Ihastuin mä naiseen

Kirjoittelen tässä vapaaillan ratoksi tuntoja...

Olen nuori nainen, jo noin puolitoista vuotta seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa.
Alkaa kohta paukkumaan se maaginen ennätysraja (pari vuotta) mitä pidemmälle en ole vielä kenenkään miehen kanssa päässyt...No joo.

En ole koskaan ollut suuteluastetta pidemmällä naisen kanssa, mutta on todenteolla ja ÄRSYTTÄVÄSTI suoraan sanottuna alkanut kiinnostaa nuo ihanat, ihanat naiset. Okei, asiaan on vaikuttanut epätoivoinen ihastuminen tässä viime loppukesästä (joka ei muuten ota laantuakseen!) yhteen todella mahtavaan tytsyyn. Epätoivoinen, koska olen tässä tunteineni epätoivoisen yksin! :(

Ensin ajattelin että mitä hittoa on meneillään, en koskaan ollut aiemmin tietoisesti kyseenalaistanut suuntautumistani.
Noh, eihän sitä ole tarvinnutkaan kyseenalaistaa kun ei ketään niin ihanaa <3 ollut tullut vastaan ja poikien kanssa olen vain aina pörräillyt. Sitten mietin että tosiaan! en kyllä ole koskaan ennen ollut niin ihastunut KENEENKÄÄN! Ehkä mukavuussyistä vain on tullut oltua sen "helpoimman" vaihtoehdon kanssa eikä mieleen ollut juolahtanut toinen vaihtoehto.

Onko ihan totta mahdollista ettei 25 ikävuoteen mennessä ole tavannut ketään oikeasti sykähdyttävää?
Näköjään on, koska olen nyt todella ymmälläni ja sekaisin tästä ihastuksesta.
Muistelen teiniaikojani ja kuinka monet kaverit kertoilivat ihastuksistaan ja olivat aivan onnesta soikeina vähän väliä. Mutta en minä...oikein oli pakko keksiä kehen voisin olla ihastunut että olisi jotain hehkutettavaa tytöille takaisin.

En ole vaativa, omasta mielestäni ainakaan. Rima ei ole kovin korkealla (ja voi veljet se on kyllä todistettu useammakin sankarin kohdalla...) mutta miksi en kykene ihastumaan? Paitsi vasta nyt. Olisin hyvin voinut jatkaa tätä kotileikkiä hamaan loppuun onnellisen tietämättä että mitä on olla totaalisen ja uskomattoman ihastunut toiseen ihmiseen. Olin piru vie jo uskotellut itelleni että muut keksii ne jutut päästään! Olen seurustellut, paremmankaan sanan puutteessa, KAVEREIDEN kanssa. Ihania ihmisiä kaikki en minä sitä kiistä, mutta kaverillisia suhteitahan nuo minun puolelta ovat olleet...

Älkää käsittäkö väärin. :) On ihanaa olla ihastunut ja tuntea ne paljon puhutut perhoset masussa jota pidin ennen ihmevouhotuksena, mutta ei ole reilua ettei toinen ihastu takaisin.

No, nyt ymmärrän senkin puolen tästä pelistä sitten samalla kertaa... :(

Tiedätkö mulla oli ihan sama kuvio. :D Valitsin aina tietoisesti yläasteella jonkun hyvännäköisen pojan, johon sitten olevinaan olin ihastunut. Kyllä se on niin, että se kiinnostus naisiin täytyy ensin jollain tapaa tunnustaa ja tiedostaa. Muuten kaikki tunnetilat saattaa huomaamattaan sivuuttaa tai selittää itselleen jonain aivan muuna kuin mitä ne oikeasti ovat. Mäkin olin vuosia kavereita yhden tytön kanssa, kunnes eräänä päivänä aloin miettiä, miksi olen niin surkeana aina kun joudun lähtemään sen luota. Sitten aloin analysoida suhdettani tähän yhteen ihmiseen ja sen jälkeen laajentaa sitä myös muihin. Tavallaan olen itse tietoisesti rakentanut seksuaalisuuteni tunteiden pohjalta. Esimerkiksi exäni ihastui muhun 19-vuotiaana eikä ollut ikinä kuvitellutkaan olevansa naisen kanssa. Se koki sen asian hyvin pelottavana ja purki sen muhun kiukutteluna kunnes meidän välit meni todella huonoiksi. Lopulta se valitsi turvallisemman vaihtoehdon eli miehen. Se selitti ihastumisensa muhun monella tapaa, tyyliin "jotenkin susta näkyi, että tykkäät naisista ja ehkä sain sen sitten siitä mieleen". Ja toinen selitysmalli oli se, että me vain oltiin niin hyviä ystäviä, niin se vain meni jotenkin yli eikä se voisi ihastua muihin tyttöihin. Ihmiset on taitavia kieltämään asioita ja selittelemään ne itselleen mieluisiksi. :P

