"Kaikkihan sut tietää. Sä olet B-tason homo."

Otsikko on vain yksi esimerkki hlbt-aktivistina kohtaamistani ennakkoluuloista. Se ei kuitenkin kohdistunut minuun niin sanotusti ulkoa vaan sisältä. Sanoja oli hiukan minua nuorempi homomies Kuopiosta. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen - eikä varmasti viimeinen - kerta kun minua syrjitään ja loukataan siksi että olen valinnut elää elämäni avoimesti homona ja pidän tärkeänä yrittää parantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa yhteiskunnassa. Mikään heteroiden suusta kuultu loukkaus ei kuitenkaan pure niin kuin omat koirat.

Ja omista rakkikoirista todellakin on kyse - varsinaisista räksyttävistä piskeistä! HLBT-yhteisö on moninainen kuten yhteiskuntakin ja se edustaa itseään moniäänisesti ja riitelee lahjakkaasti ja usein. Mielipide-erot ovat aivan yhtä jyrkkiä yhteisön sisällä kuin sen ja muun yhteiskunnan välilläkin. Asiat vain tulevat likemmäksi - iholle - enemmän kuin useimmat muut asiat. Tästä, tai ehkä jostain muusta syystä, yhteisössä on paljon ihmisiä, jotka eivät kykene irrottautumaan omasta subjektiivisesta näkökulmastaan ja käsittelemään asioita edes yhteisön sisällä objektiivisesti. Mielipide-erot ja jopa arvolähtökohtien erot on kuitenkin helpommin siedettävissä kuin perustelemattomat ja järjettömät heitot. Varsinkin kun hit-and-run -iskujen nimenomaisena tarkoituksena on loukata.

Makuasiat ovat luku sinänsä ja niistä kiisteleminen on hyödytöntä, mutta niiden ulkopuolella jäävät mielipiteet pitäisi pystyä perustelemaan. Oma kokemus ei kuitenkaan opeta kaikille yhtään mitään ja monet hlbt-ihmiset ovat aivan yhtä valmiita pistämään vahingon kiertämään kuin heteroseksistit ja transfobikot. On äärettömän loukkaavaa kuulla niiltä ihmisiltä joiden hyvinvointia pyrkii edistämään, olevansa kelvoton juuri näiden pyrkimysten vuoksi. Tavoitteista ja tavoista olen valmis keskustelemaan koska tahansa - järkevästi - mutta sisäistetyn homofobian ja itseinhon projektiopinnaksi en suostu. Nämä tuhoisat ja kielteiset ilmiöt ovat pelottavan yleisiä yhteisössä jos katsoo esimerkiksi Koodi.netin "foorumia" tai chatiä.

Kaapissa eläminen on jokaisen oma valinta, mutta kenelläkään ei ole oikeutta vetää muita mukanaan kaappiin, odottaa muidenkin pysyvän kaapissaan tai kieltää muita elämästä avoimesti. Vuoropuhelun kaapin sisä- ja ulkopuolella elävien välillä pitäisi olla mahdollista järjen tasolla. Olen kuullut vastaavista ongelmista vanhemman polven aktivisteilta, mutta minun järkeni odottaa että nämä ilmiöt vähenisivät radikaalisti yhteiskunnan asenneilmapiirin muututtua hyväksyvämmäksi. Missä vielä kasvaa homomiehiä, jotka eivät voi hyväksyä itseään ja projisoivat tuota inhoa muihin homomiehiin?

Onhan tämä koettu - liian usein. Julkihomona olet tietenkin kaappihomolle paljastumisuhka. Kadulla ei tervehditä ja joissakin tilanteissa ollaan täysin ventovieraita. Ilkeillä heitoilla koetetaan painaa takaisin kaappiin. Senhän olet tuossa kertonutkin.

Minä en ymmärrä tuon ilkeyden sanojan logiikkaa. Jos B-taso tarkoittaa jotakin vähemmän kuin A-taso, niin millä kumman logiikalla taikka perusteella niin muka olisi. Tässä kohden poden tajunnanahtautta. En pääse kaappihomon mielenmaisemaan. Mitä taso A sitten pitäisi sisällään.

