Hei!
Olen uusi käyttäjä ja tämä on ensimmäinen postaukseni - liityin Lepakkoon paljolti voidakseni puhua tästä aiheesta. Toivottavasti tulee kommentteja ja ajatuksia aiheesta, arvostaisin kovasti!
Olen 27-vuotias femme (?), ja seksuaaliselta suuntaumukseltani aika 50-50 miesten ja naisten suhteen. Olen seurustellut vakavasti kumpienkin kanssa.
Aiheeni kuitenkin liittyy aseksuaalisuuteen. Yritän ymmärtää itsessäni usein havaittavia aseksuaalisuuden tendenssejä ja tulla sinuiksi tämän erikoispiirteeni kanssa. Sanon 'tendenssejä' siksi, että olen myös ajoittain seksuaalinen.
Tässä tarinani:
Opin masturboimaan 5-vuotiaana, ja vietin lapsuuteni yöt usein kiimassa fantasioiden lähinnä muista tytöistä, joskus pojistakin. Minulla oli jostain syystä ikäisekseni erittäin 'kinkejä' fantasioita, joita nykypäivänä pidän ällöttävinä enkä voisi kuvitellakaan kiihottuvani sellaisista (esim. eritteet, masokismi). Kuten monet muutkin, harrastin yhteismasturbaatiota tyttöpuolisen kaverini kanssa. Olin kaikin puolin hyvin seksuaalinen, ja usein koin sitä tavallista häpeää ja syyllisyyttä ja itseinhoa, jota monet lapset ovat kokeneet kasvaessaan.
Menetin neitsyyteni 16-vuotiaana ja olin tähän päivään saakka ollut herkästi kiihottuva tyttö. Ensimmäiset frigidit kaudet tulivat vähän tämän jälkeen, aloitettuani harrastamaan seksiä niin tyttöjen kuin poikienkin kanssa aika ahkerasti. Ensimmäisillä kumppaneillakin oli aika kinkejä tendenssejä, joten olin aika nuori - ehkä 18v - kun ensimmäistä kertaa kokeilin piiskaa, nahkamaskeja, veitsillä viiltoa, kynttilöitä, sitomista ymv. Seksi alkoi näihin aikoihin tuntumaan yhä mielenkiinnottomalta, ja sessioissa olin yleensä turta ja konemainen, usein tympääntynyt, mutta välillä saatoin kokea uteliaista kiinnostusta sessioon tai seksiin, ja tarkastella tilannetta kuin ulkopuolelta.
Sairastuin myös 16-vuotiaana masennukseen ja olin vakavasti masentunut useamman vuoden ajan, ja näistä vuosista minulla on muistoista jäljellä vain luuranko. Sairastuin syömishäiriöön ja koin hirvittäviä itseinhon tunteita vuosien ajan. Syömishäiriöstä ylipääseminen oli vuosien urakka, joka myös jätti jäljet kehooni. Tiedostin jo silloin, että masennus ja syömishäiriö voivat lamauttaa seksuaalisuuden, joten en ollut huolissani, ajattelin että kunhan tästä parannun, seksuaalisuuteni palaa.
Olin näistä ajoista asti pitkässä suhteessa bi-mieheen, jonka kanssa minulla oli vapaus kokeilla mitä halusin. Hän oli ja on huomioiva, epäitsekäs ja läpikotaisin hyvä mies, ja meillä oli aina hyvä ja tasapainoinen kommunikaatio välillämme. Hän oli myös paras ystäväni. Hän tuki minua masennukseni ja syömishäiriöideni ajan, ja kuin ihmeen kaupalla vuosien kuluttua aloin saada itsetuntoani takaisin. Olin ehkä 22-vuotias kun kykenin sanomaan rehellisesti itselleni, että pidän itsestäni, ja minulla on nykyään terve suhtautuminen ruokaan ja kehooni.
Parannuttuani masennuksesta seksuaalisuuteni heräsi ilman muuta uudestaan eloon, kuten olin odottanutkin. Tytöt ja pojat alkoivat taas kiinnostaa, rakastuinkin pari kertaa vahvasti ja koin muutaman henkilön kanssa palavaa intohimoa - elämäni unohtumattomimpia kokemuksia, joista nuorempana olin uskaltanut vain haaveilla. Verrattuna aikaisempaan, muutos oli suuri, mutta olin edelleen kaukana ikäryhmästäni.
