Mielikuvia hetero-naisista

Minua on alkanut kiinnostamaan minkälaisia mielikuvia ja oletuksia meillä lesboilla on heteronaisista ja heidän parisuhteistaan...Aina vaan kuulee puhuttavan siitä millaisia lesbot on. Mitä teille, arvon naiset, tulee sitten mieleen heteroista? :)

En voi varsinaisesti sanoa että olisi mitään sen ihmeellisempiä mielikuvia tai oletuksia heteronaisista tai heidän parisuhteistaan. Omien heterokavereideni parisuhteet tuntuvat ainakin puheiden perusteella olevan pelkästään sitä jauhamista että kun mies teki sitä,ja mies teki tätä ja taas se teki niin. Äärimmäisen kyllästyttävää kuunneltavaa, mutta ystävän tehtävähän on kuunnella toisen suruja ja murheita. :)

Kai heteroilla on jollain tapaa helpompaa kun "sopeutuvat helpommin ihmiskunnan normeihin" olemalla heterosuhteessa. Ystäväpiirissäni ei tosin ole vieras lause "alan lesboksi" aina kun mies on töppäillyt.

Jostain kumman syystä he tuntuvat olettavan että naisten välinen suhde on pelkkää ruusuilla tanssimista ja yleensä perustelu oletukselle on "no kun on naisen kanssa niin kai nainen nyt ymmärtää naista paremmin kuin mies."

Yhden baari-illan jälkeen joka ei todellakaan sujunut kenenkään kannalta hyvin (ei varsinkaan minun ja silloisen tyttöni) yksi ystävistäni tuli sanomaan minulle että tietää miltä minusta tuntuu koska oli joskus pyörinyt miehen kanssa josta muut ei todellakaan pitäneet. Tiedän ystäväni tarkoittaneen vain hyvää mutta silloin kiehahti yli.

Se on muuten totta, että minunkin mielestäni heteronaiset haukkuvat yllättävän paljon miehiään, he kokoontuvat jopa johonkin porukkaan ja yhdessä puivat miessuhteitaan. Jotenkin tuntuu, että heitä oikein yhdistää tämä piirre. Haukkuminen aloitetaan melkein heti suhteen alussa. Miksi?

Kuulin työpaikallani erään samanikäisen tytön kertovan poikaystävään, että poika on herkkä ja itkee hänen nähtensä. Tyttö puhui pojasta mielestäni väheksyttävään sävyyn ja totesi, että jos hän haluaa jonkun herkkiksen, niin hän kyllä ottaa mieluummin tyttöystävän kuin itkevän miehen.

Tuo kyllä kuulostaa ennen kaikkea vähän äh, jotenkin epäkypsältä ja vahvasti sukupuolirooleihin kiinnittäytyneeltä toiminnalta. Se, että pitää naista jollain tuollaisella tavalla "parempana" kuin sitä miestä, joka on jonkin lainen, yleistää ja pönkittää noin vahvasti sukupuolisia yleistyspiirteitä ja ei ymmärrä sanaa "ihminen" ja "persoona"... Se tuntuu a. lapselliseltä b. tunteettomalta.
Toivottavasti nuo teidän mainitsemanne naiset kasvavat vielä...
Minä tunnen tuollaisia heterosuhdetapauksia, mutta enemmän kuitenkin sellaisia, missä osapuolet eivät hauku toisiaan muuten kuin selvästi leikillään, kenties kiusoitellen olisi oikea sana? Vanhemmat katkeroituneet naiset ovat lähes poikkeuksetta sitä mieltä, että miehet ovat SIKOJA, mutta se ei ole ihan sama asia.

Minulla ei ole mitään erityisiä mielikuvia heteroista. Kaikki tuntemani ovat niin värikkäästi erillaisia, että on vaikea yleistää mitään piirrettä tai asiaa. En myöskään tunne tarpeeksi lesboja nähdäkkseni eroavaisuuksia. Ainakaan tietääkseni ;)

Nyt on kyllä pakko sanoa etten ole mistään kohdalta samaa mieltä asiasta. :)

Ei välttämättä heteronaisiin liittyviä mielikuvia, mutta huomaan viimeaikoina törmänneeni tietynlaiseen heteropiirteeseen (?).

