Kuinka tulla ulos kaapista sanomatta sitä?
Amerikkalainen kuvioluistelija (figure skater) Johnny Weir joutui New York Timesin haastattelussa vastaamaan kysymykseen seksuaalisesta identiteetistään. Weird vastasi: "On eräitä asioita, joita pidän pyhinä: keskimäistä nimeäni, kenen kanssa nukun ja minkälaista käsivoidetta käytän."
Weirin esiintymisasut kimaltelevat usein kuin diskopallot. Hänen "kokonaispakettinsa" ei ole ainoastaan aiheuttanut epäilyjä hänestä homona, vaan myöskin väärän tyyppisenä sellaisena.
Taitoluistelutapahtuman juontaja Mark Lund, joka itse on kaapista ulkona, totesi viime vuonna: "En usko että hän edustaa sellaista [homo]yhteisöä, jollaiseen minä haluaisin kuulua. En toivo näkeväni prima ballerinaa jäällä."
Suvaitsevaisuus on niin usein vain nimellistä. Yhä useampi on sitä mieltä, että on ihan okej olla homo, mutta monenko mielestä on ok olla homomainen?
Eikö niillä luistelijoilla muuten ole muillakin kimaltelevia asuja? Rumat esiintymisvaatteet on ainakin mun ensimmäinen mielikuvani taitoluistelijoista (anteeksi).
Saattaapa olla myös niin, että jotkut meistä nyt vaan sattuvat olemaan yleensä ottaen maskuliinisempia ja käyttäytyvät kuin Jone Nikula (Joka muuten on SETA:n hyväntahdon lähettiläs, tai jotain semmosta) tai se toinen karvanaama Kotiteollisuudesta. Meitä kun on moneksi. Onneksi.
JuhaniV kirjoitti: "Sellainen käytös tulisi lopettaa turhana."
Uskon, että se on tiedostamatonta.
Kaiken tiedon suuri lähde Wikipedia kertoo että "vasenkätisiä on väestöstä 5-20%, yleisimmin viitattujen lukujen ollessa 10-13%". Täytyy myöntää että kun havaitsen jonkun henkilön olevan vasenkätinen, kyllä siihen aina vähän huomiostani kiinnittyy. Uskallan kuitenkin väittää ei oma toimintani tuosta huomiosta häiriinny, ja vain aniharvoin otan asian ko. henkilön kanssa puheeksi. Jos otan, niin se liittyy kyllä sitten enemmänkin siihen asiaan mitä juuri silloin ollaan tekemässä, on se sitten lumilaudan vuokraaminen tai jäkismailan ostaminen, joissa asialla alkaa jo jonkin verran merkitystä olemaan.
Tämän saman toivoisin kyllä olevan tilanteen homouden kanssa. Siis että keskustelu voisi edetä ilman mitään epämääräisiä hiljaisia hetkiä, erityisesti asioissa joissa homoudella ei ole mitään vaikutusta kokonaisuuteen.
JuhaniV lainasi(?) kirjoitusta: "Haastattelija toteaa monen homomiehen käyttäytyvän maskuliinisemmin kuin he todellisuudessa ovatkaan. Sellainen käytös tulisi lopettaa turhana."
Eikö tuo sitten päde yhtä lailla kaikkiin miehiin? Harva tuntemani mies on ihan niin maskuliininen kuin mitä he antavat ymmärtää. Monilla on jopa tunteet ;-)
Miehenä olen vähemmän miehisempi kuin olen...
"Mieheksi ei tulla, mieheksi mätkitään turpiin"
Pete kirjoitti: "Saattaapa olla myös niin, että jotkut meistä nyt vaan sattuvat olemaan yleensä ottaen maskuliinisempia ja käyttäytyvät kuin Jone Nikula (Joka muuten on SETA:n hyväntahdon lähettiläs, tai jotain semmosta) tai se toinen karvanaama Kotiteollisuudesta. Meitä kun on moneksi. Onneksi."
Etkössää nyt tiedä että on vain Yksi Oikea Tapa olla homoseksuaali, ja jos ei sulauta elämäänsä kaikkia homososiaalisuuden ilmiöitä niin on oikeasti yhä kaapissa.
