Uutishuolia - sekoaako pää

Nettisivusto saattaa kadota tai viranomaiset tekevät sen toimintakyvyttömäksi kuten Moskovassa tapahtui toukokuun lopussa homoaktivistien sivustolle. Joskus olen miettinyt tällaista: miten suuri gay-historiallinen menetys olisikaan, jos esim. kaikki ranneliikkeen materiaali eräänä yönä katoaisi ja sivu ei koskaan enää aukenisi. Vuosien gay-kulttuurihistoriaa ja kaikki tieto olisi kadonnut. Jäisikö siitä valtionarkistoon kuitenkin kopio tutkijoita varten?

Joka aamu avaan ensimmäiseksi Homorechte-nimisen sivuston, joka kerää terhakkaasti saksankielisiä HLBTI-uutisia muusta mediasta. Se uutispalvelu on ollut ehdoton suosikkini, koska se on monipuolinen ja sinne löydetään jollain menetelmällä aivan viime hetken homouutisia. Koko Keski-Eurooppa on ollut monipuolisesti esillä. Vastaava englanninkielinen palvelu on UkGayNews, joka etsii englanninkieliset sanomalehtijutut.

Tänä aamuna Homorechte ei avautunut. Tylysti kerrotaan vain, että sivusto on poistettu.Mitä on tapahtunut? Sivustoa pitää Berliinin Neuköllnissä asuva rekisteröidyssä parisuhteessa oleva keski-ikäinen mies. Joskus olen lähetellyt uudenvuoden tervehdyksiä ja kiitellyt hyvästä palvelusta. Vastauksia ei koskaan ole tullut. Sivuston ylläpitäjä on ollut omalla tavallaan ”militantti” homoaktivisti, joka ei alistu sortoon ja syrjintään. Aina silloin tällöin hän on julkaissut kirjeenvaihtoaan eri viranomaisten kanssa homokysymyksistä.

Viime viikolla hän julkaisi sivullaan viranomaispäätöksen, jolla hänelle määrätään lähestymiskielto Neuköllnin työnvälitystoimistoon. Käsittääkseni hän on ollut pitkään työtön. Huhtikuussa hän oli mennyt valittamaan tomistoon sitä, ettei ole saanut työttömyyskorvauksiaan. Hän löi nyrkkiä pöytään ja varmaan hieman ”riehui”. Lisäksi hän piti palopuheita muille asiakkaille. Viranomaiset ilmoittivat, että hän on saanut korvauksensa, mutta hänen käyttäytymisensä on ollut niin aggressivista, että vuodeksi on voimassa lähestymiskielto.

Mies vastasi krijeeseen. En ehtinyt sitä vielä lukea. Tänä aamuna koko sivusto on lopetettu. Mitä on tapahtunut? Ehkä tämä on vain jokin tauko tai sivuston uudelleen rakentaminen. Vai sulkevatko viranomaiset sivustoja Saksassa? Vaikea sanoa. Mutta jos sivusto on lopullisesti pois, olen menettänyt tärkeimmän uutislähteeni.

Sekoaako pää, jos liian monta vuotta touhuaa liian monen HLBTI-uutisen ja lehtiartikkelin parissa? Taidan lähteä ongelle. Nähdään kuitenkin Pridellä.

Eiköhän tuohon sivujen sulkemiseen ole jokin järkevä syy, joka aikanaan selviää. Voi olla, että sivuja ylläpitänyt sai tarpeekseen kerralla monesta asiasta elämässään. On parempi, että mukana on useita toimijoita, kuten Ranneliikkeessä. Turvallisuudesta keskusteltaessa esitän usein kysymyksen, että mitä tapahtuu jos joku avainhenkilö jää auton alle ja kuolee. Siis täysin mahdollinen skenaario.

Tietoa alkaa olla niin paljon, että kaiken sen taltioiminen ja vieläpä tietovälineelle, joka voi hetken kuluttua olla vanhentunut, on ongelma jota monet miettivät. Jatkuva uudelle tallennusalustalle kopiointi on hankalaa ja kallista.

Internet ja verkkosivustot ovat vähemmistöille merkittävä asia. Nyt on aikaisempaan verrattuna paljon suurempi mahdollisuus löytää kaltaisiaan ihmisiä. Olen huomannut täällä, kuinka uudet keskustelijat ovat kaivautuneet pitkällekin vanhoihin keskusteluihin ja nostavat sieltä jonkin itselleen tärkeän asian uudelleen keskusteltavaksi. Siellä voi olla jo valmiita vastauksia heidän pohtimiinsa kysymyksiin.

