Natsiaika alkoi 75 vuotta sitten
Hitler tuli valtaan tammikuun 30. päivänä 1933, siis kohta 75 vuotta sitten.
Jo muutaman vuoden ajan oltiin kauhistuneina tai innoissaan seurattu Hitlerin suosion kasvua. Berliner Morgenpostissa kerrottiin eilen, että lehdistö ei uskonut Hitlerin valtaannousuun. Syksyn 1932 aikana Hitlerin kansallissosialistinen puolue oli jollakin tavalla kokenut takaiskuja, ja vuodenvaihteen lehdet kertoivat helpottuneina, että Hitlerin aika on ohi. Saksaan on siis odotettavissa rauhallisemmat ajat. Tasavalta on pelastunut. Jopa vasemmistoliberaalit lehdet kertoivat, että natsiuhka on nyt pois. Yleinen näkemys oli: "Hitlerin nousu ja tuho".
Miksi tulevaisuus ennustettiin näin huonosti? Natsipuolueessa NSDAP:ssa oli sisäistä kärhämöintiä ja puolue oli vähällä hajota kahtia. Puolue oli myös vararikon partaalla eikä enää pystytty maksamaan SA-joukoille palkkoja. Siitä huolimatta Hitler itse asui Kaiserhofissa, Berliinin kalleimmassa hotellissa. Hän oli kuulemma jopa uhannut itsemurhalla, jos puolue ei pikaisesti tee sisäistä sovintoa.
Hän sai koottua rivit, ja astui valtaan tammikuun lopussa 1933.
Mitä ajateltiin homopiireissä?
Maassa kukoisti homo- ja lesbokulttuuri. Gaypaikkoja oli paljon ja ne saivat toimia avoimesti. Kuuluisin oli Eldorado, jonka paikalle juuri äskettäin on avattu biopuoti.
Taidehistorioitsija Christian Adolf Isermeyer muistelee sitä aikaa. Hän oli opiskeleemassa Göttingenissä. Hän inhosi natseja. Ne olivat jotenkin likaisia tyyppejä. Itse Hitlerinkin hän näki kerran ja inhosi. Koko sakki oli hyvin epäsympaattista. Vaaleissa hän äänesti kommunisteja, vaikka hän ei ollutkaan niiden poliittisen ohjelman kannalla. Natsien valtaantulon jälkeen hän huomasi, että yliopiston opettajista irtisanottiin kaikki juutalaiset. Hän itse opiskelijana hyötyi tästä, koska hän sai Berliinin museosta kesätyöpaikan.
Berliinissä homokulttuuri oli jo lyöty maihin. Kaikki homojärjestöt ja homolehdet oli ehditty kieltää. Oli vain muutama salainen homokapakka. Yleensä alkoi korostua se, että liikuttiin vain ystäväpiireissä. Vuosi 1933 ei vielä ollut homoille dramaattinen.
Hän kävi usein oluella Bartin oluttuvassa. Kerran tuli ratsia. Passit esiin! Poliisi piti häntä maksullisena poikana Hän sai kuitenkin mennä, kun ei kerran ollut asiakasta lähellä. Homot voivat liikkua kaupungillakin aika vapaasti ja tehdä seikkailuretkiään. Kurfürstendammilla asui juutalainen lakimies, joka usein sijoittui kadulle ja pyydysti poikia. Hänet tunnettiin hyvin piireissä. Hän asui ihan siinä muistokirkon ja Joachimstaler Strassen välissä, kolmannessa kerroksessa. Isermeyer oli silloin 25-vuotias ja hänkin sai kerran kutsun asuntoon. Gestapo kiinnostui asianajasta vasta vuonna 1937, mutta poliisiraporttien mukaan hän oli silloin jo poistunut maasta.
Isermeyer oppi tuntemaan myös SA-joukkojen väkeä. Ne olivat kovia juhlimaan vuonna 1933. Oli suuria homojuhlia. Sellaisessa hän oli kerran itse mukana. Ne tosin olivat pikkuhipat, noin 30 SA-miestä. Siellä ei tanssittu. SA oli hyvin homohenkinen siihen aikaan. Yksi ryhmänjohtaja Karl Ernst oli aikaisemmin ilopoikana Eldoradossa. Hän oli n. 25-vuotias. Sitten hän nousi ryhmänjohtajaksi ja esiintyi ratsain paraateissa.
