Mistä tunnistan ihastumisen?

Hän tuntuu löytävän minut joka paikasta (Ja minä hänet): Kun tulemme samaan tilaisuuteen, huomaan hänen katsovan minua, löytäneen minut väkijoukosta. Hän puhuu joskus puhelimessa ja katsoo suoraan minua, hän kävelee tilan läpi ja katsoo suoraan minua silmiin. Täytän laukkuani, huomaan hänen katsovan minua pysähtyneesti, käännän katseeni pois.Yhteistilaisuuksissa huomaan hänen tekevän samoja eleitä kanssani samaan aikaan. Olen huomannut molemminpuolista jäykkyyttä yhteisissä kanssakäymisissä. Ihan, kuin tunnistaisin hänen tarkkailevan minua elimistöllään. Muuten hän on hipihiljaa. Sähköpostit ovat äärimmäisen varovaisia ja asiallisia, lähinnä tylyjä. Hän on hyvin pidetty.

Mistä tunnistan "sellaisen" katseen? Haluan häntä.

Kysymys kuuluukin: Mitä tapahtuu, mitä pitäisi tapahtua?

Meitä on siis muitakin surkimuksia... samassa veneessä ollaan. Tilanteeni on juuri sama, raamit vain ovat vähän erilaiset.

Minä en saa mielestäni erästä, joka on vienyt ajatukseni jo ties kuinka pitkään. Hän on myöskin varattu ja minä vapaa ja siinä on itselleni myös jonkinlainen potentiaalinen moraalinen ongelma. Ja jottei asia ole liian helppo, en näe häntä kuin hänen työpaikassaan, jossa käyn satunnaisesti.

Siinä sitten menetät yöunesi kun mietit mahdotonta tilannetta. Kaikki olisi niin helppoa jos tunteita voisi ohjailla, vaan ei voi. No nyt en edes haluaisi, olen liian pahasti ihastunut ja kun niitä ihmisiä jotka minua liikuttavat on niin harvassa. Siis harrastan masokismia ja kiusaan itseäni. Ja haluaisin tietää mitä vastapuoli ajattelee.

Jos olet keksinyt mitä teet ja millä tilanteen selvität, kerro se minullekin :) En paha kyllä osaa itse auttaa sinua, mutta halusin antaa moraalista tukea.

Tai jos kuulolla on joku viisaampi niin hyvät ajatukset otetaan ainakin kahdella taholla kiitollisuudella vastaan.

Onkohan olemassa ihmiselle mitään niin ihanaa tilaa kuin ihastuminen....

Itse muistan oikeen elävästi sen ihanan kauhunsekaisen jännityksen ja jatkuvan sydämen läpätyksen ja kuinka hengittäminen voi ollakaan niin vaikeaa....
Eli muistakaa ainakin nauttia joka hetkestä!

Brooken kohdalla olisin kyllä mieltä, että kannattaa varmaan olla varovainen. Jos toinen on kerran naimisissa, niin hänellä voi olla paljon enemmän mietittävää sinun suhteesi ja ihastumisen suhteen, kuin sinulla. Tietääkö hän muuten, että et ole hetero?

Niin, sitä mietin paljon, että hänellä on paljon menetettävää ja saattaa olla hyvin hämmentävääkin, kun asetelma on tämä. Kyllä hän tietää, että pidän naisista. Olen varma siitä. Pidän itsestäni sen verran ääntä, että minua on selkeä lähestyä. Haen tai ihastun itseni vastakohtiin ja tässä on nyt kaiken huipentuma! Kuin kiteytys, kerma ja kakku. Ihastuminen on niin ihana tunne, että sen takia sitä sallii itseltä ja toiselta kaiken näköistä. Jotenkin ymmärrän tilanteen ja kunnioitan ihmisten parisuhteita, joten menemme täysin hänen ehdoillaan.

Juttelin vähän aikaa sitten työkaverini kanssa yleisesti ihastumisesta ja olin yllättynyt siitä, että meillä on samankaltainen ihastumisen "kierre". Täytyy olla aina jokin kohde. Se ei välttämättä johda mihinkään, mutta antaa valtavasti voimia arkeen.

