On se niin väärin jos homolla menee hyvin!

Viime aikojen Ranneliikkeen keskusteluista olen saanut yleisvaikutelman, että on sopimatonta, jos homolla menee elämässään hyvin. Jos homo on onnellinen, se vasta onkin täysin väärin. ;-)

Ei se ole väärin, että voi hyvin. Se on väärin, että uskoo vain yhden tavan voida hyvin olevan oikea. Ja se on väärin, että otetaan itselle sulka hattuun sellaisesta, josta pitäisi olla vain syvästi kiitollinen. Kuten siitä, että sattuu edustamaan yleisesti hyväksyttyä tapaa olla.

JuhaniV kirjoitti:

> "Viime aikojen Ranneliikkeen keskusteluista olen saanut yleisvaikutelman,
> että on sopimatonta, jos homolla menee elämässään hyvin."

Kun en ymmärrä mikä tämä sinulle ilmeisen selvä "viime aikojen keskustelu" on ollut, niin spekuloin että kyseessä on tämä puistokeskustelu.

Se, että mielipiteillesi sanotaan vastaan ei ole mitään tekemistä sen kanssa oletko onnellinen vai et. Ikään kuin vastaväitteiden motiivina olisi sinun oletetun onnellisuutesi halveksiminen... Tuohan on suorastaan käsittämättömän itsekeskeinen ajatus! Ihan vain tiedoksi vastaisenkin varalle: En todellakaan tiedä kuinka onnellinen tai onneton sinä olet.

Puistokeskustelussa mielipiteissäsi tökkii se, että sinä JuhaniV yrität kertoa miten muiden kuuluisi elää elämänsä. Tämä on yleensäkin ikävää, mutta erityisen ikävää tuo on silloin, kun määräilijän motiivina on se, että hän pelkää määräilyn kohteen pilaavan määräilijän maineen.

Ja - ihan rehellisesti sanottuna - kyseinen yhtälö ei kuulosta kovinkaan onnellisen ihmisen tuotokselta.

Sinulle ehkä yllättävää - mutta kouluttajallekin tarpeellista - tietoa: Puistoissa kävijät ja anaaliseksin harrastajat voivat olla hyvinkin onnellisia. Myös neitimäiset homot voivat olla hyvinkin onnellisia. Hienoa! Aivan mahtavaa - varsinkin jos he eivät yritä tehdä kaikista homoista neitimäisiä puistossa anaaliseksiä harrastavia ihmisiä!

Kirjoituksesi sävy antaa syyn epäillä... mutta silti toivon, että olet onnellinen ja että sinulla menee elämässäsi hyvin.

Toivottavasti ymmärrät antaa myös meille muille - sinua vähemmän normaaleille - tilaa ja mahdollisuuden elää omaa elämäämme onnellisina. Ja toivon, että kasvat myös ymmärtävämmäksi sille, että et ole vastuussa meidän muiden tekemisistä.

---

Jos viestisi koski jotain muuta aihetta, niin kommenttini menee ohi.

Vastaaminen viestiin on kuitekin vaikeahkoa jos tällaiset heitot tehdään avaamalla uusi ketju.

"Joskus kaikki on huonosti, joskus kaikki on vähän paremmin"
Princess-tee mietelause

Olen samaa mieltä Jukan kanssa. On aika epäselvä ja provokatiivinen avaus.
Jos kerta homot ovat onnellisia, mihinkä tarvitaan enää ihmisoikeusjärjestö Setaa?
Se, että epäkohtia tuodaan ilmi, ei tarkoita, että on väärin elää elämää, jossa ei ole epäkohtia.
Se, että JuhaniV on onnellinen, ei ole pois niiltä, jotka eivät ole onnellisia.
Mutta onko se, etteivät kaikki ole onnellisia pois JuhaniV:n onnellisuudesta?
Pitäisikö tällaiset ihmiset lakaista maton tai pusikon alle?

Olikohan se iltapäivälehdessä, kun pari päivää sitten kyseltiin, moniko (hetero) on harjoittanut pusikko-, puisto- tai hautausmaaseksiä. Silloin kyllä-lukema oli 60%. Helsingissä heteroseksi hautuumaalla on tuiki tavallista. Eräässä eteläsuomalaisessa kaupungissa olen nähnyt hautausmaalla myös homoseksiä. Se ei ole kaukanakaan täältä sydän-Hämeestä. Mitähän jos illalla...

