"Kiusattu" voikin todellisuudessa olla pahin kiusaaja
Olli ja Poris käyvät toisaalla keskustelua kiusaamisesta. Se on osoittautunut minun näkemykseni mukaan noiden kahden vuoropuheluksi ja eräänlaiseksi vuorotahtiseksi toistensa selän rapsutteluksi, jolle tarvittiin yleisö. Muutkin ovat huomanneet saman, eikä keskustelijoita juurikaan ole lähtenyt mukaan.
Olen miettinyt hiljaa mielessäni tätä kiusattu-asiaa. Jälleen kerran olen sitä mieltä, että asia on paljon monimutkaismpi kuin yleisesti katsotaan. Käytäntöhän on se, että jos joku väittää olevansa työpaikka/koulu/tms. -kiusattu, häntä uskotaan oitis. Hän voi ottaa silloin ikään kuin narut käteensä ja alkaa pyörittää jopa asiantuntijoita. Mielestäni ensin pitää tutkia, onko kaikki totta mitä väitetään. On pitäydyttävä tosiasioihin, eikä esimerkiksi yksipuolisiin väittämiin ja tarinoihin kiusaamisesta, jotka voivat olla joskus silkkaa puppua.
Omalta työuraltani minulla on kokemuksia henkilöistä, joille työ ei maistanut syystä taikka toisesta. Kun pomo kovisteli, että pitäisi hoitaa hommat kun kerran siitä palkkakin maksetaan, henkilö aloitti kertoilemaan ympäriinsä, kuinka pomo häntä työpaikkakiusaa. Kiusattuna olemisen sateenvarjon suojassa "kiusattu" voi työpaikalla ollakin varsinainen kiusaaja ja työpaikan työskentelyilmapiirin varsinainen tuholainen. Hän voi jopa taitavasti keksityillä tarinoilla ottaa hampaisiinsa jonkun työyhteisöstä ja ruveta väittämään tämän kiusaavan häntä, kun todellisuudessa asia voikin olla täysin toisin päin.
Oma lukunsa ovat sitten nk. masokistit. He voivat tulla kertomaan sydäntäsärkeviä tarinoita siitä, kuinka heitä kohdellaan kaltoin, työpaikalla tai muualla. Kun kuuntelija koettaa keksiä ulospääsyä heidän kertomastaan surkeasta tilanteesta, eivät neuvot oikeasti kelpaakaan.
Esimerkkinä vuosien takainen oma kokemukseni. Miesparin toinen puolisko omisti kämpän ja hänellä oli mukavasti omaisuuttakin. Kumppanina hänellä oli persaukinen tapaus, joka alkoi terrorisoida kumppaniaan mitä ihmeellisimmillä tempuilla. Näin minulle kerrottiin. Kun tämä siipeläinen oli lukinnut kumppaninsa yöksi ulos talvipakkaseen, arvelin tapahtumien menneen liian pitkälle ja ajan olevan kypsän siipeläisen potkaisemiseksi kadulle. Keskustelukumppanini suuttui minulle kannanotostani silmittömästi ja piti minua täysin sydämettömänä. Lopetin toki siinä vaiheessa olkapääni lainaamisen. Homma jatkui noiden kahden välillä samanlaisena vuosia. Sadisti ja masokisti olivat löytäneet parinsa.
Olen sitä mieltä, että ennen johtopäätöksiä kiusaamisesta, todellisuus pitää selvittää puolelta jos toiselta, mieluiten vielä riippumattoman ulkopuolisen avulla.
Sinä olet palstan pahin kiusaaja, mutta ei se mitään, minä kerron sinun juttusi sinun arvollasi, jonka jälkeen niistä ei tarvitse välittää. Olli on valitettavasti vähän herkempi, mutta minä olen kasvanut psykopaattien ympäröimänä.
Sinua vituttaa se, että minä paljastin sinun olevan kateellinen Silvennoiselle siitä, että oikeasti hän varasti sinun ideasi homojen arkkivihollisen luomisesta, mutta sinulla ei riitä älyllinen näppäryys minua vastaan. Ainoa millä sinä pystyt pätemään on haarovälisi, joka kyllä miellyttää palstalaisten enemmistöä enemmän kuin minun vastaavani.
Ohjeeni on ilmainen: Olen keskitasoa älykkäämpi, mutta vain hieman. Se tietää, että minua älykkäämpiä on paljon enemmän. Niin paljon, etten pysty elämään ihmisiä huijaamalla, siksi minä olen rehellinen, avoin ja aito. Ei tarvitse pelätä, että joku näkee pelin läpi, kun ei lähde pelejä pelaamaan lainkaan. Minä näen sinun lävitsesi.
M.O.T. :-)
MOT, se on huijaridokumenttisarjan nimi useiden mielestä täällä.
Sinulta jäivät huomaamatta pisteet kirjainten välissä.
juhaniV:n esittämien mielipiteiden perusteella ehdotan, että kiusattuja syyllistetään tästälähin aina oman asemansa aiheuttamisesta. Sillä onhan aivan selvää, että kiusattu on aivan normaaleilla kyvyillä siunattu ihminen, ja normaali ihminenhän ei ikinä antaisi alistaa itseään. kiusattu on siis aivan selvästi kaikissa tai ainakin useimmissa tapauksissa itse halunnut asemaansa, ja siten itkullaan tuhlaa yhteiskunnan ja lähimmäistensä voimavaroja.
Mitään myötätuntoa kaipaa: jos et sovi yhteiskuntaan, kuula päähän, korkki suuhun ja maton alle häpeämään. Ettäs kehtaakin häiritä normaali-ihmisiä.
ChowS, tuollainen oli suunnilleen asenne 1980-luvulla kun olin koulukiusattu. Kiusaaja oli uhri.
Suomi onkin itseään vastaan jakaantunut kiusaajayhteiskunta. Siksi täältä loppuu ruoka haarukasta.
> tuollainen oli suunnilleen asenne 1980-luvulla kun olin koulukiusattu. Kiusaaja oli uhri.
Se ajatus on tullut sieltä sinun ihailemastasi Ameriikasta. Ameriikan ihmemaassa on edelleen vallassa käsitys, jonka mukaan kiusatussa on jotain sellaista, mikä saa aikaan kiusatuksi joutumisen, ja näin ollen systeemi siellä pyrkii muuttamaan kiusattua. Suomessa on nykyään ruvettu onneksi ajattelemaan hieman toisin:
http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2008/08/kiva_koulu.htmlItse teen parhaani, jotta keskustelu kiusaamisesta voitaisiin nostaa yleisemmälle tasolle. Projektiiivisuus
ja keskinäinen syyttely eivät edistä asioita. Sillä linjalla jatkaminen vie hedelmättömään
juupas-eipäs -riitelyyn. Sillä tasolla kieltäydyn jatkamasta.
On selvää, että kaikkien osapuolten (kiusaajat, kohteet, avustajat, puolustajat, sivustakatsojat) on syytä mennä itseensä ja tutkia omia asenteitaan, käyttäytymistään ja projektioitaan.
Mutta silloin kun tilanne selvästi täyttää Hamaruksen väitöskirjan mukaiset kiusaamisen kriteerit, haluan ojentaa
auttavan käden syrjitylle osapuolelle - samalla muistuttaen kuitenkin pitäytymisestä asialliseen ja hillittyyn kielenkäyttöön.
Olenkin siirtämässä yleistä keskustelua kiusaamisen aiheuttamista mielenterveysongelmista muille foorumeille,
ja se on keskeinen osa seuraavan kirjani sisältöä.
Omia kannanottojani voivat niistä kiinnostuneet seurata omalta kotisivultani (ks. alin artikkeli Hamaruksen väitöskirjasta).
http://personal.inet.fi/koti/olli.stalstrom/hamarus.html
Mielestäni kiusaamiseen ei saa suhtautua vähätellen. Se on osoittautunut muutamassa kouluampumistapauksessa epätoivoiseen tekoon ajaneeksi syyksi. Omissa, seuraavaan kirjaani tulevissa haastatteluissa on käynyt ilmi, miten henkinen ja hengellinen väkivalta saattavat ajaa epätoivoisiin tekoihin ja itsetuhoisiin tunteisiin.
Oman taustani ja arvomaailmani johdosta olen aina asettunut heikommassa asemassa olevaa suojelemaan. Niin aion tehdä vastakin, millä tahansa foorumilla. Koska erikoisalani on psykiatrisen väkivallan kritiikki, minulle tärkein kriteeri on asiakkaan oma kokemus. Jos ihminen kokee olevansa kiusattu, ammattiauttajan tulee ottaa vakavasti asiakkaansa tilanteen määrittely. Mielenterveysasiakas on oman elämänsä asiantuntija. Samalla on tietysti tärkeää auttaa sorrettua olemaan provosoitumatta ja rauhoittumaan. On syytä muistaa myös, että Hamaruksen mukaan kiusaaja saattaa olla aikaisemman kiusaamisen kohde tai pelätä, että häntä kiusataan jos hän ei kiusaa ensin.
Kaikki kiusaaminen ja vastakiusaaminen on lopetattava. Siihen olen pyrkinyt ja pystynyt olemaan kiusattujen tukena. En viitsi nyt pitempään osallistua juuri tällaisiin juupas-eipäs-itse olet -nettiväittelyihin kun täällä Eteläsatamassa paistaa kevätaurinko ja jäät lähtevät.
Voi luoja.
Taasko tätä samaa vääntöä?
Antakaa Poriksen olla uhri jos Poris haluaa olla uhri. Miten tahansa tuohon käytökseen reagoikaan, hän katsoo sen hyökkäykseksi itseään kohtaan ja teidät kiusaajiksi. Tämä on jo nähty.
Juhani, on totta, että kiusattu voi olla myös kiusaaja, minkä vuoksi tällaiset tapaukset tulisi aina tutkia, oli sitten kyse koulusta tai työyhteisöstä. Vaikeita tapauksia ovat ne, joissa esimies on oikeasti kiusaaja.