Kiitos lohdutuksestanne, voisin jutella aiheesta päivät pääksytysten, onhan ihastuminen tavallaan elämäntapa. Siksi kaiketi olen taasen sinkku, koska osaan ehkä vain ihastua.

Brooke

On tämä olotila aika kermakakkuhöttöä... en vaihtaisi muuta kuin oikeaan parisuhteeseen :) Aida on niin oikeassa. Yritän nauttia perhosista vatsassa. Ristiriitaista tietty myös mutta itselläni on taas sellainen probleema, että yleensä viittaan kintaalla vaikka millaisille naisille eli en tahdo ihastua millään. Joten tämä on aika harvinainen mielentila. Ja sitten kun se tapahtuu kohteena pitää tietysti olla varattu. Mistä niitä mutkattomampia ihmissuhteita saa tilata??? No olen yrittänyt ajatella että tämä vain pitää elää. Kun niin uskomaton nainen sattui kohdalle.

Olisi muuten kiva kuulla mielipide sellaisilta ihmisiltä, jotka edustavat "vastapuolta". Eli siis jotka tietävät että heihin on ihastuttu ao. tilanteessa. Mitä olette tehneet, miten olette asian hoitaneet? Mitä toivoisitte että minun ja Brooken pitäisi tehdä tai jättää tekemättä?

No, voin vastata, sillä itse olen ollut ko ihastumisen kohteenakin useasti. Se tässä mättääkin, että jatkuvasti menevät Amorin nuolet ohi, yli tai ali. Ei koskaa kohti... Kiusallinen tilanne sinällään. Jotkut kaiketi nauttivatkin ihastumisen kohteena olemisesta. Tiedän tyyppejä, jotka keimeilevat ja flirttailevat sielunsa kyllyydestä, mutta jättävät homman siihen. Paistattelevat ns. parrasvaloissa. En minä. Tiedän sen aiheuttavan toiselle näitä "mitämitä -tiloja". Ei ole kiva antaa olettaa, muttei antaa sittenkään...

Niin, itse olen tehnyt niin, että olen kertonut asian hienotunteisesti henkilölle. On se kuitenkin suhteellisen imarteleva olotila, kun toinen on kiinnostunut. Hän tekee mitä tahansa ollakseen melinkielin, auttaa ja avustaa, huomioi....Joskus tuntee olonsa jopa hyväksikäyttäjäksi. Yritän ymmärtää hyvän maun rajat ja puhua esim. toisista naisista tms. , että henkilö ymmärtää yskän...

Brooke

Poistin viestin, koska ketjun aloittanut viesti on muuttunut täysin siitä mitä se oli, joten vastaukseni ei enää kohdistu mihinkään.

Hei Pegasos, eivät nuo nyt niin kivikautisia ajatuksia ole, ja sen takia tässä pohditaankin että asia ei todella ole helppo. Lähinnä mielettömän ristiriitainen.

Kiitos ja kaunis itse kullekin mutta tajusin että tämän keskustelun jatkaminen osaltani menisi siihen, että joutuisin vaihtamaan yleiseltä tasolta yksityiskohtaisempaan ja, noh... asia kun nyt on yksityinen :) Ja jokaisen kohdalla omanlaisensa. Mutta sinällään tämä on hyvä foorumi saada lisävalaistusta ja uusia perspektiivejä.

Ja Pegasos on puhunut, kerrassaan jyrähtänyt. Tekstistä todella huokuu kunnianhimo, lujuus ja oikeudenmukaisuus, kuten hyvän johtajan ominaisuuksiin kuuluukin.

Kysymys Pegasokselle: Voitko välttää katselemista, jos olet kaikista normeista huolimatta ihastunut ihmiseen?

Poistin viestin, koska ketjun aloittanut viesti on muuttunut täysin siitä mitä se oli, joten vastaukseni ei enää kohdistu mihinkään.

