Onko homoksi nimittely loukkaavaa?
Järjestö nimeltä Lambda Legal on lähettänyt kirjeen, jossa pyydetään oikeutta hylkäämään vaatimuksen, jonka mukaan homoksi väitetty henkilö olisi tullut loukatuksi ja oikeutettu vahingonkorvaukseen.
Lambda Legal: "Ei ole loukkaus, jos jotakuta kutsutaan homoksi. Homoksi tunnistaminen ei ole paha, eikä häpeällinen [asia] - elämässä yleensä eikä myöskään lain edessä."
http://www.pinknews.co.uk/news/articles/2005-11613.html
Kuinka Suomessa?
Mielestäni jos joku kutsuu minua homoksi, tieto pitää paikkansa, eikä siinä ole huomautettavaa. Jos joku kutsuisi minua hinttariksi tai vitun homoksi olisin jo toista mieltä. Toki tilanteella on merkitystä ja kuka nimittelee.
Minä en loukkaannu, jos minua sanotaan homoksi. Minä olen homo, joten sen seikan toistaminen ei loukkaa minua.
Olennainen seikka on loukatuksin tuleminen. Eräs tuttavani loukaantui taloyhtiön riita-asiassa kun taloyhtiön asukas sanoi "kuuntele homo" yleisessä kokouksessa.
Vitun homo tai heteropaskiainen voisivat hyvinkin olla rangaistavia ilmaisuja.
Koulussa homottelu on jokapäiväistä - melkein voisi oppitunteja lukuunottamatta sanoa, että jokaminuuttista. Mut usein, kun on asiaan mahdollisuus puuttua, sanon oppilaallle esim. hei älä nyt kaveria noin kehu. Onko se niin hyvää tyyppi, että ihan korkeilla arvonimillä puhuttelet?
Hyvin sanoit !! Mika oli hanen vastaus? Suomessa se on yleinen nimittely, vihaan sita sanaa. Meilla sanotaan Gay, Lesbian, Trans, Free Spirited (native [indiaani] gays).
sana homo särähtää korvaan jos pohjois-amerikkalainen sitä käyttää, hou-mou, ja on loukkaava.
täällä japanissa homo on aika ystävällinen sana, vähän niinkuin suomessa homppeli. gei taas luo mielikuvan nahkahomosta.
Minusta käytettiin eräällä työpaikalla termiä 'ano okama' silloin kun luultiin että en kuule. Se tarkoittaa jotain että "tuo hinaaja" ja on loukkaava.
Lambdan pointti on mielenkiintoinen. Sen voisi nähdä jatkona sille työlle, jolla gay ja queer mitätöitiin ja uudelleen määriteltiin. Tästä näkökulmasta sekin voisi toimia. Itse uskon kuitenkin vahvasti siihen, että tapa jolla puhumme asioista määrittelee myös suhtautumistamme siihen. (Ei siis vain niin päin että valitsemme sanat kuvaamaan suhtautumistamme vaan myös päinvastoin.) Henkilökohtaisella tasollahan sen merkitys ei vielä ole kovin vahva, mutta yhteisöllisellä tasolla tilanne muuttuu radikaalisti. Juuri koulujen homottelu ja huorittelu ovat erinomainen esimerkki tästä. Toinen samanlainen ovat homo- ja transuvitsit työpaikan kahvipöydässä. Niitä on jo vaikea pitää harmittomana. Kouluttajana muistutan aina vanhemmuusikään ehtineitä ryhmiä siitä, että kotona tämä ilmiö muuttuu osaksi kasvatusta ja lapsi oppii siitä suhtautumisen hlbt-porukkaan. Taidan siis olla aika paljon samoilla linjoilla aiempien kirjoittajien kanssa siitä, että pelkkä sana ei vielä tässä tapauksessa kerro koko totuutta, paljon jää sen varaan kuka sitä käyttää, millä äänensävyllä, missä asiayhteydessä jne. Eihän koulujen homottelulla ole mitään tekemistä asian kanssa vaan se on pyrkimys vahvistaa omaa asemaa ja alentaa nimittelyn kohdetta. Riippuu kovasti prosessista, toimiiko Lambdan lähestymistapa. Luulen itse, että sillä ei saavuteta kovin suurta vaikuttavuutta muuten kuin prosessiin osallisten ja juristien keskuudessa.
Oman mielenkiintoisen lisän asiaan toisi Suomessa outting. Jos nimittelyn kohde tulisi outatuksi, se olisi lain näkökulmasta yksityiselämään kuuluvan tiedon levittämistä ja siitä voitaisiin rangaista jo sinänsä.
Minua on vaikea pelkillä nimityksillä loukata. 'Homo' on sana jota itse käytän: mielestäni se on periaatteessa neutraali ja suomenkieleen vakiintunut; ilman '-seksuaali', '-sexualisti' tai '-fiili' päätteitä. Viittaako se vain miehiin on toinen juttu, itse usein käytän sitä puhuessani molemmista sukupuolista.
Olisihan toki hintti myös vanha suomalainen ja käytetty nimike. 'Pervo' 'queer' sanan vastineena ei ole oikein lyönyt läpi, ja mielestäni on vähän hassua, että nimikettä jolla piti ohittaa kaikki lokeroituminen, vaaditaan nyt käytettäväksi ihan omana erityisesti rajattuna käsitteenään, tyyliin lgbtiQ.
