyhä akaatti painona ja impyen hiuksista kudottu nyöri. Mutteri ja karhunlanka pelaavat ihan mainiosti.

Kokeilimma me skeptikot sitten ohjeiden mukaan:

- Asetetaan kolikko pöydälle kruunapuoli ylöspäin ja riiputetaan heiluria sen yläpuolella kunnes se alkaa liikkua joko edestakaista tai pyörivää liikettä.
- Käännetään kolikko klaavapuoli ylöspäin ja odotetaan taas, että heiluri alkaa liikkua. Mikäli se alkaa tehdä samaa liikettä kuin kruunapuolella, odotetaan, kunnes se vaihtuu toiseksi. Näin on sekä kruuna että klaava "merkattu".
- Peitetään kolikko heiluttelijan näkemättä paperilla johon on merkitty kolikon paikka sen alla ympyrällä.
- Viedään heiluri ympyrän yläpuolelle ja odotetaan heilurin liikkeen alkamista. Heiluri kertoo kumpi puoli on ylöspäin.
- Voidaan tehdä myös kahdella tai useammalla kolikolla samanaikaisesti.

Jostakin syystä faijan ja mun kokeiluissa (ehkä satakunta) minä sain oikein noin 8/10 ja faija 7/10. Molemmat olivat siis selkeästi oletettavan fifty-fifty -tuloksen paremmalla puolella...

Samoin kokeillessa toimi myös toinen sovellus:

- "Viritetään" heiluri johonkin esineeseen. (eestaas tai ympyrää siis)
- Esine kätketään huoneeseen heiluriheikin poissa ollessa.
- Esine etsitään heilurin liikkeiden voimakkuuden perusteella kylmää-haaleaa-kuumaa -periaatteella (kätkijät siis eivät osallistu sanallisesti millään tavoin...)

Tämäkin tuotti aika uskomattoman hyviä tuloksia. En tiedä sitten; ehkä kyse oli faijani ja minun alitajuisesta kyvystä tulkita toisen ilmeitä kohdetta lähestytäessä.

Outoa mielestäni silti, mutta kokeilkaapa ihan piruuttanne ja kertokaa, kuinka kävi...

Mystically yours: Pete

Eräs uusi tuttavuuteni kertoi muutaman viikon tutustumisen jälkeen olevansa eräänlainen enkeli, joka toimii jonkin korkeamman voiman välikätenä ja saattaa esimerkiksi parantaa ihmisiä. Kyky ei ollut hänen tahdostaan riippuvainen, mutta parantumisia esim. syövästä oli tapahtunut.

Pakko tunnustaa, etten kyennyt ottamaan häntä vakavasti tämän "paljastuksen" jälkeen ja epäilin kovasti harhojn kuvaanastumista. Toisaalta lääketiede tunnustaa "ihmeparantumisten" mahdollisuuden, jolloin siis ihminen parantuu "itsestään" ilman selitettäviä syitä tai hoitoa. Ehkä tämä enkeli oli osunut aina yllättän hyvällä tuurilla todistamaan useampia tavallisia parantumiskokemuksia ja oletti olevansa tässä jotenkin osallinen.

elämä on ihmeellista. Itse uskon myös, että välittävän kanssaihmisen pelkkä läsnäolo voi kyllä kohentaa terveyden tilaa ja auttaa parantumisprosessin etenemisessä, li tiedä häntä sitten .... mistä siinä oli lopulta kyser.... vain eri termien käytöstä: itse puhun vertaistuesta ja rakkaudesta, hän enkelinä olosta.....

