Puoliaivottomat apinat

Metro-lehti kertoo, että Vantaalla Variston koulussa sijaisopettaja haukkui kuudesluokkalaisia, siis n. 12-13-vuotiaita korstoja, puoliaivottomiksi apinoiksi. Lapsukaiset soittivat hätääntyneinä vanhemmilleen ja vanhemmat hakivat kullannuppunsa pois koulusta kesken työpäivän. Minusta kuudesluokkalaiset ovat puoliaivottomia apinoita, kun ne lyöttäytyvät yhteen ja ryhtyvät oikein ilkeiksi opettajaa kohtaan. Kyllä muistan kouluajoilta, miten yhteispäätöksillä nujerrettiin opettaja ja vielä ilkeiltiin päälle.

Sattuvavasti sanottu tuolta opettajalta!

Mun tyttäreni täytti juuri 12 vuotta eikä ole kyllä mikään korsto. Ainakin hänen koulussaan herättäisi lapsissa! suurta ihmetystä ja omassa tyttäressäni kyllä ahdistustakin, jos opettaja nimittelisi apinaksi. Toki lapsetkin! joskus osaavat olla ilkeitä opettajia kohtaan, mutta he ovat silti lapsia!; opettaja on aikuinen, jonka tulisi osata käyttäytyä vastuullisesti tai vaihtaa ammattia.

Tai sitten lapset on kasvatettu siten, että ahdistuvat hetimiten. Ehkä minustakin tuli homo siksi, että jouduin ala-asteella yhden vuoden olemaan vähän epävakaan englanninopettajan opetettavana.

Tietämättä tähän tarinaan liittyviä vaiheita täydellisesti, sanon kuitenkin hohhoijaa. Ja voi hellanduudelis sentään.

Tuohon juttuun on pakko liittyä jotain muutakin kuin tuo puoliaivottomiksi apinoiksi nimittely. Eivät tuon ikäiset lapset ole niin herkkänahkaisia, että mokomasta järkyttyisivät, tai sitten nykyajan lapset kasvavat huomattavasti pehmeämmin pumpulissa kuin oma ikäluokkani 80-luvulla. Omilta kouluajoiltani muistan, että välitunneilla jokseenkin jokainen sai kuulla paljon pahempaakin nimittelyä traumoja saamatta. Kyllä opettajatkin toisinaan nimittelivät oppilaita, mutta ei sitä vakavasti otettu eikä sitä oltu vakavaksi tarkoitettu.

Se, mikä minua eniten jurppii, on , että koulun sisäiset asiat joutuvat nopeasti lehtiin. Oli kalapullaongelmaa, opettajia vastaan on nostettu oikeudenkäyntejä ja nyt vielä tämä seksuaalinen lähentely, jota YLE on tänään levittänyt. YLE1:n Ykkösaamussa koskettelu oli muuttunut seksuaaliseksi väkivallaksi.

Kuinka joku järkevä nuori haluaa vielä opettajan ammattiin. Uhkarohkeaa.

Teistä on siis ihan OK, että opettajat solvaa lapsia, että se kasvattaa niistä vaan vahvempia? Seuraavaksi varmaan ehdotatte kovempia otteita (ja kyllähän tutkimusten mukaan suuri osa suomalaisista on sitä mieltä, että ruumillinen kurittaminen pitäisi sallia).

Kun ottaa huomioon miten raadollinen paikka maailma on, minusta on väärin tehdä lapsista sellaisia, etteivät he kestä yhtään jos ns. tulee paskaa niskaan. Kun myöhemmässä elämässä sitä joutuu sitten kuitenkin kestämään kaikenlaista, eikä silloin ole enää vanhempia soitettavissa hätiin. On melkoinen karhunpalvelus kasvattaa lapsia kuplassa.

Krister, en tiedä millä perusteella arvelet minun kannattavan kovempia otteita. Täytyykö mielestäsi mielipiteissä aina edustaa jotakin ääripäätä? En kannata ehdoin tahdoin mitään kovia otteita, mutta maailman realiteetit olisi kuitenkin hyvä ymmärtää. Sitten on eri asia, jos kyse on opettajan harjoittamasta suoranaisesta henkisestä väkivallasta ja kiusaamisesta. Sitä ei tietenkään pidä hyväksyä. Mutta joku ohimennen heitetty nimitys ei mielestäni ole vielä mikään kriisin paikka.