Moni kiusattu muuttuu itse kiusaajaksi, kun pääsee itse asemaan jossa voi antaa takaisin samalla mitalla. Niin ainakin kävi minulle.
Sen lisäksi että kiusaajilla on ongelmia, usein kiusatuiksi joutuvat jo valmiiksi heikolla itsetunnolla varustetut, ihmiset joita on helppo manipuloida.
Ilopilleri kirjoitti: "> tuollainen oli suunnilleen asenne 1980-luvulla kun olin koulukiusattu. Kiusaaja oli uhri.
Se ajatus on tullut sieltä sinun ihailemastasi Ameriikasta. Ameriikan ihmemaassa on edelleen vallassa käsitys, jonka mukaan kiusatussa on jotain sellaista, mikä saa aikaan kiusatuksi joutumisen, ja näin ollen systeemi siellä pyrkii muuttamaan kiusattua."
Käsitykseni mukaan se tulee psykologiasta ja psykologia on arvoneutraalia, toisin sanoen sokea omia WASP-hetero-olettamuksiaan kohtaan.
"Suomessa on nykyään ruvettu onneksi ajattelemaan hieman toisin:
http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2008/08/kiva_koulu.html"
Sanahelinää. Täällä ryssälässä en ota mitään ministeriöiden julkilausumia todesta.
Vermillion
27.03.2009, "22:12 Voi luoja.
Taasko tätä samaa vääntöä?
Antakaa Poriksen olla uhri jos Poris haluaa olla uhri. "
En minä halua olla uhri, tämä on argumenttina red herring, => roskakoriin.
> Käsitykseni mukaan se tulee psykologiasta
Pitäydy kaikin mokomin käsityksessäsi, mutta se on silti väärä. Kyseinen ajattelumalli on aikoinaan rantautunut tänne rapakon takaa.
"Moni kiusattu muuttuu itse kiusaajaksi, kun pääsee itse asemaan jossa voi antaa takaisin samalla mitalla. Niin ainakin kävi minulle."
Jep. Koulupoikana minäkin kävin koko tuon skaalan läpi.
(Emmekä taida olla ainoita.)
Vermillion kirjoitti: "Moni kiusattu muuttuu itse kiusaajaksi, kun pääsee itse asemaan jossa voi antaa takaisin samalla mitalla. "
Hyvä huomio. Meissä voi siis asua samaan aikaan molemmat puolet. Tilanne sitten ratkaisee kumpi puoli pääsee näkyville.
Olli Stålström kirjoitti: "Itse teen parhaani, jotta keskustelu kiusaamisesta voitaisiin nostaa yleisemmälle tasolle.
Tätä vahvasti epäilen. Todellisuudessa Ranneliikkeessä toisaalla käyty "keskustelu" olikin vain Ollin tulevan kirjan puffi.
Olli Stålström kirjoitti: " Omissa, seuraavaan kirjaani tulevissa haastatteluissa on käynyt ilmi,"
ja sitten
Olli Stålström kirjoitti: "Oman taustani ja arvomaailmani johdosta olen aina asettunut heikommassa asemassa olevaa suojelemaan."
Kiusaamisongelma on vakava. Ja tämäkö muka on sitten oikea lähtökohta tasapuoliselle aiheen tarkastelulle? Tuskin. Olli naulaa lähtökohtansa etukäteen kiinni aivan samalla tavoin kuin joku homojen eheyttäjä. Suhtaudun näiden ilmitulleiden seikkojen pohjalta Ollin mahdolliseen tulevaan kirjalliseen tuotokseen kuin uskonnolliseen kioskikirjallisuuteen.
Jep 2. Täällä kiusataan.
Vermillion ja Rokkihomo,
Kiitos rehellisistä vastauksista. Kertoisitteko miten sitten ymmärsitte, ettei kiusaaminen ole oikein? Pyrin etsimään yleisiä keinoja, joilla (molemminpuolinen) kiusaaminen saataisiin loppumaan.
Voitte myös vastata yksityisesti tutkimukseeni. Turha tästä on nostaa julkista juttua.
JuhaniV, mikset ottaisi sitä käpyä pois perseestäsi, mikä ilmeisesti on siellä poikittain? Eivät kaikki maailmaa eri näkökulmasta katsovat ole hihhuleita tai auttamatta väärässä. Jos itse tuomitset ihmiset liian kärkkäästi, sinut itsesikin tuomitaan.
Tästä kiusaamisasiasta puhuttiin täällä jo aiemmin, ja sillon juttelin asiasta yksityisesti Ollin kanssa ja kyselin asioiden taustaa. Hän lupasi minulle sitä valaista, mutta sovittuja sähköposteja ei mulle koskaan tullut. Omasta näkökulmastani pidän Juhania täällä ihmisenä joka sanoo rumasti ja suoraan ja jolle on myös sanottu rumasti ja suoraan. Jos kumpikin osapuoli kokee itsensä kiusatuksi, teidän kannattaisi varmaan puhua omista tunteistanne toisillenne sen sijaan että puhutte toistenne vioista muille ihmisille.
ChowS kirjoitti: "JuhaniV, mikset ottaisi sitä käpyä pois perseestäsi,"
Voidakseni vastata kysymykseesi olisi hyvä tietää, mitä sillä kävyllä oikeasti tarkoitat?
kesäpoika kirjoitti: " juttelin asiasta yksityisesti Ollin kanssa ja kyselin asioiden taustaa. "
No niin, tässä taas mallisuoritus alussa esittämästäni ajatuksesta. Kuunnellaan vain yhtä osapuolta jo tyydytään hänen totuuteensa. Miksi et tiedustellut asiaa myös minulta? Mikä esti? En pidä toimintaasi objektiivisena asian selvittelynä.
Seksuaalivähemmistöläisiä kiusataan ja vainotaan joka puolella maailmaa ja se on väärin. Siin on selvä syy miks kiusataan. Toinen asia on se miks käydään käsiksi ja tapetaan. Jokin heikko kohta löydetty ja sit alkaa elämänpituinen helvetti. Sit ratkaisuna on heteroloinen kaappi tai muuttaminen pois et vois elää rauhassa.
Sitten kateelliset kiusaa. Arvon kieltämistä. Yks : jos on liian suosittu, niin se saa pahaa verta liikkeelle. Toimittajat keksii kaikenlaista et ei muka olis niin hyvä kuin oikeesti on. Yks tällainen hyvä kohde oli Britney ja se melkein tuhos sen elämän ja uran.
Madonnasta kirjotettiin aluks kaikenlaista, levyt lytättiin ja sit kuitenki se myy ja keikoille mennään, sama juttu M. Jacksonin kanssa: lokaa heitetään. Miks? Kiusataan, ollaan kateellisia mut siltä löyty heikko kohta eli kauneusleikkaukset. Sitä verrattiin apinaan tai simpanssiin ja aiku tuntu hyvältä, kun joku musta kundi on sekofriikki ja tykkää pojista. Voi että on hauskaa! Vuosikymmeniksi repesi riemua. Entäs sitten, se on sen oma naama ja tekee sille, mitä haluaa. Teist ei olis hauskaa se, jos joku pilkkais sitä et hintit pukeutuu chapseihin ja tykkää hillua peppu paljaana. Se olis loukkaus. Niin on erilaista ihmisten kohtelu!
" Ite syypää, kun kerran haluu julkisuutta ", mut sil on työ ja se tekee ennenkaikkea työtään ja uraa. Jotkuu elää kiusaamisella, häirinnällä.
<yks asia; me ei tunneta julkkiksia henkilökohtaisesti , ei tiedetä niist kuin juorut. Juorut on pääosaltaan valhetta, mut meillä on niiden pohjalta mielipide ja käsitys niist. Samaa metodia kiusaajat käyttää: levittelee valheita. Jos homoista kerrottais totuudenmukaisesti, niit ei kiusattais yhtään. Nyt keksitään kaikenlaista sontaa.
ihana tää ranneliikkeen hiekkalaatikko. sosiaalipornoa. ehtymätöntä.
Poris:"En minä halua olla uhri, tämä on argumenttina red herring, => roskakoriin."
Ai jaa. Selvä. Siinä tapauksessa on tosi mielenkiintoista miksi sitten vittuilet kaikille päin naamaa (Esim. tämän ketjun viesti nro. 2. "Ainoa millä sinä pystyt pätemään on haarovälisi, joka kyllä miellyttää palstalaisten enemmistöä enemmän kuin minun vastaavani.", jossa et ainoastaan loukkaa Juhania, vaan myös "palstalaisten enemmistöä"), mikä ei ole kiusaamista, ja kun sinulle annetaan samalla mitalla takaisin, se taas puolestaan on kiusaamista?
Joo, ei juuri tarvitse Big Brotheria kattella. Jos haluaa draamaa elämäänsä niin ei kun ranneliike esiin...
Juhani, en tiedä, missä kiusaamisen objektiivinen raja kulkee. Kun joku kokee olevansa kiusattu, hän kaiketi on sitä. Se ei tarkoita että kiusaaja kokisi olevansa kuusaaja tai olisi "objektiivisesti" katsoen kiusaaja. Periaatteessa kaiken negatiivisen kommentoinnin antamista voi pitää kiusaamisena. Onko palaute todenperäistä vai keksittyä onkin jo vaikeampi asia, ja silloinkin kun se on todenperäistä, onko sen esiintuominen kiusaamista. Esim: "Sinä olet todella ruma ja lihava" voi olla minun rehellinen mielipiteeni, lääketieteelinen fakta ja yleisen kauneusihanteen mukainen totuus, mutta ilkeyttä yhtäkaikki.
Jos olisin tuntenut tarvetta kysyä jotain, olisin kysynyt. Asia ei kuitenkaan edennyt niin pitkälle, että kyse olisi ollut Sinusta. Me puhuimme asioista, jotka koskivat häntä, jonka kanssa puhuin ja hänen kokemuksiaan. En mä ole mikään poliisi, halusin vaan kuunnella.