Juu, on mulla ollut yliluonnollisia kokemuksia vai oliko ne sittenkin ihan luonnollisia kokemuksia. Nimittäin joskus muiden ihmisten seurassa tuntuu, että olen ihan eri maailmasta, siis ihan eri planeetalta. Silloin tällöin vaan joutuu "väärään" porukkaan.
Yks ystäväni sanoi, että ulkopuolisuuden tunne johtuu siitä, että on "tähtinen", siis toiselta planeetalta. Tunnusmerkkinä esim. että peukalo on erikoisen mallinen. No joo, onhan tuo erikoinen, ja vielä tuossa kämmenen laidassa, ettei keskellä kämmentä. Ei mun erikoisuutta onneksi ainakaan heti päällepäin huomaa, kun onneksi nuo pekalot näyttäis olevan samalla puolen kämmentä kuin ihan oikeilla ihmisillä. Ois se muuten hiton hankalaa, jos peukalot ois just toisella laidalla kämmentä ku mitä yleensä.
Tai jos ei ois peukaloita ollenkaan... No,..

Tähän otsikon aiheeseen.

Radio Novassa haastateltiin 3.2.2011 Kaija Juurikkalaa, joka kertoo omaavansa kykyjä, joilla hän on yhteydessä johonkin toiseen todellisuuteen. Siellä/sieltä hän kohtaa tai havaitsee sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole ja elä enää tässä ajassa. Haastattelu saa yllättävän ja koskettavankin käänteen, kun miespuoliselle haastattelijalle tulee Juurikkalan kautta tietoa tuonpuoleisesta.

Mitä tuo kaikki tuossa haastattelussa oli, vaatii vielä sulattelua. Se on kuunneltavissa kuukauden ajan lähetyspäivästä.

Haastattelu (13:29)
http://www.radionova.fi/page.php?page_id=1359&vuosi=2011&kk=02&p=3&i=11519

Kerron tähän jatkeeksi yhden mystisen omakohtaisen kokemuksen.
Olimme viemässä isäni tuhkauurnaa hautaan Malmin hautausmaalla. Uurna oli vaunussa, jota minä veljeni kanssa kuljetimme. Katsoin uurnaa ja samalla mieleeni nousi ikään kuin joku olisi sanonut minulle: "Minä en ole tuossa". Se ei ollut ääneen lausuttu, josta olisi kuulunut kuka lausuja oli. Tulin vain selkeästi tietoiseksi tuosta lauseesta. Minulle tuli hyvä, rauhallinen ja lämmin olo. Kokemuksen koko luonnetta on itseasiassa vaikea sanallisesti selittää.

Monissa suvuissa on henkilö, jolla on ollut epätavallisia selvännäkemis- tai parantamiskykyjä. Minunkin suvussani oli Vesijärven Ukko. Varmaan voi googlata. Sukukokouksissa hänet aina muistettiin ja useampikin kertoi, miten hänelle on periytynyt samoja kykyjä. Äitinikin kertoi silloin tällöin enneunistaan. Useimmiten ne perustuivat väärin muistamiseen. Aika muutti unen sisältöä ja ajankohtaa. Mutta suvussa oli selvästi se tunnelma, että nämä kokemukset ovat jotain sellaista, joilla ehkä voidaan hallita muita ihmisiä. Parantamiskyky on selvästi myös vallankäyttöä.

Itse en näe enkä kuule outoja asioita. Enkä osaa ennustaa. Enkä parantaa. Toisen vanhempani suku eli tiukasti maan pinnalla, ja kaikelle löytyy jokin selitys tästä maailmasta. Taisin periä heidän geenejään.

Tuossa Vaeltajan ajatuksesta vallankäytöstä on myös minun mielestäni perää. Kyllä kylän/suvun tietäjä tai shamaani saattoi ohjailla ihmisten tekemisiä omilla kannanotoillaan ja "salaisella" tiedollaan, johon luotettiin. Suorasukaisesta "salaisen tiedon" vallankäytöstä oli tapaus, jossa naisastrologi väitti näkevänsä kartoistaan minun kuolevan suunnittelemallani matkalla. Myöhemmin selvisi, että hän ei halunnut minun lähtevän matkalle vaan oman sänkynsä lämmittäjäksi.