Vaeltaja2006 <ja nyt vielä tämä seksuaalinen lähentely, jota YLE on tänään levittänyt. YLE1:n Ykkösaamussa koskettelu oli muuttunut seksuaaliseksi väkivallaksi.>

Mielestäni on hyvä puuttua ja tarkentaa tilannetta, mikä oli/on seksuaalista ahdistelua (seksuaalinen väkivalta on väärä sanavalinta). Tuskin kaikki näistä lapsista ovat valehdelleet, jotka ovat kokeneet tulleensa seksuaalisessa mielessä kosketelluiksi: se on jo seksuaalista ahdistelua. Tätä tapahtuu monessa nuorison ja lasten kanssa työskentelevien ammateissa ja on hyvä tiukentaa seulaa. Joten on paikallaan tutkia tilannetta/asiaa. Eihän tämä ole uusi asia, että juuri tällaisille aloille hakeutuu henkilöitä, jotka "ahdistelevat seksuaalisesti" lapsia.

Asia on harmillista, että muutamat ei-sopivat henkilöt ko. tehtävään voivat pilata ammattikunnan mainetta.

Minusta on siis ihan OK, että opettaja voi sanoa meluaville kullannupuille pikkasen terhakammin. Itse olisin ehkä käyttänyt nimitystä "aivoton mölyapina". Olisi ehkä toiminut paremmin. Käsite "solvaaminen" tällaisesta puhuttaessa puolestaan on mielestäni hieman dramaqueenmäinen luonnehdinta - joskaan, kuten jo aiemmin totesin, en tiedä kaikkia tapauksen taustoja. Oliko siellä tapahtunut muutakin vai olivatko pikku kullannuput keskenään päättäneet panna sijaisen lauluun. Muistan kyllä omilta peruskouluajoilta, että tuossa iässä osataan nykiä jo tarvittavista naruista, jos jokin asia ei miellytä.

Fyysinen koskemattomuus taas on niitä perustavaa laatua olevia asioita, joten mm. ruumiillista kurittamista en voisi hyväksyä.

...sitten lapsista kasvaa nuoria, jotka tietävät oikeutensa ja käyttävät niitä myös hyväksi. Muutama vuosi sitten nuorisoporukka terrorisoi käytöksellään R-kioskissa. Lottokupongin täyttämisen välissä ojensin poikia hieman kovaäänisemälllä kommentilla. Totesivat vain, etten voi heille mitään, koska he kutsuvat poliisin paikalle ja ettei poliisi mahda heille mitään koska ovat alle 16v. Ottivat tosin jalat alleen, kun ilmoitin asian olevan minulle ihan yhden tekevä, vaikka soittaisivatkin poliisit paikalle ja sen perään jotain siihen suuntaan, että olisi korkea aika ottaa jalat alleen.

Missä sitten menee raja oikeanlaiseen karaistumiseen? Millä perusteella voi esim. vastustaa lasten välistä sanallista kiusaamista, homottelua ja muuta, jos sitä pidetään 'maantapana'. Jos opettaja saa haukkua ja nimitellä oppilaita, niin eikö se ole viesti siitä, että nimittely on aikuistenkin mielestä ihan sopivaa käytöstä. Mielestäni aikuisten on vaikea puolustella huonoa käytöstään sillä, että lapsetkin tekevät niin.

Muuten tuo lasten, mitä 15 vuotiaatkin ovat, käsitys poliisin voimattomuudesta on hieman väärä. Poliisi voi ja sen tulee tehdä esitutkinta kaikista rikoksista riippumatta tekijän alaikäisyydestä. Sitten syyttäjä vain toteaa, että syytettä ei ehkä nosteta ja antaa tapauksen lastensuojeluviranomaisten käsiteltäväksi. He taas voivat puhuttaa lapsia sekä vanhempia ja muita jotka ovat lasten käytöksestä vastuussa. Ääritapauksessa, jos todetaan että vanhemmat eivät pysty huolehtimaan siitä, että lapset eivät ajaudu rikollisuuteen, voidaan lapset ottaa huostaan. Ylipäätäään mielestäni koulujen tulisi herkemmin kääntyä poliisin puoleen, eikä vain ajatella, että on se niin noloa jos omin keinoin pärjätä tai mitä jos ongelmat pääsevät lehtiin. Lasten välisestäkin väkivallasta pitäisi tehdä poliisitutkinta, mielestäni sitä vaatisi uhrien oikeusturva ja se osoittaisi että väkivaltaan suhtaudutaan vakavasti.