"Ettekö huomaa, kuinka onnellinen minä olen? Minun mielestäni teidän kannattaisi toimia juuri samalla tavalla kun minä toimin!"

Kiitos!

M.O.T.

JuhaniV kirjoitti:

> "M.O.T."

Tuolla asenteella on varmaankin helppoa olla onnellinen.

ChowS kirjoitti:

> "Ettekö huomaa, kuinka onnellinen minä olen? Minun mielestäni teidän kannattaisi toimia juuri samalla tavalla kun minä toimin!"

Sävyvirhe. JuhaniV:n tyyli on ollut: "Minun mielestäni teidän TÄYTYY toimia juuri samalla tavalla kun minä toimin!"

Jukka kirjoitti: "Sävyvirhe. JuhaniV:n tyyli on ollut: "Minun mielestäni teidän TÄYTYY toimia juuri samalla tavalla kun minä toimin!""

Nyt on kuitenkin eri aika kuin mitä JuhaniV:n aika oli, kaikki on prekarisoitua. Mutta ehkä JuhaniV on AY-liikkeessä toimiessaan tullut AY-väen tapaan sokeaksi prekarisaatiolle.
Jos yhdellä homolla on bemari ja hän ramppaa ulkomailla ihan huvin vuoksi ja toinen on kerjuulla ja ottaa turpiinsa mustalaisilta, niin keskimäärin molemmilla menee ihan hyvin.

Onnellisille suosittelisin Valtakunnansalia. Siellä on siellä olevien omasta mielestä maailman onnellisimmat ihmiset. Jos jostain syystä satut epäilemään, niin voit vaikka siellä olevista lehdistä lukea kuinka ihmiset ovat muuttuneet onnellisiksi kun he ovat astuneet Valtakunnansalille sisälle. Se ei paljon eroa namusetalaisuudesta. Myös mormoneilla on samanlainen hymy ja optimismi päällä. Voisin vaikka vannoa, että se on jokin kasvolihasten kramppi joka saa suun väkisin kääntymään hymyyn.

Keskustelin eilen pitkään Yhdysvalloissa toimivan henkilön kanssa. Hän on tavallaan nuorempi versio Linuxin ideoijasta, Linus Torvaldsista.

Keskustelukumppanini on oikea menestyjä, jolla siellä on runsaasti selkään taputtelijoita. Hänen palveluitaan halutaan ja niistä kilpaillaan yhä suuremmilla summilla dollareita. Uskon täysin hänen kertomukseensa, koska olen seurannut vuosia hänen yrittäjyyttään ja innovaatioitaan. Koetin kiusoitella sanomalla, että hän joutuu maksamaan omasta ja perheensä vakuutuksista siellä ison summan. Hän kuittasi sen sillä, että sairaskuluvakuutuksen maksaa firma ja myös perheen osalta. Koetin vielä, että kurjalla dollarin kurssilla euroja ei paljon taskuun jäisi. Sekään ei pitänyt paikkaansa. Huonollakin kurssilla hänen palkkansa on mittavasti korkeampi kuin se olisi monella meillä. Amerikkalaisiin lyhyihin kesälomiin hän heitti takaisin kysymyksellä, että kuinka paljon minulla yrittäjänä on oikeata lomaa. Laskeskelin, että todellisuudessa jopa vähemmän kuin hänellä.

Toisin on Suomessa. Kun hän oli kertonut täällä muutamalle ystävälleen menestyksestään, hän huomasi välittömästi kuinka kuulijoiden naamat menivät mutruun. Hän kertoi lopettaneensa kertomasta kuinka hyvin oikeasti menee. Vauvan koliikki ja auton kolhiutuminen ostarin parkkipaikalla ovat sopivia uutisia suomalaiselle ystäville. Hän on tajunnut, että suomalainen on perusluonteeltaan syvästi kateellinen. Siitä mielestäni on erinomaisena osoituksena myös tämä keskusteluketju. Asenne on kiteytetty vanhan laulun sanoihin: "Kel' onni on se onnen kätkeköön, kel' aarre on se aarteen peittäköön". Toinen tähän päivään liittyvä on jossakin silmääni osunut teksti Suomi-Ruotsi-maaottelusta. Tarkkaa sanamuotoa en muista, mutta jotenkin näin: "Tärkeintä ei ole voitto, vaan että Ruotsi häviää!" Hyvin lohkaistu.