Jatkoajatus Vaeltajan ideasta on terapia. Isäni luona käytiin puhumassa kun avioliitto oli kivikossa tai riitoja naapureiden kanssa. Hän oli hyvä kuuntelija. Hän myös näki unia noiden ihmisten asioista. Siihen aikaan ei menty terapiaan. Hullut sitä tarvitsivat ja pakkopaidan. Sellainen oli suuri häpeä jopa suvulle. Hyvin moni mies sodan käytyään hoiti traumojaan lasikantisella. Ihmettelen yhä, kuinka nuo miehet ja heidän elämänkumppaninsa yleensäkään selvisivät.

Minä koen koko elämän niin selittämättömänä ja yliluonnollisena että toisaalta vaikea erotella! Tällaisen kehittyneen lajin, joka kykenee manipuloimaan ympäristöään, kehittyminen tällaiselle kaukaiselle planeetalle jonka sijainti aurinkokuntansa tähdestä on juuri sopiva on jotenkin niin pieni mahdollisuus (vaikkakin universumi on laaja), että se jo yksinään saa pienen ihmisen miettimään syntyjä syviä! (Ja tämän lisäksi uskomaan vakaasti siihen että universumissa on oltava muutakin elämää kuin vain tämä meille näkyvä - muutenhan koko roska olisi aikamoista tilanhukkaa ;)

Itselläni on tuon yleisen elämäihmetyksen lisäksi ollut jonkinasteisia telepaattisen yhteyden kokemuksia, ja tähän liittyen sellaisia hyvin vahvoja, ei nyt suoranaisesti yhteenkuuluvuuden tunteita mutta sellaisia "elämää suuremman yhteyden" tunteita.

Välittömiä omia kokemuksiani mielenkiintoisempi on erään ystäväni tapaus - hänelle tuli jokunen vuosi takaperin yhden kesän aikana useampi näky muutaman viikon aikana. Hän pelästyi sinällään harmittomia näkyjä (oli vain unessa keskustellut tuttavansa kanssa, sama keskustelu oli toistunut myöhemmin päivällä, näki ennalta läheltä piti -tilanteen liikenteessä muutama minuutti ennen kuin se tapahtui) suunnattomasti. Sanoin hänelle, että paras keino lienee sanoa "yläkertaan" ettei mielellään näkisi ennalta yhtään mitään, ja tämä oli ilmeisesti toiminut, eikä näkyjä ollut sen koomin tullut.

Samainen ystävä on nähnyt useamman kummituksen, muttei ole niitä koskaan pelännyt!

Minusta on mielenkiintoista miten paljon yliluonnollinen (luonnollisesti) ihmistä kiinnostaa, ja miten paljon se parhaimmillaan säikyttää ihmistä. Itsekin toisaalta toivoisin näkeväni kummituksia tai muita yliluonnollisia olentoja, mutta voin melkein sataprosenttisella varmuudella sanoa että jännäkakka olisi housussa ennen kun kerkeisi böö:tä sanoa.

Muutaman viime kuukauden aikana iltapäivälehdissä ainakin kolme julkisuudessa tunnettua henkilöä on kertonut olevansa edelleen yhteydessä edesmenneeseen läheiseensä. Ainakin Katri Helena oli yksi heistä, joka tällaisesta kokemuksesta kertoi. Olen miettinyt onko noilla julkituloilla jotakin yhteistä tarkoitusta mitä meille ei ole kerrottu.

Olin viime vuonna tapaamassa Terho-kodissa kollegaani. Hän oli siellä hyvin sairaana odottamassa lähtöään tästä ajasta. Keskustelimme menneistä yhteisistä kokemuksista ja myös hänen edessä olevasta kuolemastaan. Keskustelun sävy oli jotenkin rauhallinen ja käytännöllinen. Hautajaisten yksityiskohtia jne.