En ole niin yksinkertainen, että mun pitää tietää toinenkin kanta ymmärtääkseni, että sellainenkin on olemassa. Ei vain ollut tärkeää tietää mikä se täsmälleen ottaen on. Sitä paitsi, oot kyllä itsekin kommentoinut välejänne mulle yksityisesti. Voit tehdä niin vastakin jos tunnet tarvetta.
Kommentti keskustelunavauksen tekstiin. Oon Juhanin kanssa samaa mieltä siitä, että kiusaaminen on monimutkainen asia. Paljon muusta en olekaan samaa mieltä, tai ainakaan pelkästään sitä mieltä.
"Olli ja Poris käyvät toisaalla keskustelua kiusaamisesta. Se on osoittautunut minun näkemykseni mukaan noiden kahden vuoropuheluksi ja eräänlaiseksi vuorotahtiseksi toistensa selän rapsutteluksi, jolle tarvittiin yleisö. Muutkin ovat huomanneet saman, eikä keskustelijoita juurikaan ole lähtenyt mukaan."
Miksi ihminen ottaisi esiin saan asian toistuvasti, jos ei kokisi sitä aidosti itselleen tärkeäksi? Entä jos he ovat todella satuttaneet itsensä niin pahoin? Mille sinä silloin näytät?
"Omalta työuraltani minulla on kokemuksia henkilöistä, joille työ ei maistanut syystä taikka toisesta. Kun pomo kovisteli, että pitäisi hoitaa hommat kun kerran siitä palkkakin maksetaan, henkilö aloitti kertoilemaan ympäriinsä, kuinka pomo häntä työpaikkakiusaa. Kiusattuna olemisen sateenvarjon suojassa "kiusattu" voi työpaikalla ollakin varsinainen kiusaaja ja työpaikan työskentelyilmapiirin varsinainen tuholainen. Hän voi jopa taitavasti keksityillä tarinoilla ottaa hampaisiinsa jonkun työyhteisöstä ja ruveta väittämään tämän kiusaavan häntä, kun todellisuudessa asia voikin olla täysin toisin päin."
Entä jos ihminen ei ole laiska tai ilkeä, vaan tekee parhaansa, minkä tietää? Entä jos hän ei ole sosiaalisesti taitava, entä jos hän ei osaa tulkita muita paremmin, entä jos hän kokee asiat niin kuin sanoo? Eikö häntä pidä kuunnella?
"Oma lukunsa ovat sitten nk. masokistit. He voivat tulla kertomaan sydäntäsärkeviä tarinoita siitä, kuinka heitä kohdellaan kaltoin, työpaikalla tai muualla. Kun kuuntelija koettaa keksiä ulospääsyä heidän kertomastaan surkeasta tilanteesta, eivät neuvot oikeasti kelpaakaan."
Onko sinun tehtäväsi kuuntelijana kuunella toista ja kunnioittaa hänen kokemustaan, vai päästä johtamaan tilannetta, tekemään valintoja toisen puolesta? Entä jos joku ei osaa vaatia kunnioitusta, entä jos hän ei pidä itseään edes sen arvoisena, tarkoittaako se, että häntä saa kohdella huonosti, tai että hänestä ei oikeasti tunnu pahalta? Entä jos hän ei kaipaa elämäänsä uutta päättäjää, vaan kuuntelijan? Entä jos hänellä ei ole voimia valita toisin?
Mitä on oikein tehdä, jos näkee jotakuta kiusattavan?
Mitä on oikein tehdä, kun kokee itsensä kiusatuksi?
Mikä on oikea reaktio, jos joku sanoo Sinun loukanneen?
Miten olisi Anteeksi?
Sosiaaliporno on virheellinen ilmaisu. Eiks se oo juttuja joita tehdään ja josta saa sitten rahaa vaik nuo kuolemanvideot, mis sanotaan viimeiset sanat ja sitten julkistetaan ne ja joku kanava saa rahaa?
"Mitä on oikein tehdä, kun kokee itsensä kiusatuksi?"
Ilmeisesti läimiä takaisin...
Kyse taitaa olla samasta maailmasta, jossa mm. masennus ja työttömyys ovat tekosyitä.
Kai sitten kiusattuna oleminenkin.
Ja katkeruushan on tunnetusti itsemurhan pidennetty muoto.
Miksi siis olla katkera kaikesta kaikille? Siitä se kiusaaminen sikiää.
Reaktiot, jotka välittää aivan väärää viestiä, on inhimillisiä, mutta niin turhia.
Tuli vaan mieleeni että oliko tän keskustelun tarkoitus sanoa, että tunnen itseni leimatuksi ja se tuntuu pahalta? Vai mikä on se todellinen viesti?
Vermillion 25 / 31
30.03.2009, 05:43
"Ai jaa. Selvä. Siinä tapauksessa on tosi mielenkiintoista miksi sitten vittuilet kaikille päin naamaa (Esim. tämän ketjun viesti nro. 2. "Ainoa millä sinä pystyt pätemään on haarovälisi, joka kyllä miellyttää palstalaisten enemmistöä enemmän kuin minun vastaavani.", jossa et ainoastaan loukkaa Juhania, vaan myös "palstalaisten enemmistöä"), mikä ei ole kiusaamista, ja kun sinulle annetaan samalla mitalla takaisin, se taas puolestaan on kiusaamista?"
Minä vain totean faktan. Koska suurin osa palstalaisista on miespuolisia, JuhaniV:llä on kotikenttäetu. Se tekee hänestä tarpeettoman korskean, mutta samalla varomattoman. Hänen argumenttiensa sisältö ei ole kovin kummoinen. Hän aliarvioi vastustajansa.
Tämä oli Hesarissa
- Joukko helsinkiläisiä nuoria miehiä on saanut pitkät vankeustuomiot lukuisista poikkeuksellisen julmista pahoinpitelyistä ja murhan yrityksestä. Veristen väkivallantekojen kohteena oli parikymppinen lievästi kehitysvammainen mies.
Helsingin käräjäoikeus totesi tuoreessa tuomiossaan, että pahoinpitelijät pitivät miestä vammaisuutensa vuoksi helppona ja sopivana uhrina. Oikeuden mukaan uhrilla "ei ole tekijöiden silmissä ollut normaalia ihmisarvoa".
Syyttäjän mukaan nuorten miesten motiivi oli huvittelu. -
Poris.. Mikä olikaan se oikea reaktio, kun joku sanoo sinun loukanneen?
Pora-liike kirjoitti: " Ainoa millä sinä pystyt pätemään on haarovälisi, "
Eikös joku Freud niminen henkilö joskus vuonna 1 tai 2 käyttänyt termiä "peniskateus". Tulipahan tuokin termi nyt todistetuksi. ;-)
"Minä vain totean faktan. Koska suurin osa palstalaisista on miespuolisia, JuhaniV:llä on kotikenttäetu."
Mukavaa, että koska olen mies, niin olen jotenkin automaattisesti a) samaa mieltä juhanivn kanssa ja b) jotenki munieni kautta linkissä kaikkiin tämän palstan miehiin ja heidän ajatteluunsa ja mielipiteisiinsä.
Aika rankasti rajataan ajattelu sukupuoleen.
JuhaniV 35 / 36
31.03.2009, 12:55 Pora-liike kirjoitti: " Ainoa millä sinä pystyt pätemään on haarovälisi, "
Eikös joku Freud niminen henkilö joskus vuonna 1 tai 2 käyttänyt termiä "peniskateus". Tulipahan tuokin termi nyt todistetuksi. ;-)"
Ehkä sellainenkin pääsisi yllättämään jos olisin homomiesten parissa enemmän. Ehkä tyydyn slashiin tai sitten minun pitäisi etsiä itselleni mies, jolla ei ole heterovamma.
mopsi22 36 / 37
31.03.2009, 14:34
Mukavaa, että koska olen mies, niin olen jotenkin automaattisesti a) samaa mieltä juhanivn kanssa ja b) jotenki munieni kautta linkissä kaikkiin tämän palstan miehiin ja heidän ajatteluunsa ja mielipiteisiinsä."
Ei toki, onhan Ollikin mies. Teit olkinuken. Minä en oikein tiedä kuinka suosittu JuhaniV on homomiesten keskuudessa noin yleensä, koska en juurikaan juttele homomiesten kanssa ja silloin kun juttelen, niin en taatusti aiheesta JuhaniV. On kuitenkin reilua sanoa, että JuhaniV on näkyvä hahmo, kun hän tekee omaehtoista koulutustakin. Siksi varmasti useilla homomiehillä on hänestä jonkinlainen mielipide tai mielikuva.
Minä taas olen varsin tuntematon. Nuorempikin olen.
Flame warriorsesissa valitsisin JuhaniV:lle profiilin kuninkaallinen:
http://redwing.hutman.net/~mreed/warriorshtm/royals.htm
Minä taas olen kapinajohtaja:
http://redwing.hutman.net/~mreed/warriorshtm/rebelleader.htmmyönnettäköön pieni vääristynyt kärjistymä. on kuitenkin hieman liioiteltua mielestäni väittää juhanivllä olevan kotikenttäetu pelkästään sukupuolen suhteen. mielestäni suurin osa keskustelijoista toimii täällä yksilöinä, eikä sukupuolensa kautta.
tai niin ainakin haluaisin ajatella (itse toimivani). tästä syystä en oikein lämpeä ajatukselle, että munat merkkaisivat automaattisesti etua toiselle (ja oletukselliseti sitä, että muut olisivat muniensa takia toisen munien vuoksi samoilla linjoilla).
Kesäpoika esitti monta hyvää ajatusta ja kysymystä, joita piti oikein pohtia ajan kanssa. Kannattaa huomata, että seuraavat kommenttini ovat vain yhden ihmisen mielipiteitä. Joku toinen vastaisi kenties aivan toisin.
