Voisiko baletti olla enemmän "queer"?

Kansallisoopperan Alminsalissa oli perjantaina balettilaisten oma workshop-ensi-ilta Second Step. Helsingin Sanomissa Jukka O. Miettinen sanoo suoraan: kaikki tanssijat eivät ole hyviä koreografeja. Balettitausta voi olla taakka. Esim. Minna Tervamäki ja Kare Länsivuori toistivat vanhaa kaksintanssimuotoa. Nainen on usein varpaillaan, mies tukee häntä. Sukupuoliroolit ovat pinttyneen yksipuolisia. Nainen on aineettoman kevyt, joskin tavattoman syvästi kokeva. Mies on hillitymmin hieno. Toinen vaihtoehto on, että naiset ovat sievisteleviä ja turhamaisia. Miehet esittelevät muskeleitaan. Näitä kliseitä käytti mm. Pekka Yli-Marttila teoksessaan The Very Moment. Siinä oltiin Hangon uimarannalla 30-luvulla.

Juha Kirjonen esitteli urosenergiaa teoksessa Syytön. Siinä oli gladiaattorin asuja ja kauhuviittoja - kuin suoraan populaarikulttuurista. Muitakin illan teoksia Jukka O. Miettinen arvosteli varsin suorasukaisesti.

*****

Oma kommenttini: Baletin ongelmiin kuuluvat langanlaihat, nälkiintyneen näköiset tanssijattaret. Miehillä ei saa liikaa muskeleita, mutta muskelittomat miehet eivät jaksaisi nostella lihavia neitoja. Siinä on baletin umpikuja: epäterveellinen elämäntapa. Nämä langanlaihat tanssijat toimivat malleina niiden lapsien äideille, jotka aloittelevat tanssimista. Äidit hoitoon!