Aikanaan, kun olin yhtenä toimijana perustamassa Ranneliikkeen kaltaista SetaFoorumia, sen tieltä lopeteltiin sähköpostilistoja. Niiden lopettamista vastustettiin raivokkaasti. Sain jopa henkilökohtaisia uhkauksia. Täysin järkevinä pitämiäni ihmisiä suhtautui muutokseen erittäin kielteisesti. Noiden sähköpostilistojen vikana oli se, että keskusteluun osoitettu sanoma putosi jokaisen omaan postilaatikkoon. Historiatietoa ei syntynyt kuin jokaiselle yksityisesti. Uusi tulokas ei saanut mitenkään tietoa mistä juuri hetki sitten oli keskusteltu. Perusteluna muutoksen vastustamiseen oli se, että ihmiset halusivat sanomien tulevan suoraan heille, ettei heidän tarvinnut niitä mistään hakea. Tämä tarkoittaa minun mielestäni ehtaa laiskuutta.

Tänään on toisin. Eräällä sähköpostilistalla moitittiin vahvasti niitä, jotka halusivat siellä keskustella. Joidenkin vastaanottajien mielestä vain organisaation tiedotteet ovat sopivia siellä lähetettäviksi. Kompromissina on rinnalle perustettu uusi keskustelulista, johon piti erikseen ilmoittautua. Keskustelu on kuollut molemmilla listoilla. Tarvitaan riittävä ydinjoukko, jolla on jotakin yhteistä sanottavaa. Tämä on näkyvissä myös Ranneliikkeessä. Ylläpito on joskus maininnut melko merkittäviä lukuja siitä, kuinka moni eri ihminen käy uutisia ja keskusteluja täältä lukemassa. Vain hyvin pienellä prosentilla tuosta joukosta on kykyä/halua/kiinnostusta antaa oma panoksensa keskusteluun. Aktiivisimpien keskustelijoiden määrä voitaneen täälläkin laskea kahden käden sormilla.

Historian tutkijat ovat jo vuosia valitelleet oman työnsä vaikeutumista, koska enää ei jää jäljelle kirjeitä joita jälkipolvet voisivat tutkia. Itse olen työssäni arkistoinut joitain keskeisiä sähköpostiviestejä printteinä muun kirjeenvaihdon tapaan. Tietysti sähköisenkin viestienvaihdon voi tallentaa vaikkapa dvd:lle.

Kirjastot ja arkistot ovat yrittäneet pysyä mukana kehityksessä. Valtion arkistossa on kehitetty järjestelmiä sähköisten aineistojen tallentamiseen ja Yliopiston kirjasto tallentaa kokonaisia www-sivustoja. Tärkeää olisi, että tiedon tuottajat ja käsittelijät, kuten SETA, ymmärtäisivät arkistoinnin merkityksen.

Muuten olen sitä mieltä, että harva uutinen on niin tärkeä, ettei ongelle ehtisi.

Lähde Brokeback-tyyliin ongelle.
Joskus tekee hyvää siirtyä homoseksuaalisuuden pohtimisesta sen toteuttamiseen.

Terveisiä uutishuoneesta


Ainakin Mainos-tv muistaa aina muistuttaa, että heillä on hyvin toimiva uutishuone. "Yhdistämme uutishuoneeseen".

Kun muutimme kesäksi maalle, perustimme tänne uutishuoneen. Se on vanhassa talossa, rakennettu 1870. Olikohan se isosisoisä, joka rakensi. Talo on jo huonossa kunnossa, koska täällä ei asuta jatkuvasti. 1980-luvulla, kun talo jäi tyhjäksi, täällä kävi usein murtomiehiä. Kirpputorikulttuuri oli juuri alkanut.

Uutishuoneeseen piti saada ensin tietokone. Se on vanha 199 MHz, mutta toimii riittävän nopeasti. Vain virustarkastus alussa vie tuhottomasti aikaa. Internet-yhteys on mobiilinettiyhteys, hitain, kone näyttää 236 kilotavua sekunnissa, hinta 9,90 kuukaudessa. Kun ottaa nettiasetuksissa kuvat pois, sivujen latautuminen nopeutuu, mutta esim. iltapäivälehtien kuvakavalkadien avautuminen vie joskus minuutteja. Ranneliikekään ei ole kaikkein nopeimmasta päästä. Maaseudulla suuressa osassa maata tämä on suurin nopesus, joka on saatavilla.

