Saako jakaa ruokaa oppilasruokalassa, jos on todettu MRSA?
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,818,1733,1996,2586
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,818,1733,1996,2586
MRSA ja ruoanjako
Joo tietysti, jos kukaan ei tiedä että työntekijällä on sairaalabakteeri ja omatunto kestää sen salaamisen :D. Elintarvikelainsäädännön mukaan on tuskin suotavaa tulla töihin, jos on mahdollisuus, että työntekijä voi saastuttaa käsittelemiään elintarvikkeita ja levittää bakteeria. Eri asia sitten, miten asiat hoidetaan käytännössä.
Inside-katsaus:
Tuli mieleen entiset aikani leipurina vuosituhannen vaihteessa melko tunnetussa keskisuuressa leipomossa, kun satuin sairastumaan flunssaan ja työnantaja suorastaan aneli tulemaan vielä saman päivänä 8 tunnin levon jälkeen yövuoroon paistamaan hervottoman munkkisatsin. Varsinainen munkinpaistaja oli vuosilomalla ja minä olin talossa ainoa tuuraajaksi sopiva, joka hallitsi koko prosessin yksin alusta loppuun. Siihen hätään ei olisi ehditty kouluttaa hommaan ketään muuta, koska se koulutus vie monta päivää koneiden opetteluineen, joten oli aika paha tilanne. Suostuin tulemaan. Tein sitten työvuoron 38 asteen kuumeessa ja nenä koko ajan nuhavettä tiputtaen. Paistoin ja ladoin paljain käsin laatikoihin reilut 10.000 hillomunkkia. Käpälöin niistä jokaisen läpi paistamisen jälkeen, eli pöpöjä ei tapettu enää kuumuudella. Niistin vähän väliä nenää, ja koska minulla ei ollut tuuraajaa (yksin koko vuoro), ei munkkiradalta päässyt pesemään käsiä saati vaihtamaan riittävän usein Nessua. Mietin niistäessäni, että jokaisen munkin päällä kökki todennäköisesti pieni nuhapöpö & co. Terveisiä vain munkkien ostajille ja kiitos työnantajalle hyvin palkatusta yövuorosta (100% korotettu liksa yötunneilta). Kaikki tämä siis työnantajan siunauksella.
Toisen kerran tuli sormeen niin ärhäkkä kynsivallintulehdus osaksi kynnen alle, että piti tehdä reikä kynteen jotta saatiin puristettua mätä pois. Yksi päivä lomaa ja seuraavana päivänä töihin. Työnantajan puolesta olisi sopinut tulla töihin vaikka suoraan lääkärin vastaanotolta, mutta oli sen verran äkäisesti tulehtunut sormi, ettei hotsittanut törkkiä sitä heti mihinkään. Oikeastihan ei saisi tulla töihin, jos on vaikkapa juuri kynsivallintulehdus, ja eihän se päivässä parane. Jälleen kerran työnteko sairaana oli käytännössä jopa toivottua ja väänsin ohut kertakäyttöhanska käpälässä ja Burana huulessa niin pitkoja kuin erilaisia pulliakin sekä käpälöin välillä myös jo paistettuja tuotteita, koska toimin sillä kertaa paistajan tuuraajana. Hanskat rikkoutuvat lähes poikkeuksetta työn aikana, kun niitä pidetään useampi tunti, joten suojauksen kanssa on niin ja näin. Olihan hanskojen alla toki sidos, joten haava pysyi siistinä, mutta eri asia sitten, saattoiko kädestä levitä kuitenkin jotain elintarvikkeisiin....