Isermeyer itse joutui Gestapon syyniin ensimmäisen kerran syyskuussa 1933. Syynä homoseksuaalisuus. Mutta ilmeisesti silloin vielä asiat vaiettiin ja pöytäkirjat "hävisivät" SA-väen ansiosta. Mutta kauhea muisto elää. Hänet vietiin Gestapon päämajaan Prinz-Albrecht-kadulle. Siellä hänelle sattui kuitenkin ystävällinen kuulustelija. Tosin kaikki kyseltiin. Keitä muita hän tunsi? Mistä tunnette toisenne? Tunnetteko sen ja sen henkilön? Kokemus oli sellainen, että Isermeyer päätti lopettaa öiset retket ja keskittyä opiskeluun.
Taidehistorioitsija Christian Adolf Isermeyer kuoli 2001 ja hän on testamentannut Berliinin homomuseolle hienon kokoelman taide-esineitä ja suurehkon määrän rahaa.
http://www.schwulesmuseum.de/html/au_1/au_fr_1_3_1_en.htmSunnuntaina 27.1.2008 klo 16.10 tulee tv:stä historia-dokumentti Hitlerin psyykestä. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvalloissa laadittiin psykologinen profilointi Adolf Hitleristä. Tutkimus jäi vuosikymmeniksi arkistoon ja CIA:n entinen profiloija on nyt perehtynyt asiakirjoihin.
Tätä dokumenttia vaivaa sama kuin lukemattomia muitakin: tekijöillä on jo etukäteen varma tieto siitä, että Hitler oli peto tai vähintään mielipuoli, ja melkein lapsenraiskaaja. Lisäksi jälleen viitattiin homouteen, mutta sitä ajatusta ei kehitelty eteenpäin.
Minulla nousee niskavillat pystyyn, kun Hitlerin tekemisiä aletaan johtaa hänen äiti-suhteestaan ja imetysajan ongelmista. Tällainen psykoanalyysi on täyttä huuhaata. Varmaan hän oli ihminen, jolla oli luontaista kykyä puhua muita ihmisiä puolelleen. Sitten, kun hän huomasi lahjansa, hän alkoi käyttää niitä laajemmin ja laajemmin, ja vähitellen hän sai isojakin joukkoja taakseen. Hän oppi menetelmät, miten muihin vaikutetaan. Tuskin siinä tarvitaan selitykseksi hänen kakkapotta-kokemuksiaan.
Hän oli tyypillinen psykoanalyysin kuvaama homo. Isä-suhde etäinen ja isä jopa väkivaltainen. Äiti ylihuolehtiva. Mutta nyt se perhetilanne johtikin kohti hirmuhallitsijaa.
Hirmuhallitsijalla ei ollut seksikokemuksia, kertoi hänen alushousujaan ja lakanoita pessyt täti. Ei mitään spermaläiskiä. Vähän peräpeili kakkainen - ei muuta. Mutta entinen perhelääkäri tiesi kertoa, että Hitler rakasti tai alisti sukulaistytön, ja vaati perverssejä palveluja. Perhelääkäri oli aikoinaan paennut Amerikkaan, ja antoi lausuntonsa CIAn tutkijoille.
CIAssa profiloitiin. Ja profiloinnissa ennustettiin Saksan kaatuvan ja Hitlerin tekevän itsemurhan. Lisäksi ennustettiin häntä vastaan attentaatteja. Tosi omaperäisiä profilointituloksia. Hitleriä vastaanhan oli tehty jo ennenkin useita attentaattiyrityksiä. Ja Saksan tuhoa toivottiin laajasti.
Tämä profiloinnin edistämisohjelma oli aika heppoinen.
Ja noilla profiloinneilla voi olla joskus myös aivan yksinkertaisesti poliittisia tavoitteita. Vaikutetaan yleiseen mielipiteeseen haluttuun suuntaan.
Harhaanjohtaminen eli disinformaatio on myös tätä päivää. Esimerkkinä vaikkapa Bushin hallinnon tiedottaminen ennen Irakin sodan aloittamista. Suuri osa faktoiksi väitetyistä seikoista olikin valheita ja tavoitteita vastaavaksi muokattua tietoa. Eihän niitä kemiallisten aseiden tehtaitakaan koskaan löydetty, vaikka asian piti olla varmaakin varmempi.
"Esimerkkinä vaikkapa Bushin hallinnon tiedottaminen ennen Irakin sodan aloittamista."