Kun asiaa pohdin hieman pidemmälle, mieleen tulivat iltapäivälehdet. Lööppien perusaineistoa on se, kuinka julkulla menee huonosti. Julkkisavioeroilla herkutellaan mieluusti. Kun julkulta palaa talo tai se ajaa luksusveneellä kiville, iloitsijoita riittää. Toisella suomalaisella pitää mennä huonosti, muuten ei voida hyvin. Uutiset työntekijöiden irtisanomisista ovat medioille suurta herkkua. Vastapainoksi työllistämisistä kertovia uutisia tulee äärimmäisen harvakseltaan. Jollakin pikkupaikkakunnalla kyläkauppias hoiti työnsä hyvin ja liike menestyi. Hän osti uuden hienon auton. Se on Suomessa virhe. Kyläläiset lopettivat ostamisen ja kauppa meni konkurssiin. Nyt ostokset on pakko tehdä kaukana isossa ostarissa.

Meillä on jatkuvasti kuppi nurin ja naama perusmutrussa. Jos joku hymyilee, sitä pitää mennä mottaamaan kuonoon.

Toisaalla täällä käydään keskustelua mistä ihminen on onnellinen. Eivätpä tämän ketjun kiihkeimmät keskustelijat ole löytäneet sinne mitään sanottavaa. ;-)

Jos ei olla katkeria niin ollaankin kateellisia...?

Onnellisuudessakin on kulttuurieroja. Amerikkalaisen tekee onnelliseksi raha ja menestys. Suomalaiselle riitää kuppi kahvia ja metsässä vaeltelu. (*kärjistetty ...)
Itse huomannut onnellisuuttaan ja menestymistään vakuuttelevat ihmiset jotenkin epävarmoiksi...selittelyn makua kuin elämästä huomaa puuttuvan jotain minkä hukkasi kiipiessään uraputken tikapuita. Heikon itsetunnon omaavilla on tapana omata hyvin moraalisen saarnaava selkäranka. Ehkä tuo on se jyvä tässä hiukka epämääräisessä keskustelussa.

Suomalainen perusluonteseen kuuluva kateus on mielestäni pikemminkin heikkoa itsetuntoa joka kanavoituu väärin. Sen sijaan että pyrkisi tekemään elämästään siedettävämmän, purkaa sen negaationa naapurin autoon.

JuhaniV 13 / 14
20.07.2008, 07:51
"Toisin on Suomessa. Kun hän oli kertonut täällä muutamalle ystävälleen menestyksestään, hän huomasi välittömästi kuinka kuulijoiden naamat menivät mutruun. Hän kertoi lopettaneensa kertomasta kuinka hyvin oikeasti menee."

Suomessa ei haluta kuunnella Yhdysvalloista amitään muuta kuin huonoja uutisia. Jokaisen vasemmistolaisen intellektuellin tyynyn alla on Ehrenreichin kirja "Nälkäpalkalla", vaikka Suomessa ei nälkäpalkkainen todellakaan pärjää paremmin.

"Hän on tajunnut, että suomalainen on perusluonteeltaan syvästi kateellinen. Siitä mielestäni on erinomaisena osoituksena myös tämä keskusteluketju. Asenne on kiteytetty vanhan laulun sanoihin: "Kel' onni on se onnen kätkeköön, kel' aarre on se aarteen peittäköön". Toinen tähän päivään liittyvä on jossakin silmääni osunut teksti Suomi-Ruotsi-maaottelusta. Tarkkaa sanamuotoa en muista, mutta jotenkin näin: "Tärkeintä ei ole voitto, vaan että Ruotsi häviää!" Hyvin lohkaistu."

Olen samaa mieltä, hyvin lohkaistu.
Suomi vain tuppaa olemaan sellainen maa, että jos täällä kovasti lesoilee tai vähemmänkin, niin tulee turpiin tai rahat viedään. Yhdysvalloissa ei niin käy. Sitä paitsi toisen rikkaus ei tuo köyhälle onnea, vaan ahne rikas haluaa loputkin köyhien säästöistä. Yhdysvalloissa luokkasota ei ole ikinä ajautunut vallankumoukseen.

"Uutiset työntekijöiden irtisanomisista ovat medioille suurta herkkua. Vastapainoksi työllistämisistä kertovia uutisia tulee äärimmäisen harvakseltaan."