Ainoana "poikkeavana" heteroiden (lähinnä parien) illanistujaisissa koen joutuvani tietyssä vaiheessa iltaa tilanteeseen, jossa en tiedä missä minun pitäisi olla, sillä jostain syystä naiset ja miehet ryhmittyvät omiksi kuppikunniksensa. Naiset keskustelevat lapsista ja miehistä, ja miehet mistä milloinkin. Miesten keskustelu vaikuttaa usein kovaääniseltä (jota naiset tietenkin hiljentyvät kuuntelemaan :P "nainen vaietkoon seurakunnassa" tai jotain?) ja testosteronipitoiselta "huutokeskustelulta". Vaikuttaa kovin perinteiseltä mallilta, kyseessä on kuitenkin nuoria pareja. Hämmentää joka kerta ja yllättäen en näissä pirskeissä koskaan myöhään viivykään.

Meniköhän ot:ksi?

Heteronainen on juntti. Moni lesbokin on juntti, mutta heteroissa juntteja asenteita on paljon.

Itse huomaan viihtyväni paremmin miesten seurassa kuin naisten. Mielenkiintoisemmat jutut.. ;)

Jotenkin joskus tuntuu, että kun juttu (keskustelu) lentää hyvin jonkun hetero-naisen kanssa, niin jossain vaiheessa "juttu" kuitenkin töksähtää johonkin, eikä hänestä tule tuttavaa kummempaa. Esim. koulukavereiden kanssa olen huomannut tämän. Pelkäävätkö heteronaiset, että lesbous tarttuu heihin jos he kaveeraavat kanssani? Outoa ja ihmeellistä.. ;)

Onko kukaan muu huomannut samaa?

Yhdyn Lauran mielipiteeseen tuossa asiassa että viihdyn paremmin miesten kun naisten seurassa. En välttämättä siksi että jutut olisivat parempia,vaan koska olen huomannut että miesten ystävyys on erilaista kuin naisten. Ei ole jatkuvaa selkään puukottamista ja juoruilua,jos joku asia nyppii se yleensä sanotaan suoraan.

Ehkä heteronaiset eivät pelkää lesbouden tarttuvan,vaan että olet joku saalistaja joka haluaa kellistää jokaisen naisen joka vastaan tulee.. ;)

Itse olen huomannut heteronaisten kohdalla sen että jos olen ystävällinen se tulkitaan heti iskuyritykseksi ja ollaan naama punaisena änkyttämässä että sori mä en pidä naisista ja minä seison monttu auki ihmettelemässä että mitä oikein tapahtui.. :D

Aika moista yleistämistä täällä. Mua aina häiritsee tollanen yleistäminen koska en voi sietää sitä kun se kohdistuu munhun.

No joo, yleistämistä on puolin ja toisin. Mutta mielestäni olen ainakin itse kertonut vain omakohtaisista kokemuksistani.

Niin se vaan tuppaa menemään että aina löytyy joku jonka mielestä yleistetään liikaa. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon se että kyse on julkisesta foorumista missä ainakaan minä en halua puhua ystävistäni tai itsestäni niin yksityiskohtaisesti että yksilön erottaminen olisi mahdollista. Siitä johtuu siis pelkkä "yleiskuvaus" ihmisistä.

Varmaan ainakin mun kohdalla se että häiritsee johtuu myös tuosta otsikon valinnasta. "Mielikuvat" antaa itsessään ymmärtää, että on yleistyksistä kyse ja yritän välttää niitä niin pitkälle ku mahdollista omassa elämässäni.

jaa...

Minusta sana "mielikuvat" ei viittaa yleistämiseen. Nimenomaan se voi juuri sisältää ajatuksen siitä, että on monia eri kokemuksia ja niihin perustuvia erilaisia mielikuvia itse kullakin.

Minusta tuntuu, että minun mielikuvieni määrä on lähes yhtä laaja kuin tuntemieni naisten määräkin :) Niitä voisi tietysti nyt luetella, mutta en jaksa tällä kertaa. Yhteinen ominaisuus heteronaisilla on se, että he eivät tunne seksuaalista kiinnostusta naisia kohtaan. Sellaisen yleistävän mielikuvan olen saanut ;(

Juhlissa joskus tapahtuva "jakautuminen" miehiin ja naisiin on välillä harmittanut kaikenlaisesti suuntautuneita tuttuja. Itseäni harmittaa, kun tietyllä tuttavapiirillä on tapana pitää "tyttöjen iltoja" ja "poikien iltoja" vaikken näe erityistä syytä tälle, kun opiskeluaikoina heiluttiin samassa lössissä. Ja turhan usein ystäväpariskunnan luona vieraillessa tuntuu että tulee lojaliteettiongelmia - nainen katoaa keittiöön ja siinä sit mietin, jäänkö olkkariin juttelemaan vai linnoittaudunko "naisten alueelle" = keittiöön [joka ei kodinhoitopaikkana todellakaan vedä puoleensa, mutta kun ystävätärtäkin olisi kiva välillä nähdä].

