Opitaan muilta vähemmistöiltä

17.5.2008 Kansainvälisen homofobian päivänä Jyväskylän Setan tilaisuuden aiheena on harvinaisesti romanihomomiehen tarina. Hän on kokenut vakavaa syrjintää oman yhteisönsä sisällä.

Olin eilen kouluttamassa pääkaupunkiseudulla sosiaalialan oppilaitoksessa. Oman esitykseni edellä oli Romano Missio ry:n sosiaaliohjaajan luento romanikulttuurista niin maailmalla kuin Suomessakin. Olin kuulemassa hänen hänen mielenkiintoisen esityksensä. Löysin todella monia yhtymäkohtia ja toki erojakin sateenkaariyhteisön ja romanien historiasta. Romaneja on vainottu pitkään. Esimerkkinä vaikkapa laki 1600-luvulta. Jos kohtasi romanin, hänet saattoi lain mukaan oitis hirttää. Kirkko teki täydellisen välimatkan romaneihin. Lapsia ei saanut kastaa, kirkko ei vihkinyt romaneja avioliittoon, romanivainajia ei saanut haudata siunattuun maahan. 1500-1800-luvuilla kirkko jopa tuki aktiivisesti romanien hävittämistä yhteistyössä valtiovallan kanssa. On arveltu, että Lutherin ajattelu olisi noiden vainojen pohjana.

Uutisista olemme voineet lukea ikäviä uutisia romanien kaltoin kohtelusta tänä päivänä Euroopassa. Suomessa kiemurrellaan ulkomailta tulleisiin romanikerjäläisiin suhtautumisessa. Hitlerin kaasukammioissa kuoli ainakin puoli miljoonaa romania, kenties paljon enemmänkin mm. raakalaismaisissa ihmiskokeissa, saman kaltaisissa, joita tehtiin homoille ja lesboille.

Kuinka romanit ovat tuosta kaikesta selvinneet? Ehkä syynä on ainakin heidän vaalimansa yhteinen kulttuuri ja erityisesti oma kielensä. Heillä on monia selviämisstrategioita ja perin tiukkojakin sääntöjä, jotka tähtäävät nimenomaan toimimiseen hyvinkin erilaisissa kulttuurisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Varsin tiukat puhtaussäännöt ovat ymmärrettäviä primitiivisissä hygieenisissä oloissa elettäessä.

Keskustelussa tuli ilmi, että myös romanit voivat olla varsin rasistisia vaikkapa valkolaisiin nähden ja suhtautua karsaasti erilaisuuteen. Seksuaalisuus on romaneille vaikea pala. Ei ole lainkaan ihme, että homo taikka lesbo joutuu romaniyhteisössä hyljeksityksi. Meillä homoilla on myös valkolaisemme: heterot, jotka "tuppautuvat vääriin paikkoihin" meiltä lupaa kysymättä.

Se mitä voisimme romaneilta oppia on vaikkapa omaan ryhmään kuuluvien lähes automaattinen auttaminen. Jos joku joutuu sairaalaan, häntä mennään tukemaan jopa koko suvun voimin. Kuoleman sattuessa vainajan omaisia tuetaan erittäin konkreettisesti. Yhteisöllisyys on näkyvissä vahvana monella tapaa. Toki yhteisöllisyydessä on myös tiukkoja ja valkolaisen katsannosta äärimmäisiäkin sääntöjä. Väistämisvelvollisuus on yksi sellainen. Sekin on mielestäni yksi selviämisstrategia. Jos jonkin suvun jäsen on surmannut toisen suvun jäsenen, surmaajan suvun on väistettävä ja jopa asetuttava asumaan toiselle paikkakunnalle. Paikkakunnalla asuvilta heimoveljiltä on kysyttävä etukäteen, josko he hyväksyvät muuton paikkakunnalle. Jos muuttajilla on rähisijän maine, heiltä voidaan kieltää asettuminen uudelle paikkakunnalle.

Minun käsitykseni on, että romanit siis vaalivat yhteisöllisyyttään ja kieltään varsin vahvasti. He asettuvat paikallisen väestön joukkoon. Homopiireissä vaalittua utopistista ajatusta suljetusta homo-onnelasta, eli getosta romanit eivät toteuta. Sellaiseen olisi helppo iskeä.