Ajattelin, että ehkä joku päivä minäkin puhun kuin ystäväni, jotka ovat kiimassa joka päivä ja joita aina vaan panettaa.. Olin aina välttynyt tällaisilta keskusteluilta, koska en osannut samaistua ollenkaan niin seksuaaliseen elämäntapaan.
...Olemme siis tässä päivässä: Olen ollut vuosia sinut itseni ja maailman kanssa, olen löytänyt elämäni suurimmat intohimot ja 'elämäntehtäväni', joka ihmissuhteiden ulkopuolella antaa minulle suunnatonta henkistä ja älyllistä tyydytystä ja rauhaa. Vuosien ajan olen rakastanut elämää ylitsevuotavasti, olen luonteeltani positiivinen, iloinen ja elämää, tietoa ja kokemuksia intohimoisesti janoava, menestyvä nainen. Olen saanut elää unelmaelämääni, koska olen löytänyt kutsumukseni ja koska olen löytänyt yhteyteni maailmaan uudestaan. Olen oppinut ymmärtämään, että tie onneen on aitous, autenttisuus, itselleen ja muille rehellisenä eläminen, ja herkkyys kauneudelle ja hyvyydelle. Olen kaikin puolin ollut viimeiset vuodet tasapainoinen, tyydyttynyt, onnellinen, sensuelli ja intohimoinen nainen. :)
----
Mikä puuttuu? Ehkä ei mikään. Ehkä kaikki tulee ajan kanssa, ehkä kaikella on oikea hetki ja paikka milloin palaset loksahtavat paikalleen. Ehkä seksuaalisuuteni on vielä prosessissa. Mutta joskus mietin, että nyt kun olen löytänyt onnen ja rauhan elämääni, nyt kun olen kaikin puolin intohimoinen ja äärimmäisen sensuelli nainen, niin miksi tämä sensuellisuus ja intohimo ei välity seksiin??
-Miksi ihastun ihmisiin helposti persoonina, ja voin rakastua ihmisiin ja kaivata kumppanuutta heidän kanssaan - miksi rakastan ihmisiä niin paljon, mutta en koe tarvetta seksiin?
-Miksi rakastan katsoa kauniita naisia ja miehiä, mutta en ole kiinnostunut rakastelemaan heidän kanssaan?
-Rakastan tanssia yli kaiken, ja se on yksi elämäni suurimmista rakkauksista; ja kun tanssin, olen hyvin seksuaalinen, rakastan ilmaista itseäni ja seksuaalisuuttani tanssin kautta. Joskus kiihotun tanssiessani tai katsellessani kaunista tanssimista, ja nautin suuresti tanssiessani eroottisesti kauniin tytön kanssa. Miksi haluni pysähtyvät tanssiin??
-Rakastan alastomuutta ja naiskauneutta. Olen sujut kehoni kanssa ja nudeilen aina kotona ja rennossa seurassakin. Rakastan nude-taidetta, ja saan esteettistä tyydytystä naiskuvista - miksei miehistäkin joskus. Miksi tämä ei alastomuuden ihannointi ei tunnu libidossa....?
-Pukeudun naisellisesti, rakastan klassisen naisellista pukeutumista, enkä pidä 'pissis'tyylistä. Kun näen klassisen kauniin naisen kadulla, lumoudun. Olen tyypillinen post-'Simone de Beauvoir'-femme. Koen itseni useimpina päivinä naiselliseksi ja viehättäväksi, vaikka myönnänkin että edustan aika vaihtoehtoista naiskauneutta - en ole mikään katalogibeibe, mutta se ei häiritse minua enää niin kuin teini-iässä.
-...Vaikka toisin voisi kuvitella, en voi sanoa kumpi minua viehättää enemmän; butch vai femme vai mikä. Minua vetävät puoleensa itsetietoiset, sinut itsensä ja maailman kanssa olevat ekspressiiviset, itsenäiset, rohkeat ja kypsät naiset ja miehet, jotka kulkevat omaa polkuaan ja tietävät keitä ovat. Onko tämä henkilö reisitaskuhousulesbo, femme tai mieskin, sillä ei ole väliä. Usein huomaan kylläkin tykkääväni itseäni vanhemmista, erityisesti miehistä, usein naisistakin. Tosin naiset kun ovat helpommin nuorempinakin 'kypsiä', niin ikä ei ehkä heillä niin ratkaise. Miehistä huomaan että harvoin kiinnostun alle 35-vuotiaista.
