Ajatuksia Pride-viikosta 2009

Katselin juuri YLE Teeman ohjelman Homoelokuvan historia ja vertasin sen kuvaamia kertomuksia eiliseen Pride-paraatiin.

Eilinen Pride oli marssin jälkeen kuin mikä tahansa ohjelmallinen perhepiknik. Mukana oli nuoria ja vanhoja, oli sinkkuja, pareja ja perheitä lapsineen. Oli ohjelmaa lapsille ja aikuisille. Tämä on upeaa!

Pitkä tie on tähän asti kuljettu ja samalla muutettu yhteiskuntaa ja asenteita, niin omia kuin yleisemminkin. Se on tapahtunut hyvin monien ihmisten tekojen seurauksena. On isoja tekoja ja pieniä tekoja. On näkyviä tekoja ja ei niin julkisia tekoja. Kaikki ne yhdessä ovat mahdollistaneet vihdoin vaikkapa eilisen ja koko viikon mittaisen tapahtuman Suomessa. Me sateenkaari-ihmiset voimme elää täällä tänään tavalla, joka monessa maailman maassa on pelkkä pelonsekainen haave. Osaammeko arvostaa sitä?

Valtavan työn ovat tehneet Priden suunnittelijat ja toteuttajat. Mukana ovat olleet monet tahot, yksi sellainen vaikkapa Ranneliike, jolla oli kulkueessa peräti oma auto. YLE:n Teema-kanava ansaitsee erikoismaininnan Pride-viikon ohjelmistostaan.

Niin, kun kaikki pöndet ovat lähteneet kaupungista maalle korjaamaan Hankasalmen mökin huussin kattoa ja tänne jäävät vain vannoutuneet stadilaiset ja sitten ulkomaalaiset turistit, niin täällä voidaan sitten pitää Pride ilman että syntyy välikohtauksia.

Itsehän valitettavasti pääsin vain kulkueeseen, joten kommentoinen siis sitä. En muuta pysty sanomaan ku MAHTAVAA. Tunnelma katossa, kaikki nautti kesäisestä säästä, homoisesta seurasta ja ripauksesta (saavillisesta?) ylpeyttä itsestään. En ainakaan sattunut mitään mieltään osoittavia homofobeja näkemään reitillä, ja olin niin fiiliksissä että yrmeät mummot ratikkapysäkeillä vain nauratti :) (No niinhän ne kyllä aina..)

Puistojuhlakin oli hieno, vaikka henk. koht. en edes ohjelmaa seurannut, vaan nautin ystävien seurasta ja tapailin uusia ja vanhoja tuttuja. Kaikenmoiset kojut olivat hienosti saatu pystyyn ja mukaan tarttuikin sitä sun tätä. Erityiskiitos kahvikojun coffee bitcheille, parempaa asiakaspalvelua en ole missään saanut =D

Ensivuonna voisi olla parempaa opastusta kauempaa tuleville pelokkaammille "pöndeille", niin kävijämäärä saataisi taas vielä isommaksi ja ennemmän mekkalaa aikaan. Reitti vois olla ihan piirun verran pidempi, ja hakasalmen puisto oli piirun verran liian pieni tuon kokoluokan tapahtumalle.

Vastapuoli on ottanut strategiakseen piiloutumisen. Olen käsittänyt, ettei Johanna Korhosen avoimien ovien päivällekään ole tungosta. Uskovaiset lietsovat vihaa omiensa turvallisissa piireissä, autoritäärit samoin. Eivät ne lähde demottamaan pride-kulkueen liepeille.

Toisaalta myös pride-kulkue on omien keskuudessa jo pelkästään sen takia että se järjestetään postinumeroalueella 00100, joka on tähän vuodenaikaan tyhjentynyt. Tarkoin oli nauhoilla rajattu puistosta oma karsina meille.