Hmf..tietty tämä "piskien räksytys" on rasittavaa ja "omat koirat" puree aina pahemmin...mutta "tuo nyt on aina ollut noin" - luulisin.Valitettavasti useimmat "arvoittavat" kohtaavansa tyypit "panisin/en panisi" -arvoasteikolla. Ihan "suotavaa" tuokin; ei sitä nyt kukaan kaikkia "panisi".
Asenteet OVAT muuttuneet; viimisimmän "vitun homo!" -letkautuksen kuulin homobaarissa(..joka ei ole tunnettu "ystävällisyydestä mihinkään erityiseen suuntautumiseen"). Kaikki ei voi pitää kaikista- ja jotkut osaa pitää turpaansa, eikun kuonoaan kiinni. on varmaan yhtä monta tapaa "olla homo" kuin homoja.

En oikein ymmärrä keskustelun avausta -tuota hiukka henk.koht. lähtökohtaa josta lähdetään "yleiselle tasolle". Onko kyseessä "vastata samalla mitalla" tälle Kuopiolaiselle nuorukaiselle ja piilottaa tuo *katkeruutta aiheuttanut kohtaaminen *johonkin yleisempään huoleen "parantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa yhteiskunnassa"?

Ja onko "A"-taso jotain vielä kamalampaa; KUKAAN ei tiedä sua? ..öö-mappi tuommosille.

Ooh! A- ja B-tason homot. Itseään A-tason homona itseään pitävä henkilö on tietenkin ensinnäkin homo ja toiseksi usein jossain määrin harhainen ja ihmisenä harvoin yltää edes C-tasoon, mutta hän ei itse tätä kykene tajuamaan. Kyseessä on eräänlainen muunnelma "kylän ainoa homo" -teemasta.

Kuten alkuperäisessä viestissäni totean, makuasiat on juttu erikseen. Tiedostan varsin hyvin olevani täydellisen sopimaton homokulttuurin miesihanteeseen: 30 kiloa ja 10 vuotta liikaa enkä voisi vähempää olla kiinnostunut omasta ulkonäöstäni. "Vaihtotaseeni" on vieläpä erittäin alijäämäinen kun etsin juuri sitä mitä en itse ole. Tämä on kuitenkin sarja, jossa olen tietoinen omista erheistäni ja kommentit liian läskistä tai liian vanhasta ovat ihan ok.

Keskustelun avaukseni oli jakaa kokemuksia, esittää näkemys, ihmetellä tapahtunut, haastaa pohtimaan syitä ja kenties purkaa pahaa oloani tapahtuneesta. Kuten Juhanin vastaus osoittaa, käsitykseni ilmiön yleisyydestä ei kuitenkaan ole aivan harhaa: joku muukin on kokenut samaa. Minulle ennen muuta järkeen nojaavana ihmisenä on hyvin vaikeaa ymmärtää mistä arvolähtökohdista kokemani kaltaista tölvimistä voi syntyä.

Nemesikseni kirjaimellinen puheenvuoro on täysin toissijainen enkä välittäisi edes lähteä arvioimaan häntä sen perusteella.

Hahmotan alkuperäisen sanailun koskeneen homon markkina-arvoa.

Todellisuus on aivan toinen mitä tulee parinmuodostukseen. Ensikosketukseen voi olla hyvä, jos omaa jonkin standardin mukaisen olemuksen. Pitkäkestoiseen parinmuodostukseen henkiset arvot tulevatkin määrääviksi omien havaintojeni mukaan. Ulkomuoto jää taka-alalle hetken kuluttua. Millainen olet ihmisenä, kumppanina sillä onkin suuri merkitys. Jos jollakin on vain nätti ulkomuoto ja runsas varustus, voi se toimia hyvänä houkuttimena hetken aikaa. Jos vinttikammari kumisee tyhjyyttään, ovat parisuhteen edellytykset heikommat kuin sillä joka on huomannut kehittää tätäkin puolta. Vuosien myötä ulkomuoto vääjäämättä muuttuu tai siihen menee vuosi vuodelta enemmän aikaa joka aamu. ;-) Ihmissuhdetaitoja on parempi opetella jossakin muualla kuin baarijakkaralla.

Olen monta kertaa pohtinut hiljaa mielessäni, miksi ukkoni aikanaan valitsi juuri minut kumppanikseen. Oma arvioni omasta markkina-arvostani ulkomuodon perusteella on perin kehno niin silloin, kuin nytkin. Jokin muu seikka on vaikuttamassa. Onhan yhdessä eletty jo muutama vuosi.