Kiinnostun helposti ihmisistä, ja rakastan charmikkaita miehiä ja naisia. Olen aistillinen hedonisti, joka rakastaa hyvää viiniä, ruokaa, musiikkia, liikuntaa, kosketusta, alastomuutta, luontoa, eläimiä, kirjallisuutta, taidetta, musiikkia, tiedettä, politiikkaa, kulttuureita. Olen hyvin herkkä kosketukselle, pienikin hipaisu saa minut huokaamaan, ja olen fyysisesti läheinen ystävieni kanssa.
--Mutta harvoin mitään tapahtuu alapäässä!--
Henkilöitä jotka herättävät minussa mitään haluja, tulee vuodessa vain yksi tai kaksi. Tiedän kyllä, miltä himo tuntuu, ja välillä himoitsen valtavasti, ja masturboin ja haaveilen henkilöstä alinomaan.
Mutta 85% ajastani seksi ei käy mielessäkään, en ajattele sitä koskaan, se ei kiinnosta minua - minua kiinnostavat muut jutut. En kiihotu seksin ajattelemisesta, vaan siitä yhdestä henkilöstä jonka tapaan, mutta joita tapaan hyvin harvoin. Näidenkin henkilöiden kanssa nautin seksistä alussa paljonkin ja saan helposti orgasmeja, mutta sitten _turrun taas_, seksuaalinen kiinnostukseni lakkaa ja 'unohdan' ajatella partneriani seksuaalisesti. Tunteista katoaa seksuaalinen vietti, ja tunnen vain kiintymystä ja hellyyttä.
Joskus olen kuullut sanottavan, että akateemikoilla ja tieteilijöillä on turtunut libido, ja heitä kiinnostaa seksi vähemmän kuin muita johtuen heidän intellektuelleista intohimoistaan --- tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska tunnen sellaisia, jotka ovat yhtä kiimaisia tai kiimaisempiakin kuin muut ystäväni. Tiedän myös hyvin henkisiä ja spiritualistisia ihmisiä jotka ovat kiimaisia. Mikä minusta puuttuu? Onko se vain kemiallinen, fysiologinen puute?
Tänä vuonna olen himoinnut vain yhtä miestä, mutta se meni ohi enkä ole halunnut seksiä kuukausiin. Ja vaikka minulla on pitkäaikainen suhde upeaan, kauniiseen rakastajattareeni, en koe häntä kohtaan seksuaalista halua, ainakaan tällä hetkellä. Ehkä minulla on aseksuaalinen 'kausi', mutta elämässäni tämä kausi tuntuu täyttävän suurimman osan ajastani.
Joskus huolehdin, että seuraavassa pitkässä suhteessani (edellinen oli 7v) suurin ongelma tulee olemaan aseksuaalisuuteni. Oli kumppani sitten nainen tai mies, pelkään että hän tulee pettymään huomatessaan, että en jaksa kiinnostua seksistä.
...Toivoisinkin, että tuleva kumppanini on jollain tavoin samankaltainen kuin minä, ja hyväksyy sen että minä mieluummin hellin ja halin rakastani, kuin harrastan seksiä hänen kanssaan. En tiedä kuinka helppoa tällaisen kumppanin löytäminen on, etenkin kun olen muutenkin niin nirso. :P
Kiva jos joku jaksoi lukea tämän maratonviestin, olen kiitollinen että löysin foorumin jossa puhua tästä asiasta. <3
/Jazz
HYPOACTIVE SEXUAL DESIRE DISORDER (HSDD), also known as frigidity/impotence
A sexual dysfunction/disorder characterised by a lack or absence of sexual fantasies and desire for sexual activity for some period of time. For this to be regarded as a disorder, it must cause marked distress or interpersonal difficulties and not be better accounted for by another mental disorder (i.e. depression), a drug (legal or illegal), or some other medical condition.
There are various subtypes. HSDD can be general (general lack of sexual desire) or situational (still has sexual desire, but lacks sexual desire for current partner), and it can be acquired (HSDD started after a period of normal sexual functioning) or life-long (the person has always had no/low sexual desire.)
http://en.wikipedia.org/wiki/Hypoactive_sexual_desire_disorder
Olen uusi käyttäjä ja tämä on ensimmäinen postaukseni - liityin Lepakkoon paljolti voidakseni puhua tästä aiheesta. Toivottavasti tulee kommentteja ja ajatuksia aiheesta, arvostaisin kovasti!