KP: Miksi ihminen ottaisi esiin saan asian toistuvasti, jos ei kokisi sitä aidosti itselleen tärkeäksi? Entä jos he ovat todella satuttaneet itsensä niin pahoin? Mille sinä silloin näytät?
Julkinen keskustelufoorumi ei ole missään mielessä oikea paikka itselle tärkeiden tai vakavien ongelmien aitoon ratkomiseen. Se ei juuri koskaan tuota kunnollista tulosta, koska valmiudet muilta keskustelijoilta yleensä puuttuvat. Sitä varten on olemassa aivan muita vaihtoehtoja, vaikkapa suljettu vertaistukiryhmä. Julkisille keskustelupalstoille ilmestyy aina silloin tällöin joku, joka päättää ikään kuin kaapata koko porukan oman "terapiansa" tai itsetyydytyksensä välineeksi. Asetelma on virheellinen. Ranneliikeen historiassa tällaisiakin tapauksia löytyy.
KP: Entä jos ihminen ei ole laiska tai ilkeä, vaan tekee parhaansa, minkä tietää? Entä jos hän ei ole sosiaalisesti taitava, entä jos hän ei osaa tulkita muita paremmin, entä jos hän kokee asiat niin kuin sanoo? Eikö häntä pidä kuunnella?
Ilman muuta pitää kuunnella, tiettyyn rajaan asti. Jos osoittautuu, että hän polkee samassa kuravellissä vuodesta toiseen, haluamatta edes kokeilla muunlaista maaperää, silloin mielestäni keskustelu on ruudin tuhlausta.
KP: Onko sinun tehtäväsi kuuntelijana kuunella toista ja kunnioittaa hänen kokemustaan, vai päästä johtamaan tilannetta, ... Entä jos hän ei kaipaa elämäänsä uutta päättäjää, vaan kuuntelijan? Entä jos hänellä ei ole voimia valita toisin?
Lähtökohtaisesti kyllä, tiettyyn rajaan asti. Jos se, että minä vain kuuntelen ja kuuntelen ja kuuntelen ja huomaan kertojan pyörittävän samaa levyä jatkuvasti, silloin minä kuuntelijana saatan olla este hänen ulospääsylleen tuosta mahdollisesti hankalasta elämäntilanteesta. Ehkä pelkkä kuuntelu yksinomaan ei silloin olekaan hyvä vaihtoehto. Joskus traumaattisen kokemuksen kertominen yhä uudestaan voi ikään kuin hioa pois sisäistä kipua. Esimerkkinä äitini, joka miehensä äkillisen kuoleman jälkeen istui mittavat tovit puhelimessa käyden jokaisen ystävänsä kanssa saman tapahtuman läpi todella monta kertaa. Äitini selvisi lopulta varsin hyvin tilanteesta.
KP: Entä jos joku ei osaa vaatia kunnioitusta, entä jos hän ei pidä itseään edes sen arvoisena, tarkoittaako se, että häntä saa kohdella huonosti, tai että hänestä ei oikeasti tunnu pahalta?
Ei pidä kohdella huonosti. Kyllä sellainen tuntuu tietenkin jokaisesta pahalta. Pahimmillaan huonosta kohtelusta voi joutua linnaan. Tuore uutinen kertoi poikajoukon pahoinpidelleen lievästi kehitysvammaista hyvinkin vakavasti. HS: "Helsingin käräjäoikeus totesi tuoreessa tuomiossaan, että pahoinpitelijät pitivät miestä vammaisuutensa vuoksi helppona ja sopivana uhrina. Oikeuden mukaan uhrilla 'ei ole tekijöiden silmissä ollut normaalia ihmisarvoa'. " Pisin rangaistus oli 8,5 vuotta vankeutta.
KP: Mitä on oikein tehdä, jos näkee jotakuta kiusattavan?
Koettaa estää ja puhuttaa erikseen kumpaakin osapuolta. Olen joskus jollakin työpaikalla mennyt esimiehen juttusille havainnoistani ja vaatinut häntä puuttumaan tilanteeseen.
KP: Mitä on oikein tehdä, kun kokee itsensä kiusatuksi?
Kiusaamiseen liittyy joskus myös uhkailua, että jos paljastaa kiusaamisen, kohtelu vielä huononee. Olisi mielestäni tärkeää ilmaista kiusaaminen jollekin luotetulle henkilölle ja miettiä yhdessä miten päästä tilanteesta ulos. Kiusattu tarvitsee ulkopuolisen tukijan, joka voisi katsoa asiaa hieman etäämmältä ja uskaltaa katsoa objektiivisesti myös kiusatun todellista tilannetta. Asia pitää selvittää kiusaajan kanssa, jos hän on sellaiseen kykenevä. Joskus kiusaajalle ei mene mikään jakeluun. Silloin kovempiakin vaihtoehtoja voisi ajatella. Työpaikalla tilanne voi olla hyvinkin monimutkainen, jos kiusaaja on liittoutunut vaikkapa esimiehen kanssa. Alkutekstissä mainitsemani "kiusattu" saattaa toki tehdä aivan saman tempun.
KP: Mikä on oikea reaktio, jos joku sanoo Sinun loukanneen? Miten olisi Anteeksi?
Anteeksipyyntö on hyvä tapa. Sitä soisi käytettävän nykyistä runsaammin. Kaikissa tilanteissa se ei ole paikallaan. Kahden perheen taloyhtiömme naapuri jätti yhtiövastikkeet maksamatta pitkältä ajalta. Usean huomautuksen jälkeen sanoin isännöitsijän ominaisuudessa lopulta heille varsin tiukasti. Naapuri vaati minua pyytämään anteeksi, koska koki tulleensa maksuvaatimuksestani loukatuksi. En pitänyt anteeksipyyntöä aiheellisena.
JuhaniV kirjoitti: "Nettikeskustelijoiden luonnehdinnoissa omasta mielestäni itseäni kuvaavin olisi ehkä Toxic Granny eli Riivinrauta, kuitenkin tässä tapauksessa haarovälivajeella. :-)
http://redwing.hutman.net/~mreed/warriorshtm/toxicgranny.htm"
Myönnän erehtyneeni. Luulin voimasi piilevän sukupuolessasi, mutta ikä onkin se avainkysymys. Moinen sokea piste varmasti johtuu siitä että pidän itseänikin kovin iäkkäänä, yleinen piirre minun lisäkseni vain alta 18-vuotiailla.
JuhaniV "Joskus traumaattisen kokemuksen kertominen yhä uudestaan voi ikään kuin hioa pois sisäistä kipua."
Nyt olet siis ymmärtänyt tämän, hyvä.
Ehkäpä joku päivä ymmärrät senkin, että minulla on tarve käydä omia negatiivisia kokemuksiani läpi ja etsiä joukko ihmisiä joilla on samanlaisia negatiivisia kokemuksia, niin ettei minusta väistämättä tunnu luuserilta, päinvastoin kuin namusetalaiset, nettifoorumit ja minun oma sukuni (eli koko maailma) minulle haluavat kertoa.
Silloin minulle valkenisi se, ettei minua olla kohdeltu mitenkään ihmeellisen negasti, en ole sen huonompi kuin muutkaan ja se riittää minulle, voin rauhoittua.
Haluaisin olla elämässäni vakuuttunut siitä, että olen tehnyt voitavani ja mielummin vähän enemmän. Kun olen kiinalaisessa horoskoopissa kukko, niin minä aina haluan pyrkiä kaikkeen ylevään ja upeaan. Minä tulen siis olemaan kroonisesti tyytymätön kaikkeen mikä ei vastaa minun ihanteitani ja väsytän itseni ihanteita metsästäessäni. Ihanteet ovat elämän tarkoitus.
Namusetalaiset taas haluavat glitteriä ja glamouria ja pinkkien eurojen kuluttamista ilman ihanteita. Sellainen materiaalinen raadollisuus ei vetoa minuun, olen liian stone.
Helppo ja sopiva uhri on sellainen, jolla ei ole tukijoita. Kenelle menisi valittamaan? Kuka uskoisi ? Poliisille ei voi mennä, koska sillä on muutenkin vähän resursseja, sama tilanne kouluissa. Uhrit eivät valita, koska ei ole paikkaa, minne voisi valittaa ja kuka tutkisi.
Etelä- Afrikkalainen lesbo jää yksi. Hänellä ei ole lain antamaa suojaa. Perhe ja suku ovat hylänneet.
Työsuojelupiireillä ei ole viranomaisten valtuuksia. Lääninhallituksilla ei oo resursseja. Ei kenelläkään eikä missään oo mitään.
Must olis aika perustaa viranomainen, joka varmaan hukkuisi tapausselostuksiin, koska niitä tulisi tulvimalla.
Kolmoisritti kirjoitti: "Helppo ja sopiva uhri on sellainen, jolla ei ole tukijoita. Kenelle menisi valittamaan? Kuka uskoisi ? Poliisille ei voi mennä, koska sillä on muutenkin vähän resursseja, sama tilanne kouluissa. Uhrit eivät valita, koska ei ole paikkaa, minne voisi valittaa ja kuka tutkisi."
Niin, minunkin kimppuuni käyneet raggarit antoivat minulle poliisin puhelinnumeron. Soitin poliisit, odotin hölmönä kaksi tuntia ja lähdin pois. Poliisin nöyryytys oli pahempi kuin raggareiden.
Minun vanhempani eivät suostu luovuttamaan kotini avainta => tein rikosilmoituksen => avain yhä heillä => sarjoitan lukon uudelleen => lasku 250-300 euroa minulle => lähetän laskun vanhemmilleni, todennäköisesti eivät maksa. Mitä sitten.
Ai niin, minua kehotettiin ottamana yhteyttä Unioniin ilmaiseen juristiin. Kun soitin sinne, siellä oli puhelinvastaaja päällä. On tainut lama iskeä siihenkin apuun.
