Erilainen kaapista ulostuleminen
Manageri Cris Owen katuu syvästi, että hän joitakin vuosia sitten vaihtoi omaa sukupuoltaan naisesta mieheksi.
"Kadun leikkausta. Jos olisin tajunnut, minkälaiseksi elämäni muuttuu, en olisi koskaan mennyt leikkaukseen", Owen sanoo Ilta-Sanomissa.
48-vuotias Owen kävi sukupuolenvaihdosleikkauksessa Ruotsissa vuonna 2005. Hän sanoo jo 3-vuotiaana ymmärtäneensä olevansa mies naisen ruumiissa. Mutta kun sukupuoli viimein vaihtui, tulos oli Owenille järkytys.
"Maailmani romahti täysin. Sain sokin. Katsoin peiliin ja mietin, kuka helvetti tuo on. Hormonimuutosten takia näytin siltä kuin olisin 20-vuotias nuorukainen 50-vuotiaan ruumiissa."
Leikkauksen jälkeen Owenin elämä sekosi. Hän pelkäsi ihmisiä, hänen persoonansa muuttui ja ystävyyssuhteet kärsivät.
"Olen vasta noin 50-vuotias, mutta minusta tuntuu kuin elämäni olisi ohi", Owen sanoo Ilta-Sanomissa.
Positiivista, että myös tällaisia kaapista ulostulemisia tapahtuu! Uutinen on paikallaan Imatran kirkkoherran Olli Aallon mahdollisesti tulevan sukupuolenvaihdosleikkauksen aiheuttaman kohun keskellä - tärkeä uutinen myös Olli Aallolle itselleen! On tärkeää, että asian kääntöpuoli tuodaan myös esille. Toivottavasti tulevaisuudessa kuulemme myös yhä enemmän sellaisista henkilöistä, jotka katuvat syvästi homoksi/lesboksi ryhtymistään. Se olisi hyvää vastapainoa median tähänastiselle varsin yksiväritteiselle näkökulmalle asiaan. Cris Owenille nostan todellakin hattua hienosta ja rohkeasta keskustelunavauksesta ja avoimesta tilityksestä!
Lähteitä:
http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Cris+Owen+katuu+sukupuolenvaihdostaan/1135241089688
http://viihde.mtv3.fi/uutiset/muut.shtml/749471?owen_crisKetjun avauspuheenvuorossa silmiini sattui ajatus "homoksi/lesboksi ryhtymisestä". Homoksi tai lesboksi ei kuitenkaan "ryhdytä". Homous tai lesbous on ihmisessä oleva ominaisuus. Toinen asia on tietysti se, elääkö elämänsä tämän syntymälahjansa mukaan, vai peittääkö tämän puolen itsestään.
Sen sijaan Chris Owenin ratkaisuja tai niiden taustoja en kykene kommentoimaan, koska katson asiaa täysin ulkopuolisena. Olen fyysiseltä olemukseltani mies ja olen aina kokenut edustavani tätä sukupuolta. Joskus murrosiässä huomasin kiinnostuvani ennemmin miehistä kuin naisista ja aikuisiässä olin vihdoin täysin sinut asian kanssa.
CR, jätitkö tarkoituksella mainitsematta biseksuaalisuuden? Heillähän on reilusti ovet auki homoksi/lesboksi tai heteroksi ryhtymiselle. Eikä homo/lesbo tai heterokaan ole "valintansa" vanki. Aina voi tarkastella elämäänsä uudessa valossa.