Wikipedia:
nemesis, perivihollisesta käytetty nimitys

Minusta on stressaavaa olla avoin, koska loanheittoa tulee joka suunnasta. Avoimuus merkitsee marginaalissa elämistä. Usein se tarkoittaa eristetyksi tulemista. Tavallaan sama tilanne kuin kylähullulla tai uskovaisella: kaikki tuntevat hänet, mutta hän ei tunne ketään.

Olen kyllästynyt jakuvaan homotteluun heteroravintoloissa ja julkiseen nolaamiseen. En sen takia käy juuri ulkona bailaamassa.

Kunnioitan ihmisiä, jotka tekevät muutoksen eteen työtä. Kaappihomot käyvät kyllä hippaamassa gay - discossa, jos sellaisen joku perustaa, mutta ovat heti valmiita puukottamaan selkään, kun tilaisuus tulee.

Sitten kuvioon tulevat nämä " nyt se kuvittelee olevansa jotakin ". Sitten seuraavassa tilanteessa voidaan antaa sakin hivutusta (= heteromiehet syrjäkylillä) , ettei luule itsestään liikoja.

Homomies joutuu elämään väkivallan uhan varjossa melkein joka paikassa: henkistä tai fyysistä.

Mitä jonkun Kuopiolaisen hintin mielipiteellä on oikeastaan väliä, koska hän elää maailmassa, mikä on takapajulaa? Olen asunut siellä ja se on syvältä sieltä...

Kyllä vaan, Juhanin arvio osui oikeaan, seuranhaustahan siinä oli kysymys. Mutta ei mistään tyydytystä kummemmasta ja silloin muuhun kuin ulkomuotoon tulee kiinnitettyä vähemmän huomiota. Parisuhteessahan ne muut ominaisuudet kompensoivat mahdollisia ulkomuodon puutteita, mutta kun kyse on pelkästä seksistä kompensaatiot ovat toissijaisia. Chat tai deittipalvelut eivät ole minusta varteenotettavia kumppaninhakupaikkoja, mutta tyydytystä niistä löytää.

Avoimuus on toisinaan stressaavaa koska, kuten Napalmia totesi, sitten on "open season" ja olet kaikkien käytettävissä maalitauluna. Mutta onko vähemmän stressaavaa olla kohdistamattomien "harhalaukausten" kohteena? Tutkimustieto työelämästä osoittaa, että kaapissa olevat kokevat avoimia enemmän syrjintää ja kiusaamista. Minusta se, että negatiivinen puhe ei ole kohdistettu juuri sinulle tai sinuun, ei tee siitä vähemmän negatiivista. Itselleen voi uskotella "ettei ne mitään minusta mitään tiedä", mutta nega löytää silti maalinsa.

Napalmian käsityksiä väkivallan uhasta tai Kuopion takapajuluudesta en kokemukseni perustella voi allekirjoittaa.

"...täydellisen sopimaton homokulttuurin miesihanteeseen: 30 kiloa ja 10 vuotta liikaa enkä voisi vähempää olla kiinnostunut omasta ulkonäöstäni. "Vaihtotaseeni" on vieläpä erittäin alijäämäinen kun etsin juuri sitä mitä en itse ole."

Bear-"kulttuuri" on saamassa "jalansijaa" suomessakin,niin etköhän kohta jonkun "chubby chaserin" löydä. "Homokulttuurin mies-ihanne" on yhtä häilyvä kuin tuo "homo-kulttuuri" käsitteenä itsessään jotenkin yhtenäisenä rintamana sateekaaren alla...tai "tuolla puolen" jossa eletään onnellisena elämänsä loppuun asti.
Harvempi peilikuvaa toisesta etsii, jotkut kyllä.

*ehditkin jo vastata että seurahaustahan tässä oli kysymys.

Jos kiukuttaa tarpeeksi expaa ja equa niin voi nousta ylemmälle tasolle ja saa parempia skilleja ja spelleja.

Terv. Level 4 gnomebardi.

Muodotuuko millikan ufo tulpaksi todelliselle keskustelulle?

Jos joku sanoisi minulle jotain tuon otsikon tapaista, vastaisin ufotulpalla.

Minä tunnen olevani väärinlesbo tai toisinlesbo. Jos Tero on B-luokan homo, niin minä varmasti olen sitten Ö-mapin homo.

Onneksi näiden kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä jos ei halua. Itselläni ei reaalielämässä ole ensimmäistäkään homo- tai lesbokamua, DTM:ssa en ole käynyt kertaakaan ja Tribadit kierrän kaukaa jne jne. Ulkomaan reissuilla kyllä käyn paikoissa. Niinpä skene voi ihan rauhassa pitää minua ö-tason lepakkona jos huvittaa.