Röyhkeä pääsee aina pälkähästä ja sitten ihmetellään miksi on narsisteja. Narsisteja on siksi että tämä systeemi sallii sellaiset tai jopa kannustaa sellaiseen käytökseen. Raggarit varsin hyvin tietävät ettei poliisi tai muut viranomaiset tee/voi mitään.
Olen aloittanut näillä sivuilla keskustelun kiusaamisesta ja narsismista, koska olen mielestäni joutunut Setassa toimimieni 35 vuoden ajan joutunut kahden tyyppisen, rinnakkain tapahtuvan kiusaamisen kohteeksi: 1) ulkoa päin tuleva psykoanalyyttis-uskonnollinen sairaaksi leimaaminen (jota käsittelen blogissani Ollin Oppivuodet sekä 2) hlbt-liikkeen sisäisen dynamiikan (kateus, vallanhalu) johdosta.
Vuosikymmeniä jatkunut työni ja ihmisarvoni mitätöinti on ajoittain käynyt liian raskaaksi kestää - vaikka sen rinnalla on samanaikaisesti tullut paljon kannustusta ja kehumista. Siksi olen joutunut ajoittain turvautumaan ammattiauttajan apuun kateuden ja kiusaamisen aiheuttaman ahdistuksen käsittelemiseksi. Pisin tällainen periodi oli vuosina 2004-2006, jolloin sain erinomaista henkistä tukea Yhteysliikkeen piirissä toimivalta terapeutilta.
Itse asiassa siitä tilanteesta syntyi ajatus Sateenkaarikansan hyvä hoito -teoksen toimittamiseksi (joka ilmestyy maaliskuussa 2010). Koin hyvin tarpeelliseksi tuottaa asiallista tietoa mielenterveysalalla esiintyvistä ongelmista mutta myös tuoda esiin, että erinomaista hoitoa on saatavissa.
Tällainen puhe voidaan helposti tulkita valittamiseksi, johon ei Ranneliikkeen palstoilla suhtauduta suopeasti. Vetoan kuitenkin siihen, että kiusaaminen ja mielenterveysongelmat ovat yksi hlbtiq-ihmisten maailman osa-alue, josta olisi voitava keskustella rehellisesti.
Tämä ei ole hlbtiq-ihmisten leimaamista yleisesti, koska kateutta, kiusaamista ja valtataisteluita ilmenee kaikissa ihmisyhteisöissä seksuaalisesta ja sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Siksi on aivan turha pelko, että näistä asioista puhumalla aiheutan "päästöjä", jotka likaavat hlbtiq-pesän, kuten täällä on aikaisemmin esitetty.
Päinvastoin, valmisteltuani kirjaa mielenterveyskysymyksistä, esimerkiksi Setan taholta on pidetty hyvänä, että näistä asioista vihdoinkin voidaan keskustella rauhallisesti ja asiallisesti, ilman salailua ja leimaamista. Setan nykyinen henkilökunta on todennut minulle, että hlbtiq-ihmisilläkin "on oikeus ongelmiin". Ei meidän enää tarvitse pitää yllä jonkinlaista kunniallisuuden panssaria.
Kuulun myös järjestöön nimeltä Narsistien Uhrien Tuki ry, joka tuottaa tietoa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ja kiusaamisesta ja sen estämisestä. Olen kirjoittamassa siitä laajempaa artikkelia Helmi-lehteen, joten en aio käyttää täällä liikaa palstatilaa asiaan. Esittelen seuraavassa vain narsismin määritelmän ytimen. Asiasta enemmän tietoa haluavat voivat lukea koko määritelmän jäljempänä olevasta linkistä.
Vielä syvempää tietoa haluavat voivat ottaa minuun yhteyttä nikkini takaa.
Niille uusille lukijoille, jotka eivät tunne taustaani, haluan kertoa että olen vuosikymmeniä vastustanut hlbtiq-ihmisten leimaamista häiriintyineiksi ja olin yksi niistä jotka saivat homouden ja lesbouden sinänsä poistettua sairausluokituksesta. Tällä hetkellä työskentelen sen puolesta, että myös transsukupuolisuus sinänsä saataisiin poistettua sairausluokituksesta.
Käytän tietoisesti sanaa "sinänsä", sillä vielä nykyisinkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuu ennakkoluuloja ja paineita, jotka saattavat esimerkiksi johtaa masennukseen ja ahdistukseen. Mutta nämä eivät tietenkään johdu itse hlbtiq-tilasta vaan yhteiskunnallisista asenteista.
Mielestäni on vääryys, että ketään kiusataan tämän seksuaalisen tai sukupuolisen suuntautumisen johdosta. Siinä on moraalinen toimintaohjeeni niin tosielämässä kuin näillä palstoilla. Siksi olen rientänyt suojelemaan kiusaamisen kohteeksi joutuneita transsukupuolisia ihmisiä täällä - ja aion sen tehdä vastakin.
-- narsismista ja kiusaamisesta Narsistien Uhrien Tuki ry:n sivuilta ---
"Henkilöitä, joilla on narsistinen persoonallisuushäiriö arvioidaan olevan noin 1 % väestöstä ja 2-16 % potilasaineistosta. Narsistinen persoonallisuushäiriö on oireyhtymä, johon kuuluvat muun muassa seuraavat piirteet: itsekeskeisyys, manipuloivuus, hallitsevaisuus ja tunteettomuus. Tunnetasolla tällainen ihminen on pinnallinen, impulsiivinen, kateellinen, toisia omiin tarpeisiinsa käyttävä, ihailua vaativa, itsestään ja ominaisuuksistaan suuria kuvitteleva, vastuuton, ei koe syyllisyyden tuntoa ja lisäksi hänellä on empatian puute. Hän ei ota riittävästi huomioon muita ihmisiä tai heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan, vaan käyttäytyy ylimielisesti ja röyhkeästi. Hänellä ei ole kykyä tai halua myötäeläytyä toisen tilanteisiin tai tunteisiin. Narsismin avulla hän suojautuu pienuutta, avuttomuutta, keinottomuutta, kateutta ja riippuvuutta vastaan.
Heitä on kaikkialla ja on ollut kaikkina aikoina: kaikissa roduissa, kulttuureissa, yhteiskuntaluokissa ja kaikkien ammattien piirissä. He näyttävät ulkoisesti terveiltä ja ”meiltä muilta” ja usein heillä on paljon älyllistä kapasiteettia. Koska tällainen henkilö hallitsee sosiaalisen käyttäytymisen koodit, hän pystyy näyttelemään oikeita tunteita oikeissa tilanteissa. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä ovat omanlaisensa. Hänellä ei ole pysyviä arvoja tai tavoitteita elämässä eikä hän tunne pelkoa, stressiä tai painetta. Viimeisiksi mainittujen seikkojen ansiosta persoonallisuushäiriöiset henkilöt menestyvät nykyajan kovassa työelämässä. Tyypillistä on myös, että tällainen ihminen kokee olevansa kunnossa eikä hakeudu hoitoon".
Koko narsistisen persoonallisuuden määritelmä on kotisivullani seuraavassa:
http://personal.inet.fi/koti/olli.stalstrom/narsismi.htmlMiksiköhän Ollin teksti ilmestyy keskusteluun, jonka otsikkona on " "Kiusattu" voikin todellisuudessa olla pahin kiusaaja"?
Olli Hyvä, ja muutkin, avoimmuus ja rehellisyys ovat hienoja asioita ihmisissä, mutta niilläkin on oikea aikansa ja paikkansa. Omista henkilökohtaisista asioista keskusteleminen julkisilla foorumeilla, kuten ranneliike, asettaa alttiiksi kritiikille ja mielipiteille, jotka voivat tuntua loukkaavilta. Joskus tahattomasti ja ymmärtämättömyydestä johtuen, joskus tarkoituksella. Henkilökohtaisten ja vaikeidenkin asioiden julkituominen voi toimia katharsisesti ja monesti voi toisilta keskustelijoilta saada tukea, mutta vapaassa julkisessa keskustelussa ei mitenkään voi olettaa saavansa kaikilta osallistujilta vain ymmärrystä. Mielestäni keskusteluissa täällä ranneliikkeen foorumilla tulee toki välttää henkilökohtaisia loukkauksia, mutta rajanveto eriäviin mielipiteisiin ja näkökulmiin on joskus vaikeaa. Yleistykset kuuluvat keskusteluun.
Eikö Olli saisi enää kirjoittaa Juhanin aloittamaan ketjuun?
Olin kysymässä samaa kuin Peter. Miksi Ollin viesti ei sopisi tähän keskusteluun?
Miksi keskustelu kiusaamisesta on julkista onanointia, mutta keskustelu kiusatusta kiusaajana ei? Kumpaankin aiheeseen on keskustelunaloittajalla henkilökohtaiset syyt, viimeistään Juhanin viimeisin kommentti paljasti sen.
Miksi te ette puhu toisillenne, vaikka teillä on toisillenne niin paljon sanottavaa?
Kirjoitin kerran blogiini yrityksistä käyttää sosiaalista valtaa, käyttää hyväksi ihmisten pelkoa joutua pilkatuksi. Blogiani seuranneet tietävät miksi. Saman asian julkituonti sopisi tähän kohtaan: On olemassa tahatonta loukkaamista. On olemassa tahallista loukkaamista. On olemassa vastuunkiertoa. Vastuunkierto käy niin, että ensin loukataan jota kuta tietäen ja tarkoituksella. Sen jälkeen yritetään välttää vastuu sanoen, että jos loukkaannut tästä olet yliherkkä ja typerä. Voin sanoa ja tehdä sinulle mitä vain ja sinä olet idiootti jos siitä valitat.
Mun tekee mieli huokaista syvään joka kerta kun joku on loukkaantunut, ja sen sijaan että häneltä osattaisiin pyytää anteeksi, tilanne kääntyy vikojen etsimiseksi hänestä, keittiöpsykoloinniksi, mitä kaikkea hänessä onkaan vikana kun kehtaa loukkaantua julkisesti.