Minä olin landella kaatamassa konkeloon jäänyt tuulenkaatoa. Ehkä sekin että en ollut stadissa ärsyttämässä ketään edisti välikohtauksettomuutta :))(tulipas pitkä uudissana)

Pride 2009 jää ehkä mieliin välikohtauksettomuudellaankin (sic). Jäin itse kuitenkin miettimään, mikä on tuo myyttinen 'vastapuoli', jonka puuttuminen tai passiivisuus tuntuu latistavan joidenkin Pride tunnelmaa.

Vaikkapa se ihmisryhmä, joka jatkuvasti nostaa kristillisdemokraatit ja perssuomalaiset valtaan. Missä ne ovat, pitääkö käännellä kivet ja puskat?
Minusta tuntuu, että vaalit ovat puskasta-ampujien festivaali. Aivan kuin nimettömyys johtaa nettiprovoiluun niin vaalisalaisuus johtaa siihen, että kaikenlaiset narsistit saavat vallan. Kun johtajana on pelkuri, johtajan peloista tulee hallitsevia.

Onkohan kukaan käynyt pokkaamassa kunniarottaansa kertaakaan? Tämän vuotinen rotta oli pettymys kun Oinonen ja Lauerma olivat niin hyviä kandidaatteja. Koska vuori ei tule Muhammedin luokse, pitäisi Muhammedin mennä vuoren luokse. Mennään sateenkaarilipun kanssa sinne missä meistä ei tykätä ja katsotaan, syntyykö vastakkainasettelu vai jatkuuko puskasuomalaisuus.

Ei Oinosessa mielestäni ole ainesta rotan saajaksi. Vähän yksinkertaisen oloinen "vanhan koulukunnan" hahmo. Olkoonkin, että on kansanedustaja. Lauerma kallonkutistajana on vakavampi tapaus.

Kokemukseni puistojuhlasta ja marssista oli tosi positiivinen. En ole aiemmin näihin osallistunut mutta kokemani perusteella jatkossa varmaan osallistun. Iloinen fiilis, yhteenkuuluvaisuuden tunne ym. Siinä päällimmäiset fiilikset siitä mitä koin. Kun näki koko suuren joukon niin tuli tunne että en ole yksin. Nyt olen todella haikein mielin Pride viikon päätyttyä. Olettehan te siellä jossain koloissanne silti vaikka en teitä kaikkia näekään?

Minä en muuten edes huomannut, että puistojuhlassa olisi ollut ohjelmaa saati sitten kaivannut tai odotellut sitä. Viime vuonna tuli närkästynyttä palautetta siitä, että puistojuhlan alkamista jouduttiin odottamaan. Silloinkaan en edes huomannut sitä. En kaipaa ohjelmaa, minä luon sitä. :D

Istuskelin syrjemmässä Kummakerhon porukan kanssa. Minä en ole sen porukan kanssa yksin, mutta ehkä minä tuntisin oloni yksinäiseksi ellen tuntisi niin paljon ihmisiä entuudestaan.

Ikävä kyllä tämä on vähän niin kuin hengennostatustilaisuus ilman että saavutettaisiin jotain poliittisesti merkittävää. Yksi pääkaupungin kesän festivaaleista. Kuopio Tanssii ja Soi, Pori Jazz, Ilosaarirock, Savonlinnan Oopperajuhlat, Helsingin Pride...

Minusta olisi aika pelottavaa asua maassa, jossa yhdellä mielenosoituksella tai jollain muulla tapahtumalla saavutettaisiin jotain poliittisesti merkittävää. Pysyvyys ja tempoilemattomuus ovat hyvästä. Muutosjähmeys on kuin harkinta-aika. Jos jollain mielenosoituksella tulisi isoja muutoksia, voisi yhtä hyvin toisella mielenosoituksella tulla muutoksia täsmälleen toiseen suuntaan.