Asiatonta käytöstä opettajalta olisi mielestäni se, jos jotakuta nöyryytettäisiin muiden edessä - vaikkapa haukkumalla puoliaivottomaksi apinaksi. Sen sijaan jos kollektiivisesti tällainen - todennäköisesti perusteltu - luonnehdinta esitetään, ei siinä pitäisi mitään kohun aineksia olla.

Olisi mielenkiintoista tietää, miten sateenkaarivanhemmat suhtautuvat ko. tapahtumaan (opettajan sanomisiin).

Oma mielipiteeni on: että lapsilla, nuorilla on oltava rajat, joita he eivät saa ylittää, ja siitä seuraa "rangaistus". Opettaja joutuu monesti rajaamaan tiukastikin oppilaidensa käytöstä ja ihan syystä (nimittely on sitten asia erikseen; vaikka näitä nimittelyjä kylläkin kuuluu enemmänkin nuorten suusta). Toisaalta opettajat eivät todellakaan ole ensisijaisia kasvattajia vaan vanhemmat. Nykyisin joidenkin nuorten käytös on melko rajatonta.

Tuttavani on erityisopettaja. Hänen tarinansa näistä kullannupuista ovat sellaisia, etten meinaa aina välillä oikein edes uskoa. Sanoisin että näilläkin palstoilla esiintyvän majuri-evp henkivartijan osaamisella saattaisi juuri ja juuri selvitä luokasta hengissä.

Mutta silti, vajoat puoliaivottomien apinoiden tasolle, kun kutsut heitä nimityksellä joka on sinänsä kuvaava.

Älä luulekkaan kaima...

Olin huvin ja vaihtelun vuoksi englanninkielisen neljännen luokan luokanopettajan sijaisena tässä taannoin. Kestin kolme kuukautta ja sitten täyttyi mitta. Jos olisin joutunut katselemaan niitä pikku paviaaneja päivänkin pitempään, olisin kyllä sanonut huomattavasti pahemmin kuin tuo epäonninen kanssakärsijä. Ja nämä olivat sentään näitä "parempien perheiden" herranterttuja, jotka oli oikein kielikylpyluokalle pistetty...

Täytyy myöntää, tuli kyllä toisenkin kerran ikävä ainakin taseria, käsirautoja ja pippurisumutetta.

Mullakin on muuten gaiffa erityisopettajana, ja kyllä sen tarinat totisesti panee harkitsemaan neutronipommin käyttöä kasvatusmenetelmänä.

Poikien kohdalla toimisi ehkä myös malli, jossa vastasyntynyt poikalapsi suljetaan puutynnyriin ja ruokitaan reijän kautta teini-ikäiseksi asti. Sitten kokoonnutaan naapuruston voimin ja äänestetään siitä avataanko kansi vai lyödäänkö reikään tappi...

Jos lähtökohtaisesti pitää lapsia alempiarvoisina "apinoina", niin ihmettelen minkälaista "huvia ja vaihtelua" heidän opettamistaan on lähtenyt etsimään.

Minun kokemukseni lapsista liittyvät vain yhteen 5. ja yhteen 3. luokkalaiseen ja heidän kavereihinsa koulussa ja pihalla eri yhteyksissä, sekä heidän koulunsa opettajiin. Jotkut lapset ovat hiljaisia ja jotkut aika villejä, mutta kyllä kaikkien kanssa on tullut toimeen, yleensä on ollut hauskaa. Opettajista taas ne tuntuvat pärjäävän parhaiten sekä lasten mielestä että oman jaksamisensa suhteen, jotka eivät käytä tai haaveile majurien ja henkivartiojoiden menetelmistä.

Tietysti koulun opettajan hommat ovat välillä vaikeita ja raskaita, itse en olisi niihin pätevä, ja niistä pitäisi myös antaa vastaavaa arvostusta ja palkkaa.

Tämä on kyllä jo maailman loppu. Kurittomat penikat kouluissa saavat tehdä mitä tahansa... Se on sitä solisalikraattista vapaata kasvatusta ... epäonnistunut Suomen yhteiskunnan kaupunkistuminen. Vantaa on kyllä täynnä juurettomia perheita, jotka tuli pääkaupungin alueelle maaseudulta.
Puoliaivoton apina ahdistuksen syynä? Miten nykypäivän pullamössöpenikat ahdistuisi, jos vaikkapa ryssä tulisi yhtäkkiä rajan yli? Tämä on yhteiskunnan degeneroitumista.