Nimimerkki "smo", erittäin hyviä ja tervetulleita keskusteluun liittyviä huomioita! Toivon, ettet kuitenkaan nyt kiinnitä väärällä tavalla huomiota ilmaisutapaani, vaan enemmänkin itse asiaan. Tuo "homoksi /lesboksi ryhtyminen" on ymmärtääkseni enemmänkin sanontatapa, jossa huomio ei kiinnity ensisijaisesti subjektin seksuaaliseen suuntautumiseen/seksuaalisiin tuntemuksiin (homo, bi vai hetero), vaan tekoihin. Ja tällä painotuksella otin tuon sanontatavan kirjoitukseeni mukaan. Tarkoituksenani on ennen kaikkea painottaa homoseksuaalisen elämäntavan ja käyttäytymisen valintaa - siihen "ryhtymistä". Ja tässä merkityksessä pyrin tuomaan esille sen näkökulman, että toivoisin sellaisten henkilöitä tulemaan kaapista ulos, jotka rohkeasti voisivat nostaa tapetille homoelämän raadollisuuden ja tuoda Cris Owenin tapaan mukaan oman henkilökohtaisen kokemuksensa ja pettymyksensä tuon elämäntavan valintansa suhteen olivapa he itse oman seksuaalisten tuntemustensa suhteen sitten mitä "luokkaa" tahansa. Joten, kyllä, jätin biseksuaalisuuden tarkoituksella mainitsematta.
On totta, että seksuaaliset tunteet ja reaktiot ovat ihmisessä oleva hyvinkin vahva ominaisuus jota ei voi kuitata tai ohittaa "valintakysymyksenä", sen sijaan "syntymälahja" viittaa johonkin kohdusta saakka olevaan vakioon ja sitähän seksuaalisuus ei tutkitusti ole. Edelleen olen kanssasi samaa mieltä siitä, että nk. biseksuaalisesti kokevien henkilöiden on helppo "valita" tunteilleen objekti. Avauspuheenvuoroni pointti ei kuitenkaan ole tässä, kuten yllä selostin. Sen sijaan haluan korostaa, että vaikka ihminen ei voi valita tunteitaan, hän voi valita lähteekö elämään niiden mukaan. Ja tämän valinnan voi tehdä nk. umpihomokin sen sijaan, että olisi tunteittensa vanki.
No minä otan kantaa sitten henkilökohtaisemmalla tasolla. Koitan välttää projisoimasta mielipiteisiini henkilökohtaisia kokemuksiani asiasta. Iltapäivälehdessä kerrotaan, että ko. henkilö tuntee olevansa parikymppinen ihminen viisikymppisen miehen vartalossa. Elämä on näyttänyt katkerat kasvonsa. Tosin henkilö on oikeastikin viisikymppinen. Reilut viisi vuotta sitten tehty sukupuolen korjaus ei antanutkaan takaisin kadotettua nuoruutta ja alkuperäisen identiteetin mukaista hohdokasta elämää.
Vaimo, joka on se taho, joka tässä kyseisessä ongelmatiikassa oli läsnä, sanoo, että lähtöjään sekava asia ei selkene lisäämällä sekavuutta.
Mutta meillä kaikilla on tiemme, ja kun itse kukin katsomme menneisyyteen, on helppo nähdä vääriä ratkaisuja tai ratkaisuja, joista niitä tehdessämme emme oikeasti olleet vastuuseen asti selvillä.
CR, älä viitsi käyttää yhden ihmisen henkilökohtaista tragediaa käsikassarana. Jos niin haluat, uskovista ihmisistä löytyy tavattoman paljon niitä, joita voi nostaa tällä tapaa esille. Mitä me sillä saavutamme? Usko on arvokas asia, samoin jokaisen elämä ja kokemukset. Ei viitsitä mennä tuolle tasolle. Kuten vaimo sanoo, sille, joka on julkisuudessa ollut, mutta siitä syrjäytynyt, houkutus on suuri. Julkisuus on yhdenlainen huume, josta suurin osa meistä ei onneksi ole riippuvainen.
Luulen kuitenkin etä pohjimmiltaa jos on "uskollinen itsellen ja tunteilleen ei voi mennä väärin...? Jos väkisin ymppää itsensä johonkin tietyyn hetero/homo normiin ja pakottaa itsensä elämään tiettyyn olettavaan kaavaan "niin kuin muutkin" voi vain pettyä. Ei tuota omaa kokoa olevaa nuttua löydy mistään vaatekaapista, ainoastaa itsestään.