Pride on osaltaan osa sitä keskustelua, jota tällaisessa demokraattisessa ja kansanvaltaisessa maassa käydään. Tuloksia tulee vääjäämättä kunhan argumenteilla on pohjaa. Tällaiset tapahtumat luovat sitä pohjaa.

smo kirjoitti: "Minusta olisi aika pelottavaa asua maassa, jossa yhdellä mielenosoituksella tai jollain muulla tapahtumalla saavutettaisiin jotain poliittisesti merkittävää. Pysyvyys ja tempoilemattomuus ovat hyvästä. Muutosjähmeys on kuin harkinta-aika. Jos jollain mielenosoituksella tulisi isoja muutoksia, voisi yhtä hyvin toisella mielenosoituksella tulla muutoksia täsmälleen toiseen suuntaan. "

Tuossa on se "maa", joka muodostaa ongelman, eli jokainen asia minkä me saamme aikaan koskee jokaista Kuhmon lestadiolaista yhtä lailla kuin Helsingin katujen tallaajaa ja etenkin päin vastoin - kaikki Ylä-Savon ennakkoluulot pakottavat sellaista joka tallaa Helsingin keskustassa. Useimmilla meistä ei ole mitään tekemistä kristillisdemokraattien eikä muunkaan kristillisen kanssa, mutta silti ne haluavat pakottaa ja alistaa meitä. Tämä on enemmistödiktatuuria.

Minä suon kaikille muillekin vähemmistöille oikeuden radikaalisti kamppailla erivapauksiensa puolesta. Ei pidä olla vähemmistön ongelma, että aikoinaan Suomi-konepistoolilla on määrätty se joukko, joka täällä äänestää. Minä en voi olla pakkoavioliitossa 5,2 miljoonan Suomen alamaisen kanssa. Tässä maassa tunnetusti on ryhmiä joilla on erivapauksia, mutta usein nämä ryhmät ovat saavuttaneet erivapautensa lahjomalla poliitikkoja. Ei Setalla ole sellaisia rahoja, joilla poliitikkoja ostellaan.

"Pride on osaltaan osa sitä keskustelua, jota tällaisessa demokraattisessa ja kansanvaltaisessa maassa käydään. Tuloksia tulee vääjäämättä kunhan argumenteilla on pohjaa. Tällaiset tapahtumat luovat sitä pohjaa."

En usko. Suomen rakenne on väkivaltainen. Väkivaltainen rakenne synnyttää väkivaltaa, alistamista ja syrjintää. Kamppailulla saadut voitot ovat olleet rekuperaatiota, kamppailu on siirtynyt asioihin, jotka useille ovat perin abstrakteja samalla kun on kadonnut se totuus, ettei tämä väkivaltio oikeasti halua antaa heteronormatiivisuudestaan millin vertaa periksi. Kamppailut privatisoituvat sellaisiin kuin minä, Johanna Korhonen, Marja-Sisko Aalto tai lukuisat transvestiitit, jotka ovat saaneet ala-arvoista kohtelua kaupoissa.

Voisiko Pora-liike ystävällisesti vääntää rautalangasta niin, että tällainen tavallinen minkään anarkisti- tai muun marginaaliryhmän kielenkäyttöön vihkiytymätön ihminen ymmärtää, mikä Suomen yhteiskunnan rakenteessa on niin väkivaltaista.

Vai tarkoitatko, että väkivalta loppuu, jos valtion puolesta voimaa käyttävät poliisi ja armeija lakkautetaan, ja täällä saavat huseerata vapaasti jengit ja vartiointiliikkeet?

Mitä tarkoittaa rekuperaatio?

Mielestäni Suomi on viime vuosikymmeninä ja vuosina jatkuvasti antanut periksi heteronormatiivisuudesta, enemmänkin kuin vain millejä. Ja sitä eivät ole saaneet aikaan ikkunoita särkevät ja paikkoja maalilla sotkevat joukkiot, vaan sitkeää viranomaisten ja poliitikkojen valistus- ja painostustyötä harjoittavat yksittäiset ihmiset ja heidän muodostamansa järjestöt.

Jos jotakuta kohdellaan ala-arvoisesti kaupassa, kyseessä ei yleensä ole valtion kauppa (Alkoa lukuun ottamatta), vaan useimmiten aivan tavallinen alipalkattu tai pätkätyötä tekevä myyjä (Alkossakin), joka ei paremmasta tiedä. Myös hänen valistamisekseen on syytä jatkaa ruohonjuuritason valistustyötä "virallisten" totuuksien avaamiseksi ja muuttamiseksi ihmisten elämää vastaaviksi totuuksiksi.