Juuri nyt tietokone nauhoittaa automatiikalla Transgender-radion kerran-kuussa-ohjelmaa. Illalla pitää vähän kuunnella, onko siellä jotain uutta.

Tietokonepöytä löytyi vajasta. Se on veljen entinen.

Uutishuoneessa on sohva ja sohvapöytä. Toisella seinällä on vanha piironki, jossa on soikio iso peili. Seinällä on Guggenheimin museosta ostettu juliste, Picassoa. Kaksi muuta teosta on harrastelijatöitä. Murtomiehiä aikoinaan kiinnostivat erityisesti taulut, ja vanhat perintötaulut ovat edelleen kateissa. Kirjahyllyssä on kotimaista kirjallisuutta ja 8-osainen Fokus sekä Kotipuutarhurin pikkujättiläinen. Toisella seinällä on isä sotilasasussa. Suvun miehet olivat muuten käpykaartissa suurissa metsissä kansalaissodan aikana. Siellä olivat monet kylän miehet.

Uutisvainukoira Daizy kulkee sisään ja ulos halujensa mukaan ja se haukkuu kaikki kylätien kulkijat. Aidan ulkopuolelle se ei onneksi mene.

Aputyöntekijä nautti illalla konjakkia ja makaa hetekalla kovassa krapulassa.

Uutisten keräämiseen on tullut jostain sellainen perusajatus, että joka päivä pitää olla jotain uutta. Muuten se homma ei ole uskottavaa. Onneksi saksalainen herra Falkenberg avasi uudestaan Homorechte-sivustonsa, tosin uudella nimellä, ja joka päivä on tarjolla hyviä uutisvinkkejä. Ja kesän aikana on erityisen paljon seurattu Budapestia. Tuli opiskeltua aikoinaan kieltä ja nyt siitä on ollut hyötyä. Kiinnostavaa on seurata, miten uusi EU-maa selviytyy äärikansallisistaan.

Kaikki olisi ihan okey, jos vielä tietäisi, onko kukaan käynyt lukemassa kesän aikana tehtyjä uutisia. Sanomalehdet ovat erittäin kiinnostuneita siitä, montako lukijaa heillä on. Niin ollaan täällä uutishuoneessakin kiinnostuneita. Välillä tuntuu, että vain JuhaniV ja Poris käyvät lukemassa.

Viime aikoina ei enää ole tullut elämänohjeita siitä, että on se kummallista, että jollakulla on noin paljon aikaa. Mikä sitä vaivaa? Ja että voisi käyttää ajan paremminkin. Vanha totuus on, että kun puuhailee paljon erilaista, yllättäen ehtii paljon enemmän kaikenlaista.

Kolmen vuoden aikana on kyhätty kokoon 4343 viestiä, useimmat uutisluonteisia. Nimimerkissä on jo vaihtunut kerran vuosiluku. Eri aiheita on varmaan lähes 3000. Ja painopiste on Euroopassa ja EU:ssa ja ihmisoikeuksissa. Saa nähdä, saadaanko 5000 täyteen ja miten sitä juhlitaan.

No, terve!

Minustakin virustarkistus on paha, kaikkein pahin on ZA. Se ryydyttää koko koneen käyttökelvottomaksi noin tunnin ajaksi.
Minulla yhteydet ovat poikkeuksetta hitaita. Erityisen rasittavaa on, että kaikki pitää sanoa nykyisin videolla. Videoiden katselu on nykivää. Onko ihmisten lukutaito kateissa.

Löysin oman pelkoni. Se liittyy tukehtumiseen. Se on varmasti jokin jälkitrauma tuberkuloosista. Kerran tuttavallani oli sigu, jossa sanottiin, että kaikkein parhaimmat ihmiset ovat niitä, joilla on vamma keuhkoissa tai luustossa. Nytpä sen ymmärrän.

Minusta keuhkosairaus symbolisesti kertoo siitä, ettei ole vapaata ilmaa hengittää. Ilma on ympärillä tulehtunutta ja raskasta. Sairaus luissa tarkoittaa sitä, että rakenteet tuhoutuvat.