Olen aina tykännyt enemmän miesten seurasta kuin *hetero*naisten, ihan pienestä tytöstä asti on tullut leikittyä enemmän poikien kanssa jne.

Yleistykset ovat pahoja, ja kaikissa "ryhmissä" on takuulla omat negatiiviset ja positiiviset puolensa. Itse olen kokenut elämässäni, että heteronaiset ovat helposti "dog eat dog"-mentaliteetilla liikkeellä, eli puhuvat pahaa toisista naisista selän takana, jne. Ehkä mulla on vain ollut huonoa onnea?

Olen suurimman osan elämästäni luullut kuuluvani kyseiseen "hetero"nais-ryhmään, ja omasta puolestani olen huomannut, että parhaiten tulen toimeen homojen ja avarakatseisten, oikeasti fiksujen ihmisten kanssa (olivat he sitten miehiä tai naisia, homoja tai heteroita). Siksi kovasti ihmetyttää mistä oikein haalitte näitä kokemuksia? Itse olen työni puolesta työskennellyt sekä nais- että miesryhmissä ja huomannut sielläkin, että kummistakin löytyy suunnattomia älykääpiö-juoruilijoita, tai fiksuja tyyppejä. Onhan niitä idiootteja tietysti valtaväestössä enemmän, mutta sama pätee kyllä myös lesboihin ja homoihin. En minä kaveeraisi suurimman osan kanssa heistäkään, ainakaan sen perusteella miten he baarissa käyttäytyvät.

Mutta siis heteronaisista... En ole koskaan onneksi joutunut heräämään tilanteeseen, jossa minun oltaisi luultu iskevän jotakuta, tosin huomaan kyllä itse olevani herkempi sensuuntaisille oletuksille, mikäli tutustun uuteen ihmiseen jonka tiedän olevan lesbo.Eiköhän se silti ole ihan luonnollista? Miesten kanssa olen joutunut muutamaankin otteeseen hankalaan tilanteseen, kun olen mielestäni ollut vain ystävällinen, ja siten, vaaraa ymmärtämättäni, antanut liian rohkaisevia signaaleja. Olisiko tämä se syy, miksi heteronaiset ovat niin varuillaan myös lesbojen kanssa? Heillehän on kuitenkin usein tuttua ainoastaan heteronormatiivinen elämä, ja siellä, valitettavasti, tuntuu että nainen ja mies eivät voi koskaan olla ystäviä ilman taka-ajatuksia ainakin toisen osalta.

Onko naiselle luonnollista luulla että jokainen ystävällisyyden ele naisen puolelta tarkoittaa automaattisesti romanttista/seksuaalista kiinnostusta? Eivät ainakaan minun tuntemani heteronaiset ajattele niin jokaisen miehenkään kohdalla. Enkä itsekään pidä joka hymyä tai suuntaani kohdistuvaa katsetta merkkinä kiinnostuksesta.

No niinpä. Itse olen tullut vainoharhaiseksi juuri sen takia, että ei ole sitten vaikka töissä kivaa olla, jos joku työporukasta on ihastunut ja vielä luulee, että itsekin olet kiinnostunut. Siinä vaiheessa ei paljon "mutta minä kyllä seurustelen"-kommentit enää pelasta, vaan ilmapiiri on pilalla. Ainoa miten sen voi estää, on joko a) jatkuvasti painottaa että on onnellisessa parisuhteessa tai b) käyttäytymällä aika viileähkösti. Siinä suhteessa ymmärrän heteronaisia kyllä.

Kuka edes on heteronainen? Tarkoitan siis, että aiheen otsikko kuulostaa vähän lokeroinnilta. Myönnän kyllä, että jotkut ovat todella selkeästi ihan umpiheteroita. Mutta yllättävän moni ei kuitenkaan ole. Sanon "yllättävän", koska oon joutunut yllättymään omasta itsestänikin. Pidin itseäni pitkään ihan heterona, vaikka näin jälkeenpäin ajatellen mulla olisi ollut jo paljon aikaisemmin tilaisuus nähdä, että oon bi. Oli vain laput silmillä. Nää mielikuvat nyt on muutenkin niin häilyvä juttu. Eikö muka voi käydä niin, että ajattelee jostakin: "Onpa siinä tyypillinen hetero", ja sitten se "tyypillinen hetero" paljastuukin lesboksi? Mulle ainakin voisi käydä niin. Siksi en luota enää minkäänlaisiin mielikuviin enkä varsinkaan halua ruveta niitä listaamaan. En näe niissä mitään hyödyllistä.

