Vaara?
Satuin eilen valvomaan. Telkkarista tuli dokkari Jeffrey Dahmerista. Sinänsä ihan perusdokkari yhdestä pahamaineisesta sarjamurhaajasta, joka sattui olemaan myös homo. Se mua ei niinkään mietityttänyt, näitähän on ollut joka lajia, mut aloin kelaamaan sitä, kun ohjelmassa todettiin, et Dahmerin ei tarvinnut siepata ihmisiä. Hän vaan oli oma suht komea, lutunen itsensä ja sai kundit mukaansa ihan huomiota herättämättä.
Oon nimittäin ite miettinyt tota monta kertaa, kun tiedän itekin, et monet vaan lähtee kenen tahansa hottiksen mukaan tosta vaan. Hyvä ettei kadulta suoraan. Ajatteletteko sitä oikeesti koskaan? Käykö ees mielessä, et se jätkä ei ehkä olekaan sitä mitä antaa ymmärtää olevansa?
Kelasin nimittäin sitä, et tuntemilleni naisille toi on ihan selvä juttu aika monelle. Jos tuntemattoman kans lähetään, pidetään huoli, et tiedetään kenen kans lähetään ja et kaverit myös näkee sen tyypin ihan suoraan ja selvästi ennen sitä. Monet ei myöskään ees lähde kenenkään tuntemattoman kanssa lennosta. Naisilla on se ajatus ja varaus vaarasta myös lähes aina takaraivossa.
Onko naiset vaan joutunu historiassa kelaamaan tota rankasti enemmän? Vai onks meis homoissa joku hazardipuoli, joka vaan antaa mennä seksin perässä piittaamatta olemassa olevasta riskistä tulla pahoinpidellyksi tai jopa tapetuksi?
Eikös ole ihan yleismiehinen ominaisuus, että lihan iloon pitää päästä vaaroista välittämättä? Ja huom, tämä on tietysti rankka yleistys, kärjistys ja kaikkea muuta sellaista.
Elokuvassa jos toisessakin hemaiseva nainen viettelee (hetero)liikemiehen, mutta neito onkin ns. houkutuslintu ja mies paljastaa tälle kaikenlaisia salaisuuksia ja lopulta päätyy rikollisjoukon kurmoottamaksi. Ja ihan tosielämässäkin on ilmennyt erilaisia tapauksia, jossa nainen on käärinyt miehen pikkusormensa ympärille ja lopulta käärinyt tämän omaisuuden omaan taskuun.
Intohimo ja varovaisuus eivät useinkaan tunge tajuntaan samanaikaisesti.
Joskus vaarakin viehättää.
Niin no joo, sanoihan se joku Mossadin tyyppikin, et paras konsti nakittaa ihan minkä tahansa maan miespuolinen kansalainen on lähettää sinne mahdollisimman seksikäs nainen. Mut en tiedä, kai mä oon sit poikkeeva (hehheh) kun kelaan tota. En mä halua löytyä jostain kurkku auki viillettynä, on millanen hottis tahansa.
Itse en ikinä lähtisi tuntemattoman kämpille tai ottaisi juuri tapaamaani tyyppiä kotiini. Harrastan deittailua mutta sovin treffit aina yleiselle paikalle eli ravintolaan tai kahvilaan. Jos ravintolassa iltaa viettäessä tapaa kiinnostavan tyypin niin puhelinnumeroiden vaihtaminen on eka askel. Tämä nyt ei tietenkään johdu vain hullujen murhaajien pelosta vaan yleensä järkevästä varovaisuudesta ja siitä, ettei yleensäkään ole kovin järkevää hypätä sänkyyn tuntemattomien kanssa. Dahmerhan vaikutti kyllä tosi charmantilta tyypiltä... Pelottavaa.
Naisena tähän on pakko kommentoida että varmasti tähän liittyy sekin kuinka uhkaavaksi nainen vs. mies asemansa kokee. Minä en esimerkiksi 'entisessä' heteroelämässäni olisi ikinä lähtenyt juuri tapaamani miehen mukaan tai kutsunut puolituttua miestä kotiini, mutta naisen kanssa olen tehnyt niin. Kyse on siis potentiaalisesta fyysisestä uhasta. Mies on fyysisesti isokokoisempi ja vahvempi. Naiselle, ainakin teoriassa, on helpompaa pistää kampoihin jos hän jostain syystä käy päälle. Toki minäkin ensin varmistun siitä että henkilöllä on 'kaikki kohdallaan' eli kovin humalaisen, tai vähänkään epätasapainoiselta vaikuttavan henkilön mukaan en lähtisi. Tervettä itsesuojeluvaistoa sekin.
Genre: Trilleri
Ohjaus: David Jacobson
Pääosissa: Jeremy Renner, Dion Basco, Matt Newton, Artel Kayaru
Käsikirjoitus: David Jacobson
Alkuperäinen nimi: Dahmer
Ikäraja: K-15
Valmistumisvuosi: 2002
DVD: vko 38, 2003
Kesto: 1 h 38 min
Maahantuoja: Scanbox Finland Oy
Syntymävuotensa 1960 ja kuolinvuotensa 1994 välillä Jeffrey Dahmer tuli tunnetuksi tappamalla 17 miestä. Hän kannibalisoi uhriensa ruumiita ja käytti heitä oudoissa, seksuaalisissa rituaaleissaan. Mielipidetutkimuksen mukaan hän on tunnetumpi Amerikkalaisten keskuudessa kuin useimmat maan presidentit. Silti tiedetään vain vähän siitä, mikä erikoislaatuinen tarina skandaaliotsikoiden takana pitää sisällään.