Peterille, ei mikään estä Ollia eikä minua kirjoittamasta tähän ketjuun. Ollilla oli vain mielestäni aiheeseen osuvampi ketju toisaalla Ranneliikkeessä.
Minusta liikkeen sisäinen kiusaaminen muistuttaa q-lähdettä eli miksi kristinusko ei tule ikinä onnistumaan: On vastakkainasettelu me versus muut ja koska ne muut ovat aggressiivisia, huonoja tai saatanallisia, ryhmä "me" toimii turvapaikkana heikoille ja hauraille yksilöille; kunnes sitten ne aggressiiviset, huonot ja saatanalliset keksivät, että tämän liikkeen sisällä on heikkojen ja hauraiden tihentymä ja soluttautuu mukaan.
Niinpä on sekä ulkoinen että sisäinen vihollinen. Sisäinen vihollinen saa riehua suhteellisen vapaasti, koska kukaan ei halua kutsua ulkoista vihollista setvimään liikkeen sisäisiä ongelmia (niin kuin nyt on jouduttu tekemään näiden toistuvien talousrikosten takia).
Minusta tuntuu, että tässä on hyvä panna piste omalle jauhamiselle tästä ikuisuusaiheesta. Tällä tavalla keskustelu ei etene rakentavasti, vaan juututaan toistemme syyttelyyn ja projektiiviseen leimaamiseen ("itsepäs olet kiusaaja..."). Teen lyhyen historiallisen katsauksen käytyyn keskusteluun ja kerron miksi puran barrikadit omalta osaltani.
Tämä kiusaamiskeskustelu, jossa päätappelijoina ovat olleet Pora-liike, JuhaniV ja minä, on nyt kestänyt yhtä kauan kuin toinen maailmansota; olen ottanut itselleni kopiot käydyistä puheenvuoroista. Alunperin yritin mennä väliin, kun näin miten joukko kiusaajia kävi Johtajansa usuttamana heikomman kimppuun, noin kuusi vuotta sitten. Hämmästyin kun sovitteluyrityksestä ei tullut mitään, vaan minuakin ruvettiin hakkaamaan ja mitätöimään. Olen jatkanut vastarintaa, koska naiivisti kuvittelin, että järkipuheella voisi saada aikaan rauhanomaisen keskustelun. Se on nyt osoittautunut aivan mahdottomaksi, syistä joita olen luonnostellut ylempänä.
Kristerille ja muille sanoisin, että kysymyksessä on paljon laajempi ja periaatteellinen asia kuin että ei ole "sopivaa" puhua psyykkisistä ongelmista julkisesti. Tämä on juuri sitä tekopyhyyttä, jota olen vastustanut, ja jonka haluan nostaa kritiikin kohteeksi. Sitäpaitsi, on jo kuusi vuotta ollut hyvin julkinen asia, että Ranneliikkeen palstoilla hakataan verbaalisesti ihmistä, joka on ennestään ollut stigmatisoinnin ja väkivallan kohteena. Sinun puheesi muistuttaa Richard Nixonin aikaista New Yorkin poliisia, joka hakkasi verille mieltään osoittavia hinttejä ja transihmisiä siksi, että he eivät suostuneet vaikenemaan ja salaamaan "henkilökohtaista ongelmaansa".
Krister, oletko koskaan kuullut Stonewall-kapinasta, josta amerikkalainen Gay Liberation sai alkunsa? Tämä on minulle läheinen asia, koska olin paikan päällä New Yorkissa kesällä 1969. Minuun teki syvän vaikutuksen se, että kapinalliset olivat köyhiä, kärsineitä, homoja ja transsukupuolisia ihmisiä. Monet olivat niin köyhiä että heidän piti myydä itseään saadakseen lääkärinhoitoa. Silloinen suosikkini Bob Dylan lauloi: "When you have nothing, you have nothing to lose".
Krister, luepa tarkasti kirjoitukseni. Ei minulla enää ole mielenterveysongelmaa. Olen toipunut pitkästä masennuksesta hyvän hoidon ansiosta. Siksi haluan kertoa siitä muillekin.
Minun myötätuntoni on niiden kapinallisten puolella, jotka ovat niin köyhiä, ettei heillä ole mitään menetettävää. He ovat "liian köyhiä hinteiksi". Olen vaihtanut strategiaa. Kun en saa hakkaamista loppumaan, menen puolustamaan ja voimaannuttamaan hakattua. Olen äskettäin tavannut Pora-liikkeen, tehnyt hänestä elämäkertatarinan tulevaan kirjaamme ja olemme vaihtaneet neuvoja ja kirjoja keskenämme.
Pora-liikkeen hoitokertomus on luonnoksena valmis, samoin kuin omani, ja ne ovat kommenttikierroksella kirjan muiden toimittajien, rovasti Liisa Tuovisen ja Sexpon terapeutin Jussi Nissisen tarkastettavana. Tässä vaiheessa en halua tuoda yhtään keskeneräistä asiaa enää julkisuuteen. Sen totean vain, että käytyäni läpi Pora-liikkeestä tehdyt viralliset lääkärinlausunnot (yli 20 sivua eri tahoilta), hän on puhunut totta ja vain totta näillä palstoilla. On vääryys leimata hänet "valittajaksi", "masokistiksi", tai "provokaattoriksi".
Mutta tähän palaan tarkemmin vasta kun kirja on ulkona. Minua koskettaa syvästi se - näin Matteuspassiota odotellessa - että Pora-liike jaksaa hoitaa ja kantaa huolta sairaasta lähimmäisestään, vaikka itsekin on joutunut hakkaamisen, sylkemisen ja lihallisen kiduttamisen kohteeksi. Tietenkin olen yrittänyt jo pitkään hillitä myös Pora-liikkeen paatoksellista tyyliä ojentamalla hänelle käteni ja osoittamalla, että edes joku maailmankaikkeudessa suhtautuu häneen kunnioittaen ja arvostaen - eikä päähän potkimalla.
Olen selvästikin tehnyt sen virheen, että olen yrittänyt julistaa ihmisrakkautta sellaisille tahoille, joilla ei ole mitään kykyä ottaa vastaan tai kuulla sanomaani. Siksi olisi aivan turhaa, että minä lähtisin keskustelemaan espoolaisen toimitusjohtaja-isännöitsijä JuhaniV:n kanssa. Se olisi tarpeetontakin. Olen kirjantekoprosessin aikana huomannut, että tänä päivänä on jo paljon ihmisiä, jotka pystyvät asiallisesti keskustelemaan ja kirjoittamaan aiheesta, joka on joskus ollut tabu - mielenterveysongelmat sukupuolisten ja seksuaalisten vähemmistöjen piirissä.
Aionkin nyt hiljentyä ja keskittyä itse toimitustyöhön saamani apurahan turvin. Käärimme hihat ylös ja alamme tiivistää aikamoista aineistoa helppolukuiseksi käsikirjaksi. Olen pahoillani, että olen pitkään häirinnyt Ranneliikkeen lukijoiden rauhaa ja itseänikin harmittaa tietyt ylilyönnit. Olen myös keskustellut fiksun ystäväni ja amerikankävijän kanssa, siitä että hänen
täällä käyttämänsä nikit Dr. Bullshit ja JUDGE eivät ehkä ole kaikkein fiksuimpia. Juttelin pitkään myös Poraliikkeen kanssa siitä, mitä voimme yhdessä tehdä esimerkiksi kriittisinä kirjoittajina ja lupasimme antaa tukea toisillemme. Minulla on työn alla luentoa varten Pora-liikkeen lainaama kirja transnaisista, seksismistä ja sukupuolisyrjinnästä.
On myös totta, että keskustelu kiusaamisesta ja erilaisten vähemmistöjen mielenterveyskysymyksistä käy luontevammin jollakin tieteellisellä ja asiallisella foorumilla. Olenkin sopinut artikkeleista ja opetuksesta Helmin, Narsismin Uhrien Tuen sekä Helsingin psykoterapiainstituutin kanssa - sekä tietysti Setan, jonka sisäiseksi kouluttajaksi minut on vasta nimitetty. Olen myös viimeistelemässä yhdessä Anssi Pirttijärven kanssa opinnäytettä Psyken ja Setan varhaisvuosilta, joka julkaistaan FinnQueerissa syksyllä.
Kun nyt lopetan vuodatukseni hyvin pitkäksi aikaa, se johtuu vain siitä että haluamme työrauhaa kirjan, artikkelien ja Setan historiaan tekemiseen - en siitä että luikkisin häntä kopien välissä huomattuani pihlajanmarjat happamiksi :)
Toinen syy hiljentymiseen on pääsiäinen ja muutaman tunnin kuluttua alkava Matteus-passio, jossa aikoinaan lauloin pikkupoikana. Tämä Bachin teos yhdessä Pentti Saarikosken Matteuksen evankeliumin kanssa on eniten vaikuttanut eettiiseen vakaumukseeni, kuten blogistani voi nähdä. Silti olen huono kristitty enkä osaa ylläpitää fariseusten roolia. Suhtaudun tuohon teokseen kuten Saarikoski itsekin, upeana ja koskettavana, mutta inhimillisenä tarinana rohkeudesta, kiusaamisesta ja kärsimyksestä - ja niiden voittamisesta.
Rauha kanssanne - hymyillään jos joskus tavataan näillä keskustelupalstoilla. Blogiani ajattelen jatkaa, mutta toivottavasti jossakin muualla jatkossa.
Tässäkin keskustelussa tulee valitettavan selvästi esille se, että otsikko ei voisi paljon paremmin olla muotoiltu, mutta äänekkäimmät kiusaamisesta valittajat eivät edes itse huomaa miten toistavat sen sanomaa omissa viesteissään.
Miten niin ei voi olla masentunut, jos on homo? Ihmettelis jos ei olis, kun elää täs paskalävessä, jonka nimi on Suomi.