Tai Tarja Halosen hallinnon tiedotus ennen Suomen liittämistä Natoon... "Kansalaismielipide" pitäisi vain saada korjattua ensin... Eiköhän Sanomat hoitele senkin vähittäiselä propagandallaan.
Pikemminkin Vanhasen hallinto... Pääministerihän sen hallituksen muodostaa eikä presidentti - toisin kuin Yhdysvalloissa, missä presidentti on pääministeri.
Hitler nousi valtaan 75 vuotta sitten tammikuun 30. päivänä 1933. Presidentti Paul von Hindenburg nimitti Hitlerin valtion kansleriksi. Illalla SA-joukot järjestivät näyttävän soihtukulkueen Brandenburgin portilta Wilhemsstrasselle, jossa siitä lähtien sijaitsi mm. Hitlerin valtakunnankanslia.
=====
Demokratia tuhottiin
Saksan demokraattinen yhteiskunta tuhottiin ennätysajassa. Tammikuun viimeisenä päivänä työttömiä oli virallisten tietojen mukaan yli kuusi miljoonaa. Hitler puhui radiossa, ja pyysi kansalta aikaa neljä vuotta.
Helmikuun 1. pnä parlamentti hajotettiin.
Helmikuun 2. pnä kommunisteilta kiellettiin mielenosoitukset.
Helmikuun 4. pnä rajoitetiin kansalaisten kokoontumis-, puhe- ja mielipiteenilmaisuoikeutta. Ihmisiä sai pidättää ilman oikeuden päätöstä.
Helmikuun 8. pnä oli Etelä-Saksassa kova maanjäristys, joka aiheutti paljon paniikkia.
Helmikuun 11.pnä avattiin Berliinin radiomessut.
Helmikuun 15. pnä Käthe Kollwitz ja Heinrich Mann erotettiin taiteiden akatemiasta.
Helmikuun 17. pnä annettiin poliisille oikeus ampua "valtion vihollisia".
Parissa viikossa oli saatu paljon aikaan.
=====
Berliinissä homot kuriin
Homojen elämä ei Berliinissä paljonkaan alkuaikoina muuttunut. Jo edellisen vuoden aikana oli alettu tehdä ratsioita homobaareihin, joten useimmat homot ja lesbot elivät kaksoiselämäänsä varsin näkymättömästi. Hitlerin valtaannousun jälkeen nopeassa tahdissa lopetettiin lähes 20 homo- ja lesbobaaria. Uutinen sulkemisista oli maaliskuun 4. päivän lehdessä. Maaliskuussa avattiin ensimmäiset keskitysleirit ja homoja alettiin pidättää ja viedä leireille. Vuoden 1933 aikana tilastoitiin 850 homotuomiota. Neljä vuotta myöhemmin tuomittuja oli jo 8000.
=====
Beckerin tarina
Albrecht Becker, valokuvaaja, eli tuohon aikaan kotikaupungissaan Würzburgissa, Etelä-Saksassa. Hän oli silloin 26-vuotias. Siellä ei paljon natseja näkynyt. Valtaosa kansasta kannatti baijerilaista kansanpuoluetta. Mutta kun natsipropaganda alkoi, monista tuntui, että nyt maassa tapahtuu jotain edistystä. Tulee uutta ja virkistävää. Paikalliset homotkin olivat ihan hyvillään natsien valtaantulosta, koska tiedettiin, että natsien joukossa oli huomattavia homoja, kuten SA:n päällikkö Ernst Röhm. Hän varmaan tulee pitämään homojen puolta.
Albrecht Becker muistelee elämäkerrassaan, ettei hän tuntenut erityistä vetoa natseja kohtaan, mutta ei nähnyt heissä mitään vaaraakaan. Esim. hänen hyvä ystävänsä liittyi natseihin kesäkuun 1933 alussa.
Kesän 1933 Albrecht retkeili Keski-Euroopassa, ja retkillään hän tapasi kaksi englantilaista homomiestä. Toinen oli sukua Churchillille.
Seuraavana vuonnakaan mikään ei tuntunut muuttuvan. Hänellä oli amerikkalainen ystävä ja hän matkusti Europa-höyrylaivalla New Yorkiin tapaamaan ystäväänsä. Matka maksoi kolmen kuukauden palkan. Sen matkan jälkeen hän kuuli, että SA-johtaja Röhm on ammuttu ja samalla kertaa iso joukko muita "homo"-natseja. Tammikuussa 1935 Gestapo pidätti hänet ensimmäisen kerran homoseksuaalisuudesta epäiltynä. Joku oli ilmiantanut.