Ihmettelen vain mihin sitä JuhaniV:n kuuluttamaa yhteisöllisyyttä ylipäänsä tarvitaan.

Yhteisöllisyydelle on monenlaista käyttöä. Itse näen sen ainakin poliittisen voiman lähteenä, vertaistuen edellytyksenä ja identiteetin lähteenä. Tämä siitäkin huolimatta etten itsekään käy homokapakoissa tai tapahtumissa lukuunottamatta niitä joita olen järjestämässä. En myöskään koe erityistä kiintymystä tai samastumista alakulttuurimme valtavirtaidentiteettiin, enkä oikeastaan yhteenkään sen omian alakultturien identiteetteihin. Yhteisöllisyys kuitenkin tarjoaa mediaa merkittävästi tasapainoisemman paletin identiteettityön peilauspintoja.

Yhteisöllisyyden edellytyksenä puolestaan ovat sosiaaliset ja diplomaattiset taidot. Kaikki eivät koe tarvetta yhteisöllisyydelle, mutta yhteisöllisyys päinvastoin on solidaarista ja tarpeen tullen kantaa myös ne jotka sitä eivät ole kokeneet tarvitsevansa. Osa kuvaamaani ongelmaa on juuri vihamielisyys tätä yhteisöllisyyttä kohtaan. Se sisältää jonkun sellaisen harhan, kuin "kyllä mä pärjään yksinäni, vitut mä mitään Setaa tarvitse". Se ei siis tunnusta ansioita vaan vähättelee työtä jota yhteisö tekee. (Tähän on pakko huomauttaa että Seta ei nykyisellään ole merkittävässä määrin yhteisö ainakaan valtakunnallisesti, mutta Setan sisällä toimii monia yhteisöjä ja ulkopuolisista Ranneliike lienee suurin.) En täsmälleen ottaen ymmärrä tämän vihamielisyyden syntyä.

"Harhan?"

"tunnusta ansioita vaan vähättelee työtä jota yhteisö tekee" -toisinaan tiedä pitäisikö olla koko ajan polvillaan, tai levittelemässä punaisia mattoja jokaisen jokaisen aktivistin edessä jonka tapaa...? Jos Seta ei hetkauta niin ei hetkauta? Toisille seksuaalisuus ei vaan ilmenny järjestötoimintana...Ei niin että Setalla tai sen toiminnalla olisi ollut mitään merkitystä; nyt voi jo elää sellaisessa maailmassa joka sallii myös Setan Ulkopuolisen Elämän? Eikö Seta alunperin ollut ajamassa asioita niin että Setaa ei välttämättä jonain päivänä tarvita..? En ole täysin varma että tuo olisi täydellisesti näin ottaen huomioon viimeaikaiset mutta maailma on muuttunut..."Lappia myöden"
Mitä suurinta kunnioitusta Vapaaehtoista järjestötoimintaa kohtaan..mutta se että mikä tahansa kritiikki tai "kritiikki" tuota kohtaa koetaan "harhaisen rakkikoiran räksytykseksi" on hiukka nyrjähtänyt asenne.

Älä nyt viitsi Tero valehdella yhteisön solidaarisuudesta ja identiteetin peilauspinnoista. Olen joskus ollut hyvinkin aktiivinen Setassa ja muutamassa muussakin yhteisössä. Pakkopaitoja ne identiteeit lähinnä olivat. En ole myöskään kiinnostunut kahdesta GLBTQ-elämän kulmakivestä eli biletyksestä ja perheen perustamisesta, joten minulla ei ole syytä myöskään olla yhteisöllinen siihen suuntaan. Ylipäänsä en tosin ole hirveän kiinnostunut lajitovereistani, mutta mieluummin haen kavereita harrastusten eli eri liikuntalajien parista.

Tero sekoittaa kaksi asiaa: poliittiseen vaikuttamiseen liittyvän joukkovoiman ja hengailun kavereitten kanssa. Noin työni puolesta (toimittaja) teen tilaisuuden tullen GLBTQ-aiheisia juttuja, mutta mitään asiaa ei edistä se jos alan notkua jossain Setan kahvinjuontitilaisuuksissa. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Politiikkaa sen sijaan seuraan innolla edelleenkin.