(**Valitettavaa jos joku Cris Owen tuntee olevansa 20vuotias nuorukainen viiskymppisen vartalossa... eikö tuota sanota myös "viidenkympin villitykseksi"...?)
Cris Owenin "katuminen" on uutisankka.
Manageri Cris Owen katuu syvästi, että hän joitakin vuosia sitten vaihtoi omaa sukupuoltaan naisesta mieheksi.
"Positiivista, että myös tällaisia kaapista ulostulemisia tapahtuu! Uutinen on paikallaan Imatran kirkkoherran Olli Aallon mahdollisesti tulevan sukupuolenvaihdosleikkauksen"
Sukupuolta korjataan, ei vaihdeta.
"On tärkeää, että asian kääntöpuoli tuodaan myös esille."
Asian kääntöpuoli on ollut transpiireissä kyllä laajalti esille. Ihan oikeita ja rehellisiäkin kokemuksia on, ei tällaisia toimittajan kyhäämiä feikkiuutisia.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=4500000000000861&posting=22000000022510546
On vaarallista käydä keskustelua lehtiartikkeleiden perusteella. Lehdillä on kuitenkin aina omat tarkoitusperänsä - myydä paljon irtonumeroita raflaavilla skandaaleilla. Totuus kärsii siinä.
>Toivottavasti tulevaisuudessa kuulemme myös yhä enemmän sellaisista henkilöistä, jotka katuvat syvästi homoksi/lesboksi ryhtymistään. Se olisi hyvää vastapainoa median tähänastiselle varsin yksiväritteiselle näkökulmalle asiaan.
Missä siinä on se katuminen? Mitä täsmällen ottaen kadutaan?
Minä kadun syntymistäni Suomeen, mutta olen ajatellut, että näin paska maa ansaitsee näin ilkeän ihmisen kuin minä.
HS-keskustelussa Cris Owen kirjoittaa ruotsiksi, mutta vastaus siihen on tällainen:
"Quid est veritas?
Julkaistava nimi | 15.11.2008 10:57
Nyt olen kuin klapilla päähän lyöty.
Hesari ja Ilta-Sanomat kertovat yhtä, ja Cris itse toista.
Sen verran, mitä ruotsia ymmärrän, niin ainoa asia, mitä Cris todellisuudessa katuu, on se, että hän ei mennyt prosessiinsa aikaisemmin.
Mikäli näin todellakin on, niin tällöin paitsi minä, myös sekä Helsingin Sanomat että Ilta-Sanomat ovat Crisille anteeksipyynnön velkaa.
Sain sekä Ilta-Sanomien että HS:n kirjoituksesta kuvan, että Cris olisi katunut itse prosessiaan ja ettei hän olisi TS. Mutta Crisin sanoissa kyse ei olekaan itse hoitoprosessin oikeellisuudesta, vaan siitä, että itse prosessi ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla vaan että siinä oli sosiaalisia jne komplikaatioita - silti prosessi itsessään oli oikea päätös.
Tämä kuulostaa erittäin uskottavalta - paljon uskottavammalta kuin se, että yksikään TS todella katuisi muutokseen ryhtymistä.
Kiitos, Cris, oikaisusta. Sanottuja sanoja ei saa takaisin, mutta anteeksi voi yrittää pyytää."
:Ja tämän valinnan voi tehdä nk. umpihomokin sen sijaan, että olisi tunteittensa vanki.
Heterovalinnan tehneitä ihmisiä on tuttavapiirissä. Ne ovat niitä jotka menivät naimisiin naisen kanssa niinkuin luonnonjärjestyksen mukaan pitikin. Samat kaverit sitten päissään soittavat keskellä yötä kuinka pipa kiristää. Miksi elämä pitäisi viettää epämukavassa asennossa?
You've only got one life
let it go
Monista sukupuolenkorjaukseen liittyvissä kysymyksissä tulikin jo muutamassa puheenvuorossa paljon syvemmälle meneviä huomioita kuin minä itse pystyn ymmärtämään. Sen sijaan kun jo alkuviestissä tuli "homoelämä" esiin ja asia näyttää olevan esillä, niin minäpä jatkan pohdintaa ja vähän kyselyäkin.