Jos nykyinen edustuksellinen järjestelmämme on enemmistön diktatuuria, mieluummin se kuin minkään vähemmistön diktatuuri, joka nähdäkseni on se toinen tarjolla oleva vaihtoehto.

".. edes huomannut, että puistojuhlassa olisi ollut ohjelmaa saati sitten kaivannut tai odotellut sitä."

Puistojuhlassa äänentoiston laatu oli sitä luokkaa että ohjelmaa oli vaikea olla huomaamatta.
Hiukka houkuttelevampi fiilis löytyi sitten kotimatkalla Oopperan amfiteatterista. Ensi vuonna tuonne voisi suunnistaa sitten aikaisemmin kun ...hmm, kun tuli itse puistojuhlavuudesta hiukkasen Puuhalandia -olo.

Toinen ekakertalainen on myös ihan innoissaan täällä. Oli tosi mahtavaa, naistenbileet jo perjantaina ja etenkin, kun väkeä alkoi lauantaina kertyä Senaatintorille. Oli uskomatonta nähdä, miten paljon, kamalan paljon, meitä oikeasti on. Ja siitähän pää räjähti, kun ryhdyin laskeskelemaan, kuinka pieni osa Suomen HLBT-väestä se joukko oli. Mä olin kulkueessa yksin, ja koko ajan ihan tippa linssissä, kun kattelin niitä ihmisiä. Pikkukaupungin tyttönä en ole lajitovereita tähän asti kovin montaa nähnyt, ja oli se vaan upea elämys. Priden järjestäjille, etenkin HeSetalle, kuuluu valtaisa kiitos. Viikko on taatusti ollut rankka, mutta toivottavasti järjestäjillekin sen arvoinen. Ensi vuonna tahdon auttaa!

PE: "Mielestäni Suomi on viime vuosikymmeninä ja vuosina jatkuvasti antanut periksi..."

Oikeastaan vasta 2000 -luvulla. Parisuhdelainsäädäntöä yritettiin ajaa sisään jo 90 -luvun alussa Vasemmistoliiton Outi Ojalan toimesta, vaan eipä mennyt läpi. Sen lisäksi antiikkinen kehoituspykälä purettiin laista vasta vuonna 1999.

PE: "Ja sitä eivät ole saaneet aikaan ikkunoita särkevät ja paikkoja maalilla sotkevat joukkiot, vaan sitkeää viranomaisten ja poliitikkojen valistus- ja painostustyötä harjoittavat yksittäiset ihmiset..."

No jaa. Eiköhän tässä ole kyse ulkomaisesta liikehdinnästä ja laajemmassa mittakaavassa 60-luvun seksuaalisen vallankumouksen "jälkikaiuista". Homoseksuaalisuus identiteettinä, kuten Foucaultinsa lukeneet tietävät, tuli Suomeen jostain muualta; yksittäiset ihmiset tai järjestöt eivät sitä keksineet, kuten eivät Prideäkään. Ilman anglosaksisia ja germaanisia taustavoimia homma olisi näivettynyt luterilaisessa, synnintuntoisessa Suomessa olemattomiin. Ne toiset laittoivatkin sitten tuulemaan senkin edestä (http://www.youtube.com/watch?v=t1mMQU1irhk). Sinänsä hauskaa, miten Suomeen kopioidaan valikoivasti jotain (mikä istuu siihen luterilaiseen näkemykseen seksuaalisuudesta) ja muulle nyrpistetään nenää ja sen merkitystä pyritään vielä diskreditoimaan.

PE: "Myös hänen valistamisekseen on syytä jatkaa ruohonjuuritason valistustyötä "virallisten" totuuksien avaamiseksi..."