Olen 27-vuotias femme (?), ja seksuaaliselta suuntaumukseltani aika 50-50 miesten ja naisten suhteen. Olen seurustellut vakavasti kumpienkin kanssa.
Aiheeni kuitenkin liittyy aseksuaalisuuteen. Yritän ymmärtää itsessäni usein havaittavia aseksuaalisuuden tendenssejä ja tulla sinuiksi tämän erikoispiirteeni kanssa. Sanon 'tendenssejä' siksi, että olen myös ajoittain seksuaalinen.
Tässä tarinani:
Opin masturboimaan 5-vuotiaana, ja vietin lapsuuteni yöt usein kiimassa fantasioiden lähinnä muista tytöistä, joskus pojistakin. Minulla oli jostain syystä ikäisekseni erittäin 'kinkejä' fantasioita, joita nykypäivänä pidän ällöttävinä enkä voisi kuvitellakaan kiihottuvani sellaisista (esim. eritteet, masokismi). Kuten monet muutkin, harrastin yhteismasturbaatiota tyttöpuolisen kaverini kanssa. Olin kaikin puolin hyvin seksuaalinen, ja usein koin sitä tavallista häpeää ja syyllisyyttä ja itseinhoa, jota monet lapset ovat kokeneet kasvaessaan.
Menetin neitsyyteni 16-vuotiaana ja olin tähän päivään saakka ollut herkästi kiihottuva tyttö. Ensimmäiset frigidit kaudet tulivat vähän tämän jälkeen, aloitettuani harrastamaan seksiä niin tyttöjen kuin poikienkin kanssa aika ahkerasti. Ensimmäisillä kumppaneillakin oli aika kinkejä tendenssejä, joten olin aika nuori - ehkä 18v - kun ensimmäistä kertaa kokeilin piiskaa, nahkamaskeja, veitsillä viiltoa, kynttilöitä, sitomista ymv. Seksi alkoi näihin aikoihin tuntumaan yhä mielenkiinnottomalta, ja sessioissa olin yleensä turta ja konemainen, usein tympääntynyt, mutta välillä saatoin kokea uteliaista kiinnostusta sessioon tai seksiin, ja tarkastella tilannetta kuin ulkopuolelta.
Sairastuin myös 16-vuotiaana masennukseen ja olin vakavasti masentunut useamman vuoden ajan, ja näistä vuosista minulla on muistoista jäljellä vain luuranko. Sairastuin syömishäiriöön ja koin hirvittäviä itseinhon tunteita vuosien ajan. Syömishäiriöstä ylipääseminen oli vuosien urakka, joka myös jätti jäljet kehooni. Tiedostin jo silloin, että masennus ja syömishäiriö voivat lamauttaa seksuaalisuuden, joten en ollut huolissani, ajattelin että kunhan tästä parannun, seksuaalisuuteni palaa.
Olin näistä ajoista asti pitkässä suhteessa bi-mieheen, jonka kanssa minulla oli vapaus kokeilla mitä halusin. Hän oli ja on huomioiva, epäitsekäs ja läpikotaisin hyvä mies, ja meillä oli aina hyvä ja tasapainoinen kommunikaatio välillämme. Hän oli myös paras ystäväni. Hän tuki minua masennukseni ja syömishäiriöideni ajan, ja kuin ihmeen kaupalla vuosien kuluttua aloin saada itsetuntoani takaisin. Olin ehkä 22-vuotias kun kykenin sanomaan rehellisesti itselleni, että pidän itsestäni, ja minulla on nykyään terve suhtautuminen ruokaan ja kehooni.
Parannuttuani masennuksesta seksuaalisuuteni heräsi ilman muuta uudestaan eloon, kuten olin odottanutkin. Tytöt ja pojat alkoivat taas kiinnostaa, rakastuinkin pari kertaa vahvasti ja koin muutaman henkilön kanssa palavaa intohimoa - elämäni unohtumattomimpia kokemuksia, joista nuorempana olin uskaltanut vain haaveilla. Verrattuna aikaisempaan, muutos oli suuri, mutta olin edelleen kaukana ikäryhmästäni.