Mitä tuohon sun tilanteeseen tulee, kokemuksen pohjalta voin sanoa, että entiseen on vaikea palata. Silloin kun tietää miltä sen pitäisi tuntua, on enää vaikea tyytyä vähempään. Mulla on naisten kanssa paljon enemmän puhuttavaa ja kaikki on niin luontevaa, kun taas miesten kanssa tuntuu usein ahdistavalta ja odotan vain, että pääsisin tilanteesta. Eikä tämä asia kuitenkaan ole suoraan suhteessa esim. seksiin, koska pidän siitä molempien kanssa -joskin hyvin eri tavalla. Ennen kaikkea siis henkistä ainakin mulla. Vaikka onhan se myönnettävä, että naisen vartalo on kauniimpi. ;D Hienoa, että oot saavuttanut sen tunteen. Jotkut tuntuu rakastuvan joka toinen päivä. Mä taas taidan olla vähän niin kuin sä: oon rakastunut vain kahdesti, ja vain toinen oli vakavampaa sorttia. Ja mäkin täytän 25 tänä vuonna. :P Kai se asia liittyy vähän siihen, että millaisia asioita suhteelta hakee. Ja ehkäpä jos sun intressit onkin enemmän naisissa (miltä nyt vähän kyllä näyttää ;D), miehistä voi olla vaikea löytää sytykettä.

Minä rakastuin naiseen ensimmäistä kertaa 24-vuotiaana. Vaikka koin, että olin rakastunut myös niihin kahteen mieheen, joiden kanssa ehdin ennen "heräämistäni" seurustella ja sitä ennen oli liuta pieniä teini-iän kaukoihastuksia, en ollut niin suurta tunnetta kokenut ikinä ennen mitä tätä naista kohtaan.

Tunnen yhden aiemmin ikisinkkuna pidetyn miehen, joka rakastui ensimmäisen kerran elämässään 35-vuotiaana. Nyt hän on tämän naisen kanssa naimisissa ja heillä on kaksi lasta.

Ja onhan näitä naisia, jotka ovat tajunneet vasta päälle nelikymppisinä olevansa lesboja tai ainakin bi-seksuaaleja.

Eli ei kaikkea välttämättä vielä nuorena koe. Elämä voi yllättää.

Arvatkaapa piruuttanne mitä?!! :)
Oon niin onnellinen! :) :) :)

Tänä vkonloppuna pääsin suutelemaan tätä minun ihanaa ihastusta! Kyseinen neitokainen on ehkä vähän eksysissä eikä tiedä mitä haluaa mutta mitäs sitten! Mä sain suudella häntä useammankin kerran! :) Mä oon yhtä hymyä täällä vaan! :)

Mä en tiedä miten jaksan odottaa että nähtäis taas ja me nähdään suht usein anyways kun ollaan ystäviä jo siis ennestään.

Mukana oli kyllä alkoholia ja oltiin kyllä molemmat aikas humalassakin mutta sain häneltä aamulla viestin ja kyllä tuo ihana olento tykkää musta takaisin! En pysty uskomaan tätä todeksi!!! :)

Mutta juu tämä on niin mahtavaa että oli pakko tulla tänne kertomaan!!!! :) :) :)

OI, ihanaa!!! Tuo tunne on maailman paras. Kun sitten vihdoinkin jotain hyvää tapahtuu, mitä ei koskaan olis uskonut todeksi! Sitä voi leijua päiväkausia pari senttiä maanpinnan yläpuolella, ja aina kun se ihana juttu tulee mieleen, ei voi olla hymyilemättä. <3<3<3 Ja sitä on erittäin hankala salata, näkyy helposti päällepäin. :) Oletko miettinyt, mitä teet poikaystäväsi suhteen? Kuulostaa siltä, että olet enemmän mielissään ihastuksestasi kuin hänestä. Itsetutkiskelua täytyy harrastaa, sitä minäkin teen tällä hetkellä, samankaltaisessa tilanteessa. Voimia!