Kritiikki on aina tervetullutta, mutta sen on syytä kohdistua ASIAAN tai kenties joskus MENETTELYTAPOIHIN, mutta EI KOSKAAN HENKILÖÖN. Henkilökohtaisuuksiin meneminen on moukkamaista. Kriitiikkiin sisältyy myös vaatimus perusteluista, perusteettomalla kritiikillä ei ikinä ole sijaa missään. Sillä voi pyyhkiä perseensä ja palauttaa sen lähettäjälleen, juuri sen arvoista se on. Jokainen tietysti esittää kritiikkiä omista lähtökohdistaan, mutta hedelmällistä on vain kritiikki joka voi keskustelun kautta johtaa kehitykseen ja edistykseen. Kaikki kunnia niille, jotka esittävät kritiikkiä kykyjensä mukaan vaikka se olisi hankalaa omista rajoitteista johtuen. Sen sijaan "se nyt vaan on näin" -asenteella esitetty kritiikki on hyödytöntä vaikka se tulisi älykkäiltäkin ihmisiltä. Uskonnollisilla aatteilla on myös ikävä tapa tehdä muutoksesta ja keskustelusta joko mahdotonta tai hyödytöntä.

Yhteisöllisyyteen kuuluu sekin että kriitiikkiin voi vastata kuka tahansa yhteisöstä. Kysymykset eivät näin henkilöidy. Jokainen on oikeutettu esittämään oman vastakritiikkinsä ja osallistumaan keskusteluun. Yhteisöllisyys ei ole hierarkista eikä sidottua muodollisiin organisaatioihin. Ranneliike lienee yhdistys vain käytännön pakosta eikä sillä ole mitään tekemistä sen ympärille rakentuneen yhteisön toiminnan kanssa. Avoimen lähdekoodin yhteisöt ovat myös parhaimmillaan yhteisöllisiä, mutta tarvitsevat juridis-taloudellisiin tarkoituksiin muodollisia taustayhteisöjä. Nämä taustayhteisöt eivät kuitenkaan toimi muuten kuin välineinä todellisen yhteisön toiminnalle. Siispä vastauksena Geschwitzin kritiikkiin väitän että Seta syntyi yhteisöllisyydestä jota se ei ole voinut kasvussaan täysin säilyttää. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että yhteenkuuluvuudesta nouseva yhteisöllisyys on Setankin poliittisen voiman takana.

On myös hyvin eri asia odottaa suitsutusta ja kunniaa kuin odottaa työnsä tulosten tunnustamista. Monet vapaaehtoiset kokevat tarvetta tunnustukselle ja loukkaantuvat sen puutteesta. Harvemmat hakeutuvat toimintaan henkilökohtaisen hyödyn, egotripin tai maineen ja kunnian vuoksi. Kunnia sille jolle se kuuluu on hyvä periaate joka yhteydessä, mutta se ei ole sen enempää eikä vähempää. Se että Sinä olet "allerginen" Setalle tai sen aktiiveille ei tee sen/heidän saavutuksiaan tyhjäksi eikä oikeuta sinua väheksymään noita tekoja. Minä en koe mielenkiintoa ns. pintaliitokulttuuriin, mutta tunnistan silti että tuo termi voi olla loukkaava eikä varmaan tee sille täyttä oikeutta. Tuolla kulttuurillakin on meriittinsä ja se tarjoaa jopa yhteisöllisyyttä siihen osallisille, joten en voi sitä väheksyä.

Vai B-luokan homo. Ainakin esiintymisesi YLEn kirkostaeroamiskeskustelussa oli erittäin onnistunut. Kiitos siitä!

Puheenvuoron aloitus oli hyvä - miksi kuitenkin aloitit tämän keskustelun kohdistaen sen Tiettyyn henkilöön, ja henk.-kohtaisiin traumoihin mitä Tuo kyseinen kuopiolainen kohtaaminen toi ilmi?

SaintJudy, luepa toinen kirjoitukseni tähän ketjuun (5. viesti) uudelleen; enkö minä jos vastannut tähän?
Täsmennän vielä, että esimerkki on todellakin vain esimerkki ja olen hyvin samanlaisia kohdannut muitakin.