Vai onko kyseessä stalinistien salajuoni: perusarvot tuhonnut nuoriso ottaa vielä jonain päivänä Suomen valtaansa. Presidentin on kutsuttava armeija apuun kurin palauttamiseksi kouluihin (mutta hänhän on itsekin kavala lesbo-feministi).

Ruotsissa samanlainen juttu, uutinen tänään Dagens Nyheterissä. Oppiliaden solvaamiseen on nollatoleranssi.
http://www.dn.se/sthlm/pedagog-misstanks-for-krankningar-1.1044869

Krister kirjoitti: "Jos lähtökohtaisesti pitää lapsia alempiarvoisina "apinoina", niin ihmettelen minkälaista "huvia ja vaihtelua" heidän opettamistaan on lähtenyt etsimään.

Hei Krister, minä en ainakaan ymmärtänyt Peten viestiä tuolla tavalla. Ei kai hän lähtökohtaisesti suhtautunut lapsiin alentuvasti. Ymmärsin niin että kokemus aiheutti sen.

Ei sellaista ryhmää kuin "lapset" tietenkään voi leimata yleistäen. Valitettavasti vain useissa kouluissa mättää enemmän ja enemmän, ja syynä on se että KODIN ongelmat kulkevat kouluun. Tämä manitsemani erityisopettaja kertoi, että ruuan kulutus hänen luokassaan on maanantaisin x2. Syynä on se, ettei edes perustarpeista huolehdita kotona. Päihdeongelmia, piittaamattomutta, väkivaltaa. Turha kuvitella että nämä lapset olisivat koulussa täysin ok kun siviilissä kaikki menee päin persettä. Ja monikulttuurisuuskin tuo ongelmia, vaikkei sitä saa myöntää.

Sitten on erikseen nämä parempien perheiden lapset. Samalla tavalla laiminlyötyjä ja heitteillä. Rahasta vaan ei ole puutetta.

Uskon että tämän kaiken erittäin valitettava seuraus on se, etä koulut alkavat kastiutua ja yksityiskoulujen määrä kasvaa. Olen nähnyt samaan Yhdysvalloissa. Rikkaat saavat laaatua ja kuria lapsilleen tiukoissa yksityiskouluissa, ja rahanpuutteessa kituvissa ghettojen kouluissa ongelmat vaan pahenevat. Olemmehan jo saaneet lukea lehdestä täällä suomessakin että monet vanhemmat pyrkivät siirtämään enenevässä määrin lapsiaan etnisesti homogeenisiin kouluihin.

Itse opetan yläasteikäisiä lapsia eli murrosiän pahimmissa kuohunnoissa teutaroivia. Kaikesta huolimatta minusta ammattini on kiva ja viihdyn töissäni hyvin; ainoastaan huoltajien kanssa menee usein hermot.

Minusta tuo alussa mainittu nimittely on ajattelematonta. En minä opettajana voi vaatia lapsilta kunnioitusta, jos en itse heitä kunnioita. Toinen asia on sitten uutisen huoltajat, jotka olivat hakeneet järkyttyneitä lapsiaan kotiin. Olisikohan ollut parempi selvitellä asia aikuisten kesken, eikä suurennella asiaa lapsille?

Voi Krister hyvä. Olen todella pahoillani puolestasi ja otan osaa.

Satiiri ja ironia kun ovat tunnetusti huumorin lajeja, joihin on älykkyysosamääräalaraja...

EDIT: Ai niin... Olen kyllä ollut jo parikymmentä vuotta lasten ja nuorten kansainvälisillä parin viikon kesäleireillä tulkkina ja eräoppaana. Niillä oli aina kivaa. Koulussa ei.

Pete kirjoitti: "Satiiri ja ironia kun ovat tunnetusti huumorin lajeja, joihin on älykkyysosamääräalaraja..."

Totta, ja koskenee jopa suuremmassa määrin noita huumorin lajeja viljelemään pyrkivää kuin kuulijaa ;)

Koska näilläkin sivustoilla kirjoittaa ihmisiä, joiden mielipiteet ovat minusta melko kauhistuttavia, vaikka niiden esittämistä en halua rajoittaa, niin yleensä otan viestit kirjaimellisesti ja reagoin vastaavasti. Lisäksi usein esimerkiksi vitsien varjolla esitetään rasistisia tai homophobisia ajatuksia; niihinhän ei sitten tule reagoida, koska silloin ei ymmärrä huumoria.