No aloitetaanpa vaikka siitä, milloin homoseksuaalisuus saadaan osaksi lasten seksuaalikasvatusta? Valitustuksista ja totuuksista on helppo jauhaa, kunhan välttelee arkoja aiheita, joilla saataisiin radikaaleja muutoksia. Paino on tässä sanalla radikaali, aivan kuten 60-luvulla, ei valituksella tai lusahtaneella 90-luvun sloganilla "ruohonjuuritaso", jonka konkretia on yhä tyhjän kanssa.

PE: "Jos nykyinen edustuksellinen järjestelmämme on enemmistön diktatuuria, mieluummin se kuin minkään vähemmistön diktatuuri, joka nähdäkseni on se toinen tarjolla oleva vaihtoehto."

Se on jo vähemmistön diktatuuria; vain 40% vaivautui äänestysuurnille EU-vaaleissa ja Suomessa osanotto eduskuntavaaleissa on ollut laskeva ties kuinka monennen kerran. Se enemmistö lienee Suomessakin todellisuudessa vain kolmasosa. Eivätkä italialaiset mitään huonoa Berlusconissa näe ja suomalaisen enemmistönkin mielestä meillä on loistohallitus...

Jep, mieluummin ei enemmistön diktatuurille
(tuolle kuvitteellisen enemmistön kuvitteelliselle demokratialle, joka on usein kuvitteellisesti oikeassa, ja lähes aina omasta mielestään oikeammassa kuin kuvitteelliset vähemmistöt).

Public eye kirjoitti: "Voisiko Pora-liike ystävällisesti vääntää rautalangasta niin, että tällainen tavallinen minkään anarkisti- tai muun marginaaliryhmän kielenkäyttöön vihkiytymätön ihminen ymmärtää, mikä Suomen yhteiskunnan rakenteessa on niin väkivaltaista. "

Jo pelkästään Suomi itsessään on väkivaltainen, eikä tätä asiaa lainkaan peitellä. Ainoastaan Repola ja Porajärvi ovat äänestäneet Suomeen liittymisestä -ja ne liitettiin Neuvosto-Venäjään. Kaikki muut kunnat on liitetty kysymättä asukkaiden mielipidettä. Suomen rajoja päätettäessä sellaiset paikannimet kuin Kollaa, Raatteen tie ja Tali-Ihantala ovat keskeisiä. Myös esimerkiksi Helsinkiin nykyinen valta tuli saksalaisten jääkärien mukana kun tämä valloitettiin punakaartilta, joka sekään ei ollut täällä kansan tahdosta.
Näin on valittu sattuman ja väkivallan kautta joukko äänioikeutettuja. Suuri osa niistä on ihmisiä joiden kanssa ei huvittaisi olla tekemisissä (kiihkokristityt, homofobiset kaljajuntit ym) tai joiden kanssa ei jaa yhteisiä intressejä (saamelainen Kilpisjärveltä), kun taas hlbt-ihmiset tuossa 70 km päässä Tallinnassa tai anarkistinen talonvaltaus Pietarissa kuuluvat ihan toisten väkivaltioiden piiriin.
Kaikki muutkin väkivaltiot on muodostettu samalla tavalla, joten muutto toiseen maahan ei muuta asiaa miksikään.

Toinen seikka on se, ettei välkivaltiossa ole saanut ikinä olla rauhassa. Tämä pulu uis -kirjailija sanoi Helsingistä: "Yksin joutuu olemaan, mutta rauhaan ei jätetä". Se pätee hyvinkin Suomen väkivaltioon. Väkivaltio puuttuu mitä erilaisiin ihmisten tekemisiin, (joskin on hämmästyttävää, mihin asioihin se ei puutu). Se on ikään kuin väkivaltainen jengi nuoria asemalla, koskaan ei tiedä pääseekö ohi ilman huuteluita ja möykkää. Möykkääjiä ovat viranomaiset. Vastineeksi perin surkeasta elintasosta ihmisistä on tehty orjia, joiden oletetaan olemaan valmiita toteuttamaan työnantajan pienimmätkin oikut minä hetkenä tahansa. Oikeasti Suomi alkoi väkivaltaisesti sodalla ja keskitysleireillä, mutta rehellinen kuolema, vaikka surkeakin on parempi kuin se, että koko Suomesta on tehyt vankileiri, jossa kaikki on kontrolloitua (paitsi niitä kukaan ei kontrolloi, jolla on paljon rahaa tai huumeita).