Se on shokeeraava, karmiva ja oudolla tavalla koskettava tarina yhdestä aikamme pahuuden symbolista. Mikä ajoi hänet näihin käsittämättömiin, kauheisiin tekoihin?
En minä ainakaan kelaa tuollaisia niin kauan kuin terveysasemalla riittää lankaa harsia minut kokoon.
Zukov kirjoitti:
> "Jos tuntemattoman kans lähetään, pidetään huoli, et tiedetään kenen kans lähetään ja et kaverit myös näkee sen tyypin ihan suoraan ja selvästi ennen sitä."
Itse olen yleensä tehnyt niin, että olen näyttäytynyt kavereille: "Hei, mä lähden nyt tämän kanssa" - ja tämä pitää tehdä niin, että myös mukaan lähtevä ymmärtää, että hänet on nähty ja rekisteröity.
Zukov aloitti tärkeän aiheen, josta ei ole kovin paljoa puhuttu.
Asiaan liittyy myös tyrmäystipat. Siinä sääntö on: Älä jätä koskaan juomaasi vartioimatta!
Niinhän tietysti olisi hyvä toimia, ettei tuntemattomien matkaan lähdettäisi. Mutta toisaalta; jos tuntemattomien mukaan ei olisi koskaan tullut lähdettyä, en olisi tavannut nykyistä poikaystävääni. Eli parhaimmillaan se, että "häntä heiluttaa koiraa" tuottaa ihan hyviäkin tuloksia. Pahimmillaan - no ne päätyvät aikanaan lehtiotsikoihin... Mitenkäs se Ylen tv-kanavilla joskus pyörinyt väliaikapätkä sanoikaan: "Turistiripuli paranee aikanaan lääkkeillä, mutta käyttämättömästä elämästä ei saa rahojaan takaisin." Tietysti tyhmänrohkea ei kannata olla.
Jukka kirjoitti: "Asiaan liittyy myös tyrmäystipat. Siinä sääntö on: Älä jätä koskaan juomaasi vartioimatta!"
Tuota sääntöä on tullut noudatettua. Monesti myös siten, että jos esim. tanssilattialle on ollut pakko päästä kesken tuopillisen, olen lattialta palatessani "unohtanut" mihin sen lasini jätin ja hakenut tiskiltä uuden juoman. Rahaa tietysti tällä menetelmällä menee hukkaan, mutta toisaalta seuraavana aamuna olo on sitä parempi, mitä vähemmän ostettuja juomia tuli omaan kurkkuun kipattua...
Naisten ja miesten kohdalla vaikuttaa se, mikä on yhteiskunnan mielestä sopivaa, kun taas kahden miehen kohdalla tällaisia valmiita, rajoittavia käytöstapakonventioita ei ole olemassa. Heteroiden kohdalla ne unohtuvat usein vahvassa humalatilassa, jolloin yleensä myös sattuu ja tapahtuu - eikä aina välttämättä positiivisessa mielessä.
Satuin muuten katsomaan huvikseni Googlen kuvahaulla, miltä em. sarjamurhaaja näyttää, kun ulkonäköä hehkutettiin. En suosittele, mikäli käytössä ei ole safe -taso. Nimittäin ensimmäinen kuva oli hänen uhristaan - tai siitä, mitä hänestä oli jäänyt jäljelle. Kummallista tuo amerikkalaisten eksessiivinen tirkistelynhalu ja eipä se ulkonäkökään mikään hääppöinen ollut.
Niin no, mä olen kyllä tapaillut moniakin, vaikken ole tuntemattomien kans lähtenyt ja se oma kultakin on. Et ei se välttämättä sitä vaadi. Mut en tätä sano tuomitakseni, halusin vaan kelailla, et miks ja et ajatellaanko tota yleensä ollenkaan tääl missä jotenki ajatellaan, et kaikki paha sattuu jossain muualla. Ei täst kauaa kuitenkaa ole kun esim. eräs professori tapettiin omassa kodissaan. Ja mä luulen, et useempi on tullu esim raiskatuks kun ikinä kehtaa tunnustaa. En silti usko, et se on homollekaan kevyempi kokemus ku naiselle.
Ei Dahmer munkaan mielest erityisen komea ollu paits että riippuu vähän milloin kuva on otettu. Silloin kiinniottamisen aikaan se oli ihan toisen näkönen ku esim. haastattelussa vankila-aikanaan. Mut aika monen mielest ilmeisesti oli. Ihmisen charmiin vaikuttaa muutkin asiat ku pelkkä ulkonäkö. Sen tavanneet homot oli sanoneet, et se oli suloinen ja herätti halun halata. Siis toisin sanoen vaikutti täysin vaarattomalta.