Sorry, Public Eye. Eipä koske. Satiiri huumorina on tarkoitettu ihmisille, jotka ymmärtävät ne pienet nyanssit ja ikäänkuin silmänvinkkauksen (tekstissä); ironia taas samanlaisille, jotka uskaltavat nauraa myös itselleen tai lähellä oleville myös vähän ronskimmin. (minun mielestäni)

Tuon mainitsemani määritelmä on muuten erään suuren ajattelijan sanoma. Haastan muuten teidät kaikki tosikot selvittämään kenen!

Yours Truly:

Pete

P.S. Eihän olla tosikoita täällä? Eihän?

EDIT: P.P.S. Homofobinen kirjoitetaan Suomessa kyllä ihan näin, ihan ähvällä; ei anglophobisesti...

Voi ietuna.
On toki opettajan kohdalla epäammattimaista käytöstä ruveta nimittelemään oppilaita, nimitteleminenhän on joka tapauksessa huonoa käytöstä, mutta on se nyt kumma että siitä pitää tehdä tällainen numero. Opettajan duuni ei todellakaan ole helpoimmasta päästä, ja sijaisilla on vielä vaikeampaa kun pitäisi nopeasti saada jonkinlaista kuria 12-vuotiaisiin, jotka lähtökohtaisesti pistävät vastaan ihan vaan sen takia että voivat niin tehdä. Muistan hyvin, kuinka peruskoulussa aina piti vähän kokeilla kuinka pitkälle sijaisen pinna kestää.
Eikö olisi aika hengähtää vähän, ja ajatella asiaa omallee kohdalle.
Ja totta kai kaikki joilla on lapsia ovat nyt ihan kauhuissaan, ja ajettelevat että "Ei meidän Timppa sillee." mutta hei, face the facts, se kuuluu ikään. Jotkut ovat vaikeampia tapauksia kuin toiset, mutta kaikki tuon ikäiset kokeilevat rajojaan. Kyllä minun mielestäni opettajallakin pitää olla jotain välineitä järjestyksen pitämiseen - jos heti läimäyttää jälki-istuntoa niin saa varmasti heti kusipään leiman. Go figure - en ole ammattilainen - en ainakaan vielä.
Ja sen verran vielä, että on muakin opettaja kutsunut apinaksi. Mutta voin myöntää että olin 12-vuotiaana aikamoinen mulkvisti.

Olen miettinyt, että pistänkö lusikkani tähän soppaan. Nyt teen sen omalla tavallani.

Ennenvanhaan hyvään aikaan kaikki oli toisin. ;-)

Kävin kyläkoulua, jossa yksi naisopettaja hoiteli samaan aikaan kolmea luokkaa ja tietenkin joskus myös oppilaiden vanhempia. Opettaja oli kylällä kunnioitettu ja hiukan pelättykin. Hänen kurinpitokeinoinaan olivat tukkapölly, kiskominen korvasta, luunapit, kädet pulpetille ja sivallus karttakepistä. Kerran tukkapöllyn seurauksen yhdeltä kaverilta irtosi tukkaa sentin alueelta kokonaan. Jos mikään ei rauhoittanut oppilasta, niin hänet teljettiin vähäksi aikaa suureen, pimeään siivouskomeroon. Olin sen verran arka ja kiltti tapaus, että minulla ei ole muistikuvaa itseeni kohdistuneista rankaisuista. Ehkä jonkinlainen sellainen oli koulukirjaston käytön rajoittaminen. Luin kaiken mahdollisen, mitä kirjastosta löytyi. Toki äitinikin yritti rajoittaa lukuintoani kertomalla, että jos lukee liikaa tulee hulluksi. Ehkä äitini ennustus piti paikkansa. :-)

Omat opetuskokemukseni ovat olleet hyviä. Aivan nuoria en juurikaan ole opettanut. Ehkä heidän kohdallaan olisi voinut hankaluuksiakin ilmaantua. Ehkä isosta koosta ja rumasta ulkomuodosta on jotakin hyötyä kurinpidon kannalta. Otsikon tapauksesta on hiukan liian vähän tietoa. Joka tapauksessa katson ettei nimittely palvele opetuksellisia päämääriä ja on ilmentymä siitä, että opettaja on menettänyt pelin. En siis suosittelu nimittelyyn menemistä missään opetustilanteessa.

Olen aina joskus miettinyt, miksi muinoin opettajat nauttivat kylien hierarkiassa niin suurta arvoa. Myös kirkonmiehet olivat hierarkiassa korkealla. Muut silmäätekevät olivat asemassaan yleensä omaisuutensa vauhdittamina. Maatilkkunsa omistavat viljelijät ja muut ammatinharjoittajat olivat siinä välissä, ja maattomalla väellä ei ollut paljon sanomista asioihin.