Ehkäpä siksi, että työllistämisiä ylipäätään tapahtuu vähemmän? Kyllä Talvivaarasta on puhuttu ja Olkiluodosta ja Uusikaupungin uudesta hybridiautosta, joka pelastaa kaupungin massatyöttömyydeltä. Mutta aivan kuin nämä SOL:in palkkaamat kiinalaiset, nämä vain eivät ole uutisia, joita yritykset suuremmin haluaisivat esitellä.

"Jollakin pikkupaikkakunnalla kyläkauppias hoiti työnsä hyvin ja liike menestyi. Hän osti uuden hienon auton. Se on Suomessa virhe. Kyläläiset lopettivat ostamisen ja kauppa meni konkurssiin. Nyt ostokset on pakko tehdä kaukana isossa ostarissa."

Asiakkaallahan on oikeus valita vaikka monopolifirmat haluavatkin vaihtoehdot rajata muutamaan identtiseen kauppaketjuun.

"Jos joku hymyilee, sitä pitää mennä mottaamaan kuonoon."

Siitäköhän johtuu, että minua on hakattu viimeiset 11 vuotta?
Ei varmasti. Suomalaiset vain ovat suuria pelkureita eivätkä siedä, että joku uskaltaa. Katsos, uskaltaminen on kaiken A ja O. Mainitsemasi yrittäjät ovat kaikki olleet uskaltajia. Julkkiksetkin ovat asettautuneet median arvostelulle ja ihmisten töllistelylle alttiiksi. Sosiaalidementian lahottama suomalaismieli ei siedä, että ihminen ottaa elämässään riskin - ja selviää siitä hymyssä suin.

Oletkos sinä, JuhaniV ottanut riskejä? No, hyvä sinulle jos olet.
Minäkin otan mielummin riskejä kuin vietän elämäni hidasta itsemurhaa tehden. Mutta en minä mene paljon lesoilemaan omalla onnellani.

Moni on sanonut minulle, että minä olen helposti katukuvasta erottuva. Se ilmeisesti riittää syyksi minun turpaanvetämiselleni. Joissain paikoin on kiellettyä olla yksilö. Tulee mieleen Punklandia-dokumentti, jossa punkkari sanoi, että hän kyllästyi siihen että jatkuvasti tuli turpiin joka paikassa.

Kun syntyi HS keskustelusivuilla suuri ruokavaliokeskustelu, sanoin laihtuneeni 70 kg ja pysyvästi, varmaan asia jonka JuhaniV:kin on huomannut. Keskustelun edetessä oli pakko todeta, että on sellainen asia kuin "väärin sammutettu". Laihduin väärin, eikä kokemuksillani ole niin ollen merkitystä.

Kaipa sitä voi olla onnellinen ja tyytyväinen omalta osaltaan, kun ei omaa kateutta aiheuttavaa materiaa (autoa, omistusasuntoa, kesämökkiä, huvivenettä...etc). Niin hyvin ei koskaan mene, etteikö voisi mennä paremmin, eikä niin huonosti, etteikö huonomminkin voisi mennä. Mitäpä tuosta murehtimaan meneekö toisilla paremmin kuin itsellään, eikä siitä nyt tarvitse myöskään kapitalismia tai sosialismia syyttää. Valintojahan tämä elämä on täynnä, oikeita ja vääriä. Koeta niistä nyt sitten aina valita ne oikeat, tietämättä etukäteen mitä tuleman pitää. Joillakin valinnat menee kohdalleen, toisilla "fifty-sixty" ja joillakin elämä on pelkästään vikainvestointia ;)

No, omaa elämäänikin kadehditaan - yksi heteronainen kadehtii sitä, ettei perheessämme riidellä. Onkohan se riitelykin joku suhteen mittari?

Rikas ei ole Suomessa onnellinen kartanossa kun näkee köyhän torpassaan, ei, rikas on tyytyväinen vasta sitten kun näkee köyhän kerjuulla ja ihmisten syyttävän tätä omasta kohtalostaan. Suomi on pahansuopien ihmisten maa. Suomalaiset ovat tukkanuottasillaan toistensa kanssa ja Wenäjän oligarkkia naurattaa.

Hyvä JuhaniV. Yritä nyt ymmärtää, että puolustaisin metsissä seksiä harrastavia miehiä ihan riippumatta siitä oletko onnellinen vai onneton.

Onko tämän käsittäminen niin vaikeaa?

