Outrage

Yhdysvalloissa Kirby Dickin dokumentti kaapissa elävistä rebublikaanipoliitikoista

http://www.outragethemovie.com/

Aiheesta juttua myös tuoreessa Suomen Kuvalehdessä. En tiedä onko dokkis tulossa Suomeen. Aihe on mielenkiintoinen, mutta kummastuttaa myös. Mikä on tämän elokuvan todellinen anti, outata poliitikkoja, jotka vastustavat homoseksuaalien oikeuksia. Suurin osa tasa-arvoa vastustavista poliitikoista on kuitenkin edelleen heteroseksuaaleja ja suuri enemmistö amerikkalaisista vastustaa tasa-arvoa. Herättää epäilyksiä, että yritetäänkö vastuu syrjinnästä vierittää näiden muutamien kaapissa elävien konservatiivien harteille, kun kritiikin terävin kärki tulisi kohdistaa muualle.

Elokuva olisi mielenkiintoista nähdä, tuntuu että Yhdysvalloissa keskustellaan ihan eri asioista kuin täällä.

No onhan siitä se hyöty, että kun osan kohdalla paljastuu kaksinaismoralistinen käytös, saadaan vedettyä poliittiselta agendalta matto alta. Uskottavuus on politiikassa kaiken A ja O. USA:n poliittinen oikeisto on suorastaan rypenyt muutaman kuluneen vuoden aikana seksiskandaaleissa, jotka ovat vaikuttaneet sen kannatukseen: on turhaa jauhaa moraalista toisille, kun esimerkin mukaan ei kykene itsekään elämään. Kun tämä käy ilmiselväksi tavalliselle tallaajalle, joka on äänestänyt konservatiiveja ja pitänyt heidän johtajiaan moraalisena esimerkkinä, on jatkossa turha odottaa kannatusta millekään huuhaa-lainsäädännölle. Tietysti outtaaminen osaltaan kriisiyttää vastustajan rivejä, kun siltä amputoidaan uskottavuuden ja ohjelman lisäksi myös poliittisia johtotähtiä.

Outtaaminen on siis hyvinkin tehokas keino vaikuttaa poliittisesti. En kuitenkaan usko, että kukaan vakavissaan olettaisi homofobian tai -vihan taustalla piilevän enemmistön kohdalla "piilotettuja homoseksuaalisia tunteita". Kyllä ne syyt homoseksuaalisuuden vastustamiseen ovat enimäkseen ihan poliittisia ja uskonnollisia, joten siinä mielessä olet oikeassa, että äänestäjät ennemmin tai myöhemmin etsivät sitten jonkin muun tahon, jota kautta pyrkivät mielipiteensä politiikassa tuomaan esille. Toisaalta äänestäjien "sieluista" käydään jatkuvasti taistelua. Mikäli konservatiivinen puoli saadaan lamaannutettua propagandasodassa, merkitsee se tietysti voittoa siinäkin mielessä, että siinä saadaan ehkä joidenkin mieli muutettua mm. homokysymyksen suhteen, mikä osaltaan vie puhtia vastapuolelta.

Youtubessa on muuten tarjolla konservatiivien seksiskandaaleja, joita ei ole koskaan tuotu esille sen enempää Suomen medioissa kuin Ranneliikkeessäkään. Varsinkin demokraattijohtoiset televisiokanavat ovat herkutelleen niiden detaljeilla sitten viimeisen päälle. USA:ssa poliittinen (media)peli on monta astetta likaisempaa kuin Suomessa.

Poliittista peliähän tuo toki on. Asenteiden muuttumiseen tuolla ei kuitenkaan päästä, pikemminkin päin vastoin. Se, että poliitikkojen mainetta "mustataan" outtaamaalla vain ylläpitää asennetta, että homoseksuaalisuus on edelleen paha asia. Että tavallaan siinä vaan sahataan omaa oksaa.

Voisi ajatella, että maineen menetys ei liity niinkään homouteen, vaan epärehellisyyteen ja kaksinaismoraaliin sekä typerään ja turhaan kaapissa oloon.