Aivan samoin kuin karjalan heimo (minäkin siinä joukossa mukana) selvisi pakolaisuudestaan sodan jaloista toisiaan auttaen ja tukien, samaa periaatetta näyttävät toteuttavan myös romanit.

Kysyin luennoijalta, kuinka paljon romaninuori tietää heimon varhaisesta historiasta ja sen kauheuksista. Hän totesi suurimman osan heistä olevan täysin tietämättömiä asiasta. Aivan sama näyttää olevan tilanne sateenkaarinuorison kanssa. He kenties ovat kuulleet maininnan siitä, että joskus homot joutuivat Suomessa vankilaan. Saudi-Arabiassa homo voidaan vielä nykyisin teloittaa.

Pidän myös historiatietämystä tärkeänä siksi, että ymmärrettäisiin vähemmistön joutuvan ponnistelemaan jokaisesta oikeudestaan. Mitään ei tarjota automaattisesti samalla tapaa kuin valtaväestölle. Oivallettaisiin myös se, että nämä uskonnolliset ja poliittiset ääriliikkeet haluavat monin eri tavoin ottaa nuo oikeudet meiltä pois. Meidän on edes valvottava, ettei oikeuksia päästä vähentämään. Vasta tasa-arvo on se, jolloin voitaisiin hiukan löysätä.

Homojen ongelma on se, että olemme varsin sekalainen seurakunta. Tällaisen joukon yhteisöllisyys on vaivalloisen työn takana. Vain kunnollinen ulkoinen uhka saa porukan toimimaan nykyistä paremmin yhteisten päämäärien eteen. Tällä hetkellä minun mielestäni toimistovirkailija-Seta&HeSeta on kaukana tuosta periaatteesta. Muissa alueellisissa ja toiminnallisissa järjestöissä (Sateenkaariperheet, HOT jne.) asiat ovat selvästi paremmin. Siellä yhteisöllisyydestä tulee voimaa.

Meidän kannattaisi käydä kurkistelemassa nykyistä enemmän muiden vähemmistöryhmien toiminta- ja selviytymisstrategioita ja imuroida hyvät puolet niistä itselle.

Yhdysvalloissa sateenkaariyhteisö on kopioinut onnistuneesti toimintamalleja mustien ihmisoikeusliikkeiltä.

Samanlainen yhteisöllisyys ei homoilla voi toimia, koska me emme synny homokulttuurin keskelle homoista vanhemmista noudattamaan homoja perinteitä. En tahtoisi sellaiseen pyrkiäkään. Oma kulttuuri on tarpeelinen silloin, kun valtakulttuuriin ei voi osallistua, mutta muuten on paljon parempi saada olla yksi monista kuin olla erityinen.

"emme synny homokulttuurin keskelle homoista vanhemmista noudattamaan homoja perinteitä"

Juuri niin. Juuri niin.

Ja yksi romaneilta "opittava" asia olisi yhteisön sisäänpäin kääntyminen. Ei hyvä.

Loppuviikolla postiluukusta tipahti Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän Kirkko ja me. Yhtenä teemana homoseksuaalisuuskeskustelun lisäksi on kuurous ja kuurouden historia: (Perustuu Minna Luukaisen väitöskirjaan Viitotu elämät)

"Kuuroutta pidettiin etenkin 1920-1940-luvuilla sairautena ja sen periytyminen pyrittiin estämään rajoittamalla kuurojen oikeutta avioliittoon. Suomessa kuurous poistettiin avioliiton laillisten esteiden luettelosta vuonna 1969. VIittomakielisten oikeudet kirjattiin perustuslakiin vasta niinkin myöhään kuin vuonna 1995."

Mitä pitäisi tehdä ja tapahtua, että homoudesta voitaisiin 20 vuoden päästä kirjoittaa samalla tavalla?

Itse asiassa ko. lehden edeltävällä aukeamalla puhutaankin homoseksuaalisuudesta sitten siihen sävyyn että ainakin minä pahoitin mieleni, enkä ole yhtään innokkaampi maksamaan pakkoveroa kirkolle vaikka siellä tehdäänkin mukamastyötä "paneutumalla aiheeseen monelta näkökulmalta"... Siinä työssä näyttää suvaitsevaisuus ja ihmisten kohtaaminen olevan aika kaukana.