Niin täytyy kyllä sanoa että oikein harmittaa pilata tätä mahtavaa fiilistä palauttelemalla itteään arkeen... :/
Kai sitä jotain täytyisi piakkoin tehdä. Asiat tuntuu vaan niin pirun monimutkaisilta kun niille pitäisi jotain tehdä.
Ja toisaalta ne ei edes sitä ole.

Mä oon niin huono pistämään poikki. On niin helppo alkaa ajatella toisen tunteita ja kuinka paljon voi toista satuttaa ja sitten sitä alkaa vaan lykkäämään sitä minkä tietää tapahtuvan jossain vaiheessa kumminkin. Pirulauta.

Tämä suhde ei ole toisaalta kamalan uusi, mutta eipä se nyt mikään 20 v. avioliittokaan ole. Ei ole lapsiakaan.
Joillekin tilanne voisi olla siis pahempi kuin mitä tämä mulle/meille on... :/
Itku, miksi mä menin muuttamaan samaan osoitteeseen kun mietin jo syksyllä tämän suhteen toimivuutta. Hassua muuten...nyt kun ajattelee niin kyllä oli vaiheita kun koko meidän suhde mietitytti. Itse asiassa se alko mietityttämään samoihin aikoihin kun tajusin ihastukseni toiseen. Itse olen siis syyllinen tähän ahdinkoon.

Minun mies on vieläpä mukava, kiltti, hyvännäköinen, hauska jne kaikkea mutta mua ahdistaa tässä kaikki.
Toivois melkein että hän tekisi jotain sellaista että voisin hyvällä omallatunnolla pistää poikki ja saisin siis "hyväksyttävän" syyn sille... Voi silloin se olisi niin helppoa.
Joka päivä hän sanoo rakastavansa ja tekee kaikkea ihanaa mitä tyttöystävä voi poikaystävältään toivoa.
Minä olen se tarinan pahis...

En ole reilu häntä enkä itseä kohtaan se on varmaa. Hän ansaitsisi paremman tyttöystävän ja minulta olisi oikein tehty että laitan suhteen poikki ja annan hänelle mahdollisuuden löytää nainen joka voi antaa yhtä paljon (oikeanlaista) rakkautta takaisin. Rakastan poikaystävääni mutta en sillä tavalla kuin hän ansaitsisi.

Luulenpa että päätös on selvä, mutta tarvitsen vielä rohkeutta tehdä se.
Toivottavasti löydän sen rohkeuden pian. :/

Itellänikii on aika sekavaa täl hetkel... en ole ikinä ihastunut vahvasti miespuoliseen henkilöön.. ja oon aina yrittäny selittää sitä itselleni.. et ei vaa oo tullu oikeeta vastaa..en oo tuntenu vetoo..kaverit on ihmetelly et miks en seurustele...sit pum... törmäsin maailman kauneimpaa naisee...mil on ihanimmat silmät..haluisin päästä täst eroo :D tästä tunteesta.. en oo ikinä ihastunu kehenkää näin vahvasti.. oli mulle aikamoinen shokki....mun piti olla hetero!

Ol pakko ottaa kantaa tohon, siis mä en oo myöskään vahvasti ihastunut miespuoliseen henkilöön koskaan, saatoin joskus tykätä yhestä jätkästä, mut kun koulutiet eros, nii eihä sitä muistanu ja sen jälkeen oon vaan katellu naisten perään. yläkoulun aikoihin tajusin, et naiset on mun juttu. ja hieno juttu onkin :) mutta ettei tää mee ihan tähän höpistelyyn niin pärjäilemisiä Lepidopteralle! toivottavasti kaikki mennöö hyvin :)