Ajattelin, että ehkä joku päivä minäkin puhun kuin ystäväni, jotka ovat kiimassa joka päivä ja joita aina vaan panettaa.. Olin aina välttynyt tällaisilta keskusteluilta, koska en osannut samaistua ollenkaan niin seksuaaliseen elämäntapaan.
...Olemme siis tässä päivässä: Olen ollut vuosia sinut itseni ja maailman kanssa, olen löytänyt elämäni suurimmat intohimot ja 'elämäntehtäväni', joka ihmissuhteiden ulkopuolella antaa minulle suunnatonta henkistä ja älyllistä tyydytystä ja rauhaa. Vuosien ajan olen rakastanut elämää ylitsevuotavasti, olen luonteeltani positiivinen, iloinen ja elämää, tietoa ja kokemuksia intohimoisesti janoava, menestyvä nainen. Olen saanut elää unelmaelämääni, koska olen löytänyt kutsumukseni ja koska olen löytänyt yhteyteni maailmaan uudestaan. Olen oppinut ymmärtämään, että tie onneen on aitous, autenttisuus, itselleen ja muille rehellisenä eläminen, ja herkkyys kauneudelle ja hyvyydelle. Olen kaikin puolin ollut viimeiset vuodet tasapainoinen, tyydyttynyt, onnellinen, sensuelli ja intohimoinen nainen. :)
----
Mikä puuttuu? Ehkä ei mikään. Ehkä kaikki tulee ajan kanssa, ehkä kaikella on oikea hetki ja paikka milloin palaset loksahtavat paikalleen. Ehkä seksuaalisuuteni on vielä prosessissa. Mutta joskus mietin, että nyt kun olen löytänyt onnen ja rauhan elämääni, nyt kun olen kaikin puolin intohimoinen ja äärimmäisen sensuelli nainen, niin miksi tämä sensuellisuus ja intohimo ei välity seksiin??
-Miksi ihastun ihmisiin helposti persoonina, ja voin rakastua ihmisiin ja kaivata kumppanuutta heidän kanssaan - miksi rakastan ihmisiä niin paljon, mutta en koe tarvetta seksiin?
-Miksi rakastan katsoa kauniita naisia ja miehiä, mutta en ole kiinnostunut rakastelemaan heidän kanssaan?
-Rakastan tanssia yli kaiken, ja se on yksi elämäni suurimmista rakkauksista; ja kun tanssin, olen hyvin seksuaalinen, rakastan ilmaista itseäni ja seksuaalisuuttani tanssin kautta. Joskus kiihotun tanssiessani tai katsellessani kaunista tanssimista, ja nautin suuresti tanssiessani eroottisesti kauniin tytön kanssa. Miksi haluni pysähtyvät tanssiin??
-Rakastan alastomuutta ja naiskauneutta. Olen sujut kehoni kanssa ja nudeilen aina kotona ja rennossa seurassakin. Rakastan nude-taidetta, ja saan esteettistä tyydytystä naiskuvista - miksei miehistäkin joskus. Miksi tämä ei alastomuuden ihannointi ei tunnu libidossa....?
-Pukeudun naisellisesti, rakastan klassisen naisellista pukeutumista, enkä pidä 'pissis'tyylistä. Kun näen klassisen kauniin naisen kadulla, lumoudun. Olen tyypillinen post-'Simone de Beauvoir'-femme. Koen itseni useimpina päivinä naiselliseksi ja viehättäväksi, vaikka myönnänkin että edustan aika vaihtoehtoista naiskauneutta - en ole mikään katalogibeibe, mutta se ei häiritse minua enää niin kuin teini-iässä.
-...Vaikka toisin voisi kuvitella, en voi sanoa kumpi minua viehättää enemmän; butch vai femme vai mikä. Minua vetävät puoleensa itsetietoiset, sinut itsensä ja maailman kanssa olevat ekspressiiviset, itsenäiset, rohkeat ja kypsät naiset ja miehet, jotka kulkevat omaa polkuaan ja tietävät keitä ovat. Onko tämä henkilö reisitaskuhousulesbo, femme tai mieskin, sillä ei ole väliä. Usein huomaan kylläkin tykkääväni itseäni vanhemmista, erityisesti miehistä, usein naisistakin. Tosin naiset kun ovat helpommin nuorempinakin 'kypsiä', niin ikä ei ehkä heillä niin ratkaise. Miehistä huomaan että harvoin kiinnostun alle 35-vuotiaista.