Tero Kankaanperä
02.10.2008, 13:39 "Kritiikki on aina tervetullutta, mutta sen on syytä kohdistua ASIAAN tai kenties joskus MENETTELYTAPOIHIN, mutta EI KOSKAAN HENKILÖÖN. Henkilökohtaisuuksiin meneminen on moukkamaista. Kriitiikkiin sisältyy myös vaatimus perusteluista, perusteettomalla kritiikillä ei ikinä ole sijaa missään. Sillä voi pyyhkiä perseensä ja palauttaa sen lähettäjälleen, juuri sen arvoista se on. Jokainen tietysti esittää kritiikkiä omista lähtökohdistaan, mutta hedelmällistä on vain kritiikki joka voi keskustelun kautta johtaa kehitykseen ja edistykseen. Kaikki kunnia niille, jotka esittävät kritiikkiä kykyjensä mukaan vaikka se olisi hankalaa omista rajoitteista johtuen. Sen sijaan "se nyt vaan on näin" -asenteella esitetty kritiikki on hyödytöntä vaikka se tulisi älykkäiltäkin ihmisiltä."

Minä perustan maailmankuvani omiin havaintoihini ja tuon sen julki sitä varten, että muut esittäisivät asiallista kritiikkiä sitä kohtaan. Minusta pohja keskustelulle lähtee sen analysoimisesta, minkälaisessa maailmassa me tosiasiallisesti elämme, ei minkälaisessa maailmassa media haluaa uskotella meidän elävän. Minä eniten kaipaan tietoa asioista, jotka haiskahtavat tosielämältä.
Annan esimerkin. Transnainen työskentelee hoitajana ja hän sanoo, että häntä pidetään naisena kaikkialla. Tämä ei haiskahda todelta, koska minä olen ollut töissä vanhusten palvelutalossa ja siellä kaikkia naisia pojiteltiin. Yhtä naista jopa kutsuttiin nimellä "Olli". Transnaisen kokemus ei siis kuulosta oikealta vaan toiveajattelulta. Minulla ei ole mitään käyttöä toiveajattelulle.
Putsit saavat vessassa palautetta, että he ovat väärässä vessassa - ikään kuin he olisivat unohtaneet sukupuolensa aamun jälkeen. Vaikuttaa todelta sen valossa mitä minä heteronaisia tunnen. Moni mielenosoituksellisesti tarkistaa kumman sukupuolen WC on kysymyksessä kun vähän amatsonimaisempi nainen on esillä.

Mutta tarpeen vaatiessa olen valmis hylkäämään hellimäni ennakkoluulot ja heittämään ne romukoppaan. tunnetuimmin näin kävi Pink Black Blockin kanssa. (*

"Monet vapaaehtoiset kokevat tarvetta tunnustukselle ja loukkaantuvat sen puutteesta. "

Minä olen tottunut olemaan ja ajattelemaan yksin vuodesta yksi ja kaksi. Minä en tarvitse muita. Olen haudannut sen osan itsestäni. Elän ikään kuin omassa autistisessa maailmassani, joskin psyko on leimannut minut skitsotypaaliseksi eikä autistiseksi. Minä ajattelen itse, minä toimin itse, teen ansiotyönikin ilman työkavereita ja olen useimmin sinkku kuin parisuhteessa. Minä olen niin yksin kuin olla ja voi. Minulla on kuitenkin muutama ihminen, joka on minulle läheinen. Puhtaita heteroita ei ole monta.

Olen kuin Pako-sarjan Michael Scofield, joka tutkii vankilansa piirustuksia jotta voisi päästä pakoon. Muut ihmiset ovat merkityksellisiä lähinnä "paon" kannalta. Koska muutkin ihmiset haluavat "paeta", niin minulla harvemmin syntyy ristiriitoja kenenkään kanssa.

"Se että Sinä olet "allerginen" Setalle tai sen aktiiveille ei tee sen/heidän saavutuksiaan tyhjäksi eikä oikeuta sinua väheksymään noita tekoja."

Setalla on taipumus ottaa kunnia muiden teoista itselleen. Mitkähän ovat aidosti Setan teot.

*) Juostuani Gay Cooperin osallistuin Punk Bileisiin, jossa jaettiin Pink Black Blockin lentolehtisiä. Tapasin siellä erään luotettavan tuttuni, jonka mukaan Pink Black Blockissa oli mukana myös aitoja anarkisteja.
Myöhemmin ajattelin, että vaikka esimerkiksi eräs käsitetaiteilija harrastaa kommunismia, jossa luotetaan kaadereihin, hänen toimensa ja tapansa ovat sinällään oikeita. Päätin, ettei ideologinen ero saa muodostua yhteistyön esteeksi, enhän minä välitä siitäkään että rakastamani naiset omaavat erilaisen uskonnollisen taustan kuin minä.