Sit oli just et melkein 100 maassa( 77 ) homoilla ei oo ihmisoikeuksia, mikä trakottaa kiusaamista.
Kunnallisissa työpaikoilla on tutkittu et n. 40 % on kokemuksia kiusaamisesta. Ei sitä tartte mitätöidä.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kiusaamiseen+puuttuva+hanke+her%C3%A4tti+valtavan+kiinnostuksen+kouluissa/1135245042377 Eiks tää sit kerro jotain ?
Miks tääl jotkuu mitätöi ajankohtasia aiheita, joiden eteen ollaan tekemässä töitä et " kiusattu onkii kiusaaja "?
Mä mietin vaan et millon tulee yks kundi ulos homona jonakin tehdastyöläisenä vaik paperitehtaassa, mikä ois must ihme. Siel vast ollaanki homofoobisia.
Armeijasta on tullu vaan 1 tai 2 miestä.
Vilkaisin tuota "loppuraporttia". Missäköhän tarkoituksessa se on julkaistu? Mietin mitä saattaisi transsukupuoliseksi itsensä kokeva henkilö, joka pohtii mitä elämällään tekisi seuraavaksi, päätellä tuosta kertomuksesta. Todennäköisesti kauhistuisi.
Olen sitä mieltä, että tuo raportti on vain yksi totuus. Mitä todennäköisimmin niitä totuuksia löytyy myös muita.
JuhaniV kirjoitti: "Mietin mitä saattaisi transsukupuoliseksi itsensä kokeva henkilö, joka pohtii mitä elämällään tekisi seuraavaksi, päätellä tuosta kertomuksesta. Todennäköisesti kauhistuisi."
Minä tiedän, mitä ainakin yksi ajattelee: "Toi on wanha". Toisin sanoen hänestä nykyaikana psykiatriselta puolelta löyyy empaattisuutta ja jopa ymmärtämystä. En tiedä, onko näin enkä totta puhuen halua mennä ottamaan selvää. Veronica Pimenoff on tehnyt tutkimuksen transihmisten hoidosta ennen translakia ja hän puhuu hoidettavien ja hoitajien välisistä huonoista väleistä esimerkkinä se vitsailu, mitä Trasek-tiedotteessa aikoinaan oli hoitohenkilökunnasta. Sen vitsailun takia he uhkailivat meitä kunnianloukkaussyytteellä. Me teimme niin, että oikeiden nimien sijasta puhuimme henkilöistä anagrammeilla, kuten "Elia Liassa" tai "I. Varttihuora".
Noissa kuulusteluissa sävy oli kuitenkin kuin Kafkan oikeusjutussa, uhkaava. Sinne mentiin puolustamaan omaa asemaa, ei suinkaan aidosti pohdiskelemaan omaa identiteettiä. Sille aidolle identiteettipohdiskelulle ei jäänyt koskaan tilaa, joutui koko ajan omaamaan puolustavan asenteen hoitohenkilökuntaa vastaan, omaa sukuaan vastaan, kadun roskasakkia vastaan ja työpaikalla. Ei voinut koskaan oikeasti kasvaa ihmisenä eikä naisena.
Vasta leikkauksen jälkeen on tullut sellainen aika, jolloin on ollut mahdollista kasvaa ja kypsyä. Sen ajan sinä JuhaniV muistat siitä, että minun sävyni muuttui täälläkin vähemmän hyökkääväksi ja arvelit että palstan moderoinnilla oli osuus asiaan.
"Olen sitä mieltä, että tuo raportti on vain yksi totuus. Mitä todennäköisimmin niitä totuuksia löytyy myös muita."
Noin sanonkin. Sanoin, että Venäjän federaatiossa matkaillessani opin, että totuuksia on monta. Minun kertomukseni on varhainen primäärin transseksuaalin eli "priima donnan" kertomus, minulla oli epäonni siinä, että sukupuolituntemukset paukahtivat päälle voimallisesti varhaislapsuudessa. Onni oli se, että ne dokumentoitiin koulupsykologiaan jolloin ne auttoivat minua todentamaan sukupuolituntemukseni myöhemmin.
Sinun ihailemalla Aallolla taas on ollut luksus elää suojattua elämää kunnes on päättänyt lähteä prosessiin. Hänen elämänsä on yhä suojattua.
EDITtiä, vast'ikään oli kyttä tehnyt Raumalla transnaiselle kyydityksen mielisairaalaan. Tämä on paikkakunnalla opettaja ja joutunut leimatuksi friikiksi. Kyllä tätä tapahtuu vielä nykyäänkin niin ettei juttuni ihan wanha taida olla sittenkään.
Yksilön kannalta on aina tarpeellista, kun saa sanottavansa sanottua - ja mielestäni tämä "Kun sian kanssa painii, sika tykkää ja itse likaantuu" -teksti on siinä mielessä erityisen hyvä ja toki se valottaa Stacyn/Pora-liikkeen historiaa ja maailmaa, joskaan ei kyllä ihan täysin avaa sitä.
Minusta suunnilleen kaikki tuossa kirjoitettu löytyy katkelmina ranneliike.netinkin keskusteluista - eikä noista keskusteluista kyllä löydy objektiivisesti tarkastellen merkittävässä mittakaavassa "leimoja". Toki kaikkeahan löytyy mistä tahansa kun on kyllin hyvä suurennuslasi, riittävä valo ja sopiva asenne. On hyvä, että tarina on nyt yhtenä kokonaisuutena esillä jossakin - ja tarvittaessa (=halutessaan) esimerkiksi Pora-liike voi viitata siihen sen asemesta, että tämä julistaa yhteiskuntakriittisyyttään jäsentymättömästi sellaisissa yhteyksissä, missä se ei ole asian käsittelyn suhteen tarpeellista.
Laajemmin ja asioiden edistämisen suhteen ei välttämättä ole tarpeellista loputtomiin ruotia sitä, millaisia virheitä (esimerkiksi terveydenhuollon piirissä) viime vuosisadalla on tehty - paitsi ehkä sen suhteen, ettei samoja virheitä toistettaisi. Mutta virheiden taustalla ei välttämättä ole pahantahtoisuus tai tietoinen halu olla inhottava - vaan ymmärtämättömyys ja tiedon puute. Leimallista on kuitenkin se, ettei mihinkään myönteiseen kehitykseen luoda tekstissä silmäystäkään. Haluaisinkin Pora-liikkeeltä kysyä, että eikö mikään ole Suomessa mennyt parempaan suuntaan?
Tieto ja ymmärrys on käsitykseni mukaan kuitenkin lisääntynyt, tätä tukeva lainsäädäntö parantunut ja asiat menneet parempaan suuntaan monessa suhteessa. Edessä oleva matka on kuitenkin vielä pitkä ja uskoakseni tiedon lisääminen olisi asia johon pitäisi panostaa, ei vanhojen vastoinkäymisten esilläpito. 1980-luvun virheiden jatkuva esilläpito voi jopa aiheuttaa ongelmia, kun sellainen helposti luo illuusion siitä että asiat ovat nyt kunnossa - kun niin tai näin ei enää meillä tapahdu.
Tavallaan ymmärrän myös (tekstissä esiintuodun) pessimismin, mutta ainakin omasta mielestäni on itsestään selvää, että kaikki loppuu aikanaan. Ennemmin tai viimeistään myöhemmin hyväkin parisuhde päättyy (mahdollisesti kyyneliin), viimeistään kun jommankumman aika loppuu. Siihen ei kukaan voi vaikuttaa - eikä siitä näin ollen voi välittää.
Kun tämä nyt liittyy kovasti erilaisten ihmisten kanssakäymiseen, niin osallistunpa sitten minäkin; etenkin ylläpidon näkökulmasta.
Ranneliike.netin ylläpitokin on saanut mm. tästä teemasta osansa; Yhtäältä on vaadittu toisen suitsimista, toisaalta yhden suitsimista. Ja sieltä täältä yhden jos toisenkin suitsimista. Kuitenkin; mielipiteet ovat yksi asia ja mielipiteiden esittämisen tapa toinen. Ylläpidon tehtävä on pitää keskustelu sellaisena, että homma toimii, ja etenkin asioiden esittämisen tapa on se, joka ylläpidon toimimisen kohdalla on ratkaiseva. Täällä ylläpito päättää sen, mihin sävyyn mielipiteensä sopii ilmaista. Jossain muualla ilmaisutavan suhteen on enemmän vapauksia ja jossain muualla vähemmän.
Ylläpito on kyllä joskus puuttunut myös mielipiteisiin, lähinnä uskonnollisissa keskusteluissa - tosin ylläpidon mielestä hyväksyttävistä ylläpidollisista syistä; julistaminen ja yhteen totuuteen lukkiutuminen on asiatonta.
Tutkailin pikaisesti vuosien saatossa poistettuja kirjoituksia, ja olen pääsääntöisesti sitä mieltä, että toleranssiraja ei hirvittävästi ole muuttunut. Se mikä on keskustelusta poistettu joskus, poistettaisiin tänäänkin - ja toisinpäin.
Otan nyt esiin Ollin mainitsemat hahmot, hyvin lyhyesti. Katson voivani tarkastella kaikkia ilman suurta painolastia, sillä en kuulu kenenkään "lähipiiriin".
Pora-liike on ajan saatossa alkanut kirjoittaa asiallisempaan sävyyn ja pahimmat ylilyönnit ovat jo pitkään olleet historiaa. Uskoakseni tämä "kiusaaminen" on eniten liittynyt ensisijaisesti juuri näihin menneisiin ryöpsäyksiin. Asetelmat ovat muuttuneet, mutta niiden tulkinta näyttää vähän jääneen entiselle uralle. Kuusi vuotta on pitkä aika.