Kuten CR totesi, olisi hienoa kuulla kaikenlaisia omakohtaisia tarinoita - niin selviytymisistä kuin pettymisistäkin. Mutta silloin pitää myös ruotia taustoja. Jos jonkin ratkaisun tulos on pettymys, niin taustalla täytyy olla jotain sellaisia toiveita tai odotuksia jotka eivät tulleet todeksi.
Mikä ja millaista on "homoelämän raadollisuus", jonka CR otti esiin? En ole huomannut sen olevan sen raadollisempaa kuin muutenkaan määritellyn "elämän". Ei tämä "homoelämä" sen kummemmin ruusuillakaan tanssimista ole. Olen toisessa yhteydessä kirjoittanut jotain joka mielestäni sopii tähänkin: "-- että itse uskoo, että homous on väärin ja syynä vaikeaan tilaan. Silloinhan on niin helppo nimetä homous kaikkien ongelmien aiheuttajaksi".
Mitä tulee seksuaalisuuden olemukseen osanan ihmisen minuutta, niin on myös tutkittua tietoa siitä, että homoseksuaaliseen taipumukseen liittyy myötäsyntyisyys.
Ja jälleen kerran joudun lainaamaan: "Ja tämän valinnan voi tehdä nk. umpihomokin sen sijaan, että olisi tunteittensa vanki."
Voihan valinnan tehdä, mutta on syytä miettiä kannattaako valita kuurupiilosilla itsensä kanssa oleminen.
smo kirjoitti: "Homoksi tai lesboksi ei kuitenkaan "ryhdytä". Homous tai lesbous on ihmisessä oleva ominaisuus."
"Sen sijaan Chris Owenin ratkaisuja tai niiden taustoja en kykene kommentoimaan, koska katson asiaa täysin ulkopuolisena."
tokkopa sitten pystyt ulkopuolisena kommentoimaan sitäkään, onko homous tai lesbous jokaisella meistä aina ja ikuisesti ankkuroitu ominaisuus vai onko omatoiminen elämän ohjailu ja valinnat johtaneet siihen, että sama sukupuoli tuntuu mukavammalta.
Henkilökohtainen kosketuspintani on huomattavasti vahvempi homo- kuin trans-asioihin. Homoasioista voin sanoa jotain henkilökohtaisesta näkökulmastakin. Trans-asioista en. Molemmista pystyn sanomaan jotain lukemani perusteella.
Luin loppuviikosta tämän Cris Owenin haastattelun lehdestä. Taisi olla Ilta-Sanomat. Cris sanoi artikkelissa nimenomaan niin, että oikea aika sukupuolenkorjaukselle olisi ollut teinivuosina. Hän mainitsi yhden iän. Jos en muista väärin, se taisi olla 12. Eli juuri se ikä jolloin ihmisen murrosikä alkaa ja seksuaalisuus herää lapsivuosien jälkeen. Sen lisäksi hän kyllä valitteli sitä, että myöhäisellä iällä tehty sukupuolenkorjaus kyllä tuotti pettymyksen. Ymmärsin kokonaisuutena, että kyse on siitä, että kun on jopa 50 vuotta elänyt yhdellä tavalla, fyysinen ja hormonaalinen muutos tuntuu rajulta ja voi viedä pahimmillaan myös itsetunnon niin, että ei juurikaan uskalla näyttäytyä kodin ulkopuolella niin kuin Cris kertoi kokeneensa. Ja muutoksen myötä säikyimmät ystävät häviävät, mikä nostaa henkistä stressiä entisestään.