Tulipa mieleen se maininta kun Pansy Division lauloi ekalla sinkullaan "we can't relate to Judy Garland" niin eräskin homolehti oletti että eivät voi olla oikeita homoja koska eihän noin voi laulaa...
Eihän Nikula mikään Setan lähettiläs ole vaan ranneliikkeen viime kevään homofobiapäivän tapahtumassa valittu homofobian vastustamisen lähettiläs.
Tässä eräs toinen tapa tulla kaapista ulos sanomatta sitä.
Nuori homomies oli löytänyt kivan kaverin. Menivät heille. Oman huoneen ovi jäi lukitsematta. Äiti avasi oven ja havaitsi nuorten herrojen olevan nk. puuhissa keskenään. Tilanne keskeytyi siihen paikkaan ja uusi tuttavuus sai häipyä. Kriisin jälkeen vanhemmat päättivät, että heidän pojallaan on kehityksessään "vaihe", joka kyllä menee ohitse. Ei vaan mennyt, mutta tulipahan kerralla kaapista ulos. Ei kuitenkaan täysin hallitusti. ;-)
Jone Nikula. Hyi! Kyllä mua nauratti, kun naiset valitsevat tuollaisia seksisymbolikseen...vieläkin pääsee röhönauru.
Eiköhän meistä ole moneksi. Jotkut nyt ovat lähempänä stereotyyppiä kuin toiset. Jotkut pukeutuvat vaaleanpunaiseen ja lispaavat. Jotkut pukeutuvat mustiin ja puhuvat heteroässällä... Jotkut värjäävät hiuksensa ja käyttävät merkkivaatteita. Jotkut käyvät kerran vuodessa parturissa ja ostavat vaatteensa anttilan alelaarista. Ei kai sillä tarvitse enää tähän maailmanaikaan olla mitään seksuaalista merkitystä? Can't we all just get along?
Itse en omasta mielestäni ole niin kovin erilainen perusheteroista. Tunnen toki niitäkin, jotka ovat kuin suoraa oppikirjasta "homo ja sinä". Heh. Tämä kai toimii molempiin suuntiin; jos sanotaan että osa homoista esittää "miehekkäämpää" kuin ovat, niin kai myös osa sitten esittää "hintahtavampaa" kuin mitä ovat?
Vermillion kirjoitti: "Itse en omasta mielestäni ole niin kovin erilainen perusheteroista. Tunnen toki niitäkin, jotka ovat kuin suoraa oppikirjasta "homo ja sinä". Heh. Tämä kai toimii molempiin suuntiin; jos sanotaan että osa homoista esittää "miehekkäämpää" kuin ovat, niin kai myös osa sitten esittää "hintahtavampaa" kuin mitä ovat?"
Arvatenkin on niitä jotka ryntäävät kaapista siihen vastapäiseen kaappiin ja ylikorostavat sitten sitä "hintteyttä" (Little Britainin Daffyd ei ole täysin fiktiota).
Minä...kohtalaisen monelle ihmiselle tulee yllätyksenä että olen homo kun se esille nousee, joten en kai kauheasti heteromassasta erotu, ja toisaalta tuttuja on niitä joista voi ensitapaamisella viiden sekunnin kuluttua todeta "se on homo". Meitä on moneksi.
Ja tunnen myös kohtalaisen joukon homoja jotka suhtautuvat hyvinkin kielteisesti valtavirtahomokulttuuriin koska se painostus olla sellainen stereotyyppihomo käy hermoille...
"painostus olla sellainen stereotyyppihomo käy hermoille..."
Nimenomaan. Kun silloin joskus aikoinaan yritin tulla ulos kaapista silloisille suomalaisille kavereilleni, niin vastaus oli "ethän sä voi olla, kun sä et ole [laita stereotyyppi tähän]. Raivostuttavaa. Heterona kai mua pitävät vieläkin.
Joo, ja kyllä niitä Daffydeja löytyy monen monta jo mun tuttavapiiristäni. Varsinkin täkäläiset lesbot usein tuntuvat olevan raivokkaan militantteja aktivismissaan. Mene ja tiedä, minulle oma suuntautumiseni ei ikinä ole ollut taistelukenttä, ehkä olen siis päässyt vähällä.