Sitten hän kertoi, että eräänä yönä kaksi miestä oli tullut häntä tapaamaan potilashuoneeseen. Valkoiseen vaatteeseen pukeutunut mies oli istahtanut juuri siihen tuoliin jossa sillä hetkellä istuin. (Hiukan minua sillä hetkellä kylmäsi kuultuani tuon tiedon.) Mustapukuinen mies oli seissyt valkopukuisen miehen vieressä. Kertomuksen mukaan nämä miehet olivat tulleet sopimaan kollegani lähdöstä. Kollegani kertoi halunneensa viivästää lähtöään niin, että ulkomailla ollut läheinen henkilö ehtisi palata Suomeen tapaamaan häntä ennen kuolemaa. Lisäaikaa hän tarvitsi toiveelleen parisen kuukautta. Ilmeisesti hän sai tingittyä lisää aikaa. Kuolema tuli tosiaan suunnilleen tuon ajan kuluttua. En tiedä, ehtikö hän tavata läheisensä.

Luin aikanaan useita kertomuksia AIDSiin kuolemassa olevista henkilöistä. Muutamiin kertomuksiin liittyi kuvailu jonkun kuolleen läheisen kohtaamisesta vaikkapa unessa. Jotenkin niihin kohtaamisten kuvailuihin kuului rauhallinen tunnelma. Ei minkäänlaista pelkoa. Ikään kuin täysin luonnollinen asia.

Paljon tällä alueella on avoimia kysymyksiä ja ajatuksia, mutta varsin vähän kunnollisia vastauksia.

Rakastettuni tiesi, koska tulee kuolemaan - tiesi myös, miten tehdä se helpoksi läheisilleen. Ja niin tapahtuikin. Yksi merkittävimmistä kokemuksista oli, kun jätin hänet yksin viimeisen kerran - hänen omasta pyynnöstään. Kuoleman vain tiesi, että aamulla hän ei enää herää. Tavallaan hyväksyi sen, että kuolema tuli - rakastettuni oli pitkään parantumattomasti sairas ja kuoli nukkuessa rauhallisesti omaan sänkyyn - kuten oli tarkoitettukin.
En tiedä oliko tuossa mitään yliluonnollista, pikemminkin koko tapahtuma oli hyvinkin läsnä siinä hetkessä ja tilanteessa. Moni asia mitä ei voi, tai osaa hyväksyä, voidaan selittää yliluonnollisena kokemuksena. Ihmismieli on siitä erikoinen, että sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Radio-ohjelmassa kuuli selvästi, miten herkkäuskoisia ollaan. Uskotaan heti, mitä toinen väittää. Tunteet aivan pinnassa ja itketään. Minusta se on enemmän ilmausta depressiosta. Miten ihmeessä ne kuolleet ja maatuneet nyt pääsevät manalasta lentelemään vai haluaisivatko edes, jos kerran siellä on jokaisella rauha sydämessään. Jos on toinen ulotuvuus, niin miksi sen ulottuvuuden nyt yht`äkkiä kykenisi rikkomaan tai läpäisemään. Tässä on toive ikuisesta elämästä tai jälleensyntymisestä. Me emme todellakaan halua uskoa, että kuolema on kuolema. Kuolema on lopullinen kuolema. Ihminen ei minusta ole ihminen ilman ruumista tai kehoa. Tuossa nuo omaiset tulevat tervehtimään, mutta kumman tyhjiä se heidän viestittelynsä on. Luulisi jo että olisi kiire kertoa, mikä on elämän salaisuus ta muuta ihmeellistä. Ei mitään sen suuntaistakaan!

Entä oikeudenmukaisuus?Kaikenlaisten ihmiskunnan kammottavien vääryksien jälkeen olisi hauska tietää, miten oikeudenmukaisuus tulee tapahtumaan tuonpuoleisuudessa.Siitä eivät vainajahenget puhu halaistua sanaa. Outoa!