Onkohan niin, että kun joku väittää sinulle vastaan, niin sinun on argumenttien loppuessa keksittävä ihan-mikä-tahansa keino vastaanväittäjän mielipiteen mitätöimiseksi SINUN omassa ajatusmaailmassasi? Käytätkö enemmänkin arvonriistoa konfliktitilanteiden ratkaisemiseksi?

Ehkä ihan hyvä keino pysyä onnellisena, mutta ei välttämättä auta eteenpäin oman ajattelumaailman kehittymisessä.

Jukka, annapa ohje kuinka minun olisi hyvä toimia, että oma ajattelumaailmani kehittyisi?

Kysymys on esitetty tosissaan.

JuhaniV kirjoitti:

> "Jukka, annapa ohje kuinka minun olisi hyvä toimia, että oma ajattelumaailmani kehittyisi?"

Ainakin voisit ymmärtää, että mielipide-ero kanssasi ei tarkoita sitä, että toinen olisi sinulle kateellinen.

On tietenkin helppoa kuitata erimieliset ajatukset sanomalla "On se niin väärin jos homolla menee hyvin" - mutta noin ajattelemalla pettää vain itseään. Toinen kun ihan oikeasti on eri mieltä - eikä todellakaan kateellinen sinulle.

Onnellisuudessa ei ole mitään vikaa. Musta onnelliseltakin ihmiseltä voi silti odottaa samoja asioita kuin muiltakin. Itselleni tärkein niistä on kyky eläytyä toisen asemaan. Toisten huolia voi kuunnella, syylistämättä, vaikka olisikin itse onnellinen. Toisen huolia voi kuunnella ilman, että pitää mainita, että itse on onnellinen. Toisen onnea voi kuunnella ilman, että tarvitsee mainita, että minullapa menee kurjemmin kuin kenelläkään koskaan. Onnellisuus ja kurjuus Ovat, ne voidaan todeta, ne eivät Tee mitään. Ne eivät voi kilpailla, ja keskustelut joissa ne on pantu kilpailemaan, ovat aina hiukan omituisia.

Salaisissa haaveissani Poris ja Juhani osaisivat hyväksyä toistensa erilaiset olotilat ja erilaiset elämät, kunnioittaa niitä, ja Piste.

Jos on osannut elää oman elämänsä hyvin, niin siitä on syytä olla kiitollinen. Se ei tarkoita, että osaisi elää hyvin kaikkien muidenkin elämät, tai että osaisi edes neuvoa. Jokaisen elämä ja persoona, josta käsin sitä elää, ovat niin uniikkeja. Eikä itsestäänselvyyksistä ole kenellekään mitään hyötyä. Kaikki tietävät, että sinnikäs ja lannistumaton ihminen pärjää paremmin kuin helposti luovuttava, itseään inhoava ja epävarma ihminen. Kaikki eivät vain satu olemaan lannistumattomia. Kaikilla ei ole ollut mahdollisuutta syntyä tai kasvaa lannistumattomaksi. Jos sulla on ollut mahdollisuus, ole kiitollinen.

Joku sanoi joskus jossain yhden eniten inhoamani positiivisuuslausahduksen (tiedoksi niille, jotka eivät tiedä, että inhoan niitä kaikkia), jonka mukaan ihmiset, jotka uskovat olevansa sisukkaita, myös käyttäytyvät sisukkaasti ja menestyvät. Lausahdus osoittaa niin syyttäen kaikkia, jotka eivät usko olevansa sisukkaita, että se saa mut voimaan pahoin. Toki ihminen, joka jaksaa aina uskoa olevansa sisukas, on sisukas. Eihän hän muuten jaksaisi uskoa. Sisukas uskominen todistaa sisukkuutta, ei nimenomaan sisukkuuteen uskominen. Mutta että se, ettei joku usko, johtaisi sisuttomuuteen eikä toisinpäin, on musta tyhmä väite. Vähän sekava selitys, mutta asia on aivan sama kuin puoskarihoidoissa, joihin pitää uskoa, jotta ne toteutuvat. On niin helppo sanoa, että jollei hoito toiminut, uskoa ei vain ollut tarpeeksi.

