Jihad rakkauden vuoksi
Homoja uhkaavat muslimimaissa mitä erilaisimmat ja raa'at rangaistukset. Millaista on elää homona arabiyhteiskunnassa? Parvez Sharman dokumentti tulee huomenna torstaina 18. syyskuuta Arte-kanavalla klo 23.25. Dokumentti on lähes puolitoista tuntia pitkä ja se esitettiin ensimmäisen kerran filmijuhlilla Torontossa viime vuonna. Euroopassa se esitettiin ensi kerran keväällä Berliinin elokuvajuhlilla.
Ohjaaja Sharman on intialaissyntyinen muslimi. Dokumentissaan hän seuraa muslimeja Etelä-Afrikassa, Egyptissä, Pakistanissa, Intiassa, Iranissa, Ranskassa ja Turkissa. Monia heistä kaivaa häpeä Omaa seksuaalisuutta on vaikea elää, ja siitä puhuminen voi olla vielä vaikeampaa.
Arten ohjelmia voi seurata kaapeliverkossa tai satellitiin kautta yleensä joko ranskaksi tai saksaksi.
Voiko muslimimies rakastaa toista miestä? Eilen illalla Artessa esitetty dokumenttielokuva oli löytänyt yhden menestystarinan; imaami Mushin Hendricks Etelä-Afrikassa. Seurakunta on hänet hyväksynyt. Hänellä on muuten kolme lasta. Tällainen on kuitenkin epätavallista. Se käy ilmi, kun kaukaa tulee islman-oppinut, joka haluaa kesksutella tämän muslimi-imaamin kanssa. Oppineelle on vain yksi tärkeä kysymys: kivitetäänkö vai katkaistaanko kaula.
Hendricks itse on ottanut teloituksen huumorilla. Automatkalla rannikolla isä kysyy tyttäreltä: "Pitäisikö isi kivittää". "Ehdottomasti", vastaa tyttö ja antaa isille suukon. Kameran edessä Hendricks vaatii, että muslimimaailmassa on käytävä uskonsotaan "rakkauden puolesta".
Muualla muslimimaailmassa homoilla menee paljon huonommin. Elokuvaohjaaja Parvez Sharma kiersi Intiasta Turkkiin, Egyptistä Iraniin. Homoelämäntapaa oli vaikea löytää. Jos halusi elää avoimemmin, alkavat heti painostustoimet.
Koraanissa on hyvin vähän homoista. Kahdessa kohdassa puhutaan aiheesta. Toinen on Sodoma ja Gomorra, jossa puhutaan homo-raiskauksesta.
Homot ja lesbot kieltävät itsensä sen jälkeen, kun ensin löytävät itsensä homoina ja lesboina. Turkissa elokuvaohjaaja on löytänyt kaksi vanhempaa naista, jotka ovat löytäneet lesboelämäntavan tässä hetero-pakkoyhteiskunnassa. Sen sijaan kaksi egyptiläistä tyttöä haluavat rakastaa, mutta eivät tiedä, miten sovittavat asian teologian kanssa. He selailevat musliminaisten oppaita, mutta niistä ei löydy mitään, mikä viittaisi kahden naisen rakkauteen. Tilanne on outo. Toinen tytöistä sanookin: Sellaisille kuin me ei ole edes julkisia rangaistuksia. Miksi tässä joudutaan kärsimään.
Todellakin, miksi tämä kaikki kärsimys? Kuka siitä hyötyy? Miksi homoseksuaalisuus on niin tiukasti kielletty, vaikka koraani puhuu asiasta hyvin vähän. Homo- ja lesbovihan takaa voi löytää valtapoliittisia laskelmia, sanoo elokuvantekijä. Hänen elokuvansa ei kuitenkaan pohdi tätä järjestelmän harjoittamaa väkivaltaa.
Jihad rakkauden puolesta on yhtä utopistinen kuin Pride Teheranissa.
(Spiegel)
Ihmettelen noita kahta egyptiläistä tyttöä, miten muka ei mistään löydy elämisen malleja. Jopa Googlessa haku "muslim gay" tuo heti linkkejä moniin selviytymistarinoihin ja siihen miten yhdistää usko, islam, ja homous. Aika pienellä vaivalla löytää monia laajoja islamilaisia hlbitq sivustoja, niin U.S.A:sta, Iso-Britanniasta kuin vaikkapa iranilaisille.
Tietysti internet tarjoaa vain kaukaisia ja vähän teoreettisia malleja omalle elämälle. Sukulaiset, naapurit ja kaverit ovat todennäköisesti edelleen vihamielisiä ja useimpien islamilaisten maiden papisto ja seurakunnat länsimaissakin tuomitsevat, monesti jopa kuolemalla, homoseksuaalisuuden. Jokaisessa kylässä ei myöskään ehkä ole internetyhteyksiä.
Vähättelemättä vaikeuksia tilanne on monesti samankaltainen kuin vaikkapa Suomessa tai Englannissa 1950-luvulla. Yhteiskunta, kirkko, terveydenhuolto ja muut tuomitsevat homot, ehdottavat erilaisia tapoja 'parantua', syrjivät ja sulkevat pois yhteydestä, laittavat vankilaan. Erona on, että silloin oli hyvin vaikea saada tietoa muista samojen onglemien kanssa taistelevista tai että syrjintä ei ole ainoa vaihtoehto.