Mitä tähän homoseksuaalisuuteen ryhtymiseen tulee, CR:lle voin sanoa omakohtaisena kokemuksena, että juuri noin 12 vuotiaana, kun kävin vielä peruskoulun ensimmäisiä luokkia, ihastuin kovasti ensimmäisen kerran samaa sukupuolta olevaan luokkakaveriini. En pitänyt sitä silloin itselleni kiusallisena asiana. Toki jo silloin tajusin, että asia ei ihan taida olla yleisten normien mukaista. Myöhemmin murrosiän myötä ihastumisia tuli ja meni kumpaakin sukupuoleen liittyen. Vähän kuin kolikolla heittäisi: Oli noin 50 % todennäköistä ihastua joko tyttöön tai poikaan. Aikuisiän kynnyksellä, kun tytöistä alkoi tulla ulkoisesti naisia, todennäköisyys ihastua mieheen kasvoi huomattavasti yli todennäköisyyden ihastua naiseen. Ja nyt keski-ikää lähestyessäni tämä todennäköisyys ihastua mieheen on hyvin lähellä 100 %:ia, mutta ei täysin 100 %.
Olen siis hyvin homoseksuaalisesti orientoitunut biseksuaali. En loukkaannu, jos joku nimittää minua asialliseen sävyyn homoseksuaaliksi. Tämä on siis seksuaalisuuteni. Jos en saisi sitä ilmentää ihmissuhteissani yhteiskunnallisten uskontoihin pohjautuvien pakottavien normien vuoksi, totean, että kyseessä ei ole silloin muiden ihmisten kohdalta mitään muuta kuin:
VÄKIVALTAA!
Mitään ryhtymisiin kohdistuvia valintoja en suostu tässä asiassa tekemään. Kukaan toinen ihminen ei ole minulle sellainen auktoriteetti, että tekisin tässä asiassa ryhtymiseen kohdistuvia omalta kohdaltani negatiivisia valintoja vapaaehtoisesti. Kyllä silloin on kyse muiden harjoittamasta väkivaltaisesta ihmisen tukahduttamisesta. Uskonnothan ovat olleet kautta historian vallankäytön välineitä. Jos joku yksilö poikkeaa formaatista, se on uhka vallankäyttäjille ja sellainen uhka tulee eliminoida.
Jos Cris tarkoitti vaan sitä, että vanhana tehty korjausleikkaus ei tuota tyydyttävää lopputulosta. Ihmiset näkevät heti, että on ollut nainen tai mies ennen ja se herättää huomiota. Lopputulos on ruma ja puolinainen. Odotukset voivat olla epärealistiset. Varmaan on niin, että jos leikkaukseen ja hoitoihin ryhtyy parikymppisenä tulos voi olla hienompi.
Tietenkin jokainen päättää itse.
Kuopiolaisen opettajan ulkonäössä herätti huomiota korkea hiusraja ja painijan hartiat. Isot kädet ja jalat paljastavat jokatapauksessa. Naisilla taas lantion leveys ja korkeus, osuus vartalon koko pituudesta, sitten yleinen pyöreys, joka tekee pikkupoikamaisen vaikutelman.
Suomalaisen miehen luusto on minusta pyöreämpi, hennompi ja feminiinisempi kuin monessa muussa maassa olevien miesten luusto jostakin syystä, voi johtua luuston rakentumiseen liittyvistä tekijöistä ( esim. D-vitamiinin saanti tms, valon vähäisyys ), ja maahanmuuttaja saattaa erehtyä luulemaan miestä naiseksi.
Samoten naisten pukeutuminen on minusta monesti maskuliinista poikatukkia myöten. Kun katsoo vaikkapa myynnissä olevia naisten kenkiä, ei ole paljon eroa miesten kenkiin. Samoin vaatteitten koko on järkyttävän isoa, jolloin vartalon muotoa ennemmin peitetään kuin tuodaan esiin. Muualla Saksa, Englanti, Ruotsi vaate on juuri sen kokoinen kuin tarvitaan ei yhtään ylimääräistä löysyyttä. Voi olla, että suomalaisten lihavuus teettää tällaista. Jos vaatteet olisivat oikean kokoisia, niin lihava ei löytäisi sopivaa, koska hänen tulisi ottaa numeroa tai 2 isompi, jolloin takki olisi hartioista liian iso, mutta menisi kiinni.