Pegasos: "Kun olet sinkku, niin parisuhteessa elävät ystävät ja kaverit eivät halua pitää yhteyttä, koska pelkäävät sinun jahtaavan puolisoaan."

Siis oikeasti? Tapoihini ei kuulu sekaantua varattuihin, mutta vetäisin kyllä aika suuren herneen nenääni, jos joku seurusteleva ystäväni ei haluaisi olla enää tekemisissäni vain sen takia, että olen sinkku ja siitä johtuen muka uhka hänen parisuhteelleen. Jos ystävään suhtaudutaan noin epäluuloisesti, onko sellainen koskaan ollutkaan oikeaa ystävyyttä? Enpä haluaisi myöskään seurustella tuollaisen ihmisen kanssa, varsinkin kun minulla on jo ennestään huonoja kokemuksia liian mustasukkaisesta kumppanista.

Kyllä minunkin ystäväpiirissäni kunnioitetaan toisten suhteita ja seurustellaan rakkaudesta. Silloin ei luullakseni ole tarpeellista häätyytellä ystävien kumppaneita tai antaa sinkuille signaaleja. Ihminen sitäpaitsi usein olettaa toisten käyttäytyvän juuri sillä lailla, miten itse käyttäytyisi. Hyvä paikka tulla paljastetuksi ; )

Nuo käsitteet ovat aika henkilökohtaisia (ihastus/rakkaus). Minä ihastun helposti ja tunteet eivät mene nopeasti ohi, vaan jäävät muistuttamaan pitkiksikin ajoiksi tunteitani kohteena olevasta henkilöstä. Joudun niin sanotusti kamppailemaan asian kanssa päivittäin myös työelämässä, koska ihastumiseni kohteet saattavat olla työkavereita. Hallitsen kuitenkin käyttäytymistäni ja pidän ihastumisen vain katselun asteella. Ihastus on yleensä vain yksi suuntaista ja kohde ei edes ole tietoinen tunteistani.

Ok, heittäydyn tuuliviiriksi ja palaan aiheeseen, koska Brooke niin hyvin osasi pukea asian sanoiksi. Siis ei tässä ole kyse mistään vastuuttomasta hätyyttelystä.

Mistä sitä tietää millaisessa suhteessa joku on, vaikka varattu onkin. Eli sen potentiaalisen vasta-aloitteenkin tekeminen on mahdotonta jos ei tiedä, että joku on itsestään kiinnostunut. Enkä yllytä tekemään mitään jos siihen ei ole aihetta. Ehkä lähinnä kaipaan vain tilaisuutta ihan asiallisesti kertoa mietteistäni ihastukseni kohteelle -tai jollain muulla tavalla ilmentämällä tehdä sama. Siitä tuskin kukaan loukkaantuu, ei ainakaan pitäisi.

Siinä kohtaa olen samanlainen kuin Brooke, että ihastus ei ole mitään lyhyttä sorttia, vaan sitä kyllä kestää eli mistään hetken mielijohteesta ei ole kyse. Ihan satunnaisia fiiliksiä tässä olisi turha maailmalle huudella.

Tjaa. Minusta monet asiat vaikuttavat ihmisen ihastumisen tulkitsemiseen. Aihetta voidaan käsitellä monesta suunnasta. Saattaa olla, että joidenkin mielestä aihe lipsuu käsistä, eikä pysy raameissa, mutta olen eri mieltä. Asiaa voi mielestäni käsitellä syvällisemminkin; Mikä johtaa ihastumiseen ja lopulta tunteiden ja mielenkiinnon näyttämiseen ihastuksen kohteelle.

Itse olen myös ihastunut erääseen ihanaan naiseen, en vain tiedä onko hänellä samanlaisia tuntemuksi minua kohtaan.
Olemme muutaman kerran tavanneet, käyneet kahvilla ja syömässä. Joka kerta on ollut mukavaa ja joka kerta minun on tehnyt mieli suudella häntä tai edes halata kunnolla..
En tiedä hänen tuntemuksistaan, hän on hyvin ujo eikä varmaan senkään takia kovin helposti anna selviä singaaleja, et missä mennään.
Myöskin hänen ujoutensa takia en ole uskaltanut itse kertoa tunteistani häntä kohtaan, en halua ns. pelästyttää häntä ja siten jopa ystävyytemme voi olla katkolla..
Mitä siis tehdä?

