Arte-kanavalla tv-näytelmä klo 21.40

Arte-kanava on näkynyt viime aikoina Helsingin seudun kaapeliverkossa kanavalla 162. Siellä on paljon gay-henkistä ohjelmaa.

Tänään sieltä tulee klo 21.40 draamadoku Max Jacobista, joka oli kirjailija, huumeidenkäyttäjä ja homo. Hän vietti värikästä elämää Pariisin taiteilijapiireissä 1900-luvun alkupuolella. Hän kierteli kahviloissa, hänellä oli paljon rakkaussuhteita ja hän tunsi kulttuurieliittiä, kuten esim. Picasson. Myöhemmin hän kääntyi katoliseksi ja meni luostariin kunnes vuonna 1944 natsit pakkosiirsivät hänet kokoamisleiriin. Hän kuoli 6.3.1944 67-vuotiaana. Filmi alkaa helmikuusta 1944, kun Gestapo tunkeutuu luostariin. Runoilija Max Jacob otetaan kiinni. Nuori nainen Alice riskeeraa henkensä Jacobin takia. Max Jacob oli ottanut aikoinaan tytän huostaansa orpokodista ja huolehtinut hänestä. Kun apua pyydetään Picassolta, tämä vain kohauttaa olkapäitään.

Kielenä on yleensä saksa ja ranska arten ohjelmissa.

Jos aamuyöstä (lauantain puolella) ei vielä uni tule, kannattaa katsoa ranskalainen homoelokuva vuodelta 1976 "Johan" (ranskaksi, saksankielisin tekstein). Se alkaa Artella klo 4.00 Suomen aikaa ja kestää noin 81 minuuttia. Elokuvan esittely osoitteessa

http://www.arte.tv/de/woche/244,broadcastingNum=742594,day=7,week=37,year=2007.html

(Kyseessä on uusinta viime yöltä)

Kiitos vinkistä. Elokuva Johan oli katsomisen arvoinen. Pätkääkään en ranskankielisestä puheesta tajunnut ja jostain syystä saksankielinen tekstitys ei vain toimi.

Joka tapauksessa elokuva oli hämmästyttävän suorasukainen. Nostalgisia kuvia nuoruudestani vaikkapa lantiosta tyköistuvat ja laajalahkeiset housut.

Tämän elokuvan minua erityisesti miellyttänyt puoli oli kuvakerronnan hyväntuulisuus ja myönteisyys. Olen kyllästynyt niihin elokuviin, joiden juoneen kuuluu, että hintillä menee jotenkin kaikki pieleen. Ainakin hintti pitää murhata. Siitä sitten rakennetaan tarinaan jännitettä.

Tämän elokuvan häiritsevä puoli oli väri- ja mustavalkomateriaalin jatkuva vuorottelu. Tarina ja ohjaus: sellaista oli pinnistämällä havaittavissa. Kuvaus oli kömpelöä ja leikkaus - no, toki voi myöntää, että siinä oli leikkaus. Tarinan kerronnan kannalta epäolennaisia otoksia oli välissä, kuten kaunis alaston nainen suoraan edestä kuvattuna pitkässä otoksessa. Sen merkitystä en tajunnut tarinalle. Mielestäni hassuin kohtaus oli, kun kahta alastonta miestä kuvattiin hevosen selässä. Hevonen ei moisesta tykännyt ja nakkasi herrat ketoon. Se oli kyllä tahatonta komiikaa, jonka olisi voinut jättää poiskin.

Tietenkin mukana olivat kaikki tärkeät tekijät, kuten faghag, poppers (jo siihen aikaan!) ja taisipa ToF-mainoskin vilahtaa. Elokuvan faghag oli mielestäni koko ajan oikeasti pilvessä.

Mielenkiintoinen erikoisuus.

"Tarinan kerronnan kannalta epäolennaisia otoksia oli välissä, kuten kaunis alaston nainen suoraan edestä kuvattuna pitkässä otoksessa."
Kaunis alaston nainen on toosiaan epäolennainen otos gay leffassa .-)
Hieno leffa vaikka puolet meni yli kieli- ja tekstimuurin. Johania etsittiin, ja elokuva elokuvassa efekti yllätti hienosti. Kai tuon tärkein pointti on ajankuva minkä on dokumentoinut hyvin. Olinko näkeväni Pierre Commoy loppukohtauksessa?..siis tuo "Pierre et Gilles" Pierre?

Ensi viikonloppuna "The Nomi song" Klaus Nomi dokkari samaiselta kanavalta.