Hei vaan kaikki! Olen pitkän aikaa ollut ristiriidassa oman seksuaalisuuteni kanssa, ja koska asun valitettavasti hirveän suppeakatseisella alueella (alkaa Etelällä ja loppuu Pohjanmaahan), ei katukuvassa juuri näy tummaa, ei homoa, ei lesboa, ainakaan avoimesti. Tämä on harmittavaa ja jokseenkin pelottavaa, sillä itse en ole uskaltanut myöntää paikallisille ystävälleni mitään seksuaalisuuteen liittyvistä asioistani asenteiden vuoksi. Nyt löysin netistä nämä sivustot ja ajattelin, että täällä löydän hengenheimolaisia.
Olen siis täysi keltanokka näissä asioissa vielä, mutta kuten ironisesti otiskossanikin mainitsen, en ole vain herännyt "ahaa, olenkin bi" vaan jo pitkän aikaa kokenut, että miesten kanssa en koe itseäni kokonaiseksi henkisesti tai fyysisesti. Iältäni olen nuori ja kokemuksia juuri ei ole ja siksi tästä puhuminen onkin vaikeaa. Haluaisin saada jonkinlaista vinkkiä Teiltä viisaammilta ja kokeneimmilta, että miten päin minun pitäisi olla: en tiedä oletteko muut kanssaeläjät huomanneet, mutta ainakin täällä päin on ilmoilla ollut jonkinlaista "muoti-ilmiötä olla bi", tiedä sitten miksi, mutta tämäkin on saanut minut yhä enemmän piilottelemaan omaa suuntautumistani, sillä tunnen itseni jollain tasolla noloksi tai että minua ei oteta todesta, jos mainitsen asian. Olenko täysi pelkuri? Raukka? En häpeä itseäni, pelkään vain olla avoin. Ystäväni hyväksyisivät minut varmasti.
Äh, en minä tiedä mitä tässä pitäisi sanoa, olisi mukava löytää kohtalotovereita.
Olen siis täysi keltanokka näissä asioissa vielä, mutta kuten ironisesti otiskossanikin mainitsen, en ole vain herännyt "ahaa, olenkin bi" vaan jo pitkän aikaa kokenut, että miesten kanssa en koe itseäni kokonaiseksi henkisesti tai fyysisesti. Iältäni olen nuori ja kokemuksia juuri ei ole ja siksi tästä puhuminen onkin vaikeaa. Haluaisin saada jonkinlaista vinkkiä Teiltä viisaammilta ja kokeneimmilta, että miten päin minun pitäisi olla: en tiedä oletteko muut kanssaeläjät huomanneet, mutta ainakin täällä päin on ilmoilla ollut jonkinlaista "muoti-ilmiötä olla bi", tiedä sitten miksi, mutta tämäkin on saanut minut yhä enemmän piilottelemaan omaa suuntautumistani, sillä tunnen itseni jollain tasolla noloksi tai että minua ei oteta todesta, jos mainitsen asian. Olenko täysi pelkuri? Raukka? En häpeä itseäni, pelkään vain olla avoin. Ystäväni hyväksyisivät minut varmasti.
Äh, en minä tiedä mitä tässä pitäisi sanoa, olisi mukava löytää kohtalotovereita.