Maailmalla on AIDS-skeptikoita, jotka eivät piittaa tutkimustiedosta. Heidän mukaansa HI-viruksella ja aidsilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Lääketieteellisessä ammattilehdessä PloS Medicinessä (Public Library of Science) on artikkeli, jossa analysoidaan aids-kriitikoiden ajatuskulkuja ja toimintaa. Siis sama menetelmä, jota meillä äskettäin käytettiin Aslanin ajatuskulkujen selvittämiseen.
http://medicine.plosjournals.org/perlserv/?request=index-html&issn=1549-1676
Kaksi amerikkalaista epidemiologia selvitteli, millä menetelemillä aids-skeptikot ovat saaneet äänensä kuuluviin. Siinä on ollut paljon samaa kuin Intelligent Design- ajatusten levittämisessä. Tässä on vastakkain tieteellinen tieto ja epämääräinen joukko erilaisia väittämiä ja salaliittoteorioita. Tutkijat eivät aikaisemmin ole käyneet aids-kriitikoiden teorioiden kimppuun. Tässä artikkelissa kuvataan anti-aids-liikeeen motiiveja ja menetelmiä.
On kolme skeptikkoryhmää. Ryhmä 1 sai alkunsa Christine Maggioresta, jolla todettiin HIV vuonna 1992. Hän perusti liikkeen "Alive and Well". Hän sai julkisuutta, kun hän ei antanut testauttaa kahta lastaan. Nuorempi lapsi kuoli 2005 keuhkotulehdukseen.
Toinen anti-aids-ryhmä lähti liikkeelle Peter Duesbergistä, joka jo vuonna 1987 kiisti aidsin ja hivin yhteyden. Kolmas ryhmä sai alkunsa journalisti Celia Farberista, joka kirjoissaan ja artikkeleissan leivttää Duesbergin sanomaa. Erikoista on, että aids-kriitikoiden käsitykset eroavat toisistaan. Yhtä mieltä ollaan vain siitä, että vastustetaan nykyistä aids-tutkimusta.
Perusväite on, että aidsilla ja hivillä ei ole yhteyttä. Yksi keino viedä sanomaa läpi on ollut kiistää aids-tutkijoiden auktoriteetti. Lääketieteelliset julkaisut ovat heidän mielestään lääkevalmistajien talutusnuorassa. Tutkimusapurahoja saadaan vain, kun ollaan valtavirran näkemysten mukana.
Toinen aids-skeptikoiden menetelmä on ollut sekoittaa uskonnollisia näkemyksiä tieteeseen. He käyvät sotaa totuuden puolesta, keräävät nimilistoja sellaisista tutkijoista, jotka tukevat heidän väitteitään ja uskonnollisten lahkojen tapaan odottavat sitä päivää, jolloin muiden silmät aukeavat näkemään totuuden.
Yksi heidän keinoistaan on vaatia yhä lisää ja lisää todisteita. Kun todisteita saadaan, ne asetetaan kyseenalaisiksi ja vaaditaan yhä lisää todisteita. Esim. 80-luvulla heidän todisteenaan oli se, että lääkkeet eivät auttaneet hi-virusta vastaan. Nyt, kun lääkecocktailit auttavat, se argumentti on unohdettu ja siirrytty uusiin kiistanalaisiin asioihin.
Millaisia skeptikoiden teoriat ovat? Se tuntuu riippuvan siitä, mistä kriitikot ovat kotoisin. Afrikkalaiset väittävät sen tulleen hygienian puutteesta ja aliravitsemuksesta, länsimaissa huumeiden ja lääkkeiden väärinkäytöstä ja promiskuiteetista. Duesberg väitti, että homoilla se johtuu poppersin käytöstä. Syyksi väitetään myös kofeiinin, steroidien, antibioottien ja jopa aids-lääkkeiden käyttöä. Kirjoittajat sanovat, että näitä epätieteellisyyksiä vastaan voi taistella vain oikealla tiedolla, joka vie spekulaatioilta pohjan pois.
http://medicine.plosjournals.org/perlserv/?request=index-html&issn=1549-1676
Kaksi amerikkalaista epidemiologia selvitteli, millä menetelemillä aids-skeptikot ovat saaneet äänensä kuuluviin. Siinä on ollut paljon samaa kuin Intelligent Design- ajatusten levittämisessä. Tässä on vastakkain tieteellinen tieto ja epämääräinen joukko erilaisia väittämiä ja salaliittoteorioita. Tutkijat eivät aikaisemmin ole käyneet aids-kriitikoiden teorioiden kimppuun. Tässä artikkelissa kuvataan anti-aids-liikeeen motiiveja ja menetelmiä.
On kolme skeptikkoryhmää. Ryhmä 1 sai alkunsa Christine Maggioresta, jolla todettiin HIV vuonna 1992. Hän perusti liikkeen "Alive and Well". Hän sai julkisuutta, kun hän ei antanut testauttaa kahta lastaan. Nuorempi lapsi kuoli 2005 keuhkotulehdukseen.
Toinen anti-aids-ryhmä lähti liikkeelle Peter Duesbergistä, joka jo vuonna 1987 kiisti aidsin ja hivin yhteyden. Kolmas ryhmä sai alkunsa journalisti Celia Farberista, joka kirjoissaan ja artikkeleissan leivttää Duesbergin sanomaa. Erikoista on, että aids-kriitikoiden käsitykset eroavat toisistaan. Yhtä mieltä ollaan vain siitä, että vastustetaan nykyistä aids-tutkimusta.
Perusväite on, että aidsilla ja hivillä ei ole yhteyttä. Yksi keino viedä sanomaa läpi on ollut kiistää aids-tutkijoiden auktoriteetti. Lääketieteelliset julkaisut ovat heidän mielestään lääkevalmistajien talutusnuorassa. Tutkimusapurahoja saadaan vain, kun ollaan valtavirran näkemysten mukana.
Toinen aids-skeptikoiden menetelmä on ollut sekoittaa uskonnollisia näkemyksiä tieteeseen. He käyvät sotaa totuuden puolesta, keräävät nimilistoja sellaisista tutkijoista, jotka tukevat heidän väitteitään ja uskonnollisten lahkojen tapaan odottavat sitä päivää, jolloin muiden silmät aukeavat näkemään totuuden.
Yksi heidän keinoistaan on vaatia yhä lisää ja lisää todisteita. Kun todisteita saadaan, ne asetetaan kyseenalaisiksi ja vaaditaan yhä lisää todisteita. Esim. 80-luvulla heidän todisteenaan oli se, että lääkkeet eivät auttaneet hi-virusta vastaan. Nyt, kun lääkecocktailit auttavat, se argumentti on unohdettu ja siirrytty uusiin kiistanalaisiin asioihin.
Millaisia skeptikoiden teoriat ovat? Se tuntuu riippuvan siitä, mistä kriitikot ovat kotoisin. Afrikkalaiset väittävät sen tulleen hygienian puutteesta ja aliravitsemuksesta, länsimaissa huumeiden ja lääkkeiden väärinkäytöstä ja promiskuiteetista. Duesberg väitti, että homoilla se johtuu poppersin käytöstä. Syyksi väitetään myös kofeiinin, steroidien, antibioottien ja jopa aids-lääkkeiden käyttöä. Kirjoittajat sanovat, että näitä epätieteellisyyksiä vastaan voi taistella vain oikealla tiedolla, joka vie spekulaatioilta pohjan pois.