Becker oli jonkin aikaa 1930-luvulla vangittuna, mutta sodan aikana taisteli muiden mukana. Hän säilyi hengissä ja sodan jälkeen hän tapasi elämänkumppaninsa, elokuvaohjaaja Herbert Kirchhofin.
=====
Teemalla Mann-sarja
Keskiviikkona 30.1.2008 alkaa Teemalla kolmiosainen sarja Thomas Mannin perheestä. Kirjailija pakeni heti natsien valtaantulon jälkeen maasta ja asettui Amerikkaan, länsirannikolle. Hauska yksityiskohta on se, kun 1950-luvulla Thomas Mann käyskenteli katselemassa muskelinuorukaisia Los Angelesin alueen Muscle Beachilla. Myöhemmin tämä beach suljettiin, koska alueella "moraali rapautui".
http://www.yle.fi/teema/elokuvat/fiktiosarjat/id15462.htmlBerliinissä natsien murhaamien homojen muistomerkki on jo valmiina ja paljastetaan lähiaikoina. Romanien muistomerkkiä aletaan pian rakentaa. Homomuistomerkin suunnitteluvaiheessa riideltiin siitä, tuleeko muistomerkkiin vain suutelevien miesten kuva vain pitäisikö myös lesbot huomioida.
Romanien osalta on ollut riita siitä, että käytetäänkö sanaa "mustalainen" vai termejä ‘roma’ ja ‘sinti’. Romanien muistomerkistä tehtiin päätös jo 15 vuotta sitten. Näin kauan riita on jatkunut. Natsiaikana tapettiin yhteensä 500 000 romania. Tämän päivän Tagesspiegel-lehden mukaan homoja tapettiin keskitysleireissä vain 7000.
Homojen muistomerkki on peitetty laudoilla ja se paljastetaan myöhemmin keväällä. Päivämäärää ei ole vielä sovittu. Philharmonian luona on juuri paljastettu muistomerkki eutanasian uhrien muistoksi.
Viime viikolla paljastui, että juutalaisuhrien muistomerkin kivipaasista ainakin puoleen on syntynyt pieniä säröjä. Paasien korjaaminen tulee erittäin kalliiksi.
Muistomerkkialue on aivan Brandenburgin portin vierellä. Jo sen rakentamisen aikaan oli monenlaista polemiikkia. Muistomerkkialue on kaupunkin ydinkeskustassa, ja maan arvo olisi erittäin korkea, jos siihen rakennettaisiin ostosparatiisi. Kun paasikenttää alettiin valaa, etsittiin betoniin sopivaa tiivistysainetta. Sellainen aine löytyi yhdeltä valmistajalta. Mutta sitten paljastui, että samainen firma natsiaikana valmisti syklon-B -kaasun. Teollisuus tuki laajasti natsien sodankäyntiä.
Ja natsien valtaantuloa homovinkkelistä ei sovi unohtaa erää nuoren herran Laaksosen seikkailuja Helsingin yössä 1939. Vai onko tuo osa kulttuurihistoriaa pyyhitty pois?
Vielä 1991 Touko Laaksonen sanoi “no one made a uniform like the Germans.” Viittauksia natsivormuun näkyy Tom of Finlandin piirustukssa läpi tämän uran. Eikö hän jossain vaiheessa "joutunut" jokseenkin vastentahtoisesti luopumaan suorista natsiviittauksista?
