I Love You Phillip Morris(Jim Carrey,Ewan McGregor)
Tummanpuhuva, romanttinen komedia perheellisestä kristitystä Steve Russellista (Jim Carrey), jonka luksuselämän rahoittamiseksi kehittelemät superhuijaukset heittävät suoraan kaapista häkkiin.Vankilassa Steve rakastuu palavasti sellitoveriinsa Phillip Morrisiin (Ewan McGregor), josta eroon joutuminen pakottaa ikävöivän käännynnäisen tekemään kaikkensa päästäkseen takaisin rakkaansa kainaloon.
Ensi-ilta: 19.2.2010
http://www.finnkino.fi/movie/7071/
Traileri:
http://www.youtube.com/watch?v=yhjNNI4rs4sKatsomaan <3
Jim C. näyttelee aina samalla tavalla et en tiedä jaksanko vaivautua.
Jim Carreysta väittäisin muuta, hyvä näyttelijä jos ohjaaja pitää tarpeeksi hyvin kurissa...jos on lepsu ohjaaja niin sitten hän kyllä tipahtaa niihin perusmaneereihinsa.
Jim Carrey on kyllä halutessaan aivan loistava näyttelijä ja tehnyt muutamankin oivallisen leffan. Luulen että ongelma on hiukan sama kuin Loirilla aikanaan; ohjaaja saattoi vaan sanoa, että ole nyt hauska. Loiri kaatuili, Jim ratkaisee asian silloin naamanvääntelyllä.
Onkos ketään täällä käynyt katsomassa kyseistä leffaa? Kiinnostaisi tietää kommentteja että onko millaista luvassa ja varsinkin se, että vetääkö Jim Carrey samalla tyylillä kuten useimmiten komedioissa vai onko sitä osattu pitää aisoissa? Meni vähän pasmat sekaisin kun tänään kuulin mainostettavan "hulvattomana komediana". Carrey kun hirvittää jo valmiiksi ja tuo sana hulvaton herran yhteydessä ei oikein houkuta..
Tykkäsin kyllä ihan. Carrey on kai oppinut ammatistaan sen verran että osaa pitää värkkinsä aisoissa eikä ilvehtiminen sotke näyttelemistä. Filmi on nopeatempoinen ja yllättää aika usein.
Aivan uskomaton tarina!
En ole koskaan pitänyt Jim Carreyn naamasta ja tyylistä. Nyt se on toisenlaista ja pidin hänen roolitulkinnastaan. Ihan vain näyttelijäsuorituksena tuo rooli on kova juttu. Ewan McGregor oli hyvä ja sympaattinen, tykättävä.
Tämä on komedia, jossa voi irrotella, mutta siitä huolimatta homojen naintikohtaukset olisin jättänyt pois. Tuollaisia alleviivauksia homojen seksitavoista ei tarinan kannalta olisi tarvittu.
Käsikirjoituksen/tarinan vuoksi annan neljä tähteä viidestä.
"Homojen naintikohtaukset" olisi voinut jättää pois? Minusta tämä on ihan päätön kommentti - en usko että kaiken moneen kertaan nähnyt leffayleisö edes muistaa niitä elokuvan loputtua!
..."homojen naintikohtaus" oli ainut mitä muistan eräästä lammaspaimen leffasta mikä sijoittui vuoristoon.
-Heh..ihan hauska leffa.
Tämä menee otsikon ohitse, mutta mietin kuitenkin kuinka paljon yleensä muistamme näkemästämme. Mitä ehtii painumaan mieleen, kun elokuvia ja muutakin infoa tulvii monesta lähteestä? Mihin oikeastaan lopulta keskitymme kunnolla, jos mihinkään. Luulenpa, että harva pystyisi kirjoittamaan edes kohtuullista synopsista elokuvan nähtyään.
Pitkästä aikaa tuli käytyä elokuvissa . Valitsin I love you Phillip Morrisin ihan vaan aiheen takia . No olisi voinut jäädä väliin . Suorastaan tylsä vaikka Ewan McGregor olikin syötävän suloinen . Ihmettelen miksen saanut elokuvaa koskettamaan itseäni , tarinahan oli ihan kiva , Ewan suloinen , eikä Jim Carreyn ilvehtiminen ollut ihan niin pahaa katsottavaa mitä aiemmin , mutta vastenmielistä katsottavaa kuitenkin . Tulin siihen tulokseen , että henkilöt kuitenkaan olleet uskottavia , ei niihin voinut samaistua . Pois lähtiessäni olo oli tyhjä , ei minkäänlaista vaikutusta . Enskerralla elokuviin pienemmin odotuksin ja avoimemmin mielin .
Kevään kahdesta "gay-elokuvasta" suosittelen ehdottomasti enemmän A Single Man-leffaa. Todella hieno ja mieleenpainuva elokuva.
Oli kiusallista käydä katsomassa leffa, ei niinkään siksi, että kävin yksin tai koska siinä oli kornilla tavalla esitettyä miesten välistä seksiä, vaan siksi, että miltei tyhjässä salissa oli kourallinen keskenkasvuista nuorisoa yökkimässä strategisilla hetkillä. Ärsytti ja teki mieli kasvattaa. Itse elokuva oli jotenkin kliininen ja en todellakaan tykkää Carreystä. Olisin toivonut, että leffa olisi koskettanut enemmän. Miettimään se pisti kuitenkin ihmisten aitoutta ja asioita joita itse kukin feikkaa ja syitä sellaisen käyttäytymisen taustalla. Liekkö häiriköivä miljöö vaikutti siihen, että poistuin teatterista harvinaisen tyhjillä mielin?
Minä ainakin tykkäsin. Menisin Jim Carreyn kanssa naimisiin, ellei hänellä olisi jo vaimoa, kotia Hollywoodissa - ja no, jos en olisi lesbo. Olen aina tykännyt Jimistä, minusta hän on aivan ainutlaatuinen lajissaan. Jos naamanvääntely ärsyttää, kannattaa katsoa Numero 23 ja ikisuosikkini Tahraton mieli. Niissä mies esittää vakavat roolit.
Ewan McGregor oli todella liikuttava, ja tarina oli absurdi ja hulvaton. Kyllä se kannattaa käydä tsekkaamassa.