Mielenkiintoinen keskustelu. Yliluonnolliset kokemukset ovat minulle tuttuja parillakin tasolla. Ensinnäkin uskonnon kautta on pyhän kokemuksia, vahvoja elämyksiä. Esimerkiksi pari tilannetta joissa minulle ventovieras ihminen on rukoillut puolestani ja olen vahvasti kokenut Jumalan olevan hetkessä läsnä.

Toinen ryhmä kokemuksia on totaalisen uskonnottomat jutut. Isäni on kunnostautunut näissä asioissa. Esimerkiksi kerran pimeällä tiellä kaksi kilometriä yhtä mutkaa tuli hänelle tuli mieleen, että pitää ajaa varovasti, eräs naapuri kävelee ilman heijastinta siinä mutkassa. Ja siellähän se kahden kilometrin päässä tarpoi se naapuri ilman heijastinta. Vastaavia tarinoita on enemmänkin.

mä tunnen oloni yleensä aika ulkopuoliseks, järkyttävän hyväksi tunsin sitten oloni tampereen ikeaan sisälle astuessani kun vastassa oli suuri sali. ihan vaan se avaruus toi todella hyvän olon. ja samoin esimerkiksi teatteriesityksissä olo tuntuu kotoisammalta kun yleensä. ja mitä olen katsonut näyttelijöiden haastatteluja, tunnen heihin aina enemmän yhteenkuuluvuutta kuin moniin muihin ihmisiin. no tämä nyt ei vielä varmaan mitään yliluonnollista ole :)
olen kuullut ihmisistä jotka näkevät auroja, näkevät tulevaisuuteen tai osaavat parantaa. miinua on aina myös suunnattomasti kiehtonut kaikki yliluonnollinen. no sitten kun lopulta koin jotain todella hämmästyttävää kiinnostukseni jotenkin muuttui peloksi ...
tänään olin katsomassa yhtä teatteriesitystä ja siinä hauskasti yhtäkkiä huomasin että eläytyessäni tiiviisti esitykseen, heiluttaessani jalkoja musiikin tahdissa, ikäänkuin ennakoin tahtia jossa musiikki soi, eläytyessäni kehoni toimi (lähes)samanaikaisesti siinä tahdissa missä musiikki soi. miksiköhän tätä ilmiötä pitäisi kutsua, vai onko sille jo keksitty nimikin? sama juttu on varmaan monelle tuttu siinä että jos naputtelet sormiasi musiikin tahdissa eräänlaisessa (vai juurikin siinä?) flow-tilassa, joka tapahtuu automaattisesti kuten vaikka refleksit, sinä pysyt tasan samassa tahdissa vaikket olisi kuullut kappaletta moneen kertaan etkä ennestään tietäisi kappaleen tahteja. silti siis osaat ikäänkuin ennalta kappaleen rytmin.

mua ihan harmittaa ettei mulla oo noin vahvoja kokemuksia, kuten että tuntisin olevani joltai toiselta planeetalta tms. tai sitten he jotka tällaista luulevat ovat väärässä ja se tosiaan on joku harhaluulo. tai sitten ei. jos ei niin haluaisin tutustua sellaisiin ihmisiin.

kerran syventyessäni ajatuksiini näin kaikenlaisia värejä ja lopulta ihan selkeän kuvion, ikäänkuin jäänsinisiä aakkospalikoita kiteytyneenä toisiinsa. luin joskus että sokeatkin kuulemma näkevät asioita ja että jotkut näkevät aina kaikenlaista silmät sulkiessaan, siis ihan selkeitä kuvioita, hahmoja ja asioita. minulle ei tällaista tapahdu mutta silloin kerran onnistuin näkemään paljon värejä ja kuvioita jotka muodostuivat aina sen mukaan mitä milloinkin ajattelin.
kun ajatukseni karkasivat, väreihin alkoi muodostumaan ikäänkuin reikiä ja ilmestyi mustaa väriä.
ehkä vähän omituista.. en tiedä miten tuonkin sitten selittäisi mutta oli se aika upeaa kun en kjoskaa aiemmin mitään värejä tai mitään ole silmät sulkiessani nähnyt.