Niinpä, varsinkin suomessa on niin androgyynistä toimintaa, että periaatteessa nuo yleistykset "peruslesboista"kin ovat ihan aiheettomia. Katsokaa vaikka maajussille morsianta ja sen hevostilallisen naisia! Väittävät olevansa heteroita, vaikka me kyllä odotellaan koska niille morsiamille tulee sutinaa keskenään. Oikeesti! :D

Noppa: tuo oli varmaan ihan huumorilla kirjoitettu, mutta onko jotenkin todennäköisempää, että tulee "sutinaa", jos daamit on jotenkin "poikamaisia"? ;) Tajusin kyllä pointtisi, eli ulkonäön perusteella ei voi kenenkään suuntautumista arvata.
En ole lukenut tätä koko ketjua, eli ehkä tämä kommentti menee pointin ohi... mutta voin sanoa, että olen niitä, jotka ulkonäön perusteella leimataan automaattisesti heteroksi. Jopa siis queer-paikoissa. Mutta en ole aikeissa muuttaa ulkonäköäni sen takia, olen just sen näköinen mikä on minulle luontevinta ja ominta.

Nii-in. Aina mennään siinä veitsenterällä milloin joku ottaa itteensä tai ymmärtää väärin ;) Nämä kaikki kommentithan siis olen kirjoittanut suurella rakkaudella juuri niitä "poika"maisia naisia kohtaan, jotka on minun makuuni. Itse sen sijaan menen kyllä heterosta, ja olisin aika hämmentynyt, jos en enää menisikään... Tällainenhan olen aina ollut, eikä suuntautumiseni muuta minua itseäni tässä mielessä mihinkään.

Eikö ajattelutapa ole kuitenkin aika kieroutunut jos ajattelee asiaa niin että lesbonaisilla on ikävä tapa ihastua/rakastua "tyypillisiin" (pitkät hiukset,naisellinen pukeutuminen,meikkaaminen) heteronaisiin, mutta kuitenkin queer paikoissa juuri tämän näköisiä lesboja katsotaan enemmän tai vähemmän kieroon? Siitä voisi päätellä että itse ruokimme mielikuvaa butch-/femmekulttuurista edelleen,vaikka ns. "rekkalesbot" ja über femmet eivät enää ole vallitsevat "roolit".

Eikö eräänlainen tasa-arvo saavuteta vasta sitten, kun koko mielikuva lesboista poikamaisina tyyppeinä väistyy eikä lesboa erota enää edes yleisissä mielikuvissa heteronaisesta? Itse kuvittelen, että ne naiset, jotka näyttävät ulospäin selkeästi lesboilta, ovat kuitenkin vain marginaalia tässäkin kategoriassa, siis ne ainoat, jotka selkeästi erottuvat. Mutta useimmat lesbotkin ovat enemmän tai vähemmän ihan tavallisen näköisiä naisia, joita sitten vain luullaan usein heteroiksi. Näin mä siis KUVITTELEN. Ja koska omat sympatiani kohdistuvat aina niihin aika tavallisen näköisiin (kyllä, myös naisellisiin, mutta en tätä aio hävetä!) naisiin, niin haluan myös uskoa, etteivät ne kaikki heteroitakaan ole.

Mielikuviin vaikuttavat vahvasti kaikki stereotypiat, ja se mitä me oikeasti nähdään, mutta ei se mikä jää meiltä näkemättä. Mutta siksihän niitä sanotaankin vain mielikuviksi, eikä niillä ole välttämättä mitään tekemistä totuuden kanssa. Ehkä tässä keskustelussa ei ollut alun perin edes pointtina pohtia totuutta, mutta toisaalta on tervettä kyseenalaistaa noita mielikuvia.

"Androgyyniä toimintaa"... Hauska ilmaisu. Luulenpa muuten, että jos laitetaan joku ihan "tavallinen" suomalainen keskivertoheteronainen joidenkin pariisilaisheteroiden tai perinteisten itäeurooppalaisten leidien keskelle, niin näyttääkin jo ihan lesbolta! Mielikuvissa siis...