Tämän jälkeen ehkä mietitte, mitä leipomotuotteita uskallatte vielä syödä? Ei voi tietää varmaksi, mitä valmistus- ja pakkausvaiheissa oikeasti tapahtuu. Pahoittelut, jos aiheutin teille traumoja. Ette ehkä olisi halunneet tietää näitä :D
Maistuvin pöpöterveisin,
Ex-leipuri Hiiva
Inside-katsaus:
Tuli mieleen entiset aikani leipurina vuosituhannen vaihteessa melko tunnetussa keskisuuressa leipomossa, kun satuin sairastumaan flunssaan ja työnantaja suorastaan aneli tulemaan vielä saman päivänä 8 tunnin levon jälkeen yövuoroon paistamaan hervottoman munkkisatsin. Varsinainen munkinpaistaja oli vuosilomalla ja minä olin talossa ainoa tuuraajaksi sopiva, joka hallitsi koko prosessin yksin alusta loppuun. Siihen hätään ei olisi ehditty kouluttaa hommaan ketään muuta, koska se koulutus vie monta päivää koneiden opetteluineen, joten oli aika paha tilanne. Suostuin tulemaan. Tein sitten työvuoron 38 asteen kuumeessa ja nenä koko ajan nuhavettä tiputtaen. Paistoin ja ladoin paljain käsin laatikoihin reilut 10.000 hillomunkkia. Käpälöin niistä jokaisen läpi paistamisen jälkeen, eli pöpöjä ei tapettu enää kuumuudella. Niistin vähän väliä nenää, ja koska minulla ei ollut tuuraajaa (yksin koko vuoro), ei munkkiradalta päässyt pesemään käsiä saati vaihtamaan riittävän usein Nessua. Mietin niistäessäni, että jokaisen munkin päällä kökki todennäköisesti pieni nuhapöpö & co. Terveisiä vain munkkien ostajille ja kiitos työnantajalle hyvin palkatusta yövuorosta (100% korotettu liksa yötunneilta). Kaikki tämä siis työnantajan siunauksella.
Toisen kerran tuli sormeen niin ärhäkkä kynsivallintulehdus osaksi kynnen alle, että piti tehdä reikä kynteen jotta saatiin puristettua mätä pois. Yksi päivä lomaa ja seuraavana päivänä töihin. Työnantajan puolesta olisi sopinut tulla töihin vaikka suoraan lääkärin vastaanotolta, mutta oli sen verran äkäisesti tulehtunut sormi, ettei hotsittanut törkkiä sitä heti mihinkään. Oikeastihan ei saisi tulla töihin, jos on vaikkapa juuri kynsivallintulehdus, ja eihän se päivässä parane. Jälleen kerran työnteko sairaana oli käytännössä jopa toivottua ja väänsin ohut kertakäyttöhanska käpälässä ja Burana huulessa niin pitkoja kuin erilaisia pulliakin sekä käpälöin välillä myös jo paistettuja tuotteita, koska toimin sillä kertaa paistajan tuuraajana. Hanskat rikkoutuvat lähes poikkeuksetta työn aikana, kun niitä pidetään useampi tunti, joten suojauksen kanssa on niin ja näin. Olihan hanskojen alla toki sidos, joten haava pysyi siistinä, mutta eri asia sitten, saattoiko kädestä levitä kuitenkin jotain elintarvikkeisiin....
Tämän jälkeen ehkä mietitte, mitä leipomotuotteita uskallatte vielä syödä? Ei voi tietää varmaksi, mitä valmistus- ja pakkausvaiheissa oikeasti tapahtuu. Pahoittelut, jos aiheutin teille traumoja. Ette ehkä olisi halunneet tietää näitä :D
Maistuvin pöpöterveisin,
Ex-leipuri Hiiva
Kyllähän tuo rehellisesti sanottuna hieman oudoksuttaa, mutta tapauskohtaisesti työnantajatkin näitä sovittelevat. MRSA:n tartuntamekanismeista en tiedä, mutta EVIRAn (Elintarviketurvallisuusviraston) sivuilta löytyy selkeät ja yksiselitteiset ohjeet:
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/hygieniaosaaminen/tietopaketti/henkilokohtainen_hygienia/
Epäilyttävissä tapauksissa voi toki tehdä ilmoituksen kunnalliselle elintarviketarkastajalle, jonka toimialaan tällaisten tapausten selvittely kuuluu...