Haluaisin erottaa puhekielen ja asiatekstin toisistaan. Jos sanomalehden muuten hyvässäkin artikkelissa kirjoitetaan 'homoseksuaaleista', olen hieman närkästynyt: eihän kysymys ole vain seksistä. Toisaalta asiatekstissä kovin pitkät ritirimpsut ovat vähän hankalia: "seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt" tai "hlbti-ihmiset": monesti on tietysti tarpeellista erikseen korostaa transhenkilöiden ja interseksuaalien asemaa.
Arkipuheessa minua voi vapaasti nimitellä: en ehkä ole sisäistänyt kansallista heretonormatiivista ja patriarkaalista kunniakäsitystä. Jos minua kapakassa puhutellaan 'vitun hinttariksi', niin voin vain todeta, että joo, niin olen, mitä sitten, ja sen jälkeen keskustelu joko loppuu kuin seinään tai siirrytään puhumaan asiaa.
SEN SIJAAN, lasten ja nuorten kohdalla nimittely on vakavampi juttu. Omat mukulat olivat aika hämmentyneitä, kun oppivat jo esikoulussa, että 'homo' on yleinen, halventava haukkumasana, ja että toisaalta iskä on homo. 'Homottelu' on toki yleensä epäspesifiä, se kohdistuu ilman ajatusta seksuaalisuudesta. Kuitenkin tiedämme, että koulukiusaaminen on inhottavaa arkea suurelle joukolle lapsia, ja että varttuvat homo-, lesbo- ja transnuoret ovat erityisen haavoittuvia.
Nimityksiin on kuitenkin erittäin vaikea puuttua. 'Gay' sanan käyttöönotto aikanaan ilmensi positiivista minäkuvaa, mutta nykyisin sekin on muuttunut jo osin halventavaksi ilmaisuksi, tyyliin 'so gay', mitä erilaisilla kampanjoilla on yritetty kitkeä. Ilmeisesti jos valtaväestö ei kunnioita erilaisuutta, se löytää aina kielellisiä keinoja halveksuntaan. Täytyy siis yrittää vaikuttaa asenteisiin eikä vain kielenkäyttöön, ja erityisesti toimia entistä vahvemmin koulukiusaamisen kitkemiseksi.
Voisinkohan minä nostaa kunnianloukkaussyytteen, jos minua väitetään heteroksi?
Krister ihmetteli HLBTIQ-kirjainhässäkässä Q-kirjainta. Olen alkanut käyttää sitä, kun täällä vaadittiin. Nyt on harkinnassa, pitääkö siihen vielä lisätä P. Hesetan nettisivulla on Ralf- König -kirjojen arvostelu ja arvostelun kirjoittaja ilmoittaa olevansa pan-seksuaali.
IRC-galleriassa on panseksuaalien ryhmä, joka kuvaa itseään näin
"Panseksuaali voi rakastua mieheen, naiseen, intersukupuoliseen, transgenderistiin, transsukupuoliseen ihmiseen, neutriin, androgyyniin tai vaikka genderblendaajaan – pääasiassa on ihminen, ei sukupuoli tai gender."
HLBTIQP. Eläköön lokeroiminen!
"Sateenkaari-ihmisten ja heidän ystäviensä kesken" käytän homoa ystävällisenä haukkumasanana, heh, ja kotona myös...
Muistan kun erään stellaaaaaan kanssa aikoinaan "lauleltiin" karaokea välillä "duettona", ja homottelua tuli heitettyä myös mikkiin. Osa yleisöstä oli hämillään. Hyvä niin.
Tilannesidonnaista mielestäni, oli sana tai sanat mitä tahansa. Toisessa yhteydessä loukkaavaa, toisessa ei. Enemmänkin ehkä äänenpainot ja eleet ja tarkoitus, kuin se mitä sanotaan.
Ja erinomainen termi, jonka olemme ottaneet käyttöön bfn kanssa on seksuaalienemmistö. Taisi tulle jossain tvn keskusteluohjelmassa vastaan, mutta oikein ihana sana. "mennään siihen seksuaalienemmistöbaariin". Ehkä meidän omaa kivaamme.
Heterokin on kyllä kielenkäytössämme täysin haukkumasana ja puhtaasti negatiivisesti latautunut, joten...kukaan ei kyllä kysele täällä, onko hetero loukkaava ilmaus... :)
Tero Kankaanperä kirjoitti: "homo- ja transuvitsit työpaikan kahvipöydässä. "
Ikinä en ole keikkaduunarina nähnyt tätä pahamaineista kahvipöytää enkä kahvihuonetta. Jotain kivaa sentäs keikkatöissäkin.
"Oman mielenkiintoisen lisän asiaan toisi Suomessa outting. Jos nimittelyn kohde tulisi outatuksi, se olisi lain näkökulmasta yksityiselämään kuuluvan tiedon levittämistä ja siitä voitaisiin rangaista jo sinänsä."
Hah, näkis vaan! Mikähän on rangaistus moisesta rikoksesta, jos nyt ensin poliisi saa rikollisen kiinni (poliisi vaivautuu ottamaan rikollisen kiinni kun tämä tulee valmiiksi käsiraudat päälle laittaneena poliisiasemalle ja vaatii tulla pidätetyksi). Miten olisi: Lievä nuhtelu ehdollisena muunnettuna yhdyskuntapalveluksi - kolme tuntia työpaikan kahvipöytäkoomikkona.