Kuuroudesta kertovassa tarinassa ei ole mitenkään mainittu sitä miten kirkko on itse suhtautunut kuurouteen ja kuuroihin. Vaikea uskoa että suvaitsevuus olisi ollut kovin korkealla tasolla, etenkin jos avioliittokielto on ollut laissa saakka.

k_ma, pahoitit mielesi Kirkko ja Me -lehden kirjoituksesta "Riittääkö siunausta homoillekin?"

Lehti on myös verkossa. Luin sen sieltä. En tiedä mitkä kohdat sinusta tuntuivat pahalta. Arvelen kenties Päivi Mäntylän puhumisen poikkeavasta seksuaalisuudesta. Heteroilla menee aikaa oppia käyttämään asenteista vapaita sanontoja. Annettakoon se heille anteeksi.

Koin itse jutun pääosiltaan toteavana ja myönteisenä. Tärkeää on, että seurakuntien lehdet asiasta kirjoittavat. Kuvituksesta en pitänyt lainkaan siihen piilotetun tahattomaan tai tahallisen symboliikan vuoksi. Kuvat ovat ilman ihmiskasvoja. Henkilöt kuvataan anonyymeinä. Miksei löytynyt ainuttakaan homonaamaa katsomaan jutun lukijaa? Miksi homon pää aina katkaistaan? :-(

Poispäin alistuneesti kumartuneen alastoman miehen selkä ja siihen maalattu sateenkaari viittaavat kielteiseen erotiikkaan.

Toisessa kuvatekstissä puhutaan, että homoparisuhteet ovat myös yhteisen arjen jakamista. Kuvassa paljas käsivarsi, luultavasti miehen, ojentaa viinirypäleitä miehen käteen. Punaisella viinirypäleellä on vanhastaan taiteessa nautiskeluun, erotiikkaan ja jopa irstailuun viittaava symboliikka (kielletty hedelmä?). Vastaanottavalla miehellä on lisäksi vangin vaatetukseen viittaava paita.

Voi olla, että jutun kirjoittaneella toimittajalla ei ole mitään tekemistä kuvituksen kanssa. Kuvakerronta eroaa joka tapauksessa tekstin kerronnasta. Kuvittaja on minun mielestäni halunnut nimenomaan viitata homoSEKSIIN.

Lehti: "Olisi tärkeää, että asian kirkossa ratkaisevat henkilöt saisivat tietoa homoseksuaalien ihmisten arjesta. Tällöin päätöksenteon ei tarvitsisi perustua mielikuville tai lukkiutuneille mielipiteille. Ne vievät kyvyn aidolta myötäelämiseltä." Juuri näin! Niitä aitoja homo- ja lesbonaamoja tarvitaan todentamaan sitä arkea. Tiukkaa tekee vieläkin. Olemme itsekin tähän tilanteeseen syypäitä.

http://www.turunseurakunnat.fi/portal/seurakuntayhtyma/suomi/ajankohtaista/kirkko_ja_me-lehti/

Liettua: homot ja mustalaiset pois näkyvistä


Muillakin kuin homoilla on vaikeaa Liettuassa. Vaikutusvaltainen Vilnan kaupunginvaltuuston jäsen Audrius Butkevicius ehdotti menneellä viikolla, että kaikki Vilnan mustalaiset pitää panna perhe kerrallaan perävaunuihin ja kärrätä eri puolille Liettuaa. Audrius Butkevicius on myös parlamentin ympäristövaliokunnan puheenjohtaja. Hän ehdottaa rahastoa, jolla hankitaan asuntovaunuja romaneille. Se olisi sosiaalista asuntotuotantoa. Butkeviciuksen mukaan mustalaiset pitävät Vilnassa yllä maan suurinta huumekauppaa. Kaupunki tarvitsisi 150 perävaunua. Niin monta mustalaisperhettä asuu Vilnassa. Hän väittää, että mustalaiset muodostavat suuren klaanin, joka pitää huolta siitä, että Liettuassa toimivat huumemarkkinat. Väestön pakkosiirron hintakin on jo laskettu. Se maksaisi 4,5 miljoonaa Liettuan rahaa, litaa. Jotta pakkosiirrot voitaisiin tehdä, kaupungin olisi ostettava 42 hehtaaria maata.