"Vai tarkoitatko, että väkivalta loppuu, jos valtion puolesta voimaa käyttävät poliisi ja armeija lakkautetaan, ja täällä saavat huseerata vapaasti jengit ja vartiointiliikkeet? "

Se lopulta loppuu, sillä ihmiset kyllästyvät jengeihin ja vartiointiliikkeisiin.

"Mitä tarkoittaa rekuperaatio? "

Rekuperaatio tarkoittaa sitä, että kumouksellinen potentiaali nitistetään antamalla näennäisiä myönnytyksiä.

"Mielestäni Suomi on viime vuosikymmeninä ja vuosina jatkuvasti antanut periksi heteronormatiivisuudesta"

Ihanko totta? Eilen olin Tapiolan keskustassa. Siellä oli mainoskylttejä rivissä. yhdessä oli miesten tukanleikkuu, naisten hiustenleikkuu. Toisessa oli pukuvuokraamo, joka tarjosi miehille frakkeja ja naisille hääpukuja. Minua kiinnostaa arvata, miten siellä suhtauduttaisiin homo -tai lesbopariin tai joutuisiko putsi maksamaan siilistään naisten hinnan.
Ei tarvitse mennä edes niin kauas. Eilen kuulin Hakaniemen Café Javassa, että yhdelle tuttavalleni oli henkilökunta ehdotellut toisen sukupuolen vessaa kuin mitä hän itse tietää olevansa. Tätä lähemmäksi keskustaa on vaikea päästä, tiedän kuitenkin, että transvestiittien vaatteiden sovittamiseen on suhtauduttu nurjasti jossain keskustan tavaratalossa, eikä se ole harvinaistakaan. Eilen kuulin, että mielisairaalassa jossain Keski-Suomessa henkilökunta transuttelee potilaita jotka eivät mahdu sukupuolinormin piiriin.
Milloin tämä loppuu?

Eikö ole niin, että onneksi pian kuoleva Voltti-lehti ja Seta ovat vain lakanneet tällaisista asioista keskustelemisen? Minun pitää mennä istuskelemaan ja omata vähintään välttävät sosiaaliset taidot, että minä saan tietooni miten maa makaa todellisuudessa, koska kaikkialla hallitsee namusetalainen propaganda.

"Jos jotakuta kohdellaan ala-arvoisesti kaupassa, kyseessä ei yleensä ole valtion kauppa (Alkoa lukuun ottamatta), vaan useimmiten aivan tavallinen alipalkattu tai pätkätyötä tekevä myyjä (Alkossakin), joka ei paremmasta tiedä. Myös hänen valistamisekseen on syytä jatkaa ruohonjuuritason valistustyötä "virallisten" totuuksien avaamiseksi ja muuttamiseksi ihmisten elämää vastaaviksi totuuksiksi."

On kaupan tehtävä valistaa henkilökuntaansa. Helsingissä on toistakymmentä firmaa, jotka ovat niin tehneet ja tuhansia, joissa niin ei olla välitetty tehdä. Aika paljon olen istunut kaiken maailman koulutuksisa, sekuntiakaan ei olla koulutettu homoseksuaalisen asiakkaan kohtaamiseen. Mikä voi olla niin tärkeää, että menee sen ohi.

"Jos nykyinen edustuksellinen järjestelmämme on enemmistön diktatuuria, mieluummin se kuin minkään vähemmistön diktatuuri, joka nähdäkseni on se toinen tarjolla oleva vaihtoehto."

Vaihtoehto on se, ettei ole mitään diktatuuria. Kukaan ei ole koskaan valittanut siitä, että demokratia on laajentunut. Suomi ei ole romahtanut sen takia, että presidentti valitaan suoralla kansanäänestyksellä eikä valitsijamiesmenettelyllä. Mitään maata ei ole kaatanut se, että naisille on annettu äänioikeus. Kukaan ei tunne sääliä sveitsiläisiä kohtaan kun heillä joutuu kansa tekemään päätökset korruptoituneiden puoluepamppujen sijasta. Demokratia on aina ollut menestys. Missä vaiheessa demokratiaa on liikaa?