Mitä tulee nimimerkin Dr. Bullshit, JUDGE jne. kirjoitteluihin (en tiedä miten selvin päin luova kirjoittaminen on tehty), niin olen haistanutkin ilkivallan taustalla olleen manipulointia - ja yhdensuuntaisen "totuuden" omaksumista. Voin toki olla ajatusten muotoutumisen ja niiden kirjalliseen asuun kiteytymisen kohdalla väärässäkin. Yhtä kaikki, mihinkään rakentavaan ei tämän hahmon kirjoituksissa ole ollut eväitä. Kertaakaan.
Olli taas mielestäni näkee tai ainakin tuo esiin pelottavan yksipuolisen näkökulman käytävästä keskustelusta (tai keskusteluasetelmasta) tässä käsiteltävässä aihepiirissä. Tämän esiripun takaa ei sitten tulekaan minkäännäköistä ymmärrystä toisen puolen mihinkään toimiin; vain vaikeneminen tai kritiikki. Minusta harmaan sävyjä tai jopa värejä voisi tai olisi voinut olla hieman enemmän.
Mitä taas tulee Juhaniin (joka täälläkin on mainittu joitain kertoja), niin hänen tekstiensä sävy on ollut pääsääntöisesti asianmukainen. En likikään aina ole kaikesta samaa mieltä Juhanin kanssa, mutta meillä kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiimme.
Minusta on näihin asioihin lopulta hyvä sanoa "että on useampia totuuksia samaan aikaan ilman että ne olisivat keskenään ristiriitaisia". Sellainen ainakin minun maailmani on.
Jatkan aikaisempaa ajatustani. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että kirkkoherra Aallon ulostulo oli hieno asia. Hänen myönteinen esimerkkinsä julkisuudessakin palvelee parhaiten transyhteisöä. Aalto on mielestäni tasapainoinen henkilö, joka sopii malliksi muille transasioita pohtiville ihmisille. Tuollaisia henkilöitä on toki muitakin. Lisää heitä toki soisi tulla näkyviin.
Aallolla oli rahaa ja mahdollisuus muuttaa pakoon Hesaan. Yks kysmys jääkö työttömäksi?
Se vaan ihmetytti et pappi oli tehny moitteettomasti työnsä vuosikymmenten ajan, joka on mitätöity kuten sillä brittiupseerilla, jolle tokastiin " from hero to zero in one day ".
Stacyn elämäntarina kertoo vuosikymmenten kiusaamisesta.
JuhaniV
13.04.2009, 11:52 "Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että kirkkoherra Aallon ulostulo oli hieno asia. Hänen myönteinen esimerkkinsä julkisuudessakin palvelee parhaiten transyhteisöä. Aalto on mielestäni tasapainoinen henkilö, joka sopii malliksi muille transasioita pohtiville ihmisille. Tuollaisia henkilöitä on toki muitakin. Lisää heitä toki soisi tulla näkyviin."
Minun on vaikea kommentoida kirkkoherra Aallon tasapainoisuutta kun en ole häntä tavannut, enkä häntä henkilökohtaisesti tunne. Varmasti hän saa kyllä tutkimuksissa grillausta sen suhteen, että jos on noinkin pitkälle kestänyt noin hyvin ja tasapainoisena, niin miksei jatka transvestiittina loppuun asti.
Sehän se onkin tämän priima donnan ja sekundan ero, jos kuka sen eron haluaa nähdä. Ei ole poliittisesti korrektia tällaista erottelua tehdä. Minusta hän herättää kauhua monissa transvestiittien puolisoissa, avioliitto on muutenkin helisemässä puolison transvestiuden takia.
"Lavender scare" on nostanut päätään minulla töissä, olen saanut kahdesti potkut Aalto-kohun aikana ja yksi kehari, jota hoidin rupesi tekemään kysymyksiä minusta Aalto-kohun innoittamana. Siitä päättelin, että ovat muutkin saattaneet kysellä. Minä kuitenkin teen töitä, joita tekevät minua 20 vuotta nuoremmat opiskelijat vasemmalla kädellä ja osaan ne ummessa silmin.
Ihmiset herkistyvät näkemään transihmisiä ympärillään ja on aina tietty prosentti, jotka ovat väkivaltaisia. Minusta väkivaltaiset jakaantuvat niin, että miehet ovat julman väkivaltaisia niitä kohtaan, joita pidetään mieslähtöisinä naisina, kun taas lähinnä butchilta näyttävät naiset ovat naisten pahantahtoisuuden ja ilkeilyn kohde. Jossain vaiheessa loppui se, että miehet kävivät päälle ja sen sijaan naiset ovat muuttuneet hyvin ilkeiksi, kun taas miehet ovat usein ystävällisiä.
Kolmoisritti
13.04.2009, 13:26 "Aallolla oli rahaa ja mahdollisuus muuttaa pakoon Hesaan. Yks kysmys jääkö työttömäksi?"
Aalto jatkaa Imatralla entisissä töissään.
"Se vaan ihmetytti et pappi oli tehny moitteettomasti työnsä vuosikymmenten ajan, joka on mitätöity kuten sillä brittiupseerilla, jolle tokastiin " from hero to zero in one day "."
Hyvin sanottu! Onneksi näitä mitätöijiä ei ole ollut kovin montaa. Kirkko itse on ollut mahtavan suvaitsevainen. Minulle taas kävi niin kuin brittiupseerille. Jehovan todistajien konventin parkkipaikalla huutelin sateenkaarilippu kädessä (sisälle ei päästetty): "minä olen teidän vanha tienraivaajanne, minunkaltaisista ihmisistä teidän käsketään ottamaan mallia!".
Media tykkää jauhaa luterilaista kirkkoa, mutta onko noita vänkyröitä niinkään kirkossa kuin noissa lahkoissa.
Varmaan on rakentavaa keskustelua verrata minua Nixonin aikaisiin hintejä verille hakkaavin poliiseihin, vaikka mielestäni vertaus ontuu. Enkä ollut Stone Walin mellakoissa mukana: olin silloin yhdeksänvuotias. En myöskään pidä siitä, että jonkun keskustelijan mielipiteet yritetään ohittaa sillä, että hän on espoolainen ja isännöitsijä.
Toisaalta en itse suhtaudu näillä palstoilla käytävään keskusteluun aivan hirveän vakavasti: yksi foorumi monien joukossa. Tietysti jokainen itsensä uhriksi kokeva voi aivan oikeutetusti itse määritellä mikä on kiusaamista, mutta en silti haluaisi rinnastaa tällaisia nettifoorumeita vaikkapa fyysiseen väkivaltaan peruskoulussa, aste-eroja löytyy.
Itse siedän täällä aika hyvin jopa erilaisten uskontohihhulien mielipiteitä, ainakin jos ovat edes jossain määrin aitoja. Eikä minulle varsinaisesti mitenkään kuulu, miten yksityiskohtaisesti ihmiset haluavat tällä avoimella ja julkisella foorumilla käsitellä omia henkilökohtaisia asioitaan. Silloin kuitenkin pitää olla varautunut kritiikiin, joka voi tuntua ilkeältä; eikä kaikkia eriäviä mielipiteitä kannata luokitella kiusaamiseksi, muutoin keskustelu muuttuu pelkäksi tyhjäksi hymistelyksi.
Kristerin mainitsemista eriävistä mielipiteistä ja kritiikistä tuli mieleeni muutama asia. Esimerkiksi, että osaamme ottaa niin eri tavoin vastaan sen, mitä omista ratkaisuistamme, teoistamme tai omista mielipiteistämme sanotaan.
Itsekin huomaan toisinaan reagoivani omiin valintoihini, tekemisiini tai sanomisiini tulevaan kritiikkiin tai kevyeempään palautteeseen aivan kuin sormella osoiteltaisiin minua henkilönä. Toisinaan jopa hieman loukkaannun ennen kuin tajuan, ettei palautteen antaja kommentoi välttämättä minua ihmisenä.
Rupesin myös pohtimaan, mahdammeko me sateenkaari-ihmiset olla (keskimäärin) jotenkin herkempiä palautteelle, kun joskus olen jotain sellaista aistinut. Ja jos näin olisi, niin miksi...
Tästä taas eksyin miettimään erästä iänikuista väitettä: "Ei minulla ole mitään henkilökohtaista sinua vastaan. En vain voi hyväksyä/sietää/ymmärtää homoutta/lesboutta". Samansävyisesti on käsitelty myös sukupuolivähemmistöihin kuuluvia. Tässähän seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen erotetaan ihmisestä; aivan kuin se olisi teko, mielipide tai valinta.
Olisiko niin, että kun moni meistä on joutunut joskus olemaan puolustuskannalla oman sisimmänkin suhteen, niin olisimme jossain vaiheessa elämäämme sen verran joutuneet "ulkoistamaan" em. ominaisuuksiamme, että tähän suhteutettuna mielipiteemme ja tekomme tuntuisivat olevan hieman "lähempänä"? Ja tätä kautta olisimme himpun alttiimpia kiusatuksi tuntemisen kokemukselle?
Ja tiedän toki, että oikeaa ja selkeää kiusaamista maailmaan mahtuu ihan liikaa. Välillä vain tuntuu siltä, että keskustelu asioista mustavalkoistuu liikaa ja kolikon kääntöpuoli jää kokonaan näkemättä - ja sen jälkeen draaman kuningattaret pääsevät estradille ja kukaan ei enää edes halua yrittää ymmärtää muiden näkökulmia.
Minusta asia on pikemminkin päinvastoin ainakin omalla kohdalla: Omia oikeuksiaan ei kehtaa vaatia kovin isoon ääneen.
Herkkä olen kuitenkin sille kiusaamiselle tai pikemminkin piittaamattomuudelle, millä heterot kohtelevat hlbtiq-ihmisiä. Kun aina potkitaan samaan kohtaan niin kyllä se saa älähtämään. Tämän takia esimerkiksi uskolla myrkyttäjät saavat minut oitis kaivamaan esille kaksi puuparrua ja naulat.
Mutta näistä kysymyksistä erillään minä siedän melko huonoa kohtelua, valitettavasti.