Itsestäänselvyys pitäisi olla, ettei mikään tietty elämisen malli tee ihmisistä onnellisia. Homo ei ole onnellinen, vaikka saisi kuinka ihanan vaimon ja hienot lapset, jos se ei vain tunnu omalta. Onnellisuus nousee ennenkaikkea itsensä tuntemisesta, ei valmiista malleista. Ja itsetuntemus on vaikeaa. On vaikea erottaa haluaako jotain siksi, että se on hyväksi, vai haluaako sitä siksi, että se on kaikkein helpointa juuri nyt. Juuri siksi kukaan ei voi kovin pätevästi neuvoa ketään. Omista kokemuksistaan voi silti aina kertoa, jos niistä vaikka joskus olisi apua jollekulle.

Juhani, et kysynyt multa, mutta mieleeni nousi jo kauan sitten ajatus, jota en oo sanonut, mutta tässä voisi olla sille paikka. Ajattelun kehittämisestä: oot miettinyt useammassakin keskustelussa sitä, miten arvokasta elämänkokemus on, ja onhan se. Että nuorten kannattaisi kuunnella kokeneempia. Että sinua harmittaa ettet itse aikoinaan kuunnellut muita. Siksi toivot, että muut kuuntelisivat sinua nyt, koska koet, että sulla olisi jo jotain annettavaa. Se on ajatuksena ihan kaunis, mutta pieni mutka siinä tarttui mieleeni. Ei ole loogista sanoa, että koska minä en kuunnellut muita, pitäisi muiden olla viisaampia ja kuunnella nyt minua. Vain omasta puolestaan voi oppia. Toisten puolesta oppiminen on väärää oppimista, tuomitsevuutta. Loogista olisi sanoa, että nuorena olin tyhmä, enkä kuunnellut muita. Nyt olen vanhempi ja viisastunut, ja olen oppinut kuuntelemaan.

Mä en tietenkään tiedä, miten elät elämääsi. Emme ole tainneet koskaan tavata. Ehkä toisten kuunteleminen on nyt sulle niin iso itsestänselvyys, ettet tule sitä siksi maininneeksi. Ehkä se kannattaisi mainita. Koska me emme voi tietää sinusta muuta kuin minkä itse kerrot, mainitsemattomuus ei anna kovin imartelevaa kuvaa. Jotkut ihmiset vaikuttavat välillä kovin ärtyneiltä sinuun.

Kaikella kunnioituksella.

Jukka, tavoitteeni on ollut puhua suomalaisen sateenkaariyhteisön yleisestä asenneilmastosta ja myös muiden suomalaisten asenteista. Luin kertaalleen tämän keskustelun läpi löytämättä itseltäni sellaista väitettä, että kateus kohdistuisi juuri nyt yksinomaan minuun. Jos muualla olen niin ilmaissut, pyydän sen minulle osoittamaan. Pohdin sanomiseni silloin uudelleen.

Osaan kärjistää, mutta en mielestäni edusta mitään erityisen kadehdittavaksi sopivaa kohdetta. Olen mielestäni aika tavallinen suomalainen homppeli, jolla iän myötä elämä on tasoittunut ja myös keskiluokkaistunut. Olen ollut joskus todella köyhä niin lapsuuden perheessäni, kuin nykyisen parisuhteemme alussakin. Kovalla työllä ja myös yrittäjyydellä tilanne on muutettu. Voin sanoa, etten ole enää köyhä. Monet asiat, jotka nuoruudessa olivat kaukaisia haaveita, tai mahdottomuuksia, ovat nyt mahdollisia. Nykyinen asenne on vain sellainen että useat jutut eivät huvita tai kiinnosta. Laiskuus ja mukavuuden halu ovat nyt tärkeitä seikkoja. Nyt sellaiseen on jo varaa.

Kesäpoika, kiinnostavia ja viisaita ajatatuksia jälleen sinulta. Omat ajatukseni kulkevat tähän vuorokauden aikaan kokkareina, mutta koetan vastata jotakin.

Ranneliike on täysin eri asia/media, kuin varsinainen arkipäiväni. Roolini täällä on myös erilainen kuin muualla. Olen tästä hyvin tietoinen.