Luulenpa, että kunnioitus opettajia kohtaan kumpusi etenkin siitä, että opettajilla (ja papeilla) katsottiin olevan hallussaan jotain mitä muilla ei ollut. Ja se jokin on tietysti tieto. Vähemmän kirjasivistyneen väen silmissä kouluja käyneitä katsottiin ylöspäin, heidän mielipiteillään ja käsityksillään oli merkitystä.

Lisäksi opettaja oli yleensä verkostoitunut kylän muun kerman kanssa. Etenkin maattoman väen oli syytä olla hyvin nöyrä opettajaa kohtaan, koska hyväosaisten verkostolla oli suoraan mahdollisuus vaikuttaa tuota ryhmää edustavien elinoloihin. Herran pelko oli viisauden alku.

Nykyisin tieto on meikäläisessä yhteiskunnassa jokseenkin kaikkien saatavilla. Opettajan arvoa ammatissaan määräävät eri asiat kuin ennen; kuinka taitava hän on jakamaan omaksumaansa tietoa, millaiset ovat hänen ihmissuhdetaitonsa, tai millainen on hänen stressinsietokykynsä. Nykyisin kunnioitus ansaitaan toisin kuin ennen.

Kriste: Pitääkö minun ymmärtää sitä henkilökohtaisesti? :-) Tiedän, ettet hyväksy minun mielipiteitä, muttei se sitä tarkoita, että ne olisi melko kauhistuttavia ...

Nykyisin on diagnosoitu (ADD)ADHD - tarkkaavaisuus ja -yliaktiivisuushäiriöitä- paljon enemmän kuin aikaisemmin (tai koko diagnoosi ei ollut edes käytössä). Joskus tuntuu vain siltä, että vanhemmat haluavat lapselleen tämän diagnoosin voidakseen vetäytyä sen taakse; Kysymyshän ei ole missään nimessä kasvatuksesta. Voin olla väärässä, mutta näillä on pyritty selittämään lapsien "villiä" koulukäytöstäkin nykyisin.

Nimittely ei kelpaa. Media kyllä tykkää boostata.

Suurin ongelma nykyään on se, vanhemmilla ei ole aikaa lapsilleen kotona. Koulu ei kotia korvaa, ei kasvatuksellisesti eikä muutenkaan, piste.

Lapset käyttäytyvät miten käyttäytyvät, koska kodeissa ei asiaan kiinnitetä tarpeeksi huomiota.

Missä vaiheessa koulun tehtäväksi hoitaa KOKO kasvatus; suurin osa asioista kun opitaan ennen kouluikää.

Onko tässä keskustelussa tullut esiin kaksi erilaista käsitystä nurten käyttäytymisestä? Monet kirjoittajat ovat pohtineet syitä, miksi nuoret juuri nykyään ovat 'aivottomia apinoita' (kotikasvatuksen puute, pumpulissa kasvaminen, liikaa aineellisia resursseja, vanhempien välinpitämättömyys, etc.); toisaalta monet ovat muistelleet omaa nuoruuttaan, miten kurittomia ja mellastavia oltiin jo vuosikymmeniä sitten. Onko 'nykynuoriso' todella jotenkin erilaista kuin 'nykynuoriso' joinain muina aikoina, kuten jo Caton aikoina?

Vai nousevatko asiat vain eri tavalla julkiseen keskusteluun. Mielestäni tässä on paljon hyvääkin. Kiusaamista esimerkiksi on varmasti aina esiintynyt, mutta siihen ei ole puututtu; aikuisten käyttämää väkivaltaa on pidetty ennen aivan tavanomaisena ja hyväksyttävänä.

Ennen vanhaa oli ainakin Suomessa kakarat kovasti duunissa, kun taloudesta piti muutenkin huolta pitää. Lehmät, siat, metsät, niityt, pellot yms. Silloin ei ollut pahan mietittävää. Nyt kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään ja kaikki tulee tostanoinvaan melkein ilmaiseksi, eikä vanhemmat osaa tähän uuteen tilanteeseen sopeutua, silloni penikat kasvaa kun heinä pellossa. Ei kuria, arvomaailma päin mäntyä.
Ja kun itse omista penikoista ostata huolehtia, vastuu siirretään DDR:laisille Suomen koululaitokselle....