- 1 / 1
- JuhaniV
- 27.6.2010 17:26
Kuuban homoseksuaaleille 2000-luku on ollut asenteiden avautumisen aikaa. Uudesta politiikasta ovat hyötyneet myös transvestiitit. He ovat saaneet hyvän ystävän presidentin tyttärestä.
Näin kirjoittaa Anni Valtonen laajassa jutussaan Kuuban seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilanteesta.
Kuubassa on sateenkaariasioissa edistytty varsin paljon verrattuna moniin muuhun Latinalaisen Amerikan maahan.
- Kuuban seksuaalivähemmistöihin kuuluvien asema alkoi muuttua 2000-luvun alussa. Vuonna 2000 maan kansallisen sukupuolivalistuskeskuksen (Cenesex) johtoon asettunut seksologi Mariela Castro alkoi tehdä hallitukselle ehdotuksia vähemmistöjen aseman parantamiseksi. "Marielan sanoin: homoseksuaalisuus ei ole sairaus, homofobia on".
- Taide heijastelee todellisuutta, mutta myös muovaa asenteita. Kiriam – monen muun kuubalaisen homoseksuaalin tavoin – pitää Kuuban seksuaalivähemmistöjen historiassa käännekohtana Fresa y Chocolate (Mansikoita ja suklaata) -elokuvaa, joka sai ensi-iltansa Havannan kansainvälisellä elokuvafestivaalilla vuonna 1993.
"Sanaa homoseksuaali ei ollut käytetty sitä ennen, kukaan ei ollut sanonut sitä ääneen", Kiriam sanoo. "Yhtäkkiä homoja, lesboja ja transvestiitteja alkoi näkyä kaduilla. Se oli valtava muutos. Alettiin järjestää keskustelutilaisuuksia, avattiin baareja, joissa homot ja lesbot kävivät".
Suhteellisen nopeasta yhteiskunnallisesta muutoksesta huolimatta henkilökohtaiset asenteet voivat olla varsin vanhoillisia: "Moni kuubalainen toivoo lapsensa olevan ennemmin rikollinen kuin homo". Syvempään muutokseen tarvitaan vielä aikaa ja sateenkaari-ihmisten ponnisteluja.
Anni Valtosen mainion kirjoituksen voi lukea osoitteesta:
http://www.kepa.fi/kumppani/arkisto/2010_2/7557/
Näin kirjoittaa Anni Valtonen laajassa jutussaan Kuuban seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilanteesta.
Kuubassa on sateenkaariasioissa edistytty varsin paljon verrattuna moniin muuhun Latinalaisen Amerikan maahan.
- Kuuban seksuaalivähemmistöihin kuuluvien asema alkoi muuttua 2000-luvun alussa. Vuonna 2000 maan kansallisen sukupuolivalistuskeskuksen (Cenesex) johtoon asettunut seksologi Mariela Castro alkoi tehdä hallitukselle ehdotuksia vähemmistöjen aseman parantamiseksi. "Marielan sanoin: homoseksuaalisuus ei ole sairaus, homofobia on".
- Taide heijastelee todellisuutta, mutta myös muovaa asenteita. Kiriam – monen muun kuubalaisen homoseksuaalin tavoin – pitää Kuuban seksuaalivähemmistöjen historiassa käännekohtana Fresa y Chocolate (Mansikoita ja suklaata) -elokuvaa, joka sai ensi-iltansa Havannan kansainvälisellä elokuvafestivaalilla vuonna 1993.
"Sanaa homoseksuaali ei ollut käytetty sitä ennen, kukaan ei ollut sanonut sitä ääneen", Kiriam sanoo. "Yhtäkkiä homoja, lesboja ja transvestiitteja alkoi näkyä kaduilla. Se oli valtava muutos. Alettiin järjestää keskustelutilaisuuksia, avattiin baareja, joissa homot ja lesbot kävivät".
Suhteellisen nopeasta yhteiskunnallisesta muutoksesta huolimatta henkilökohtaiset asenteet voivat olla varsin vanhoillisia: "Moni kuubalainen toivoo lapsensa olevan ennemmin rikollinen kuin homo". Syvempään muutokseen tarvitaan vielä aikaa ja sateenkaari-ihmisten ponnisteluja.
Anni Valtosen mainion kirjoituksen voi lukea osoitteesta:
http://www.kepa.fi/kumppani/arkisto/2010_2/7557/