Filterin blogissa lisää
http://thefilter.blogs.com/thefilter/2007/12/tom-of-finland.htmlKävin hieman vanhoista papereista läpi sitä, miten Tom of Finland reagoi natseihin. Hän oli syntynyt Kaarinassa 1920-luvun alussa. Vanhemmat olivat opettajapariskunta, äiti johtajaopettaja. Tom on kertonut piirrelleensä jo lapsena, ja yksi sellainen sinikantiseen vihkoon tehty piirrossarja on säilynyt ja on jossain Tom of Finland -kirjassa (en sitä tähän hätään löytänyt). Kuvissa oli rosvojaa ja poliiseja. Kouluaikana häntä kiinnostivat kovasti maalaisrengit, jotka usein olivat saappaissa. Samoin viehättivät kouluun mennessä bussikuskit, joilla siihen aikaan oli univormut. Linja-autossa hän istui heti kuskin takana, jotta näki hyvin idolinsa. Hän kävi Turun Suomalaista yhteiskoulua, ja siihen aikaan oli tapana, että kaikilla oli nahkasaappaat, vaikka nahka oli hyvin kallista. Vuonna 1936 hän pääsi vaihto-oppilaaksi, ja silloin vaihto-oppilaat menivät Saksaan. Se sattui olemaan Berliinin olympialaisten vuosi. Hän itse on kertonut, että hän oli Berliinissä kuukauden. Hän oli vielä niin nuori, ettei päässyt mihinkään baareihin tai muihin paikkoihin, eikä edes oikeastaan tiennyt mistään sellaisesta. Mutta hän seuraili vahtiparaateja ja muuta sotilaallista menoa. Häntä viehätti saksalainen tyyli ja univormut, mutta mitään seksiä ei siellä ollut koskaan kenenkään kanssa.
Tom of Finland pääsi ylioppilaaksi 1939, talvisodan alkamisvuonna. Kun hän joutui armeijaan, hän oli aluksi koulutuksessa Riihimäellä ja hänestä tuli viestijoukkojen aliupseeri. Myöhemmin hän joutui rannikkotykistön ilmatorjuntaan, ja tällä tavoin hän tuli Suomenlahden saarille, Pitäjämäkeen ja Helsinkiin. Hän sai ammuttua yhden "ryssän" koneen alas ja sai Mannerheimilta kunniakirjan.
Iltalomilla hän sai käydä Helsingin yöelämässä. Siellä hän oppi, että Espalla voi käydä katselemassa muita homoja. Vuonna 1944 Espalla oli vilkas yöelämä. Ne olivat pääasiassa "semmosia kikattajia", eikä hän niistä piitannut. Tähtitorninmäeltä löytyi "tosimiehiä". Oli yksi "duunari", joka ensimmäisen kerran hänen elämässään "vei neitsyyden". Sekin taisi olla hetero, kun ei halunnut enää tavata.
Öisessä Helsingissä liikkui paljon kaikenlaista väkeä. Monet olivat sellaisia "raakkeja" joita ei ollut hyväksytty armeijaan. Mutta täällä oli myös saksalaisia upseereja lomilla. Helsinki oli välietappina matkalla rintamalle. Yhden saksalaisen hän tapasi Espalla, ja kun hän osasi saksaa, juteltiin pitempään. Se oli komea upseeri. Lähdettiin vähän kävelemään Kaivopuistoon päin ja siellä tehtiin temput. Tom saattoi miehen takaisin hotelliin. Kaksi viikkoa myöhemmin hän joutui käymään sotilasasioissa Suomenlinnassa. Siellä oli kaatuneiden saksalaisten nimilistat. Listalla oli tämä hänen uusi tuttavuutensa.
Muuten hän oli tavallinen suomalainen sotilas. Tuskin Tom of Finlandilla oli sen enempää natsisympatioita kuin kenelläkään muullakaan suomalaisella sotilaalla. Tomilla oli omat mielikuvat ja mielihalut, mutta maailma meni omaa latuaan. Hän on piirtänyt joitakin kuvia, joissa on hakaristejä, mutta se kertoo varmaan vain ajasta. Kaikki olivat varmaan samaa mieltä, että natseilla oli hienot univormut ja heidän paraatinsa ja soihtukulkueensa olivat vaikuttavia. Mutta natsimielisyyttä Tom of Finlandista on kyllä vaikea löytää.
Hassua sinänsä... Ilmeisesti Hugo Bossin 1923 perustama perheyritys valmisti alunperin miesten työasuja ja ilmeisesti myös suunnitteli SS(Schutzstaffel) vermeet. Ranskan miehityksen aikoihin Dior suunnitteli asuja saksalaisten sotilaiden vaimoille (...kunnes sodan jälkeen lanseerasi "New Look":n) Coco Chanelilla on sanottu olleen natsisympatioita tämän seurustellessa saksalaisen aristokraatin kanssa.