"Kritiikki on aina tervetullutta, mutta sen on syytä kohdistua ASIAAN tai kenties joskus MENETTELYTAPOIHIN, mutta EI KOSKAAN HENKILÖÖN"


Kovin henkilökohtaisella "tasolla" itsekin operoit..Henkilökohtaisuuksiin meneminenhän ON moukkamaista?

Pora ja Judy, oliko teillä kummallakin/-kaan joku/mikään pointti jutussanne? Jos niin vääntäisittekö vähän rautalankaa jotta ymmärtäisin?

Pointti?- Ei erityisemmin ; -n
Kiinnitin vain huomiota muutamiin *mielestäni ristiriitaisiin* yksityskohtiin kirjoittelussasi.
Noin käy joskus. *Ei mitään henkilökohtaista, tarkennuksena.

Todellinen keskustelu? Saahan mistä tahansa keskustella, mutta minun mielestäni, millikanin vastaus on aika osuva. Maailmalla ja myös pienessä Suomessa saattaa olla muitakin, monesta tärkeimpiä, ongelmia. Todellinen keskustelu saattaa syntyä vain saunassa, jossa puhutaan ainoastaan naisista ja maanpuolustuksesta ...
1. Valitsit tiesi avoimena homona, kanna vastuu. Äläkää kukaan haukuko niitä, jotka tekevä toisin. Ette kukaan tiedä heidän henkilökohtaista elämää. Eivät he aina ole kieroja homonaimakoneita ainoastaan sen takia, koska pitävät seksuaalista suuntautumista omana ja lähipiirinsä tietona.
2. Olet aktivisti, oletko varma, ettei sinusta tullut vapahtaja? Tahdot hyvyyttä, mikä on sinun ja ympäristöltäsi vaatimasi hinta tästä hyvyydestäsi, etkö tosiaan vaadi aktiivistiteoistasi vastinetta?
3. Aktivisteja tarvitaan, mutta tarvitaan muitakin.

Tero Kankaanperä kirjoitti: "Pora ja Judy, oliko teillä kummallakin/-kaan joku/mikään pointti jutussanne? Jos niin vääntäisittekö vähän rautalankaa jotta ymmärtäisin?"

Olen ollut niin pitkään elämässäni yksin, etten oikeasti odota mitään yhteisöltä ympärilläni. Olen oman onneni seppä, mutta jos jaan sitä takomaani onnea, niin teen sen mieluiten sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat suvaitsevaisia. Ei helmiä sioille. Annan yhteisölle, mutta en ota enkä odota mitään yhteisöltä.

Vastaan omalta osaltani EURille:
"1. Valitsit tiesi avoimena homona, kanna vastuu. Äläkää kukaan haukuko niitä, jotka tekevä toisin. Ette kukaan tiedä heidän henkilökohtaista elämää. Eivät he aina ole kieroja homonaimakoneita ainoastaan sen takia, koska pitävät seksuaalista suuntautumista omana ja lähipiirinsä tietona."

Minut on outattu väkisin, joten lähtökohtani avoimuuteen on erilainen. Kovin moni ei pidä minua heterona. Se ei ole minun valintani. Toivoisin, että minulla olisi se valinta.

"2. Olet aktivisti, oletko varma, ettei sinusta tullut vapahtaja? Tahdot hyvyyttä, mikä on sinun ja ympäristöltäsi vaatimasi hinta tästä hyvyydestäsi, etkö tosiaan vaadi aktiivistiteoistasi vastinetta?"

Minä kerään hyvää karmaa itselleni. Minä uskon, että hyvät teot tuovat minulle itselleni hyvää jossain muodossa joskus. Se edellyttää, että ne on alun perin tehty pyyteettömästi, ainoa pyyde voisi olla se, että se, jolle minä teen hyvää tekee sitä kolmannelle.

"3. Aktivisteja tarvitaan, mutta tarvitaan muitakin."

Tarvitaan ajattelijoita.

1. Olen pahoillani puolestasi, shit happens, ei muuta.
2. Sekin saattaa olla liikaa vadittua ... valitettavasti.
3. Entäs kuka kuskaa roskat ... tässä olen eri mieltä. Tarvitaan koko kirjo ihmisiä, hyviä, kieroja, ahkeria, laiskoja, fiksuja sekä tyhmiä.