no tämä on ehkä vahvin ja omituisin sekä samalla pelottavin asia, mitä nykyään ihan kokoajan tapahtuu!
esim teatterissa kiinnittäessäni huomion vieressä istuvaan ihmiseen ja ajatellessani/tuntiessani tai jotakin aivotoimintaa tehdessäni (en osaa kuvailla mitä sillä hetkellä mielessäni tapahtuu, onko se siis ajatus vai tunne) arvailin että hän varmasti tämän jälkeen vilkaisee minua, ja niin hän tekikin.
en sanoisi sitä telepatiaksi koska en usko mihintahansa hölynpölyyn. sille voi olla joku muukin selitys, mutta joku saattaisi kutsua sitä telepatiaksi.

se on hieman hämmentävää, että nykyään toistuvasti sosiaalisissa tilanteissa AINA, se millä tuulella minä olen heijastuu toisista ihmisistä kanssani.
saatan saada jonkun katsomaan minua hieman pitempään jos olen tietyssä mielentilassa. tai saatan tuoda toisille hyvää mieltä tai ahdistavaa oloa. myös monet keiden kanssa olen puhunut, heijastavat omia ajatuksiani. tällaisia tilanteita on monia, voin alkaa luettelemaan jos jotakuta kiinnostaa kuulla lisää.
tämä on omasta mielestäni enemmänkin häiritsevää ja siitä on tullut ahdistuksen aihe, kun en tiedä mistä se johtuu ja miten sitä voisi selittää.
ja muutenkin, jos jollakulla on muunlaisia mielenkiintoisia kokemuksia, juttelisin nistä mielelläni lisää.
mulle voi meilata osoitteeseen bellabambino@hotmail.fi

tämä ei varsinaissti kovinkaan kummallista ole, tai sitten on.
tapahtuneista asioista johtuen pelkään aika paljon tällä hetkellä tuollaisia yliluonnollisia juttuja. mutta toisaalta joskus tunnen jonkinlaista kaipuuta jonnekin muualle tai kaipuuta kummituksiin/henkiin liittyen.
jaa a, en tiedä. mutta voi tämäkin olla vaikka kuinka tärkeä huomio lopulta?
ainoat kyvyt taitaa sittenkin olla liittyen taidejuttuihin, niissä olenkin todella hyvä.
ja sellainen juttu jonka koen hyvin omakseni on että koen olevani jollakin tapaa hyvin paljon kypsempi kuin monet ikäiseni ja monet vanhemmat ihmiset. mutta voi tuokin johtua siitä että en vielä ole tavannut moniakaan ihmisiä. :)
niin ja jotkut asiat jotka olen itse keksinyt, niistä olen myöhemmin muualta lukenut, esimerkiksi lempivärejä on violetti, ja jollakin tapaa hahmotan sen värin liittyvän henkisyyteen ja joskus ajatuksiini uppoutuneena olen päätellyt että on joku suurempi henkisyys/tietoisuus/universaali tieto tai mikälie ja olen hahmottanut sen olevan ikäänkuin "tuolla jossakin" pääni yläpuolella ja olen myös ajatellut ja mionusta on tuntunut että voisin saavuttaa jotakin tietoa jos vain löytäisin "sen jonkun", osaisin ajatella oikein, löytäisin oikean "reitin" tai jotakin.. että silloin voisin saavuttaa tietoa mitä en ennalta tiedä.
niin että sitten kun luin chackroista, siellä oli mainittu tuo violetti ylimmäksi ja että se sijaitsee pään yläpuolella. hauskaa.
kaikki ajatukset mitä päähän pälkähtää liittyvät yleensä eri mielentiloihin.