Ilmeisesti nuo natsi symbolit ovat jokseenkin "controversial" niin fetissipiireissä(?) kuin myös viime aikoina neo-folk goottiympyröissä. En "syytä" Tom of Finlandia (poliittisesta)natsimielisyydestä mutta mielestäni tuota ei voi sivuuttaa jos puhutaan "Natsiajan alkamisesta 75 vuotta sitten" ilmeisen queer näkokulmasta. Kuitenkin nämä Tompan nuoruudenkokemukset ovat tehneet häneen suuren vaikutuksen, ja näistä lähtökohdista piirtänyt uuden(?) homo-kuvaston jonka vaikutukset alakultturina näkyvät edelleen. (Touko Laaksonen vaikutus populaarikultuuriin on kuitenkin hiukka suurempi kuin "tavallisella suomalaisella sotilaalla" tuolta ajalta.)
Nahasta ja koppalakeista voi pitää ilman että ne merkitsisi mitään sen eritysempää poliittista aatetta. Mutta nämäkin merkitykset ovat kirjoitettu tuohon kuvastoon jo historiansa kautta.
t: sa-int Judy
Natsit vihasivat transihmisiä
Keskieurooppalainen karnevaaliaika on taas käsillä. Ensi maanantaina 4.2.2008 on kuuluisa Rosenmontag. Tv:ssä tullaan jälleen näkemään kuvia karnevaalikulkueista. Miehet pukeutuvat super-Jürgeneiksi, naiset super-Helgoiksi ja monet homot transvestiiteiksi niin, että kansa kohahtaa. Hauska yksityiskohta on se, että myös heteromiehet pukeutuvat naisiksi. Esim. Düsseldorfista Helgahirmuinen kertoo blogissaan, mitä partaiset miehet tekevät tänä viikonloppuna: kisailevat naisina.
http://helgahirmuinen.blogspot.com/2008/02/miehen-kanssa-kvisimme-tnn-kaupungilla.html
Kölnissä on perinne vuodelta 1870, jossa karnevaalikulkueen johdossa on kolmikko: prinssi, maanjussi ja neitsyt ("maanjussi" leikillisesti ilmaistuna). Neitsyeenä on aina mies. Partaa ei hyväksytä. Päässä on kruunu.
http://de.wikipedia.org/wiki/Bild:Dreigestirn_72.jpg
Natsiaikana ei suvaittu miestä neitsyeeksi. Vuosina 1938 ja 1939 natsipuolue määräsi, että miehet eivät saa pukeutua naisiksi. Pelättiin homoseksualismia. Tässä kuvassa neitsyt on oikea nainen
http://www.ksta.de/html/bildpopup/1200/140088968.shtml
Helmikuun 16. pnä 1938 neitsyeenä oli Paula Zapf. Hän sai tietenkin valtavat suosionosoitukset. Ylipormestari ylisti uutta neitsyttä. Seuraavan päivän lehdet kertoivat laajasti tästä vanhan perinteen murtamisesta. Aina karnevaalien syntyajoista asti 1813 miehet pukeutuivat naisiksi.
Natsipuolue ei suvainnut naistenvaateita miesten päällä. Natsit halusivat olla varmoja, että suurissa karnevaalitanssiaisissa naiset todella olisivat naisia.
Paula Zapf kuoli vuonna 2005. Elinaikanaan hän kertoi, että hän toimi vuonna 1938 firmassa, joka teki lentäjille vaatetusta. Firma oli luvannut, että sen vuoden neitsyeelle tehdään heidän tehtaalla asu. Ja neitsyeeksi valittiin aito saksalainen nainen omasta henkilökunnasta, Paula. Todellisuudessa Paulan isä ja karnevaalien johtaja olivat ystäviä siviilissä. Kaikki karnevaalien ystävät eivät kuitenkaan olleet ihastuneita siihen, että neitsyt olikin nainen. Se vei vieressä istuneilta kahdelta mieheltä vähän hohtoa, kun kiinnostus kohdistuikin kaikkien aikojen ensimmäiseen naiseen.
Sota-aikana karnevaaleja ei järjestetty.
Sodan jälkeen palattiin vanhaan käytäntöön. Neitsyt on mies.
Koko viikonlopun ajan voi seurata netin kautta eri paikkakuntien karnevaalikulkueita ja mennyttä historiaa. Kölnin karnevaali (ja neitsyt) nähdään maanantaina.
http://www.tv1.de/cms/_vm300/rebroadcast/tv/azmedia_tv1.asx?referer=Oliko valtiopäivätalon sytyttäjä homo?