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/hygieniaosaaminen/tietopaketti/henkilokohtainen_hygienia/
Epäilyttävissä tapauksissa voi toki tehdä ilmoituksen kunnalliselle elintarviketarkastajalle, jonka toimialaan tällaisten tapausten selvittely kuuluu...
Karina77:lle: Olen kuullut (ystävä ollut töissä), että esim. kalapulla tehtaalla on monesti "vahingossa" pudonnut jauhimeen hanskoja ja mm. kumisaapas. Voi tulla aika sitkeitä pyöryköitä. :D Tosin ainahan noissa pyöryköissä on mitä sattuu, kun ei siitä kuitenkaan erota, että mitä on laitettu. Pikkusen vaan sitä lihaa tms., niin kaikki pysyy tyytyväisenä.
Kalapullathan ovat muutenkin vähemmän terveellistä kalaruokaa ja usein suurkeittöiden tarjoamina melko kuivakas kokemus. Mutta että kuminenkin. Mitä kaikkea ihmiset syövätkään tietämättään :D
Leipomolegendat, osa 2:
Muinoin sai kuulemma tupakoida sisällä leipomoissa (ei tosin enää minun aikoinani) ja leipurien ammattikunta tunnettiin reippaasti työajallakin juopottelevana joukkona. Faktana kerrottiin minunkin aikanani, että taikinaa tekevät leipurit pössyttelivät aivan yleisesti tupakkaa taikinapadan ääressä ja tuhka karisi huolettomasti taikinan mausteeksi. Ei niin kovin kauan sitten oli käynyt vieläpä niinkin, että rotta pääsi jostain leipätaikinalaitteisiin ja koko erä laitteineen maustettiin tahattomasti möyhennetyllä tuholaisella. Se erä heitettiin mäkeen ja laitteet puhdistettiin perusteellisesti. Rottaleipää ei sentään syötetä kenellekään, joten ei huolta. Oli ollut kuulemani mukaan sen verran ärjyn näköinen veritaikina, että sitä katsomaan tullut pakkaamon nainen (vielä silloin kollegani saman talon eri osastolta) heitti spontaanin laatan lähimpään roskikseen. Vähän vastaava tapaus sattui, kun työkaverini kokeili turvallisuusohjeiden vastaisesti kädellään, onko kahvileipälinjan hillottajassa jokin tukos. Käynnissä ollut hillottaja nappasi osan sormenpäästä irti ja punainen hillo sai uutta maustetta...
Ehkä lopetan nämä kiehtovat elintarvikejutut, joihin aloittajan bakteerijuttu yllytti.
Ex-leipuri Hiiva & No Regrets
Leipomolegendat, osa 2:
Muinoin sai kuulemma tupakoida sisällä leipomoissa (ei tosin enää minun aikoinani) ja leipurien ammattikunta tunnettiin reippaasti työajallakin juopottelevana joukkona. Faktana kerrottiin minunkin aikanani, että taikinaa tekevät leipurit pössyttelivät aivan yleisesti tupakkaa taikinapadan ääressä ja tuhka karisi huolettomasti taikinan mausteeksi. Ei niin kovin kauan sitten oli käynyt vieläpä niinkin, että rotta pääsi jostain leipätaikinalaitteisiin ja koko erä laitteineen maustettiin tahattomasti möyhennetyllä tuholaisella. Se erä heitettiin mäkeen ja laitteet puhdistettiin perusteellisesti. Rottaleipää ei sentään syötetä kenellekään, joten ei huolta. Oli ollut kuulemani mukaan sen verran ärjyn näköinen veritaikina, että sitä katsomaan tullut pakkaamon nainen (vielä silloin kollegani saman talon eri osastolta) heitti spontaanin laatan lähimpään roskikseen. Vähän vastaava tapaus sattui, kun työkaverini kokeili turvallisuusohjeiden vastaisesti kädellään, onko kahvileipälinjan hillottajassa jokin tukos. Käynnissä ollut hillottaja nappasi osan sormenpäästä irti ja punainen hillo sai uutta maustetta...