Asioista, asenteista ja mielipiteistä voi mielestäni kertoa toiselle muutenkin, kuin suoraan asian ytimestä puhuen. Mikäli haluaa tietää toisen asenteita jostain aiheesta, voi ehkä keskustella samasta asiasta, mutta toisella ulottuvuudella esim. yleisellä tasolla ns. ulkona itsestään. Olisiko kiinnostavampaa keskustelunaihetta kuin "Mistä tunnistan ihastumisen". Itse teen usein niin, että kerron vaikeista asioista toiselle puhumalla jostain toisesta henkilöstä, joka on samassa tilanteessa, mutta paljastamatta itseäni. Viesti menee perille.

toi on hyvä keino varmasti vähän tunnustella ilmapiiriä et puhuu vähän niinkuin muiden asioista mut aika helposti saattaa "paljastaa" itsensä -kuten minä- kun alkaa sönkköilemään ja selittelemään... en tiiä mistä kehittäis itselleen sellaisen tutkan, että saisi aikaan muutakin kuin rikottuja kaverisuhteita ja outoja katseita. Pari kertaa olen oikein todella ihastunut ja kun en osaa toisen tunteita tulkita yhtään niin menee kaikki aina ihan pieleen. Lisää "varmoja" vinkkejä! olispa joku salakoodi... =/ hih.

Yksi aika varma keino, joka on tosin myös epävarma on elämänkokemus. Luultavasti rohkeasti tilanteisiin tarttuva ja myötämielinen ote toiseen ihmiseen, kuuntelu ja katselu edesauttavat tulkitsemaan toisen ihmisen tunteita. Se, että paljastaa itsestään jotain ei ole mielestäni kuitenkaan huono asia. Samalla laillahan se toinen saattaa miettiä sinun kohdallaan. Jos ei kukaan paljasta mitään, mitä paljastuu, ei mitään...Huomaan vastaavani omaan, alkuperäiseen kysymykseeni itse....

niin eipä kai siinä nyt niin hengenvaaraan joudu vaikka saisikin rukkaset kun toinen ei olekaan kiinnostunut...

minä huomasin eilen illalla että olen ihastunut.
kun kyseinen nainen minua katsoi, puhui minulle tai hymyili, tunsin sulavani siinä hänen edessään.
tunsin oloni tosi tyhmäksi kun hymyilin koko ajan ja olin hänen seurassaan ujompi mitä olen normaalisti..

ihastumisen tunne on ihana. :)

Mä olen niin pulassa... Olen aivan umpi-ihastunut paljon nuorempaan tyttöön ja en saa häntä millään mielestäni. Asiaa ei helpota että näen häntä miltei päivittäin ja hän kiusoittelee minua jatkuvasti. Varmaan naivisti eikä ymmärrä mitä se minulle tekee... Huoh ihastuminen voi olla rankkaa. Tunteen helpottamista odotellessa...

Toi sun viestis ,Lydia vance, koski todella. Mie huomasin kaa et olen ihastunut itteeni tosi paljon nuorempaa naiseen. Olen tuntenut hänet iät ajat ja yhtäkkiä se tunne iski aivan yllättäen. Nyt hän pyörii koko ajan miun päässäni ja tuntuu välillä tosi hankalalta ku tahtoo nähdä mut tuntuu ettei olisi kovin järkevää nähdä. Mut ku on pakko.

Aina lohdullista lukea kohtalotovereista! Vaikka ei se kauan lohduta...:) Piinani senkuin jatkuu, nyt ihastumisen kohteeni on alkanut puhua homo- ja lesbojuttuja, mutta samaan hengenvetoon toteaa ettei hän sentään mikään lepakko ole. Onneksi saan hengähdystaukoa, kun tyttönen poistuu maisemista hetkeksi.