75 vuotta sitten natsit olivat nousseet valtaan ja 27. helmikuuta 1933 paloi Berliinin valtiopäivätalo. Jo samana iltana löytyi syyllinen, hollantilainen Marinus van der Lubbe, ja hänet teloitettiin vuonna 1934. Tuomiota lievennettiin useaan kertaan vuosien 1960- ja 1970-luvun aikana, ja vuonna 1967 van der Lubbe tuomittiin 8 vuodeksi kuritushuoneeseen. Viimeksi oikeus on käsitellyt asiaa tänä vuonna tammikuun 10. päivänä ja kuolemanrangaistus on kumottu. Uusia päätöksiä ei ole saatu toimitettua asianomaiselle.
Helmikuun 27. päivän iltana klo 21 valtiopäivätalo oli liekeissä. Palo herätti valtavan tunnekuohun. Valtiopäivätalon sisäänkäynnin yläpuolella on teksti: "Kansan ja valtion suojaksi". Natsit käynnistivät heti pidätysoperaatioita, ja erityisesti kommunisteja ja Hitlerin vastustajia otettiin kiinni.
Ketä tulipalo hyödytti? Pitkään väitettiin, että natsit itse sytyttivät palon saadakseen tekosyitä pidätyksille. Spiegel-lehden arktikkelisarjassa vuonna 1959 todisteltiin, että syyllinen todella oli van der Lubbe. Kuulusteluissa van der Lubbe myönsi sytyttäneensä talon yksin ja omasta halustaan.
Wikipedia tietää kertoa, että hän oli joko anarkisti tai kommunisti. Natsit syyttivät häntä kommunistiksi. Ainakin 1500 kommunistia vangittiin. Kommunistijohtajat pakokauhun keskellä kirjoittivat Lubbea mollaavan kirjan, joka levisi maailmalle. Siinä Lubbe leimattiin natsimieliseksi, homoksi ja juutalaisvastaiseksi.
Vastareaktiona Hollannin työväen ryhmät perustivat 1933 Internationale van der Lubbe Komitean, ja se komitea yritti todistella, että Lubbe oli ihan "oikea" kommunisti ja natsien vastustaja.
Netistä löytyy homoluetteloita, ja siellä on mukana myös van der Lubbe. Ehkä hän oli vähintään biseksuaali. Natsit syyttivät häntä poikaprostituutiosta.
Homo tai bi, joka on jättänyt jälkensä maailmanhistoriaan?
Vaiko kuitenkin vain vihamielistä panettelua?
Keskitysleirit avasivat ovensa
Saksassa natsit tulivat valtaan 31. tammikuuta 1933. Keskitysleirit syntyivät nopeasti. Jo noin kuukautta myöhemmin maaliskuun 12. pnä 1933 avautui Oranienburgin keskitysleiri. Maaliskuun 22. pnä avattiin Dachau ja pari viikkoa myöhemmin 10.4.1933 perustettiin Hampurin reunamille Wittmoorin keskitysleiri. Se rakennettiin suomaastoon entisen turvelaitoksen tiloihin. Sinne kuljetettiin pidätettyjä kommunisteja, sosiaalidemokraatteja, jehovantodistajia, homoja ja transseksuaaleja. Turpeennoston ajateltiin kasvattavan nämä ihmiset uudenlaisiksi. Keskitysleirin oloja kritisoitiin, koska talvi oli tulossa. Leiri suljettiin puutteellisten tilojen vuoksi 17.10.1933 ja vangit siirrettiin Fuhlsbüttelin leiriin, joka oli aloittanut 3. syyskuuta 1933.
=======
Nousimme S-junaan Münchenin rautatieasemalta. Matka Dachauhun vie vajaan tunnin. Perillä bussinkuljettaja kertoi, että keskitysleiri on tänään kiinni. On maanantai. No, ei se mitään. Kapusimme ylösvieviä katuja pienelle mäelle, jossa on Dachaun pikkukaupungin keskusta. Uutta, kaunista ja siistiä. Kaikki uudelleenrakennettua.
Dachaussa on 41 000 asukasta. Se on pieni helmi Müunchenin kupeessa. Raatihuoneella ollaan tyytyväisiä talouden kehitykseen ja vähäiseen työttömyyteen. Elämänlaatu on korkea, siellä sanotaan.