Olen oppinut kuuntelemaan. Siihen olen jopa saanut koulutusta. On monia tilanteita, joissa minun tulee nimenomaan kuunnella ja koettaa tajuta mitä puhuja haluaa. Usein on kuunneltava ikään kuin rivienkin välistä. Sen on työtäni, josta haluan pitää joskus vapaata. Kuinka kuuntelijana olen onnistunut, sitä tulisi kysyä keskustelukumppaneiltani tai ukoltani. Hänen mielipiteensä on kyllä subjektiivinen! ;-)

Kesäpoika: "Jotkut ihmiset vaikuttavat välillä kovin ärtyneiltä sinuun." Olen havainnut saman. En osaa nyt pohtia, kuinka tuon havainnon pitäisi vaikuttaa käyttäytymiseeni ja rooliini täällä. Palautteita olen saanut niin ylläpidolta suoraan ja epäsuoraan (sanomiani on lentänyt bittiavaruuteen), ja myös Ranneliikkeen käyttäjiltäkin. Ne kuulen ja olen pyrkinyt ottamaan huomioon.

Nyt en jaksa enempää.

Sinulle teen tämän. Ole hyvä, jos haluat.

JuhaniV 22 / 24
20.07.2008, 22:25
"Kovalla työllä ja myös yrittäjyydellä tilanne on muutettu. Voin sanoa, etten ole enää köyhä. Monet asiat, jotka nuoruudessa olivat kaukaisia haaveita, tai mahdottomuuksia, ovat nyt mahdollisia. Nykyinen asenne on vain sellainen että useat jutut eivät huvita tai kiinnosta. Laiskuus ja mukavuuden halu ovat nyt tärkeitä seikkoja. Nyt sellaiseen on jo varaa."

Kova työ, yrittäminen ja lahjakkuus eivät auta mitään, jos ei kykene solmimaan suhteita toisiin ihmisiin. Itse olet kehunut omaa kykyäsi tässä suhteessa, kouluttajana sekä suhteissasi muslimimieheen (toisaalta sitten montaa muuta ärsytät).

Jukka tässä kyseenalaistikin sen, ettetkö ajattelisi jalkovälilläsi. Kyllä minäkin olen sellaista huomannut. Ei siinä välttämättä mitään pahaa ole. Voimakas seksuaalisuus raahaa homoseksuaalin oman sukupuolensa seuraan, mistä on hyötyä suhdetaitojen kannalta.
Minun suhtautuminen seksuaalisuuteen taas, minä pistin lyhyen mekon päälle koska minä olen siinä kaunis ja huomasin naisen tuijottavan minua perin piinallisesti naama näkkärillä, eikä se ollut edes ensimmäinen kerta. En ollut edes tietoinen siitä, että mekkoni oli hieman rohkea. Minä olen jota kuinkin sokea seksuaalisuudelle. Olen seksuaalisesti veltto, yleensä naiset hakeutuvat minun luokseni, eikä päin vastoin. Ellei minulla olisi uteliaisuutta, en solmisi paljoakaan ihmiskontakteja.

Minusta on tehty "Pikainen analyysi" sen suhteen miksi minä en menesty:
http://tinyurl.com/5of2cg

Siinä ei ole mitään tekemistä sisukkuuden kanssa.
Yksi este on se, että lesbojen mielestä minä olen kerta kaikkiaan lyönyt pääni lasikattoon. Olen jo olemukseltani sellainen feministi, että miehet kokevat minut kilpailijaksi ja ovat säälimättömiä minua kohtaan. Minulla suurin osa kokemuksista miesten kanssa on sitä, että mies käy kimppuun.

Minä näen kovan työn ja yrittäjyyden vain valuvan hukkaan ja minä itse muutun väsyneemmäksi vuosi vuodelta samalla kun mietin, oliko koko elämän idea tässä; niin kuin hiiri varastetaan jotain murusia rikkaiden pöydiltä. Kovalla työllä olen onnistunut saamaan itselleni työn "joka ei enää suomalaisille kelpaa". Rakkaudessa kokemukseni ovat jääneet yhtä niukoiksi.

Joten olen pysähtynyt odottamaan oman ruumiini elämän loppumista. Sillä välin, jos minua häiritään, olen valmis taistelemaan jäljellä olevista oikeuksistani loppuun saakka, sillä loppuahan en pelkää, vaan pikemminkin haluan. Tappakaa, mutta älkää kiduttako. Minä tienaan puuristiä, ikään kuin olisin unohdettu Stalingradin mottiin, jossa vaihtoehdot olivat kuolema, kuolema ja kuolema. Epätoivo tekee piittaamattomaksi.