Tästä ketjusta taisi jälleen kadota häntä...
Classy Rascal kirjoitti: "Tästä ketjusta taisi jälleen kadota häntä..."
Saat sinä CR ottaa kantaa aloittamassasi ketjussa siihenkin, että Cris Owen tosiaan HS:n keskustelussa kiistää katuvansa sukupuolen korjausta ja valittaa sitä, ettei aloittanut hormonihoitoja aiemmin.
Julkisuudessa on Aallon tapauksen myötä ollut useampi transsukupuolinen, ihmisten tieto transsukupuolisuudesta on kiitettävästi lisääntynyt, keskustelupalstoilla näkee käytettävän termejä oikein ja harhakäsitykset ovat vähentyneet.
Cris Owen sanoo, että hänen astumisensa julkisuuteen suomalaisen yleisön edessä 1996 on niitä asioita hänen elämässään, josta hän on eniten ylpeä. Hän sanoo sen täyttäneen tehtävänsä, jos yksikin transsukupuolinen on siitä saanut apua matkallaan uuteen elämään. Nähtävästi se haittaava asia hänen mielestään on todellakin hoidon lopputulos.
Sukupuolensa korjanneiden keskuudessa ei Suomessa näytä olevan kovin suurta tyytymättömyyttä hoitoihin. Aniharva katuu ja silloinkin yleensä Crisin tapaan epätyydyttävää lopputulosta odotuksiin tai todelliseen hoitotulokseen nähden. Käytännössä lähes kaikki transsukupuoliset ovat olleet tyytyväisiä ratkaisuunsa.
Sitä on vaikea arvioida, miksi iltapäivälehden toimittaja on kirjoittanut haastattelunsa perusteella harhaanjohtavan uutisen.
Ilmeisesti iltapäivälehden toimittaja on halunnut kirjoittaa jotain dramaattista jotta lehti myisi ja jotta toimittaja saisi rahaa.
Hei hyvää päivää! Minä voin ottaa noihin "Cris Owenin sanoihin" kantaa sitten kun hän on itse tullut julkisuuteen korjaamaan virallisen uutisoinnin kokemuksistaan. Noilla "Cris Owenin sanoilla" tuolla HS:n keskustelufoorumilla ei ole mitään painoarvoa ainakaan minulle sillä en usko niiden olevan hänen. Ei Owenin luokan julkkis mene internetin keskustelufoorumille korjaamaan uutisia. Jos annetun tiedon korjaaminen on hänelle tärkeää, hän varmaankin tekee sen sitten lähiaikoina. Sitten voin ottaa kantaa asiaan.
Sen sijaan kiitän kyllä nimimerkki "Poran" linkistä. Täytyy perehtyä enemmän tähän transsukupuolisuuteen. Minullakaan kun ei siitä juuri ole tietoa, saati kokemusta. Mutta tämän ketjun alkuperäinen tarkoitus ei suoranaisesti sitä edellytä sen kummemmin kuin ottamaan kantaa väitettyihin Owenin sanoihinkaan.
"Eikä homo/lesbo tai heterokaan ole "valintansa" vanki. Aina voi tarkastella elämäänsä uudessa valossa."
Yksi tämänhetkisistä hlgbt-väen mediajulkimoista eli Johanna Korhonen kertoo Hymy-lehden marraskuun numeroon antamassaan haastattelussa, ettei hänen liukumisessaan lesbosuhteeseen sisältynyt mitään erityistä lesboudentiedostamisdramatiikkaa. Omien sanojensa mukaan Johanna Korhonen vain yksinkertaisesti rakastui ihmiseen eli Pirkko Kotilaan, joka sattui olemaan nainen.
Jos transsukupuolisuus tiedostetaan jo alle kouluikäisenä, niin ihmettelen onko yksin eläminen niin kovin hankalaa, että sen välttämiseksi luodaan suhteita sukupuoleen, jonka kokee omanaan ? Miksei sitten menisi homosuhteeseen? Sen olettaisi olevan itselleen läheisempää ?