Mutta turistit yhdistävät kaupungin pahamaineiseen keskitysleiriin. Se avattiin 22. maaliskuuta 1933, eli 75 vuotta sitten. Leiristä tuli malli monille myöhemmille leireille. Se toimi SS-joukkojen koulutuspaikkana, "SS:n murhaajakoulu". Sieltä alkoi monen natsipampun karriääri. Yksi sellainen oli Rudolf Höss, myöhemmin Auschwitzin komendantti. Dachaun vangit olivat ensin kommunisteja, sosiaalidemokraatteja ja ammattiyhdistysihmisiä. Myöhemmin tuli kirkonmiehiä, jehovantodistajia, juutalaisia, mustalaisia ja homoja. Sodan alettua sinne tuli myös vastarintaliikkeeseen osallistuneita. Kesäkuussa 1933 Münchenin yleinen syyttäjä alkoi tutkia vangittujen ampumisia, mutta muutamassa kuukaudessa tutkimukset lopetettiin.
Asiakirjojen mukaan Dachaussa kuoli 32 000 vankia, mutta siinä luvussa ei ole tuhansia venäläisten sotavankien ampumisia. Tammikuussa 1945 leirille kuoli punatautiin 3000 vankia. Sadat kuolivat lääketieteellisissä malaria-kokeissa. Monille vangeille istutettiin myös märkäpesäkkeitä, kun selvitettiin lääkkeiden vaikutuksia.
Vangitut mielisairaat kuljetettiin Linzin lähelle Itävaltaan ja tapettiin siellä kaasulla. Omaisille kerrottiin, että sydän petti.
Työkykyiset palvelivat katutöissä ja tiilen teossa. Sodan aikana heitä tarvittiin varusteluteollisuudessa. Mm. BMW teetti orjatyövoimalla lentokonemoottoreita.
Dachau vapautettiin 29. huhtikuuta 1945, päivää ennen Hitlerin itsemurhaa. Edellisinä päivinä leiriä alettiin evakuoida, ja alkoi pitkä "kuoleman marssi". 7000 keskitysleirin asukasta marssi pakoon kohti etelää. Se, joka ei jaksanut, ammuttiin ja jätettiin tienvarteen lojumaan. Kun USA:n joukot tulivat, leirissä oli 32 000 vankia 31 eri maasta. Vapautumisesta huolimatta toukokuun 1945 aikana kuoli vielä 2000 vankia.
Keskitysleirin kulta-aikana upseeristo eli kivaa elämää. Netissä on kuvasarja siitä aiheesta. (Edit: kuvasarjassa onkin Auschwitzin iloista upseerielämää)
http://www.n-tv.de/922255.html
(Lähteinä mm. sz)
valtalaki
Maaliskuun 23. päivänä 1933 noin klo 20 Herman Göring ilmoitti, että Saksan parlamentti on hyväksynyt valtalain: 444 puolesta, 95 vastaan. Lailla kaikki entiset puolueet vaiennettiin. Sosiaalidemokraatit olivat äänestäneet vastaan, mutta natsit voittivat yliovimaisesti. Katolinen keskustapuolue ja Baijerin kansanpuolue tukivat natseja. Kommunistiparlamentaarikot olivat pakosalla tai istuivat jo keskitysleirissä. Heidät kuitenkin merkittiin läsnäoleviksi. Hitlerkin kävi puhujapöntässä ja julisti, että nyt maa on vapaa. Ainoa sallittu puolue oli jatkossa natsipuolue NSDAP. Tuleva propagandaministeri Goebbels iloitsi päiväkirjamerkinnöissään: "Nyt olemme perustuslain mukaan herroja tässä maassa". Istuntoa ei pidetty valtiopäivätalossa, koska se oli juuri palanut. Istunto oli vastapäätä Kroll-oopperassa.
Homot eivät uskoneet pahoihin päiviin, vaikka lähes kaikki baarit oli jo suljettu. Natsipuolueessa oli kuitenkin homoille myönteistä joukkoa. Yksittäisiä homoja pidätettiin jo vuoden alkupuolella, ja syksyn mittaan yhä useampi joutui kuulusteluihin. Kruisaileminenkin alkoi olla vaarallista. Ja joukossa oli aina niitä heikkoja, jotka lörpöttelivät natsikuulustelijoille kaikki tuttavuussuhteensa ja näyttivät osoitevihkojaan.
=====
Maassa oli 1930-luvun alussa vahva demokratian ja parlamentin halveksunta. Poliittisiin puolueisiin ei uskottu. Uskottiin vain uuteen isähahmoon. Nykypäivänäkin voi aistia demokratian ja eduskunnan halveksuntaa.