Minä olen nähnyt kylttejä, joissa puhutaan pelkästään "tukanleikkuu" ja mainittu hinta. Hähää! Ainakin yksi piste lisää heteronormatiivisuuden periksiantamiselle! Ja nuo parikymmentä helsinkiläistä firmaa; ainakin toinen piste!
Ja mikä kulta se siellä Sveitsin pankkien holveissa kiiltelee, joka on tuonut hyvinvointia?

Kaksi pistettä kolmessa vuosikymmenessä.
Samaan aikaan on tullut urkintalaki, orjatyölaki ja ihmiset saatu kanniskelemaan mikrofonia taskussaan sen sijaan että paskalakki kätkisi niitä seiniin tai lampunjalkoihin, ihmiset jonottavat leipää niin kuin Neukkulassa aikoinaan.

Ihmiset ovat lakanneet kiusaamasta minua ja siirtyneet häiriköimään muita, vanhennutuani imagoni on tehnyt siirtymän vaivalloisesta bitchistä, jolla on ikävä asenne hörhöileväksi keski-ikäiseksi sekopäiseksi lähiöämmäksi, josta ei kannata välittää. Asenne on kuitenkin yhtä militantti kuin ennenkin, nyt vain on nuorempien vuoro kokea rystypuolen eheytystä.

On niitä pisteitä paljon enemmänkin. En voisi esimerkiksi kuvitella, että kolme vuosikymmentä sitten voisin tuoda puoliskon johonkin työpaikkani tapahtumaan - siten, että yleisesti tiedetään tämän olevan puoliskoni.

Urkintalakia en oikein hyväksy. Työjutuista olen sitä mieltä, että jos homma ei toisen palkollisena miellytä, voi ryhtyä yrittäjäksi ihan itse. Ja juu, on minulla mikrofoni matkassa, puhelimessa. Sillä on kiva soitella ympäri maailmaa jos on jollekulle asiaa.

Pora-liike: "sekuntiakaan ei olla koulutettu homoseksuaalisen asiakkaan kohtaamiseen. Mikä voi olla niin tärkeää, että menee sen ohi."

Tällaista ajattelua minä vieroksun. Miksi pitäisikään kouluttaa kohtaamaan homoseksuaaleja asiakkaita, kun eikö kaikki asiakkaat pitäisi kohdata aina samalla tavalla? Asiakas kuin asiakas on asiakas, tai voi olla ettei asiakas kohta enää olekaan asiakas.

Hyvä asiakaspalveluhan ei koskaan ole sitä, että mekaanisesti jokainen asiakas on toisensa kopio, vaan että kohdataan ihminen. Tietysti jokaisen asiakkaan kohdalla samaa pitäisi olla se, että kohdataan tämä henkilökohtaisesti, toista kunnioittaen, ystävällisesti ja niin edelleen.

Sinänsä ei pitäisikään kouluttaa ketään kohtaamaan "homoseksuaalista asiakasta", vaan ennemminkin kouluttaa ymmärtämään, että osa ihmisistä on homoseksuaalisia, osa heteroseksuaalisia, osa on trans-ihmisiä ja niin edelleen. Luulenpa, että Pora tarkoitti juuri tällaista.

Kiitos kaikille Helsinki Pride 2009 -tapahtumaan osallistuneille!

Ole mukana kehittämässä tapahtumaa ja anna Pride-viikosta palautetta osoitteessa

https://www.webropol.com/P.aspx?id=344635&cid=92714235

Palautetta kerätään elokuun 2009 loppuun asti ja se tulee Helsinki Priden tapahtumajärjestäjän HeSeta ry:n käyttöön. Kiitos avustasi!

Aurinkoista kesän jatkoa!

T: HeSeta ry:n Helsinki Pride -työryhmä