Sosiologit ovat hieman ihmetelleet perävaunu-ajatusta. Miksei heille hankittaisi kunnon koteja, kysyy Tadas Leonchikas Liettuan sosiaalisen tutkimuksen instituutista. Hän sanoo, että ilman yhteiskunnan tukea mustalaiset eivät voi muuttaa elämäntapaansa. Vilnan liepeillä on 80 perheen asutus. Siellä on mm. 127 lasta. He asuvat aaltopahvihökkeleissä ilman mitään mukavuuksia. Yhteiskunta tarjoaa lapsille lämpimän aterian ja aaltopahvikylän viereen on rakennettu "kulttuuritilat", joissa voi käydä suihkussa. Koulunkäynti ei onnistu, koska syrjintä on kovaa. Ainoa mahdollisuus hankkia tuloja on huumevälitys. Mitään työtä he eivät saa.


Meno Liettuassa on tällaista: homot pysykööt sateenkaarilippuineen pois kaduilta ja mustalaiset pakkosiirretään pois pääkaupungin lähistöltä asuntovaunuihin ympäri maata.

http://www.alfa.lt/straipsnis/c69934

JuhaniV: Jäin vielä tarkemmin miettimään että mikä siinä kirjoituksessa minua oikein loukkaa ja ydinasia taitaa olla rakkaus.

Artikkeli kertoo siitä miten nyt valjastetaan erilaisia kirjoja kertomaan siitä, mitä homot oikein ovatkaan ja miten heitä tulisi kohdella. Mutta minun silmissäni näkyy vain yksi teema: rakkaus. Miten kirkkoon onkin voinut etenkin päättäviin tahoihin eksyä niin suuri määrä ihmisiä, joiden empaattinen kyky ei riitä ymmärtämään että ydinkysymyksenä on kahden ihmisen välinen rakkaus.

Jotain tapahtuu jossain vaihessa ihmisen kehitystä, mikä sitten määrää sen ettei vastakkaiseen sukupuoleen pysty rakentamaan yhtä rakastavaa suhdetta. Samanlainen vika löytyy heteroista, jotka eivät voi rakastaa samaa sukupuolta. Kysymys on kuitenkin vain edelleen kahden ihmisen välisestä rakkaudesta.

Mikä hyöty sitten saavutetaan sillä että aikuiset, täysivaltaiset, vapaasti toimivaan oikeutetut ihmiset eivät saa toteuttaa rakkauttaan niin kuin se heille parhaimman ilon ja hyvinvoinnin tuo. Ei, tässä kohtaa tulee mukaan kirkko joka (itserakentamansa) teologisen kehikon sfääreistä lyö tällaisia väärinrakastajia raamatulla päähän. Ja kirkkoon ties mistä syystä majoittuneet uskovaiset hurraavat mukana kun taas on yksi joukko saatu leimattua syntisiksi ja uskovaiset voivat suhtautua heihin ylenkatsoen, alempaa syntistä kastia kun ovat. Sitten vielä pitäisi vaan pitää ne omat syntiset ajatukset kurissa...

Loppukysymyksenä vielä, lähteekö homot tässä keskustelussa syyllistämään ketään? Meidän väitetään rappeuttavan avioliittoinstituutiota jne, mutta olemmeko me sittenkin vain tekemässä siitä entistä vahvempaa ja sitä kautta muokkaamassa yhteiskunnasta parempaa paikkaa tulevaisuuden lasten elää. Mikäli homoja kohdeltaisiin joka tasolla tasa-arvoisesti, keneltä se olisi pois? Pääsääntöisesti sanoisin että ei keneltäkään, tilanne muistuttaa lähinnä win-win-situationia.

Jumalan tahto ohjatkoon aina kirkkoa!

Itsestäänselvyyksien oppiminen "muiden" kohdalla näyttää voivan viedä aikaa.

Kävin Tukholmassa eikä minua ole vielä ikinä herjattu lowlife person`ksi( kelvoton ihminen ) kuten yksi arabinuorukainen teki metrossa. Ruotsissa puhuttaa ja huolestuttaa äärioikeistolaisuuden nousu ja näinkin siellä yhden tällaisen ryhmän mielenosoituksen lippujensa kanssa aivan keskellä Tukholmaa. He pahoinpitelevät ihmisiä, joista he eivät pidä. Tästä oli juttu uutisissa.