Olisi kivaa, että minullakin olisi varaa raatamisen jälkeen nauttia työni tuloksista, mutta realistisesti näen seuraavan 40 vuoden prognoosiksi alipalkattuja pätkätöitä kansaneläkeikään asti, keskimäärin kuukauden mittaista rakkaussuhdessilppua ja sen kivun vatvomista kuinka minua lyötiin, haukuttiin ja syrjittiin 1970-luvulla, 1980-luvulla, 1990-luvulla, nollaluvulla, kymmenluvulla, kaksikymmenluvulla, kolmikymmenluvulla ja nelikymmenluvulla.
Minä vain olen niin ylpeä ihminen etten alistu yleisön toiveeseen tehdä loppu oman käden kautta tai sanitoidusti viettää loppuikääni pillerijurrissa tai viinapäänä. Viimeiseen ei ole edes varaa.

Minä ymmärrän, että JuhaniV:tä laiskottaa asetella omat korttinsa pöydälle niin kuin minä teen tai sitten hän näkee oman elämänsä arvokkaana, se hänelle suotakoon. Mutta kun itsekin on laiskana "piällysmiehenä", niin ei pitäisi tulla jakelemaan neuvoja muille.

JuhaniV kirjoitti:

> "Luin kertaalleen tämän keskustelun läpi löytämättä itseltäni sellaista väitettä, että kateus kohdistuisi juuri nyt yksinomaan
> minuun. Jos muualla olen niin ilmaissut, pyydän sen minulle osoittamaan. Pohdin sanomiseni silloin uudelleen."

Tähän voisin kopioida vastaukseksi viestini numero 3 tämän listan alusta.

Koetan kuitenkin uudelleen: Ketjun aloitusviestisi olin niin ympäripyöreä heitto, että lukija joutuu arvaamaan sen mihin ko. älähdys viittaa.

Mietittyäni tuolloin tuoreita keskustelunaiheita tulin siihen lopputulokseen, että innoitus kirjoitukseesi tuli puistoseksikeskustelusta.

Ja koska et täysin ympäripyöreässä aloitusviestissäsi kertonut kuka/ketkä tämä kateudenkohde on, niin lähtökohdaksi tulkinnalle jäi se, että kyse on kirjoittajan omakohtaisista kokemuksista. En vain pystynyt mitenkään ymmärtämään miten ihmeessä sinun mielipiteillesi vastaansanominen osoittaisi kateutta menestyksellesi ja onnellisuudellesi - joista tuossa vaiheessa minulla ei ollut edes harmainta aavistustakaan.

Ehkä nyt kuitenkin vihdoin kertonet mihin keskusteluun ja siellä osoitettuun kateuteen aloitusviestisi kohdistui? Budapestin homomarssiin osallistuneisiinko?

kesäpoika kirjoitti: "Salaisissa haaveissani Poris ja Juhani osaisivat hyväksyä toistensa erilaiset olotilat..."

Kesäpojalla ja varmasti muillakin on jäänyt huomaamatta, ettei minulla ole käytännössä ollut pitkään aikaan Porikselle mitään sanottavaa.

Niinhän sitä tavataan vieläkin sanoa (onnesta ja rikkauksista puhuttaessa), että jokainen on oman onnensa seppä. Välillä vain tuntuu, ettei toisilla
ole tietoa mikä on alasin ja mikä pajavasara, saati että osa löytäisi tiensä koko pajalle.

Omista kokemuksista viisastuneena: Taontaahan se on (tyhmän) pään hakkaaminen kiviseinäänkin. ;)

Ei tuo Suomessa ainakaan pidä paikkansa, että jokainen on oman onnensa seppä. Kyllä täällä monella tavalla laitetaan rajoja, mitä saa ja voi tehdä.

Entä jos JuhaniV:t ja hänen kaltaisensa eivät huomaa miten surkeita ja onnettomia he ovat? Voi olla sillai.

JuhaniV 27 / 29
21.07.2008, 20:20 "kesäpoika kirjoitti: "Salaisissa haaveissani Poris ja Juhani osaisivat hyväksyä toistensa erilaiset olotilat..."

Kesäpojalla ja varmasti muillakin on jäänyt huomaamatta, ettei minulla ole käytännössä ollut pitkään aikaan Porikselle mitään sanottavaa."

Tämä avaus kuitenkin tuntuu kritisoivan minua. Kesäpoika kun on hiljattain väittänyt etten minä suvaitse sitä, että homo on onnellinen. Koska avaus on epämääräisen vihjaileva, myös Jukka kokee, että avaus koskee häntä. Kun sinä kirjoitat, vastuu siirtyy lukijalle?