Kiinnostun helposti ihmisistä, ja rakastan charmikkaita miehiä ja naisia. Olen aistillinen hedonisti, joka rakastaa hyvää viiniä, ruokaa, musiikkia, liikuntaa, kosketusta, alastomuutta, luontoa, eläimiä, kirjallisuutta, taidetta, musiikkia, tiedettä, politiikkaa, kulttuureita. Olen hyvin herkkä kosketukselle, pienikin hipaisu saa minut huokaamaan, ja olen fyysisesti läheinen ystävieni kanssa.
--Mutta harvoin mitään tapahtuu alapäässä!--
Henkilöitä jotka herättävät minussa mitään haluja, tulee vuodessa vain yksi tai kaksi. Tiedän kyllä, miltä himo tuntuu, ja välillä himoitsen valtavasti, ja masturboin ja haaveilen henkilöstä alinomaan.
Mutta 85% ajastani seksi ei käy mielessäkään, en ajattele sitä koskaan, se ei kiinnosta minua - minua kiinnostavat muut jutut. En kiihotu seksin ajattelemisesta, vaan siitä yhdestä henkilöstä jonka tapaan, mutta joita tapaan hyvin harvoin. Näidenkin henkilöiden kanssa nautin seksistä alussa paljonkin ja saan helposti orgasmeja, mutta sitten _turrun taas_, seksuaalinen kiinnostukseni lakkaa ja 'unohdan' ajatella partneriani seksuaalisesti. Tunteista katoaa seksuaalinen vietti, ja tunnen vain kiintymystä ja hellyyttä.
Joskus olen kuullut sanottavan, että akateemikoilla ja tieteilijöillä on turtunut libido, ja heitä kiinnostaa seksi vähemmän kuin muita johtuen heidän intellektuelleista intohimoistaan --- tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska tunnen sellaisia, jotka ovat yhtä kiimaisia tai kiimaisempiakin kuin muut ystäväni. Tiedän myös hyvin henkisiä ja spiritualistisia ihmisiä jotka ovat kiimaisia. Mikä minusta puuttuu? Onko se vain kemiallinen, fysiologinen puute?
Tänä vuonna olen himoinnut vain yhtä miestä, mutta se meni ohi enkä ole halunnut seksiä kuukausiin. Ja vaikka minulla on pitkäaikainen suhde upeaan, kauniiseen rakastajattareeni, en koe häntä kohtaan seksuaalista halua, ainakaan tällä hetkellä. Ehkä minulla on aseksuaalinen 'kausi', mutta elämässäni tämä kausi tuntuu täyttävän suurimman osan ajastani.
Joskus huolehdin, että seuraavassa pitkässä suhteessani (edellinen oli 7v) suurin ongelma tulee olemaan aseksuaalisuuteni. Oli kumppani sitten nainen tai mies, pelkään että hän tulee pettymään huomatessaan, että en jaksa kiinnostua seksistä.
...Toivoisinkin, että tuleva kumppanini on jollain tavoin samankaltainen kuin minä, ja hyväksyy sen että minä mieluummin hellin ja halin rakastani, kuin harrastan seksiä hänen kanssaan. En tiedä kuinka helppoa tällaisen kumppanin löytäminen on, etenkin kun olen muutenkin niin nirso. :P
Kiva jos joku jaksoi lukea tämän maratonviestin, olen kiitollinen että löysin foorumin jossa puhua tästä asiasta. <3
/Jazz
HYPOACTIVE SEXUAL DESIRE DISORDER (HSDD), also known as frigidity/impotence
A sexual dysfunction/disorder characterised by a lack or absence of sexual fantasies and desire for sexual activity for some period of time. For this to be regarded as a disorder, it must cause marked distress or interpersonal difficulties and not be better accounted for by another mental disorder (i.e. depression), a drug (legal or illegal), or some other medical condition.
There are various subtypes. HSDD can be general (general lack of sexual desire) or situational (still has sexual desire, but lacks sexual desire for current partner), and it can be acquired (HSDD started after a period of normal sexual functioning) or life-long (the person has always had no/low sexual desire.)
http://en.wikipedia.org/wiki/Hypoactive_sexual_desire_disorder