Pihlajan pointtiin voisi sanoa, niinpä! Kuinka moni meistäkään on mitään muuta kuin tavallisen näköinen?

Ettei menisi ihan ohi alkuperäisen otsikon niin heteronaiset minun tuttavapiirissäni ovat tavallisisa, tylsiä parisuhteen ikeessä eläviä mukavia naisia. Ystäviä jotka puhuvat perheestä, miehistä, naisista, harrastuksista: elämästä.
p.s. ja näyttävät ihan samalta kuin minäkin...

Mitä kukakin tarkoittaa tavallisen näköisellä?
Itse olen ainakin työssäni huomannut ihmisiä seuratessani että ihmisillä on taipumus ajautua samannäköisten kanssa laumoihin. Liekö jäänne jostain puussa elämisen ajoilta? Mutta tarkoitan kuitenkin sitä että komeat miehet kulkevat laumassa ja hakeutuvat komeiden miesten seuraan,sama pätee kauniissa naisissa,niissä jotka saavat pään kääntymään melkein 180 astetta kun he kävelevät keimaillen ohitse. Ja nämä kauniit naiset ja komeat miehet eivät tunnu kelpuuttavan seuraansa ketään joka ei täytä heidän kriteereitään. Tämä näkyy erityisesti olevan heteroilla vallitseva piirre.

Jane Doen havainto on raadollisen totta. Hakeutuminen laumoihin alkaa varmaan jo kouluiässä. On Kauniit ja rohkeat. Ja sitten muut. Väitän kuitenkin, että ne huikaisevan kauniit (hetero?)naiset ja hirmu komeat (hetero?)miehet kuuluvat vähemmistöön hekin. Jos otettaisiin vaikka tuhat suomalaista satunnaisesti eri puolelta maata, niin mahtuisiko siihen joukkoon kymmentäkään luokasta Kauniit ja rohkeat? Heihin kuitenkin huomio kiinnittyy enemmän ("kääntävät pään", kuten todettiin), ja ovat ehkä myös keskittyneet nimenomaan pääkaupunkiin ja vieläpä keskustan kaduille, joten siellä ehkä tuntuu, että tätä lajia on paljon enemmän kuin onkaan.

Mitä tässä tarkoitetaan Kauniilla Ja Rohkeilla? Nykyään on aika helppo plagioida kaikkea mahdollista, mikä koetaan kauniiksi. Isot tissit saa oikeilla liiveillä, meikillä voi peittää virheitä, jos on väärän väriset silmät niin eikun piilarit silmiin, vaatteita ja hiuksia ei tarvitse itse pohtia kun aina voi käntyä jonkun "ammattilaisen" puoleen. En siis toisin sanoen usko että pääkaupunkiseudulla tai muissakaan asutuskeskuksissa olisi oikeasti yhtään kauniimpia ihmisiä kuin muualla. he vain ehkä ovat tyylitietoisempia, tai ylipäänsä tietoisia omasta ulkonäöstään. Luulen, että aika monesta se stereotyyppinen kauneus ei ole tosiaan viehättävintä, tai oikeasti edes Kaunista.

Nimenomaan tarkoitin juurikin heteromiehiä/-naisia. Silläkin uhalla että joku ottaa kommentin henkilökohtaisesti ja syyttää lokeroinnista. Työssäni näen kaikenlaisia ihmisiä,laidasta laitaan,mutta en ainakaan toistaiseksi ole huomannu homo-/lesbopiireissä samanlaista ryhmittäytymistä ulkonäön perusteella. Tietenkin valtaosa ihmisistä on massaan hukkuvia jolloin luonnollisesti nämä "kauniit" erottuvat edukseen joukosta.

Mielestäni nämä "Kauniit ja rohkeat" edustavat niitä jotka kauneudellaan dominoivat muita. En minäkään usko että kauniit olisivat ryhmittyneet erityisesti mihinkään tiettyyn kaupunkiin. Eiköhän joka paikasta löydy ne jotka kiinnittävät huomiota ulkonäöllään. Hyvällä ja pahalla.

Voihan se niinkin olla että stereotyyppinen kauneus ei ole monienkaan mielestä viehättävintä tai oikeasti kaunista,mutta kyllä sillekin ilmeisesti jokunen kannattaja löytyy koska se on vallitseva ihanne melkein joka maailman kolkassa missä on media.