Ehkä lopetan nämä kiehtovat elintarvikejutut, joihin aloittajan bakteerijuttu yllytti.
Ex-leipuri Hiiva & No Regrets
- 6 / 7
- JuhaniV
- 13.10.2007 7:58
Karinan leipomolegendoista tuli mieleeni vuosien takaa paljon julkisuutta saanut tapaus, jossa maitopurkista löytyi käytetty tampooni. Erinomaiset ainekset kaupunkilegendaan. Meijeri joutui varsin hankalaan tilanteeseen. Lopulta löytäjäperheen tytär tunnusti pistäneensä tamponinsa tyhjään maitopurkkiin. Perhe tuskin suostui korvaamaan yritykselle sen tappioita tutkimuksista ja myynnin menetyksistä.
Mielikuvituksellinen banaanimatohuhu romahdutti joskus hetkeksi banaanien myynnin Suomessa.
Yksi tuollainen kaupunkilegenda voi pahasti osuessaan tuhota tuotteen taikka koko yrityksen. Esimerkki ei aivan ruokapuolelta, mutta läheltä. Markkinoille tuli hammastahna uudella idealla. Siinä oli hellävaraisen hankauksen aikaansaamiseksi mikroskooppisen pieniä, elimistölle vaarattomia muovikuulia. Ominaisuutta käytettiin mainonnassa näkyvästi esillä. Tuote oli hyvä. Joku laski liikkeelle huhun, että nuo mikrokuulat jäävät ikenien alle. Ei mennyt kovin kauaa, kun tuote kuoli pois. Kilpailija voi myös keksiä tuollaisia väitteitä, eikä kiinni jää.
Ruokapuolelta olen lukenut jostakin väitteen, että enimmät ruokamyrkytykset sattuvat kotikeittiöissä elintarvikkeiden väärän säilytyksen takia. Kodin likaisin paikka ei olekaan vessa, vaan keittiön tiskirätti ja tiskiharja.
Mielikuvituksellinen banaanimatohuhu romahdutti joskus hetkeksi banaanien myynnin Suomessa.
Yksi tuollainen kaupunkilegenda voi pahasti osuessaan tuhota tuotteen taikka koko yrityksen. Esimerkki ei aivan ruokapuolelta, mutta läheltä. Markkinoille tuli hammastahna uudella idealla. Siinä oli hellävaraisen hankauksen aikaansaamiseksi mikroskooppisen pieniä, elimistölle vaarattomia muovikuulia. Ominaisuutta käytettiin mainonnassa näkyvästi esillä. Tuote oli hyvä. Joku laski liikkeelle huhun, että nuo mikrokuulat jäävät ikenien alle. Ei mennyt kovin kauaa, kun tuote kuoli pois. Kilpailija voi myös keksiä tuollaisia väitteitä, eikä kiinni jää.
Ruokapuolelta olen lukenut jostakin väitteen, että enimmät ruokamyrkytykset sattuvat kotikeittiöissä elintarvikkeiden väärän säilytyksen takia. Kodin likaisin paikka ei olekaan vessa, vaan keittiön tiskirätti ja tiskiharja.
Kaikenlaistahan tuolla elintarviketeollisuudessa tapahtuu - itse olen ko alalla tehnyt jonkinverran töitä, mutta en ala tarinoilla ikävystyttää / pahoittaa kenenkään mieltä / pilata ruokahaluja. Sen verran kuitenkin paljastan, että itseltäni loppui maksan ja siitä tehtävien jalosteiden syönti kuin seinään, kun 80-luvun alkupuolella näin teurastamossa kuinka tarkastuseläinlääkäri sai sairastuneen naudan maksan sisällön päälleen.... Teurastamo jouduttiin desinfioimaan...